Read Ebook: Lehti myrskyssä by Ouida L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 293 lines and 11981 words, and 6 pages

"Se on Margot Dax: onko h?n teid?n mieleenne, gran' m?re, vai ei?"

"H?n on minun mieleeni", oli yksinkertainen vastaus. Mutta h?nen huulensa vapisivat v?h?isen ja h?n kallisti vanhan p??ns? kev?tkukkien yli. H?n oli odottanut t?t?, oli iloinen siit?, ja kuitenkin se juuri sin? hetken? koski v?h?isen h?neen.

"Min? olen hyvin kiitollinen", sanoi Bernadou, ja ilo loisti h?nen kasvoistaan.

H?n ei riippunut iso-?idist??n: h?n olisi voinut ansaita tarpeeksi paljon, el??ksens? ty?st??n, mutta h?nen p??h?ns? ei ikin? olisi juolahtanut tehd? vanhuksen tahtoa vastaan. Sit? h?n tuli yht? v?h?n ajatelleeksi kuin nostaa k?tens? h?nt? vastaan. Berceau de Dieu'n luonnonper?isiss? kodeissa katsottiin nimitt?in vanhempain kunnioittamista ensimm?iseksi kaikista hyvist? avuista, sek? samalla luonnollisimmaksi ja tarpeellisimmaksi kaikista.

"Min? menen Margot'n luoksi t?n? iltana", sanoi Reine Allix hetken ??nett?myyden per?st?. "H?n on hyv? tytt?, kelvollinen, puhdassyd?minen ja hyv?maineinen. Sin? olet hyvin valinnut, poikani".

Bernadou kallisti korkeaa otsaansa ja kaunista kutrista p??t?ns?, ja Reine Allix laski k?tens? siihen ja siunasi h?nt?.

Sin? iltana auringon laskiessa Reine Allix t?ytti lupauksensa ja meni sen nuoren neidon luo, joka oli voittanut Bernadou'n suosion ja syd?men.

Margot oli orpo-lapsi: h?nell? ei ollut penni?k??n; armosta oli h?n kasvatettu, ja nyt h?n oleskeli paikkakunnan suurimman talonomistajan luona, jolla oli lukuisa perhe, suuri karja ja monta tynnyrin-alaa niittymaata ja hedelm?-tarhoja.

Margot teki ankarasti ty?t? is?nt??ns? varten; h?nt? pidettiin tosin perheen j?senen?, mutta ajettiin pitkin p?iv?? lakkaamatta kaikenlaisiin sis?- ja ulkot?ihin. Reine Allix oli pit?nyt h?nt? silm?ll?, aavistaen mit? suuntaa Bernadou'n ajatukset kulkivat, ja h?n oli huomannut hyvin paljon kiitett?v?? eik? mit??n moitittavaa nuoren tyt?n vaatimattomassa, ahkerassa, tyytyv?isess?, n?yr?ss? el?m?ss?.

Margot oli my?skin hyvin kaunis, h?nell? oli ruskeat, soikeat kasvot ja suuret, mustat suloiset silm?t; ihana oli h?nen vartalonsa ja h?nen suonissaan juoksi is?ns? etel?mainen veri, t?m? kun oli ollut merimies Marseillesta, ja h?nen ?itins? oli Provencesta kotoisin. Reine Allix tuli siis siihen p??t?kseen, ettei lemmikkins? olisi voinut valita paremmin, jos h?nen kerran piti se tehd?.

"Muutamat ihmiset kyll?", sanoi h?n itsekseen, astuessaan sit? katua my?den, jonka ter?v?t kivet jo yhdeks?nkymment? vuotta olivat kuluttaneet h?nen puukenki?ns? -- "muutamat ihmiset kyll? parkuisivat ja pauhaisivat siit?, ettei ole mit??n liinavaatteita eik? ainoatakaan hopeista kalua, eik? my?sk??n mit??n rahasummaa k?yh?ll? lapsella. Mutta mit? siit?? Meill? on tarpeeksi kolmellekin. Kyll? on paha kun vanhemmat el?v?t niin ettei lapsille j?? mit??n, vaan t?h?n lapset eiv?t mit??n voi. Sanokoot mit? tahansa, siin? on vaan yksi syy lis?ksi, mink?t?hden h?n tarvitsee katon yllens? sek? miehen, joka pit?? h?nest? huolta."

N?iss? ajatuksissa kulki h?n jyrkk?? m?ke? yl?sp?in kiertelev?? tiet? my?ten ja astui myllyhuoneen ovesta sis??n. Siin? seisoi Margot pesem?ss? vuohenkaalia ja muita viheri?isi? kasvia maljassa, joka oli t?ytetty kirkkaalla vedell?.

Reine Allix aikoi, maan tavan ja oman kasvatuksensa mukaan, ensin puhua is?nn?n ja em?nn?n kanssa, ennenkuin h?n mit??n tyt?lle sanoisi, mutta Margot'n kasvoissa ja h?nen ujossa tervehdyksess??n oli jotakin, joka saattoi h?nen puhumaan.

H?n katseli kauan ja ter?v?sti tyt?n kallistuneisiin kasvoihin ja koski h?neen sitten, hell?sti hymyillen:

"Pieni Margot, linnut ovat liverrelleet minulle salaisuuden t?n? p?iv?n?. Sin? et voi arvata mit? se on? Voitko?"

Margot punastui ja vaaleni sitten. Tosin ei oikeastaan Bernadou koskaan ollut puhunut h?nelle, mutta kuitenkin, kun ihminen on seitsem?ntoista vuotias ja muutamat kerrat on tanssinut saman henkil?n kanssa, sek? noukkinut irti satakaunon lehdet saadakseen tiet?? onneansa, silloin ei tarvita erinomattain lausutuita sanoja.

H?nt? katsellessa kostuivat vanhan vaimon silm?t ja k?viv?t himme?mmiksi, kuin aika oli niit? tehnyt. H?n hymyili viel?, mutta tuossa hymyss? oli siunauksen sulous, eik? en?? ainoastaan yst?v?llist? leikkipuhetta.

"Sin? lemmit h?nt?, pienokainen", sanoi h?n matalalla, hempe?ll? ??nell?.

"Ah, M?re Allix!" Margot ei voinut muuta sanoa. H?n peitti kasvonsa k?sill??n, k??ntyi sein??n p?in ja itki hartaita ilokyyneleit?.

Berceau'ssa k?vi kenties puhe, joka kuului n?in: "Niin, niin! nyt ollaan muka rakastuneet; se onkin varsin sopivaa, kun on palvelus-tytt?, ilman rahatta, kodotta, yst?v?tt?, ja pulska, hyv?sti aikaan-tuleva nuorukainen tahtoo h?nen naida!"

Mutta Reine Allix tiesi paremmin. H?n ei ollut suotta el?nyt yhdeks?nkymment? vuotta maailmassa, vaan tiesi h?n eroittaa todellista tunnetta teeskennellyst?. H?n oli liikutettu ja otti vapisevan tyt?n syliins? ja suuteli kaksi kertaa noitten mustain silm?in tummia, umpeen-luotuja luomia.

"Tee h?net onnelliseksi, niin, tee h?net onnelliseksi", kuiskasi h?n; "sill? min? olen hyvin vanha, Margot, ja h?n on yksin, aivan yksin".

Ja Margot hiipi vanhuksen luo, itkien sulasta onnesta, kun h?n, joka oli koditon ja varaton, tulisi osalliseksi sellaisesta onnesta, ja kyynelten kautta vastasi h?n hiljaa: "sen tahdon tehd?".

Reine Allix puhui nyt kaikkein s??nt?jen mukaan myll?rin ja h?nen vaimonsa kanssa yht? kohteliaasti, kuin jos olisi pyyt?nyt rikkaan Yacobe'n, ravintolan-is?nn?n ainoata tyt?rt?. Is?nt?v?ki suostui, eiv?t voineet muuta. Reine Allix pani vaipan ymp?rilleen ja astui m?ke? alas, juuri kun ilta h?mertyi ja valkeaa rupesi loistamaan ikkunoista ja luuttujen sis?-puolelta, vihri?n lehti-peitteen l?pi; siell? seisoi valkea hevonen, joka odotti kengitt?mist?, ja poika sinisess? mekossa istui sen sel?ss?, ajellen pois vuoden ensimm?isi?, harmaita hyttysi? saarnipuun oksalla, johon lehdet hiljakkoin olivat puhjenneet.

"Se on hyvin tehty, se on hyvin tehty", sanoi h?n itsekseen, katsellen ruusupilvi? ja maille menneen auringon kultaisia j?lki? taivaan rannalla. "Vuosi tai kaksi ja min? olen haudassani. On oleva helpompi h?nt? j?tt??, kun tied?n ett? l?ytyy joku olento, joka h?nest? huolta pit??, ja rauhallisesti voin min? nukkua arkussani, kun tied?n ett? h?nen lapsensa ja lastensa lapset el?v?t t??ll? Berceau'ssa ja v?list? ehk? minua muistelevat, kun illat k?yv?t pitkiksi ja he istuvat valkean ymp?rill?".

H?n astui ulko-ilman kasteesta majansa pieneen, matalaan huoneesen ja meni Bernadou'n luo, laskien k?det h?nen olkap?illens?.

"Onnea sinulle, pojan-pojalleni ja sinun lapsille ja lastenlapsille sinun j?lest?si", sanoi h?n juhlallisesti. "Margot tulee sinulle vaimoksi. El?k??tte, h?n ja sin?, kauan synnyinpaikoillanne."

Kuukauden per?st? olivat he naimisessa.

Silloin oli Toukokuu.

Berceaun kyl?, tuo vihri?inen pes?, n?ytti olevan t?ynn? lintusten laulua ja kukkasten tuoksua. Vilja-vainiot lupasivat runsasta satoa ja tarhat olivat valkoiset ja punaiset hedelm?-puiden kukista. Pienet ruskeat purot metsiss? nousivat ruohikolle, ilma oli t?ynn? auringon suloisia s?teit?, lauhkeita tuulia, mehil?isten lakkaamatonta surinaa ja leivosten liverryst?; hevosten kellot kuuluivat teilt? ja nurmikoilta lasten hele? nauru.

T?h?n iloiseen kev?t-aikaan Bernadou ja Margot vihittiin. Yst?v?in seurassa meniv?t he kiert?v?? v?ki-polkua yl?s pieneen harmaasen kappeliin, jonka sein?t peittyiv?t muuri-vehre??n ja josta surullisen n?k?inen Kristuksen kuva avonaisen asehuoneen kautta katseli alas harmaan-siniseen virtaan p?in.

Georges, leipuri, jonka viulu riemastutti kyl?l?isi? kaikissa tanssipidoissa, soitti nytkin iloista nuottia, astuen etup??ss?; pieni? lapsia, k?det t?ynn? mets?-kukkia, juoksi heid?n edell?ns?; vanha, sokea villakoira tallusteli heid?n j?less??n; pappi johti heit? ristill??n, jota h?n piti pystyss? p?iv?? vastaan; Reine Allix astui heid?n vieress?ns?, melkein yht? vakavasti kuin h?n oli k?ynyt samaa tiet? seitsem?nkymment? vuotta takaperin omana h??p?iv?n?ns?; tuolla alhaalla laaksossa oli Berceau de Dieu punaisine rakennuksineen ja olki-kattoineen lehtipuiden suojassa, ja ihanat nurmikot lep?siv?t rauhassa Ranskan tumman-sinisen, hymyilev?n taivaan alla.

He olivat onnelliset -- oi taivas kuinka onnelliset! -- Ja koko heid?n pieni maailmansa iloitsi heid?n kanssa.

He tulivat kotia ja naapurit heid?n kanssa, s?iv?t ja joivat; vieraat toivottivat heille kaikkea hyv?? sek? lauloivat ilolauluja; vanha pappi siunasi heit? kodin kynnyksell? is?n hellyydell?; Georges'in viulu l?hetti iloisia tanssis?veleit? lent?m??n ulos ikkunoista, tien poikki, yl?s m?elle, kauas virralle ja pihoihin taivaan rannalle.

Illalla, kun vieraat olivat l?hteneet ja kaikki ulkopuolella oli hiljaa, istui Reine Allix yksin??n ylis-huoneessansa ikkunan vieress?, ajatellen tulevia ja menneit? aikoja; h?n katseli kuinka toinen t?hti toisensa per?st? syttyi taivaan kannella yli mets?n latvain. Ikkunastaan n?ki h?n koko kyl?katua my?den; h?n n?ki niiden asunnot, jotka koko elin-aikanansa olivat olleet h?nen naapurinsa, n?ki peltojen rikkaat laiteet, harmaan veden kiilt?v?n pinnan ja valkoisen ristin vasten tummaa taivasta. H?n n?ki kaiken tuon, joka oli h?nelle niin tuttua ja johon kiintyi tuhansia muistoja tavalla, jota ainoastaan talonpoika tuntee, kun on el?nyt somassa paikassa lapsuudesta vanhuuden p?iviin asti.

Tuossa h?m?r?ss?, ja vaikka varjot olivat mustia, tunsi h?n koko ymp?rist?n yht? hyvin, kuin jos se olisi ollut kirkkahimmassa p?iv?n-paisteessa; ja kaikki oli k?yhyydess??n ja yksinkertaisuudessaan h?nelle sanomattoman kallista.

Lapsuuden leikkien aikana, nuoruuden rakkaudessa, naimisen ja leski-ajan iloisina ja surullisina p?ivin?, ?idin tuskallisina ja suloisina hetkin?, n?l?ss? ja kurjuudessa pitk?in, kovain vuosien kuluessa, vanhuuden rauhallisessa tyytyv?isyydess?, kaiken t?m?n ajan olivat h?nen silm?ns? ainoastaan n?hneet t?t? pient? ja kapeaa katua tuuheain puiden suojassa, sek? ne pienet matalat rakennukset, jotka seisoivat ik??nkuin mehil?isp?lh?t puutarhassa, ja niin kauas kuin silm? kantoi oli tuolla raittiita niittymaita ja peltomaita metsien keskell?.

Joka tuuma tuosta maasta, joka kierros tiest? oli h?nelle pyh? lukemattomain muistojen kautta. Kaikki nuo rakkaat kuolleet lep?siv?t valkosen Kristuksen kuvan suojassa; ja kun h?nen aikansa p??ttyy -- ajatteli h?n -- menee h?n levolle niiden luo, -- ja siin? kaikki.

Kun h?n n?in istui katsomassa, vieriv?t kiitollisuuden kyyneleet alas h?nen vanhoja poskiansa my?den, ja h?n laskeutui heikoille polvilleen kuutamossa, kiitt?en Jumalaa, ett? oli antanut h?nen el?? ja antaisi h?nen kuolla t?ss? rakkaassa kodissa, ja rukoili H?nt? ett? lapsensa my?skin saisivat el?? t??ll? rehellisyydess? ja lev?t? saman turpeen alla, kun heid?n p?iv?ns? p??ttyiv?t.

"Jumala on hyv?", kuiskasi h?n maata pannessaan -- "Jumala on hyv?. Kenties, kun H?n ottaa minut luoksensa, jos min? olen siihen mahdollinen, k?skee h?n pyh?ins? antaa minulle jonkun nurkan valtakunnassaan, jonka h?n muodostaa Berceaun n?k?iseksi".

Sill? h?nest? oli ik??nkuin ei taivaan paratiisissakaan voisi l?yty? ihanampaa paikkaa kuin h?nen Berceau'nsa.

Vuosi kului, ja majassa viikunapuiden alla oltiin vaan viel? onnellisemmat nyt kun siell? oli kolme.

Bernadou oli totinen luonnoltaan, vaikka hyvin hell?mielinen, mutta nuoren vaimonsa iloinen luonne oli aina niinkuin auringon loiste talossa. Margot oli my?skin niin oppivainen, harras, ilomielinen ja niin t?ynn? kunnioitusta ja rakkautta mieheens? ja h?nen kotiinsa, ett? Reine Allix p?iv? p?iv?lt? hartaammin kiitti sit? onnea, joka oli tuonut heille t?m?n k?yh?n orpolapsen.

Bernadou itse ei paljon puhunut: sanat eiv?t olleet h?nen asiansa, mutta h?nen rehelliset, siniset silm?ns? loistivat kirkkaudella, jota ei mik??n pilvi himment?nyt, ja puhuessaan oli h?nen ??nens? niin hell? ja hele?, ett? jok'ainoa sana h?nelt? oli molemmille vaimoille suloisin hyv?ily.

"Sin? olet onnellinen vaimo, siskoseni", sanoi pappi, joka oli melkein yht? vanha kuin Reine Allix.

Reine Allix'in p?? painui alas ja, tehden ristimerkin, sanoi h?n: "Niin olen, kiitos Jumalalle!"

Ja onnessaan k?vi h?n suutarin-lesken Madelon Treux raukan t?lliss? ja hoiti sek? h?nt? ett? h?nen lapsiansa kovan kuumeen raivotessa, istui siell? varhain ja my?h??n ja j?tti oman l?mp?sen takkansa tuota kolkkoa m?kki? varten, jossa sai kuulla sairaitten hourupuheita ja syd?nt? vihlaavia huutoja.

"Kuinka ihminen uskaltaisi nauttia onneansa hy?dyt?nn??" sanoi h?n niille, jotka varoittivat h?nt? uhkaavasta vaarasta.

Madelon Treux ja h?nen perheens? parantui, ja he kiittiv?t Reine Allix'ia pelastuksestaan; ja t?m? oli sit? onnellisempi, kun h?n ajatteli noita pelastetuita, istuessaan valkean ??ress? p?hkin?it? paistamassa tai kehr??m?ss? valkoista pellavaa, v?h? v?li? katsellen kuinka liekkien loiste kiilsi Bernadou'n kultaisissa hiuksissa taikka Margot'n tummissa, hymyileviss? silmiss?.

Toinen kev?t tuli, toinen vuosi kului, mutta tuo pieni koti viikunapuiden suojassa oli yht? rehellinen, yht? iloinen ja rauhallinen.

Se oli niit? lukemattomia perheit? Ranskanmaalla, joissa iloiten tyydyt??n kasveista tai hedelmist? valmistettuun atriaan ja lapsellinen rakkaus her?tt?? runoutta jokap?iv?isen el?m?n yksinkertaisissa toimissa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet