Read Ebook: Lehti myrskyssä by Ouida L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 293 lines and 11981 words, and 6 pages

Translator: Elisabeth L?fgren

LEHTI MYRSKYSS?

Kirj.

Ouida

Englannin kielest? suomentanut E.

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1876.

Berceau de Dieu oli pieni kyl? Seine-virran laaksossa.

Niinkuin leivonen tekee pes?ns? ruohikkoon, olivat muutamat talolliset asettaneet pienet talonsa ja majansa viheri?isten mets?in keskelle, jotka kasvoivat molemmin puolin suikertelevaa virtaa. Se oli kaunis paikka, varustettu jyrk?ll? kivi-kadulla, joka oli poppeli-puiden ja jalavain suojassa; somain huoneitten olkikattoja peitteli pitkin p?iv?? pilvenn?k?inen parvi valkoisia ja harmaita kyyhkysi?; siell? oli vanha kappeli, joka oli varustettu punaisella, keilinmuotoisella katolla; ja suuria taloja, jotka olivat peitetyt muuri-vehre?ll? ja kaikenlaisilla punoittavilla k?ynn?skasvilla, sek? karpeella, joka kellahti p?iv?n-paisteessa.

Ylt'ymp?rill? leveni kukkas-rikkaita niitty-maita, miss? Normandyn sile? karja lihoi. Tuolla oli suloisia, h?m?ri? lehtoja, joihin nuorukaiset ja neitoset meniv?t juhla- sek? pyh?p?ivin? kes?ll?, etsi?ksens? lemmen- ja vilukukkia, mets?n sinikelloja ja raittiita orjan-ruusuja sek? kaikkia noita lehvi? ja kukkasia, jotka tekiv?t heid?n rappusensa lehti-majoiksi ja ik??nkuin toivat kaulus-kyyhkyisen s?velet ja hamppuisen laulun heid?n pieneen Herran temppeliins?.

Berceau de Dieu oli todellakin hyvin vanha.

Ihmiset arvelivat ett? kyl? oli ollut siin? jo Orleans'in neidon aikana; kivinen risti kahdenneltatoista vuosisadalta seisoi viel? kadun p??ss?, kaivon vieress? p?hkin?puun alla, mihin kyl?l?iset kokoontuivat juttelemaan auringon laskiessa, kun p?iv?n ty? oli p??ttynyt.

Kaupunkia ei ollut l?hemp?n? kuin nelj?n Ranskan peninkulman p??ss?. T?m? paikka oli maakunnassa, joka oli varustettu suurilla metsill? ja hedelm?tarhoilla siell? t??ll?. Sen tuotteet, vehn?t, kaurat, juustot, hedelm?t ja munat, olivat hyvinkin riitt?v?iset kansan yksinkertaiseen el?m??n. Rahvas oli v?kev??, yst?v?llist?, ahkeraa ja onnellista kansaa, joka eli pienen kappelinsa ymp?rill? yst?vyydess? ja hyv?ss? sovussa.

Ei mik??n heit? huolettanut. Sota ja sodan melske, vallankumoukset ja mullistukset, keisarikunnat ja kapinat, sotaiset ja valtiolliset kysymykset, -- n?m? kaikki olivat t?lle rahvaalle tuntemattomia asioita, mist? eiv?t koskaan kuulleet; mahtavat myrskyt nousivat ja mullistivat maita ylt'ymp?rill?, mutta eiv?t koskaan tulleet niin likelle t?t? kyl??, ett? olisivat vahingoittaneet sit?, se kun siell? oli yksin?isyydess??n niinkuin leivosen pes?.

Vallan-kumouksenkin ankaroina aikoina oli t??ll? ollut hiljaista. Oli silloin hallinnut aatelisherra linnassa, tuolla kukkulalla, jonka juurella kyl? oli. Kansa oli h?nt? rakastanut, eik? koskaan koettanut tehd? mit? h?nelle oli vastoin-mielist?, ja katkerasti he itkiv?t, kun h?n kaatui Jemappes'in tappelussa, j?tt?m?tt? mit??n perillist?, ja h?nen linnansa muuttui muurivehre?n peitt?m?ksi raunioksi.

Tuon kauhean ajan ukkosen-nuolet tuskin olivat koskeneet t?h?n paikkakuntaan. Osa parhaimmasta nuorisosta oli tosin marssinut pois taistelemaan Champagnen kentill? marseillaise'n kaikuessa: muutamia is?nmaan-yst?vi? punaisissa takeissa oli siell?kin k?ynyt, sek? sotilaita sinisess? virkapuvussa, jotka olivat jakelleet kolmiv?risi? kokartia eli merkkej? ja k?skeneet heit? kantamaan niit? pyh?n jakaamattoman tasavallan nimess?. Mutta rahvas ei ollut ymm?rt?nyt, mit? t?m? merkitsi, ja oli korjannut satonsa, kuulematta ainoatakaan pyssynlaukausta, n?kem?tt? aseitten loistetta viattomilla majoillaan, joten tuon jalon, mutta kamalan ajan kauhistukset siell? eiv?t j?tt?neet mit??n j?lki? kyl?n v?est??n.

Tosin kyll? Reine Allix, vanhin vaimo heid?n parissaan -- h?n luki enemm?n kuin yhdeks?nkymment? vuotta -- muisti ett? h?n lasna ollessaan oli kuullut er??n? kylm?n? talvis-y?n? is?ns? ja naapurein keskustelevan matalalla, aralla ??nell?, mitenk? er?s kuningas oli tapettu kansan pelastukseksi, ja h?n muisti viel? -- muistipa hyvinkin, sill? se oli tapahtunut h?nen kihlaus- ja kuudentenatoista syntym?p?iv?n?ns? -- ett? er?s ratsumies salaman nopeudella oli ratsastanut kyl?katua my?den, huutaen korkealla, innokkaalla ??nell?: "Gloire! Gloire! Gloire! -- Marengo! Marengo! Marengo!" H?n muisti ett? kyl? oli saanut t?st? jonkunmoisen ep?selv?n k?sityksen siit?, ett? jotakin merkillist? oli kaukana tapahtunut Ranskan maalla, ett? h?nen veljens?, orpanansa ja ylk?ns?, sek? h?n itse muiden kanssa, olivat menneet korkealle kukkulalle virran rannalle ja siell? rakentaneet aika rovion, jonka punaiset liekit olivat loistaneet koko tuon kummallisen, l?mp?isen, kes?isen voitto-y?n kuluessa.

T?m?n ja t?m?nkaltaisia muistelmia h?n v?list? kertoi lapsille, kun he illoin kokoontuivat h?nen ymp?rilleen, pyyt?en ett? h?n juttelisi heille jotakin.

Muuten ei mit??n muistoja vallankumouksen taikka keisarikunnan ajoista h?irinnyt Berceaun rauhaa; ja h?n, kun oli n?it? kertoellut, tavallisesti lis?si:

"Min? en ole en?? varma siit?, mik? Marengo oli. Ep?ilem?tt? joku taistelu, vaan en tied? miss? tai mist?. Mutta my?hemmin me saimme kuulla, ett? pieni Claudis, t?tini nuorin poika, er?s vapaaehtoinen, joka ei ollut t?ytt?nyt yhdeks?ntoista vuotta, kuoli mainitussa tappelussa. Jos olisimme sen tiet?neet varmaan, emme olisi mit??n ilo-valkeaa sytytt?neet!"

T?m? vaimo, joka oli syntynyt noina myrskyisin? aikoina, oli onnellisin olento Berceaun koko kyl?kunnassa.

"Min? olen vanha: niin, min? olen hyvin vanha", sanoi h?n, nostaen silm?ns? rukin-py?r?st?, tuolla kun istui talon ovella ja suojeli k?dell? silmi?ns? p?iv?n-paisteelta, "hyvin vanha -- yhdeks?nkymment? ja kaksi vuotta viime kes?n?. Mutta kun on katon alla ja aina on kupillinen lient? sek? pojanpoika semmoinen kuin minun, ja kun on el?nyt koko elin-aikansa Berceau de Dieu'ss?, silloin on hyv? olla n?in vanha. Niin, niin, pienokaiset -- niin on, vaikka te sit? ep?ilette, te pienet lintuset, jotka juuri olette siipi?nne koettaneet -- on hyv? olla n?in vanha. Nyt on ihmisell? aikaa mietiskell? ja kiitt?? hyv?? Jumalaa, mit? tuskin nuoruudessa enn?tin, kun olin alinomaa ty?ss?, ty?ss?, ty?ss?".

Reine Allix oli pitk?, voimakas nainen, hyvin ryppyinen, hyvin kyyryinen ja hyvin ruskea, mutta h?nell? oli suloiset, tummat, loistavat silm?t, joissa viel? valoa oli; h?nen kasvonsa olivat viel? jalot, vaikka melkein kokonainen vuosisata oli tehnyt niit? ruskeiksi elon-aikoina ja myrskyisin? talvis-aikoina.

Aina oli h?n puettu samanlaiseen tummansiniseen sarssi-pukuun, aina oli h?nell? sama korkea, valkoinen p??-vaatetus, aina samat kirkkaat hopeaiset korvarenkaat, jotka olivat olleet samalla perint?- ja morsius-lahjana. Jaloissa oli h?nell? aina puiset keng?t ja k?dess?, kun h?n kulki, saarnisauva.

H?n oli syntynyt Berceau de Dieu'ss?; oli el?nyt siell? ja naitu siell?; oli ty?skennellyt siell? koko el?m?ns? ajan; ei ollut koskaan k?ynyt pitemm?ll? matkalla kuin Ranskan peninkulman p??ss?, eik? ollut poissa pitemp?? aikaa kuin yhden p?iv?n.

H?n rakasti t?t? paikkaa hartaalla rakkaudella; maailma sen ulkopuolella ei ollut h?nelle mit??n, tuskinpa taisi h?n uskoa ett? muuta maailmaa oli olemassakaan. H?n ei osannut lukea eik? kirjoittaa. H?n puhui totuutta, kasvatti rehellisesti lapsiansa, kiitti Jumalaa aina -- oli H?nt? kiitt?nyt n?lk?? k?rsiess??n kovalla talvella miehens? kuoltua, kun ei ollut mit??n ulkoty?t? ja h?nen oli vaatettaminen ja ruokkiminen viisi lasta; kiitti H?nt? viel? nyt, kun kaikki h?nen poikansa olivat kuolleet ennen h?nt? ja ainoa, joka viel? eli h?nen suvustaan, oli h?nen poikansa poika Bernadou.

H?nen el?m?ns? oli ollut kova. H?nen vanhempansa olivat olleet kauhean k?yh?t. Naimisensa kautta h?n ei p??ssyt paljoa varakkaammaksi. Aina oli h?n tehnyt ty?t? kedoilla, oli kuokkinut ja kitkenyt ja korjannut sadon, oli kantanut puita ja ajanut aasia sek? aina noussut p?iv?n noustessa. H?n oli kokenut tautia ja kurjuutta ja kaikki t?m?n maailman vammat. Mutta nyt vanhoilla p?ivill??n oli h?nell? rauha.

Kaksi h?nen poika-vainajaansa oli etsinyt onneansa muualla ja j?tt?nyt h?nelle v?h?n rahaa, jotta h?nell? oli pieni maja, v?h?n maata, sika ja hedelm?tarha. H?n tuli hyvin toimeen ja taisi j?tt?? kaikki Bernadou'lle; kymmenen vuotta oli h?n ollut onnellinen, aivan onnellinen Berceaun helmassa, sen suloisuudessa ja tutuissa vanhoissa tavoissa.

Bernadou oli hyvin hyv? h?nt? kohtaan. Potka -- siksi vanhus h?nt? nimitti -- oli viisikolmatta vuotta vanha, pitk?, suora ja siev? muodoltansa; h?nell? oli pohjolan sinisilm?t sek? jalo katsanto. Varhain ja my?h??n teki h?n ty?t? sill? maanpalstalla, josta h?n sai elatuksensa. H?n eli iso-?itins? luona ja hoiti h?nt? muuttumattomalla kohteliaisuudella ja kunnioituksella. H?n ei ollut kovin taitava: h?n ei my?sk??n osannut lukea eik? kirjoittaa; h?n luotti pappiinsa ja kyl?l?isiins? sek? rakasti sit? maata, jota h?n oli tallannut aina siit? saakka, kuin Reine Allix oli johtanut h?nen ensim?iset askeleensa kehdosta.

H?nt? ei koskaan vaadittu sotapalvelukseen, koska oli yhdeks?nkymmenvuotisen vaimon ainoa turva. H?n ei my?sk??n ollut k?ynyt kauempana kuin puoli tusinaa kilometeri? syntym?paikoiltaan.

Kun h?n k?skettiin ??nest?m??n, ja h?n oli kysynyt, mihink? h?n sen kautta sitoutui, sanottiin h?nelle: "Sin? sen kautta sitoudut kunnioittamaan iso-?iti?si, niin kauan kuin h?n el??, nousemaan leivosen kanssa, menem??n messuun joka sunnuntai ja olemaan kuuliainen poika is?nmaalle. Ei mit??n muuta".

Ja t?st? oli h?n hymyillyt, ojentanut vakavaa ruumistaan ja mieluisasti tehnyt vaalinsa.

H?n oli sangen tyhm? n?iss? asioissa; eik? Reine Allix, vaikka muuten selv?p?inen ja ?lyk?s, n?iss? asioissa ollut h?nt? paljoa viisaampi.

"Katso", sanoi h?n usein pojalle, "pienn? ollessani oli linnassa valkoinen lippu. No hyv?, he repiv?t sen alas ja panivat punaisen sen sijaan. Sitten se kukistettiin ja siihen pantiin kolmi-v?rinen. Mutta taas tuli joku, liljat k?dess?, ja asetti valkoisen siihen uudestaan; ei aikaakaan, niin se taas oli alas revitty ja siin? oli kolmi-v?rinen, joka on siell? nytkin. Muutamat olivat kauhean pahoillaan siit?, ett? lippuja n?in muuteltiin, mutta mit? minuun tuli, en voinut huomata ett? siin? oli mit??n eroitusta, oliko siell? tuommoinen vai t?mm?inen lippu: leip? oli yht? kallis ja uni yht? makea, mik? hyv?n?ns? noista kolmesta liehui huipulla."

Bernadou, joka ei tuntenut muuta lippua kuin kolmi-v?risen, uskoi h?nt?, niinkuin h?n uskoi jokaista sanaa, jota nuo yst?v?lliset, vakavat, vanhat huulet lausuivat h?nelle.

H?n ei koskaan ollut suuressa kaupungissa k?ynyt, ja ainoastaan kerran el?m?ss??n tuossa pieness? kaupungissa nelj?n peninkulman p??ss?. Se tapahtui kun h?n ensikerran k?vi Pyh. Ehtoollisella. H?n ei tuntenut muuta, kuin tuota yksinkertaista, puhdasta, rehellist? el?m??, jota h?n oli viett?nyt. Mit? ihmiset tekiv?t ulkopuolella h?nen pient? maailmaansa, mets?n ja niittymaan ulkopuolella, siit? h?n ei huolinut eik? sit? ajatellut.

Kerran oli muuan mies kulkenut Berceaun kyl?n l?pi, er?s matkustavainen halpain kirjaisten myyj?, -- tuimasilm?inen, levoton mies -- joka oli kertonut Bernadou'lle ett? t?m? oli sorrettu orja, k?ntti, aasintapainen el?v?, joka ty?skenteli ja hikoili, lihoittaaksensa niit?, jotka olivat rikkaita -- tyhmeliini, pylkkyp??, joka ei huolinut ihmisoikeuksista eik? v??ryydest?, jota k?yh?t saivat k?rsi?.

Bernadou oli kuunnellut h?mm?styneen?: sitten oli hymy kirkastanut h?nen kasvojansa ja h?n oli vastannut kieli-murteellaan:

"Min? en tied? mist? te puhutte. Oikeuksia? V??ryytt?? Tuota min? en ymm?rr?. Mutta en ole koskaan ollut velkaa niin paljon kuin yksi sou; en ole koskaan valehdellut; olen tarpeeksi v?kev? suojellakseni mit? omaani on, jos joku minua ahdistaisi, ja min? olen tyytyv?inen miss? olen. Siin? kaikki".

Kulkuri-kauppias oli nimitt?nyt h?nt? ty?h?r?ksi, kun nimitt?in oli h?nest? tarpeeksi kaukana, ja y?ll? oli h?n hiipinyt pois Berceau de Dieu'st? eik? h?nt? en?? n?hty siell? nostamassa tyytym?tt?myytt? tyytyv?isten ja rauhallisten asukkaitten keskuudessa.

Joskus kyll? muutamat paikkakunnan talolliset illoin k?viv?t kyl?n viini-kapakassa ja juttelivat kommunismista omalla tavallaan, joka ei ollut eritt?in selv?. He muka puhuivat siit? sek? tulisesti ett? hurjastikin, mutta se ei paljon merkinnyt ja seurauksia oli viel? v?hemmin.

Ilma ja vehn?n hinta oli heille kalliimpia asioita, ja lopuksi he kuitenkin joivat kaikessa yst?vyydess? punaista viini??n ja kulkivat k?sikoukussa kyl?-katua my?den, laulellen is?nmaallisia lauluja, siksi ett? heid?n suuttuneet vaimonsa paiskasivat ikkunat auki ja pistiv?t ulos valkoiset huivinsa kuutamoon, sek? toruen huusivat heille, ett? heid?n tuli panna maata, eik? tuolla lailla saattaa itsens? naurun alaisiksi. T?m? tavallisesti heti saattoi heid?t selviksi ja hiljaisiksi, jotta Berceau de Dieu'n kapinat, jos eiv?t sammuneet viini-maljaan, ainakin sammutettiin y?-myssyjen avulla, eik? koskaan mill??n lailla h?irinneet sen rauhaa.

Vaan Bernadou ei ollut n?it? melua pit?vi? is?nmaan-yst?vi?. H?ness? vallitsi tuo Ranskan talonpojan luonnon-omainen vanhalla-oloisuus, joka on suora ja t?ydellinen vastakohta ranskalaisen k?sity?l?isen sosialismille.

Maalle antoi h?n rakkautensa -- ja t?m? rakkaus oli siihen juurtunut yht? syv?sti kuin tammet, jotka siin? kasvoivat. Parisin kaupunkia pelk?si h?n kummallisella, selitt?m?tt?m?ll? tavalla, ik??nkuin kesyt?nt? el?int?, joka peuhasi ja hurjistui alin-omaa. Kaikki hallinto-tavat olivat h?nelle yht? tuntemattomat. Niin kauan kuin h?n sai kynt?? maanpalstaansa rauhassa, niin kauan kuin aurinko kypsytti h?nen hedelmi?ns? ja viljaansa, niin kauan kuin n?lk? oli kaukana h?nen majastaan, ja naapurit eliv?t hyv?ss? sovussa h?nen kanssa, niin kauan oli h?n onnellinen, eik? pit?nyt v?li?, nauttiko h?n t?t? onnea keisarikunnassa vaiko tasavallassa.

T?m?n viisauden, jota kulkuri-kauppias oli nimitt?nyt tyhmyydeksi, oli Bernadou saanut luonnolta sek? Reine Allix'in opetuksesta.

"Pid? huolta kodistasi ja ty?st?si", oli h?n aina sanonut. "Miehell? on tarpeeksi tekemist? pit??kseen omaa el?m??ns? puhtaana ja omia k?si?ns? rehellisin?. ?l? sin? koskaan ole niit?, jotka alinomaa selitt?v?t hyv?lle Jumalalle mitenk? h?n olisi voinut rakentaa maailmaa paremman kaavan mukaan, sill'aikaa kuin rotat sy?v?t hein?pieleksi? ja lapset itkev?t tyhj?n vadin ??ress?".

Ja h?n oli ottanut Reine Allix'in sanat korviinsa, niin ettei koko ymp?rist?ss? ollut niin jaloa, hyv??, ahkeraa ja rohkeraa poikaa kuin Bernadou; ja vaikka muutamat pitiv?t h?nt? melkein hupsumaisen hell?mielisen? ja tyhm?n n?yr?n?, ei h?n kuitenkaan ollut mik??n houkkio; h?n oli my?skin laillansa taitava soitannossa, ja erityinen puutarhuri-aisti h?nell? oli; t?m? teki h?nen pienen kotinsa talvis-aikana sis?puolelta hupaiseksi s?velten soinnun kautta ja kes?ll? ulkopuolelta iloiseksi kuin kuninkaan tarha.

Oli kuin oli! Reine Allix ja h?n olivat ainakin el?neet onnellisesti yhdess? viidenkolmatta vuoden kuluessa, tuon majan harmaan katon alla, joka seisoi saman kyl?-kadun varrella ja sen p??ss? suurten mets?viikuna-puiden suojassa. Eiv?tk? he olleet v?hemm?n onnelliset, kun Bernadou kuudenkolmatta vuoden ij?ll? astui majaan er??n? Huhtikuun p?iv?n?, vihkonen kev?t-kukkia k?dess?, tervehtien hell?ll? kunnioituksella ja sanoen hiljaa sek? v?h?n ujosti: "Gran' m?re, olisiko mieleenne, jos min? joskus menisin naimiseen?"

Reine Allix oli hetken ??neti, hyv?ili kukkia ja pani ne veteen, pieneen ruskeaan ruukkuun. Sitten katseli h?n nuorukaiseen suoraan kirkkailla, tummilla silmill??n: "Kuka se on, lapseni?"

H?nest? h?n aina oli lapsi, tuo viimeksi syntynyt niist? monista, jotka olivat asuneet h?nen kanssansa tuuheain puiden suojassa, mutta sitten olivat h?vinneet maan pinnalta, j?tt?en heid?t kahden kesken el?m??n.

Bernadou katseli h?neen yht? suoraan:

"Se on Margot Dax: onko h?n teid?n mieleenne, gran' m?re, vai ei?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet