Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Les lauriers sont coupés by Dujardin Edouard
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 569 lines and 26208 words, and 12 pages
KULTAHANHI
Grimm-veljesten satuja
Kirj.
JACOB ja WILHELM GRIMM
Satupirtti N:o 34
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1921.
SIS?LLYS:
Kultahanhi. Satu pojasta, joka l?hti maailmalle pelkoa oppimaan. Kolmenlaiset kielet. J?nis ja siili. Kettu ja hevonen. Onnekas Hannu. Seitsem?n sysm?l?ist?.
Kultahanhi.
Olipa kerran mies, jolla oli kolme poikaa; nuorin niist? oli nimelt??n Tyhmyri, ja h?nt? aina ylenkatsottiin ja pilkattiin ja joka tilaisuudessa syrj?ytettiin. Sattuipa sitten, ett? vanhin veljeksist? l?hti mets??n puita hakkaamaan ja sai ?idilt??n ev??ksi kauniin munakakun ja simapullon, jotta poloinen ei n?lk??n ja janoon menehtyisi. Kun poika tuli mets??n, niin n?kip? h?n siell? vastassaan pienen ?ij?n, sellaisen harmaan mokoman, joka toivotti h?nelle hyv?? p?iv?? ja haastoi: "Annappa minulle taskustasi palanen kakkua sy?d?kseni ja kulaus simaa juodakseni, sill? min? olen niin n?liss?ni ja janoissani." Mutta viisas poika vastasi: "Jos annan sinulle kakkuani ja viini?ni, niin j??n itse ilman, mene matkoihisi vain", j?tti ?ij?n seisomaan ja meni ty?h?ns?. Mutta kun h?n rupesi puuta hakkaamaan, niin annappa olla, isku luiskahtikin syrj??n ja kirves k?vi h?nt? k?sivarteen, niin ett? h?nen t?ytyi palata kotiin ja antaa sitoa haavansa. Se oli harmaan ?ij?n kosto.
Sitten l?hti toinen poika vuorostaan mets??n ja sai h?nkin ?idilt??n ev??ksi kauniin munakakun ja simapullon. H?nellekin tuli vastaan vanha harmaja ?ij?n k??pp?n? ja pyyteli saada palasen kakkua ja kulauksen viini?. Mutta toinenkin poika vastasi j?rkev?sti: "Jos annan sinulle ev?ist?ni, niin j??n itse ilman, mene siit? matkoihisi", j?tti ?ij?n seisomaan ja l?hti ty?h?ns?. Mutta eip? h?nk??n j??nyt rangaistuksetta suuresta j?rkevyydest??n; kun h?n oli iskenyt pari kertaa puuhun, niin iski h?n kolmannella kerralla omaan s??reens?, ja h?net oli kannettava kotiin.
Silloin sanoi Tyhmyri: "Is?, annappa minunkin kerran l?hte? mets??n puita hakkaamaan." Mutta is? vastasi: "Veljesi, sinua viisaammat, ovat siin? ty?ss? saaneet vammoja, pysy sin? vain poissa, mit? ?ly? sinulla siell? olisi." Mutta Tyhmyri pyyteli niin hartaasti, ett? is? sanoi: "No, meneh?n sitten, ehk?p? vahingosta viisastut." ?iti antoi h?nelle ev??ksi kuivan leip?kyrs?n ja pullon hapanta kaljaa. Kun Tyhmyri tuli mets??n, tapasi h?nkin siell? vanhan harmaan ?ij?n, joka tervehti h?nt? ja sanoi: "Annappa minulle palanen kakkuasi ja kulaus pullostasi, min? olen niin n?lk?inen ja janoinen." Tyhmyri vastasi: "Minullahan on vain kuiva kannikka ja hapanta kaljaa, mutta jos ne sinulle kelpaavat, niin k?yt? hyv?ksesi." He istahtivat sy?m??n ja juomaan, mutta kun Tyhmyri otti kuivan kannikan taskustaan, niin olipa se muuttunut makeiseksi munakakuksi ja hapan kalja sulavaksi simaksi. No, he s?iv?t ja joivat, ja sitten sanoi pikkuinen ?ij?: "Koska sinulla on niin hyv? syd?n ja annat mieluusti omastasi toisellekin, niin min? tahdon luoda onnesi. Katsos, tuolla on vanha puu, k?y sen luo ja hakkaa se poikki, niin l?yd?t sen juurista jotakin."
Tyhmyri k?vi puun luo ja hakkasi sen poikki, ja kun puu kaatui, niin oli sen juurissa hanhi ja sill? joka h?yhen puhdasta kultaa. Poika otti hanhen kainaloonsa ja l?hti astelemaan er??seen majataloon, jossa aikoi y?ns? viett??. Is?nn?ll? siell? oli kolme tyt?rt?, jotka tulivat uteliaiksi tiet?m??n, mik? tuollainen merkillinen lintu oli, ja jokainen heist? olisi mielell??n tahtonut saada yhden kultah?yhenen. Vanhin arveli: "Tottapa t?ss? tilaisuutta sattuu, jotta saan nyhk?istyksi yhden h?yhenen", ja kun Tyhmyri oli py?r?ht?nyt pihamaalle, tarttui h?n hanhea siipeen, mutta sormet ja k?mmen juuttuivat siihen kiinni. Kohta tuli toinenkin sisar samanlaisessa aikeessa, mutta h?np? ei p??ssyt viel? hanheenkaan k?siksi, vaan juuttui kiinni sisareensa. Ja kohta tuli kolmas, ja t?lle huusivat molemmat toiset: "Pysy kaukana, taivaan nimess?, pysy kaukana!"
Mutta tytt? paha ei k?sitt?nyt tuota varoitusta, vaan ajatteli itsekseen: "Miksik? minun t?ytyisi pysy? kaukana; koska toisetkin ovat hanhea nyppim?ss?, niin miksi en min?kin nyppisi." Ja kohta kun h?n oli koskettanut toista sisartaan, juuttui h?n t?h?n kiinni. Ja siten he saivat viett?? y?ns? hanhessa kiinni.
Seuraavana aamuna Tyhmyri otti hanhen j?lleen kainaloonsa ja l?hti patikoimaan edelleen, v?litt?m?tt? yht??n tytt? paroista, jotka riippuivat hanhesta kiinni. N?iden t?ytyi yh? juosta h?nen per?ss??n, minnek? h?n menikin. Keskell? tiet? tuli kirkkoherra vastaan, joka ?llistyneen? moisesta saatosta torui tytt?j?: "H?vetk??h?n toki, hupakot, juosta tuolla tapaa pojan per?ss?, onko se s??dyllist??" N?in sanoen h?n tarttui nuorimman sisaren k?teen tahtoen tempaista h?net pois, mutta kohta kun h?n oli siihen tarttunut, juuttui h?nkin kiinni joukon jatkoksi. Sattuipa tuota ihmeellist? kulkuetta n?kem??n lukkarikin, joka per?ti ?llistyi n?hdess??n lihavan kirkkoherran juoksevan kolmen tyt?n per?ss?. H?n huusi ihmeiss??n: "Minnek? niin kiire, arvon kirkkoherra? ?lk??h?n toki unohtako, ett? meill? on kohta lapsi kastettavana." N?in sanoen h?n tarttui kirkkoherran kauhtanan hihaan, mutta juuttui riippumaan siit? kiinni: Kun tuo viisihenkinen joukko tuolla tapaa ravasi tiet? pitkin, joutui sit? ihmettelem??n kaksi talonpoikaa, jotka kuokat olalla palasivat pelloiltaan. Heid?t n?hdess??n kirkkoherra huusi, ett? he kaiken hyv?n nimess? kiskoisivat h?net ja lukkarin irti. Mutta tuskin olivat miehet k?yneet k?siksi perimm?isen? juoksevaan lukkariin, niin juuttuivat hekin t?h?n kiinni. Sill? tapaa oli seitsem?ksi kasvanut se saattojoukko, joka juoksi Tyhmyrin ja h?nen hanhensa per?ss?.
Tulipa h?n sitten isoon kaupunkiin; siell? hallitsi kuningas, jolla oli niin totinen tyt?r, ett? mik??n mahti ei saanut h?nt? nauramaan. Siit? murhettuneena kuningas oli antanut kuuluttaa, ett? ken prinsessan saisi nauramaan, se saisi h?net puolisokseen. Kun Tyhmyri kuuli t?st?, l?hti h?n hanhineen ja saattolaisineen kohta prinsessan eteen, joka moisen n?yn n?hdess??n purskahti niin isoon nauruun, ettei siit? tahtonut tulla loppuakaan. Silloin vaati Tyhmyri h?nt? morsiamekseen, mutta kuningastapa ei moinen v?vypoika miellytt?nyt, h?n esteli ja teki kaikenlaisia verukkeita ja vaati viimein, ett? Tyhmyrin oli ensin tuotava h?nen luokseen mies, joka jaksaisi juoda h?nen viinikellarinsa kuiviin. Tyhmyri ajatteli kohta mets?ss? tapaamaansa harmaata ?ij??, joka kukaties kykenisi auttamaan h?nt?, l?hti mets??n ja n?ki siell? tuonaan poikkihakkaamansa puun l?hell? per?ti murheellisen n?k?isen miehen. Poika tiedusteli h?nelt?, mik? h?nt? niin suretti, ja mies vastasi: "Minua janottaa niin hirve?sti, enk? voi sammuttaa janoani. Kylm?? vett? ei vatsani k?rsi, tyhjensin ?sken tynnyrillisen viini?, mutta mit?s se oli muuta kuin vesipisara kuumalle kivelle." -- "Kappas vain", sanoi poika, "min? voin sinut p??st?? pulastasi. K?y mukaani, niin saat juoda itsesi kyll?iseksi." H?n vei janoisen miehen kuninkaan viinikellariin. Siell? mies kumartui isoimman viinitynnyrin yli ja rupesi juomaan, joi ja joi, kunnes h?nen kupeitaan rupesi kumarruksesta s?rkem??n, ja iltaan menness? h?n oli juonut kuninkaan viinikellarin kuiville.
Tyhmyri vaati uudelleen morsiantaan, mutta kuningasta suututti ajatus, ett? h?nen pit?isi antaa tytt?rens? h?pel?lle pojalle, jota kaikki sanoivat Tyhmyriksi, ja asetti yh? uusia ehtoja. T?ll? kertaa, h?n tahtoi saada luokseen miehen, joka kykenisi sy?m??n kokonaisen leip?vuoren. Tyhmyri ei asiaa pitk?lt?k??n aikaillut, vaan palasi j?lleen mets??n ja n?ki siell? miehen, joka kiristi vatsaansa nahkaremmeill?, irvisteli surkeasti ja sanoi: "S?in t?ss? ?sken v?lipalaksi uunin t?yden ohrakakkuja, mutta mit?p? mokomasta murusesta minulle, jonka n?lk? on kyll?ytym?t?n. Vatsani pysyy yh?ti tyhj?n? ja minun t?ytyy kirist?? sit? nahkaremmeill?, jotta en n?lk??n menehtyisi." Siit?k?s Tyhmyri k?vi iloiseksi ja sanoi: "L?hdeh?n kanssani, niin saat kerrankin sy?d? kylliksesi." H?n vei miehen kuninkaan linnan pihaan, jonne kuningas oli antanut tuoda kaiken jauhon koko valtakunnastaan ja leivottanut siit? vuoren korkuisen leiv?n. Mies mets?hinen istahti j?ttikakun viereen, alkoi sy?d? reunasta, s?i ja s?i, ja iltaan menness? koko vuori oli kadonnut.
Tyhmyri vaati nyt kolmannen kerran morsiantaan, mutta kuningas koetti viel?kin p??st? p?lk?h?st? ja vaati, ett? h?nelle oli tuotava laiva, joka kulki sek? maalla ett? merell?. "Jos saavut sellaisella laivalla linnani pihaan, niin saat heti tytt?reni avioksi." Tyhmyri l?hti viel? kerran mets??n. Siell? istui sama pikkuinen harmaa ?ij?, jolle h?n oli antanut kakustaan, ja t?m? sanoi h?nelle: "Min? se join ja s?in sinun hyv?ksesi, ja nyt tahdon antaa sinulle laivankin; kaiken t?m?n teen senvuoksi, ett? olit armelias minua kohtaan." Ja h?n antoi h?nelle sellaisen laivan, joka kulki sek? maalla ett? merell?, ja kun kuningas sen n?ki, ei h?n en?? voinut kielt?? tyt?rt??n. H??t pidettiin kohta, ja kuninkaan kuoltua Tyhmyri peri valtakunnankin ja eli kauan onnellisena puolisonsa keralla.
Satu pojasta, joka l?hti maailmalle pelkoa oppimaan.
Olipa is?ll? kerran kaksi poikaa, vanhempi ?lyk?s ja taitava kaikissa toimissaan, mutta nuorempi niin h?pel?, ettei pystynyt mit??n ymm?rt?m??n ja oppimaan, ja ihmiset sanoivat h?net n?hdess??n: "Kyll?p? is? paralla tuosta mokomasta tulee surua olemaan!" Jos mit? oli teht?v?, sai vanhempi joka kerta l?hte? sit? tekem??n; mutta jos is?ns? my?h??n illalla l?hetti h?net jollekin asialle, jolloin oli kuljettava hautuumaan tai muun sellaisen kaamean paikan ohitse, vastasi poika; "Ei, is?, sinne en mene, siell? minua niin pelottaa." Tahi kun iltaisin takkavalkean ??ress? kertoiltiin satuja, jotka panivat ihon karmimaan, saattoivat kuulijat monesti parahtaa: "Oh, minua niin pelottaa!" Alati istui nuorempi poika loukossaan ja kuunteli muiden mukana kykenem?tt? lainkaan ymm?rt?m??n, mit? tuo oikein merkitsi: "Aina ne sanovat: minua niin pelottaa! minua pelottaa! Minua itse?ni ei pelota ollenkaan. Kyll? se mahtaa taaskin olla jokin tuollainen taito, josta min? en tied? h?lynp?ly?."
Sattuipa kerran, ett? is? sanoi h?nelle: "Kuulehan, sin? siell? loukossa, kohta sinustakin tulee iso ja v?kev?, joten on aika, ett? opit jotakin, jolla taidat leip?si ansaita. Katsohan kuinka veljesi puuhaa ja askartaa, mutta eip? sinusta koskaan tule kunnollista miest?." -- "Kuulkaapas, is?", sanoi poika, "tahdon min?kin mielell?ni jotain oppia. Kaikista kernaimmin oppisin tiet?m??n mit? pelko on; siit? en ymm?rr? viel? t??n taivaallista." Vanhempi veli nauroi tuollaiselle puheelle ja ajatteli itsekseen: "Hyv? Is? sent??n, mik? h?lm?l?inen veljeni on! H?nest? ei ikip?ivin? tule mit??n, sill? mik? luokkipuuksi on aiottu, sen t?ytyy jo nuorena taipua." Mutta is? huokasi ja sanoi: "Pelk??m??n sin? kyll? aikanasi opit, mutta et ikin? leip??si ansaitsemaan."
Pian sen j?lkeen tuli lukkari taloon vieraisille. H?nelle valitti is? huoltaan ja kertoi, kuinka h?nen nuorempi poikansa oli joka suhteessa niin h?pel? ja huonolahjainen, ettei tiet?nyt mit??n eik? oppinut mit??n. "Ajatelkaas, kun kysyin h?nelt?, mill? h?n aikoi leip?ns? ansaita, niin h?n sanoi kernaimmin tahtovansa oppia pelk??m??n." -- "Jollei h?n muuta tahdo", sanoi lukkari, "niin sen taidon h?n oppii minun luonani; antakaa h?nen l?hte? mukaani, niin min? h?net kyll? h?yl??n." Is? oli tyytyv?inen ajatellessaan, ett? saisihan poika kirkonmiehen luona edes jotain sievistyst?. Lukkari vei siis pojan kotiinsa ja pani h?net soittamaan kirkonkelloja. Parin p?iv?n per?st? lukkari her?tti h?net puoliy?n aikaan ja l?hetti h?net yl?s kirkontorniin j?lleen soittamaan. "Nytp? saat oppia, mit? pelko on", ajatteli lukkari itsekseen ja l?hti salaa edelt? ulos, ja kun poika oli p??ssyt ylimp??n kerrokseen ja k??ntyi ymp?ri tarttuakseen kiinni paksuun soittok?yteen, niin n?ki h?n portaiden yl?p??ss?, akkuna-aukon kohdalla, ison valkoisen haamun. "Kuka siell??" h?n huusi, mutta haamu ei vastannut eik? edes liikahtanut, "Vastaa, mies", huusi poika, "taikka laitakin, ett? l?hdet joutua alas t??lt?, t??ll? sinulla ei ole mit??n tekemist? y?n aikaan." Mutta lukkari pysyi yh? hievahtamatta, jotta poika uskoisi h?nen olevan kummituksen. Poika huusi toistamiseen: "Mit? sin? t??lt? tahdot? Puhu, jos olet kunnon v?ke?, taikka ma nakkaan sinut portaita alas." Lukkari arveli, ettei tuo toki ollut niin vakavassa mieless? sanottu, ja h?n j?i yh? seisomaan ??nett?m?n? ja liikkumattomana kuin mik?kin kivikuva. Silloin poika huusi h?nelle kolmannen kerran, ja kun siit?k??n varoituksesta ei ollut apua, otti h?n vauhtia ja potkaisi kummituksen portaita alas sit? menoa, ett? se hurahti ainakin kymmenen astinta alasp?in ja lyhistyi makaamaan porrasloukkoon. Sitten poika palasi soittamaan kelloa, l?hti kotia, pani sanaakaan virkkamatta maata ja nukahti sike?sti. Lukkarin muori odotteli miest??n kauan, mutta t?t? ei vain kuulunut kotiutuvaksi. Silloin h?n alkoi h?t?yty?, her?tti pojan ja kysyi: "Etk? tied?, minne minun mieheni on j??nyt? H?nh?n l?hti torniin sinun edell?si." -- "En", vastasi poika, "mutta seisoipa siell? joku akkuna-aukossa, ja kun se ei vastannut puheisiini eik? tahtonut menn? matkoihinsakaan, niin pidin sit? jonain veijarina ja lykk?sin portaita alas. Menk?? itse katsomaan, oliko se teid?n miehenne; jos niin on, niin on mieleni hyvin paha." Lukkarin muori juoksi kellotorniin ja l?ysi sielt? miehens?, joka virui porrasloukossa ja parkui pahasti, sill? h?n oli taittanut s??rens?.
Muori raahasi h?net alas ja juoksi sitten ??neen parkuen pojan is?n luo. "Se teid?n poikanne", h?n huusi, "on tehnyt pahoja, h?n on viskannut minun mieheni portaita alas, niin ett? t?lt? s??ri taittui. Noutakaa se hulttionne oitis pois meilt?!" Is? s?ik?htyi, juoksi lukkarin taloon ja haukkui poikaansa pahanp?iv?isesti. "Mist? tuollaiset konnanty?t oikein ovat mieleesi tulleetkaan, tuntuu itse paholainen niit? p??h?si ajaneen!" "Is?", vastasi poika, "kuulkaahan rauhassa, min? olen vallan viaton. H?nh?n seisoi siell? pime?ss? kuin mik?kin pahantekij?, ei puhunut, ei liikahtanut. Enh?n tiennyt kuka se oli, ja varoitin h?nt? kolmesti joko puhumaan tai menem??n tiehens?." "Ah", huokasi is?, "sinusta on vain pelkk?? onnettomuutta, en jaksa sinua kauempaa n?hd?. L?hde tiehesi silmieni edest?." -- "No hyv?, is?, varsin mielell?ni, vartokaahan vain siksi kunnes p?iv? nousee, silloin l?hden maailmalle oppimaan sellaista pelkoa, joka miehens? el?tt??." -- "Opi mit? mielesi tekee", ?ysk?hti is?, "min? siit? v?h?t v?lit?n. T?ss? saat viisikymment? kolikkoa, niiden turvissa l?hde t??lt? kauaksi ?l?k? sano yhdellek??n ihmiselle, ken olet ja kuka is?si on, jotta minun ei tarvitsisi h?vet? sinun takiasi." -- "Hyv? on, is?, aivan niin kuin tahdotte. Jos ette minulta sen enemp?? vaadi, niin tottahan tuon kykenen pit?m??n mieless?ni."
P?iv?n valjettua poika pisti viisikymment? kolikkoa taskuunsa, l?hti patikoimaan valtamaantiet? pitkin ja mutisi lakkaamatta itsekseen: "Kunpa minua vain pelottaisi!" Tulipa siihen mies, joka kuuli pojan mutinan ja liittyi h?nen matkaansa. Kuljettuaan kappaleen taivalta tulivat he hirsipuun kohdalle, ja silloin mies sanoi: "Katsoppas, tuolla kasvaa puu, jossa seitsem?n miest? on pit?nyt h?it? nuoranpunojan tytt?ren kanssa, ja nyt ne opettelevat lent?m??n. Istu sen puun juurelle ja odota y?n tuloa, silloin opit tiet?m??n, mit? pelko on." -- "Jollei siihen muuta tarvita", sanoi poika, "niin se on helposti opittu; mutta jos min? niin helposti opin pelk??m??n, niin saat minun viisikymment? kolikkoani palkaksesi hyv?st? neuvosta. Tule huomenna varhain noutamaan ne." Poika meni hirsipuun luo, istahti sen juurelle ja odotti iltaan asti. Ja kun h?nt? rupesi palelemaan, sytytti h?n nuotion eteens?, mutta puoliy?n aikaan alkoi tuulla niin kylm?sti, ettei tulikaan h?nt? l?mmitt?nyt. Ja kuullessaan, kuinka hirtettyjen ruumiit tuulessa heilahtelivat yhteen, h?n ajatteli: "Sinua palelee t?ss? nuotion ??ress?, mutta kuinkahan noita miesparkoja tuolla ylh??ll? oikein paleleekaan, koska ne toisiaan niin taputtelevat." Ja kun h?nell? oli s??liv?inen syd?n, nosti h?n tikapuut hirsipuuta vastaan, nousi yl?s, irroitti hirtetyt yhden toisensa j?lkeen ja kantoi ne alas tulen ??reen, jotta nekin raukat v?h?n l?mpi?isiv?t. Mutta nep? eiv?t n?ytt?neet elon merkki?k??n, vaikka tuli tarttui niiden vaatteisiin. Silloin sanoi poika: "Varokaa toki itse?nne, h?lm?t, taikka ma ripustan teid?t j?lleen tuonne yl?s." Kuolleet eiv?t v?litt?neet h?nen varoituksistaan, istua jukottivat vain totisina, vaikka valkea kulutti niiden vaatteita. Silloin poika suuttui: "Jollette itsest?nne osaa varoa, niin en min?k??n voi teit? auttaa, mutta enp? tahdo palaakaan t?ss? teid?n kanssanne", ja h?n ripusti ne vuoron per??n kaikki j?lleen hirsipuuhun. Sitten h?n paiskautui pitk?kseen nuotion ??reen ja nukahti heti. Aamun koittaessa tuli se mies saamaan luvatut viisikymment? kolikkoa ja kysyi pojalta: "No, jokos nyt tied?t mit? pelko on?" -- "Enk?", poika vastasi, "mist? min? sen tiet?isin? Nuo veitikat tuolla ylh??ll? eiv?t avanneet suutansakaan ja olivat niin typer?t, ett? p??stiv?t tulen vaateriepuihinsa sit? yht??n varomatta." Siit? mies ymm?rsi, etteiv?t nuo viisikymment? kolikkoa ainakaan h?nen taskuihinsa siirtyisi, ja h?n l?hti tiehens? mutisten menness??n: "Enp? ennen ole mokomaa n?hnyt."
Poikakin l?hti patikoimaan edelleen ja mutisi lakkaamatta itsekseen: "Ah, kunpa minua vain pelottaisi! Ah, kunpa vain osaisin pel?t?!" Sen kuuli h?nen takanaan tuleva ajomies, joka kysyi: "Kuka sin? olet?" -- "En tied?", poika vastasi. "Kukas sinun is?si on?" -- "Sit? en saa sanoa." -- "Mit? sin? noin itseksesi pid?t puhetta?" -- "Tiet?k??s, hyv? mies", sanoi poika, "min? tahtoisin ett? minua pelottaisi, mutta kukaan ei tahdo sit? opettaa minulle." -- "?l? hulluttele", sanoi ajomies, "vaan k?y mukaani, koetanpa auttaa sinut y?ksi katon alle." Poika l?hti ajomiehen mukaan, ja illalla he saapuivat majataloon, johon aikoivat y?py?. Vierastupaan k?ydess??n poika taas sanoi ??neen: "Kunpa minua pelottaisi! Kunpa minua vain pelottaisi!" Sen kuuli is?nt?, joka nauroi ja sanoi: "Jollet muuta kaipaa, niin t??ll? saat siihen tilaisuutta." -- "Ah, hyv? mies, vaikene jo", torui h?nen vaimonsa, "kuinka monet hurjap??t ovatkaan jo tuossa leikiss? menett?neet henkens?; s??li olisi noita kirkkaita nuoria silmi?, jolleiv?t ne en?? huomenna n?kisi p?iv?nvaloa." Mutta poika sanoi: "Vaikkapa se olisi kuinka vaikeaa, niin tahtoisin sen kerrankin oppia, koska sit? varten olen maailmalle l?htenytkin." Eik? h?n antanut is?nn?lle rauhaa, ennenkuin t?m? kertoi, ett? l?hell? oli loihdittu linna, jossa kuka hyv?ns? oppisi pelk??misen taidon, jos vain rohkeni viett?? siin? kolme y?t? per?kk?in. Kuningas oli luvannut sellaiselle uskalikolle tytt?rens? puolisoksi, ja se oli ihanin prinsessa, mit? maailmassa oli n?hty. Linnassa oli paljon aarteita, joita kehnot henget vartioitsivat, ja jos uhkayritys onnistuisi, vapautuisivat aarteet lumouksestaan ja tekisiv?t k?yh?st? upporikkaan miehen. Paljon oli sinne jo mennehi?, mutta ei yht??n palanneina. Seuraavana aamuna poika meni kuninkaan puheille ja sanoi: "Jos sallittaisiin, niin pit?isin kolmena y?n? per?kk?in vartiota tuossa loihditussa linnassa." Kuningas katseli puhujaa, ja kun t?m? h?nt? miellytti, niin h?n vastasi: "Saat pyyt?? kolmea asiaa, mutta niiden pit?? olla elottomia esineit?, ja ne saat ottaa mukaasi linnaan." Silloin poika sanoi: "Pyyt?isin tulta, sorvin ja h?yl?penkin ynn? siihen taltan."
Kuningas antoi vied? pyydetyt esineet linnaan. Y?n l?hetess? poikakin l?hti sinne, laittoi iloisen valkean er??seen huoneeseen, asetti h?yl?penkin talttoineen valkean viereen ja asettui itse sorvin ??reen, "Ah, kunpa minua vain pelottaisi!" h?n puheli itsekseen, "mutta t??ll?k??n sit? tuskin opin." Puoliy?n tienoissa h?n k?vi kohentamaan sammuvaa valkeata, ja juuri kun h?n siihen puhalsi, kuului ?kki? nurkasta parkaisu: "Au, miau, kuinka meit? palelee!" -- "Senkin h?lm?t", huusi poika vastaan, "mit?s te turhia parutte? Jos teit? palelee, niin tulkaa t?nne valkean luo l?mmittelem??n." Ja tuskin h?n oli tuon saanut sanotuksi, kun nurkasta loikahti kaksi isoa mustaa kissaa n?kyviin, ne asettuivat h?nen kummallekin puolelleen ja tirkisteliv?t h?neen hurjasti tulisilla silmill??n. Hetken aikaa l?mmitelty??n kissat puhuivat pojalle: "Hei, toveri, eik?s k?yd? ly?m??n korttia?" -- "Ka, miksik?s ei", vastasi poika, "mutta n?ytt?k??p? ensin k?p?li?nne." Kissat ty?nsiv?t pitk?t kyntens? n?kyviin. "Kas vain", sanoi poika, "onpa teill? siivottoman pitk?t kynnet, ne minun on ensin siistitt?v?." N?in sanoen h?n koppasi kissoja niskasta, nosti ne h?yl?penkille ja puristi niiden k?p?l?t ruuvien v?liin. "Sitten kun n?in teid?t niin pitk?kyntisiksi, katosi minusta kerrassaan halu kortin ly?ntiin", sanoi poika, l?i kissat kuoliaaksi ja viskasi ne akkunasta virtaan. Mutta kun h?n oli n?in selvinnyt noista kahdesta ja aikoi j?lleen istua valkean ??reen, alkoi joka nurkasta ja loukosta lappaa esiin mustia kissoja ja mustia koiria kuin mit?kin tulista nauhaa. Ne r??kyiv?t ja ulisivat kamalasti, k?viv?t valkean kimppuun ja yrittiv?t sammuttaa sen. Kotvan aikaa poika rauhallisesti katseli tuota menoa, mutta viimein h?nt? rupesi harmittamaan ja h?n tarttui talttaansa ja k?vi niiden kimppuun. Osa niist? juoksi tiehens?, toiset h?n iski hengilt? ja viskasi virtaan. P??sty??n j?lleen omiin oloihinsa h?n kohensi valkeata ja l?mmitteli. Mutta tulen ??ress? istuessaan h?nt? rupesi nukuttamaan ja silm?t pyrkiv?t painumaan kiinni. Katsellessaan ymp?ri huonetta h?n keksi er??ss? nurkassa ison vuoteen. "No, tuopa sattui kohdalleen", poika arveli ja k?vi pitk?kseen vuoteeseen. Mutta kun h?nen piti ummistaa silm?ns?, rupesi vuode itsest?ns? liikkumaan ymp?ri liimaa. "Kas, t?m?p? vasta menoa on", ihmetteli poika, "tiukenna vauhtia vain." Ja vuode kiiri eteenp?in kuin kuuden hevosen vet?m?n? yli kynnysten ja lattiain, yl?sp?in ja alasp?in. Mutta sitten yht'?kki? -- hei vain! -- se otti niin korkean hypyn, ett? p??puoli keikahti ymp?ri ja koko vuode lensi kumoon pohja p??llep?in ja poika allep?in, niin ett? h?nen rinnoillaan oli kuin vuoren paino. Mutta ?l?pp?s -- poika potki patjat ja pielukset p??lt??n, nousi j?lleen pystyyn ja tuumi: "No, nyt saat lent?? ja kiikkua miten vain haluttaa", ja k?vi pitk?kseen valkeansa ??reen ja nukahti siihen. Huomenissa kuningas tuli katsastamaan, ja n?hdess??n pojan pitk?n??n lattialla h?n luuli kehnojen henkien ottaneen t?m?n jo p?ivilt?. "S??li noin siev?? nuorukaista", h?n puheli itsekseen. Sen kuullessaan poika havahtui, nousi pystyyn ja virkkoi: "Ei t?ss? sent??n viel? niin pitk?ll? olla." Kuningas tuli kummiinsa, mutta oli samalla iloinen ja tiedusteli, millainen y?nvietto oli ollut. "Mukiin meni", tokaisi poika, "yksi y? on nyt mennyt, ja arvaanpa, ett? menettelev?t ne kaksi muutakin yht?hyvin." Kun h?n palasi majataloon, ei is?nt? ollut uskoa silmi??n. "Enp? luullut sinua en?? kahden jalan kulkevana n?kev?ni", h?n sanoi, "oletko nyt oppinut tiet?m??n, millaista pelko on?" -- "Enk?", vastasi poika, "yht? turhaa vaikka mit? yritt?isin; kunpa sen joku voisi minulle sanoa!"
Toiseksi y?ksi h?n l?hti j?lleen linnaan, istui valkean ??reen ja viritti vanhan virtens?: "Kunpa minua vain pelottaisi!" Puoliy?n l?hetess? alkoi kuulua melua ja kolinaa, ensin hiljaista, ja vihdoin tuli aika metelill? ihmisen puolikas savupiippua pitkin ja putosi aivan h?nen eteens?. "Hei, kuulehan", huusi poika, "t?m? on liian v?h?n, tarvitaan viel? toinenkin puolikas." Silloin alkoi melu ja kolina uudelleen, k?vi kuin tuulen tohina ja myrskyn mylvin?, ja sitten retkahti puuttuva puolikaskin alas. "Varroppa, kuoma", sanoi poika, "min? k?yn ensin kohentamaan valkeata." Kun h?n sen tehty??n k??ntyi j?lleen ymp?ri, n?ki h?n molemmat puoliskot kasvaneen yhteen, ja h?nen jakkarallaan istui vallan kamalan n?k?inen miehenkuvatus. "Kuuleppa, kuoma, tuo ei k?y p?ins?", sanoi poika, "jakkara on minua varten." Mies yritti tunkea poikaa tielt??n, mutta t?m? ei sellaista siet?nyt, vaan antoi ukkelille aika sys?yksen ja k?vi istumaan jakkaralleen. Sitten tippui savupiipusta yh? uusia miehi? yksi toisensa per?st?, ja ne noutivat yhdeks?n s??riluuta ja kaksi p??kalloa ja rupesivat heitt?m??n keilaa. Poikakin sai halun leikkiin ja pyysi p??st? mukaan. "Mik?p?s siin?, jos sinulla vain on rahaa." -- "Sit? riitt??, mutta teid?n pallonne eiv?t ole oikein py?re?t." H?n otti p??kallot, kiinnitti ne sorviinsa ja sorvasi ne py?reiksi. "Kas noin, nyt ne vieriv?t paremmin", h?n sanoi, "hei vain, nyt t?st? hauskaa tulee!" H?n heitti keilaa miesten kanssa ja h?visi v?h?n rahaa; mutta kun puoliy?n hetki l?i, olivat kaikki kadonneet h?nen n?kyvist??n. H?n k?vi uudestaan makuulle ja nukkui levollisesti. Aamulla kuningas tuli tiedustelemaan y?n menoa. "Mit?s nyt kuuluu?" kysyi h?n. "Heitinp?h?n vain v?h?n keilaa ja h?visin muutaman pennin", poika vastasi. -- "Eik? sinua yht??n pelottanut?" -- "Eik?s ja v?h?t", poika vastasi, "meill? oli oikein hauskaa. Kunpa vain tiet?isin, mit? pelolla ymm?rret??n!"
Kolmantena y?n? h?n j?lleen istui jakkarallaan ja pohti tuiki harmissaan vanhaa kysymyst?: "Kunpa vain pelon oppisin!" Y?syd?men aikaan tuli kuusi isoa miest?, jotka kantoivat ruumisarkkua. Silloin sanoi poika: "Katsoppa vain, siin?h?n on varmaankin orpanani, joka vasta pari p?iv?? sitten kuoli", heristi kutsuvasti sormeaan ja huusi: "Hei, orpana kulta, k?ypp?s n?kyviin!" Miehet laskivat arkun lattialle, poika k?vi katsomaan ja kohotti kannen auki ja n?ki arkussa kuolleen miehen. H?n tunnusteli sen kasvoja. Ne olivat aivan kylm?t. "Varroppa, min? v?h?n l?mmit?n sinua", sanoi poika, k?vi valkean luo, l?mmitti siin? k?tt?ns? ja laski sen sitten kuolleen kasvoille, mutta siit? ei ollut apua. Nyt h?n otti ruumiin ulos arkusta, istui l?helle valkeata ja otti sen syliins? ruveten hieromaan sen k?sivarsia saadakseen veren j?lleen kiert?m??n suonissa. Kun sek??n keino ei auttanut, arveli poika: "Kun kaksi makaa samassa vuoteessa, niin he l?mmitt?v?t toisiaan", nosti kuvitellun serkkunsa vuoteeseen, peitteli sen hyv?sti ja k?vi itse viereen. Kotvan per?st? kuollut alkoikin l?mmet? ja rupesi liikahtelemaan. Iloissaan poika huudahti: "Katsos nyt, serkkuseni, miten olisi k?ynytk??n, jollen olisi sinua l?mmitt?nyt!" Mutta kuollut kavahti istualleen ja karjaisi: "Nyt min? sinut tapan!" -- "Mit? hulluja", ihmetteli poika, "sellaisenko palkan min? saan? Jouduppa oitis takaisin arkkuusi", ja h?n nosti kuolleen vuoteesta, kantoi sen arkkuun ja paiskasi kannen kiinni. Silloin tulivat kutsumatta nuo kuusi miest? ja kantoivat arkun pois. "Eip? t?ss? vain rupea pelottamaan", harmitteli poika, "en opi siihen ikip?ivin?."
Mutta nytp? tuli sis??n mies kaikkia edellisi? isompi ja vallan hirve?n n?k?inen, partaakin h?nell? oli polviin asti ja ik?? kuin sammaltuneella tunturilla. "Vai niin, sin? nulikka", ?risi ?ij?, "vai ei sinua pelota? No kohtapa saat oppia pelk??m??n, sill? sinun on kuoleminen." -- "?lk??p?, taatto, h?t?ilk?", sanoi poika, "jos minun on kuoleminen, niin se on juttu, johon tarvitsee kysy? minunkin mielt?ni." -- "Sinut min? nykerr?n kainalooni ja sill? hyv?", sanoi ukon kuvatus. "Siivolla, siivolla, ukkoseni, ?l?h?n niin mahtaile; kuinka v?kev? lienetkin, niin en min?k??n liene Pekkaa pahempi." -- "Sep?h?n pian n?hd??n", sanoi vanhus, "jos olet minua v?kev?mpi, niin p??st?n sinut menem??n; koetetaanpas." Sitten vei ?ij? pojan monia pimeit? sokkeloja pitkin linnan pajaan, otti kirveen ja l?i sill? alasimen yhdell? iskulla maan sis??n. "Min?p? taidan viel? paremman tempun", sanoi poika ja meni toisen alasimen luo. ?ij? tuli viereen ja kumartui katsomaan, jolloin h?nen pitk? partansa valui alasimelle. Silloin poika sieppasi kirveen ja iski alasimen halki, niin ett? ?ij?n parta juuttui halkeamaan. "Nyt olet kiikiss?", uhitteli poika, "ja nyt on sinun itsesi kuoleminen." H?n tarttui isoon rautakankeen ja k?vi sill? peittoamaan ?ij?n hartioita, kunnes t?m? rupesi vikisem??n ja pyytelem??n, ett? poika lakkaisi, ja lupasi antaa h?nelle suuret aarteet palkaksi. Silloin poika nyk?isi kirveen halkeamasta ja p??sti toisen vapaaksi. Vanhus vei h?net takaisin linnaan ja n?ytti h?nelle muutamassa kellarissa kolme arkkua kultia t?ynn?. "Noista on yksi k?yhi? varten", h?n sanoi, "toinen kuningasta ja kolmas sinua itse?si varten." Samassa tornikello l?i puoliy?n hetke?, kummitus katosi ja poika j?i pime??n. "Olisit yksin tein voinut vied? minut t??lt? poiskin", h?n arveli, "mutta ehk?p? t?ss? yksinkin osataan."
H?n haparoi seini? pitkin yl?s ja l?ysi entisen huoneensa, jossa h?n nukkui valkean ??ress? aamuun saakka. Aamulla kuningas tuli taasen katsomaan poikaa ja kysyi: "No, nyt kai jo olet oppinut tiet?m??n, mit? pelko on?" -- "Jopas viel?", sanoi poika, "mik?p? sen minulle olisi opettanut? Ensin tuli orpana-vainajani, sitten partasuu ?ij?, joka n?ytti minulle kellarissa isot aarteet, mutta kukaan ei ole sanonut, mit? pelko on." Silloin kuningas sanoi: "Sin? olet vapahtanut linnan lumouksesta ja saat tytt?reni puolisoksi." -- "Hyv?h?n tuokin", poika arvelu moins. Sept heures trente-cinq ? l'horloge pneumatique. L'Op?ra. La terrasse du caf? de la Paix est pleine; nul que je connaisse; l'Op?ra; la rue Auber; la maison o? demeure monsieur Vaudier; deux mois d?j? que je n'ai d?n? chez lui; peut-?tre voyage-t-il; est-il riche! ah, poss?der pareille fortune; combien peut-il avoir? on m'a dit un million de rente; cela fait, en minimum, un capital d'une vingtaine de millions; presque cent mille francs par mois; non; un million divis? par douze, soit cent divis? par douze... z?ro, reste... supposons quatre-vingt-seize, neuf cent soixante mille francs; quatre-vingt-seize divis? par douze donne huit, quatre-vingts; quatre-vingt mille francs par mois. Je voudrais que L?a e?t un extraordinaire h?tel; la tendre fillette; si j'avais cette fortune; ce soir; supposons; subitement j'aurais h?rit?; c'est si amusant, arranger ainsi les choses; donc le notaire m'aurait remis les titres; j'aurais d'argent, or et billets, tout de suite, une centaine de mille francs; comme d'usage j'irais chez L?a; comme si rien n'?tait; je lui dirais tout-?-coup--voulez-vous nous en aller, L?a? partons les deux; je vous emm?ne; je t'enl?ve, tu m'enl?ves... non, soyons s?rieux; je lui dirais quelque chose comme--voulez-vous venir? Certainement elle serait ?tonn?e; elle me dirait qu'elle ne peut pas;--pourquoi? elle me ferait comprendre qu'elle ne saurait tout quitter; tr?s simplement, tr?s naturellement, je lui r?pondrais--oh ne vous en pr?occupez plus; j'ai eu quelque chance; je puis vous aider; si vous avez quelques dettes, quelques engagements, voulez-vous me permettre que je vous facilite votre d?part... Cela est bien; voulez-vous me permettre que je vous facilite votre d?part. Sur un meuble je mettrais dix mille francs; et--si davantage vous est n?cessaire, vous me le direz... Dix mille francs; ou cinq mille seulement; non; pour commencer, vaut mieux dix mille; et puis, si facile ce me serait. Vingt mille? ce serait absurde; mais dix mille, c'est cela. Qu'elle serait stup?faite, et contente.--Voulez-vous que nous partions? lui dirai-je.--Comment? partir?--Oui, laissez, abandonnez ceci; au centuple vous le retrouverez; les deux, de ceci oh sauvons-nous, partons, venons-nous en. Et je la prendrais dans mes bras; je baiserais ses cheveux; je l'emporterais; et tout bas, tout bas, elle voudrait bien; ce serait ainsi qu'en le Fortunio de Gautier, mais Fortunio met le feu aux rideaux, et parmi les flammes, enl?ve son amante nue; ayant un million de rentes, je pourrais le luxe d'?tre un peu fou. L'?den-th??tre; les rampes de gaz; les lampes ?lectriques; des marchands de programmes; un gamin ouvre la porti?re d'un fiacre; quel besoin a-t-on qu'un gamin ouvre la porti?re de votre fiacre? L?-bas les magasins du Printemps; sur le trottoir pas un chat; d'ordinaire sont ici des filles, insupportables ? arr?ter les gens; pas une ce soir; triste est la rue. Revenons ? la question; je veux m'amuser ? songer comment j'arrangerais les choses si je devenais riche; oui; arrangeons cela, tout en marchant. Donc, je serais devenu riche; mais comment? ? quoi bon l'enqu?rir? simplement, la chose serait. Je disais donc que je serais devenu riche; j'aurais ce soir ma fortune, et beaucoup d'argent dans ma poche. Je ne souhaite pas le grand train de maison; j'aurais un appartement de gar?on et installerais dans un h?tel L?a; volontiers je garderais mon quatri?me de la rue du G?n?ral-Foy; une chose en ce genre, mais mieux; avoir le train chez soi d'un gar?on d'une trentaine de mille francs de rentes et chez sa ma?tresse d?penser son million annuel; je me voudrais un petit rez-de-chauss?e; dans une maison quartier Monceau n?cessairement; cinq ou six chambres; entr?e par une porte coch?re; puis deux marches; la porte; un vestibule; sur le devant, un petit salon, une salle-?-manger, un fumoir; derri?re, la cuisine, les priv?s, un grand cabinet-de-toilette et la chambre-?-coucher; la chambre-?-coucher ouvrant sur une cour-jardin. Il faudrait que le vestibule ne f?t pas minuscule; j'en ferais une sorte de serre; de la longueur de l'appartement il serait incommode; mieux il s'arr?terait ? la hauteur de la salle-?-manger; ainsi entre le salon et la chambre un second vestibule s?par? du premier par une porte, plut?t par une porti?re; et les demoiselles qui, bien cach?es, fileraient derri?re la porti?re! Comment meubler tout cela? nul luxe banal; ? ma mani?re; j'ai toujours r?v? une chambre-?-coucher en blanc et sans meubles; au milieu, un lit carr?; en cuivre, plut?t qu'en ?toffe, le cuivre convenant au blanc; les murs tendus d'?toffes, satins, cachemires, soieries blanches; aussi le plafond; ? terre, des peaux blanches; d'ours blanc, parbleu; et, surtout, pas de meubles; les armoires dans le cabinet-de-toilette; ici rien que des divans... Voil? que je ne sais plus maintenant o? je suis ni ce que je fais; ah, bient?t le boulevard Haussmann. ? gauche, la porte du salon; ? droite, la fen?tre; en avant, la porte du cabinet-de-toilette; en face, le lit; la chemin?e? en avant, au lieu de la porte du cabinet-de-toilette; et cette porte? pouss?e vers le coin; ou pas de chemin?e; ou la chemin?e dans le coin; l?, dans le coin, au milieu du plafond encore, une veilleuse en alb?tre, un peu comme dans la chambre de L?a. Le cabinet ?videmment en marbre. Faudrait-il que le vestibule f?t en marbre? Tout au long du mur, des arbustes. Comment ?clairer ce vestibule? un vasistas n'est pas propre. Et puis, je voudrais la maison devant une rue tranquille. Serait parfait, devant la maison, un ou deux m?tres de jardin, sur la rue; un petit mur avec une grille; une grille nue; le jardinet; quelques lilas seulement, quelques feuillages, je ne sais quoi; quelle largeur? un m?tre ou un m?tre et demi; je suis fou; deux ou trois m?tres. Cela d?pend si de l'appartement une porte ouvrira sur le jardin; peu utile; mais non g?nant, pourvu que ce soit de la salle-?-manger; ? l'occasion, agr?able; alors, trois ou quatre m?tres de jardin. Voyons; trois m?tres, donc trois grands pas; un, deux, trois; oui, c'est cela. Quand je voudrais d?ner ? la maison, mon domestique l'organiserait avec quelque Chevet; vivre en un mode ordinaire est pr?cieux; d'ailleurs, je demeurerais ordinairement avec L?a; de temps en temps, je l'emm?nerais dans mon petit rez-de-chauss?e; une escapade; si gentiment, l?, nous nous aimerions, dans notre chambre blanche, parmi les peaux d'ours blancs. Ce soir, nous nous serions enfuis ensemble; dans deux heures j'arriverais chez elle; j'aurais en poche mes vingt-cinq mille francs; comme d'usage j'arriverais. Mais ce n'est pas chez elle, c'est ? son th??tre que je vais; ?a ne fait rien...
--<
Quoi? Une fille. Si je fais le semblant de la regarder, elle m'arr?te.
--<
Une averse de patchouli; Dieu! passons vite. Ah, L?a, L?a, ma belle, bonne, belle petite L?a; comme tu serais heureuse et comme ce serait fini, les jours mauvais, et comme nous nous aimerions! lorsque je te dirais que je suis, pour toi, devenu riche, et quand ensemble nous nous enfuirions, ce soir. O? irions-nous? chez moi d'abord, et demain nous partirions en voyage; la journ?e de demain ? nous ?quiper; le d?part peut-?tre apr?s-demain seulement; jusque l?, chez moi, ensemble; et ainsi, donc, ce soir, vers neuf heures tout, communement, au th??tre j'arriverais; je l'attends; elle sort; je la salue; elle s'approche; je lui dis--bonsoir, ma demoiselle... ? gauche, dans la rue lat?rale, ce jeune homme, grand, maigre, au court par-dessus noir, au chapeau haut? C'est Paul H?nart. Il vient vers ici. Ah, Paul H?nart; toujours correct; et toujours sa canne de fin jonc; il m'aper?oit, me fait signe...
--<
--<
--<
--<
--<
--<
Je me r?jouis de le revoir; un tr?s vieil, tr?s honn?te, tr?s cordial ami; tr?s convenable; gentleman; j'aurais en lui de la confiance; tr?s honn?te; tr?s cordial. Nous marchons au long du boulevard. Il est bien de sa personne, sans affectations. O? allait-il? Je le lui demande.
--<
--<
Mais, c'est sa vieille histoire de mariage; encore cela dure?
--<
--<
--<
--<
--<
--<
--<
Add to tbrJar First Page Next Page