Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Battle of the Bays by Seaman Owen
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 926 lines and 18854 words, and 19 pages
TIIKERIKISSA
Seikkailuja kaukaisessa L?nness?
Kirj.
GUSTAVE AIMARD
Suomentanut
E. Piirinen
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1918.
SIS?LLYS:
MIELTYMYST?.
Mieltymys on tunne, jota ei voida selitell? tai kuvailla, se tunnetaan v?litt?m?sti. Aivan tahtomattaan ihminen tuntee heti ensi hetkest? mieltymyst? toista ja vastenmielisyytt? toista kohtaan. Miksi? Sit? ei voi sanoa, mutta niin on usein laita. Jonkunlainen magneettinen, vastustamaton vaikutus vet?? ihmist? usein henkil??n, jota h?nen etunsa p?invastoin vaatisi v?ltt?m??n, kun taas sama vaikute sys?? h?net toisen luota, jonka suosiota h?nen saman edun vuoksi pit?isi koettaa tavoitella.
Ja viel? omituisempaa ja merkillisemp?? on se, ett? t?m? v?lit?n tunne, joka siten johtaa ihmist? vastoin h?nen tahtoaan, tuskin koskaan erehtyy; sill? ennemmin tai my?hemmin t?ytyy my?nt??, ett? se, mik? ihmisten ennakkoluuloisissa silmiss? on n?ytt?nyt erehdykselt?, p?invastoin on ollut oikein, ja ett? syd?n, v?h??k??n eksym?tt?, on johtanut oikealle tolalle.
Mieltymyksen ja vastenmielisyyden seuraukset ovat liiankin selv?t, ja siksi monet ovat saaneet kokea niiden salaper?ist? vaikutusta, ett? meid?n ei ole tarvis pitemm?lt? kosketella t?t? ainetta.
Don Estevan ja Kivisyd?n olivat tutustuneet toisiinsa olosuhteissa, joiden olisi pit?nyt tehd? heid?t toistensa suhteen ainakin v?linpit?m?tt?miksi, joskaan ei juuri vihamiehiksi. Mehil?ismets?st?j?n maine ja h?nen omituinen elintapansa olivat sellaisia syit?, joiden olisi pit?nyt karkoittaa h?nen paristaan don Pedro de Lunan rehdin majordomon. Ja kuitenkin oli tapahtunut aivan p?invastoin, kummankin nuoren miehen tiet?m?tt?. He olivat ensi hetkest? asti tunteneet olevansa yst?vi?, joita eiv?t yhdist?neet mitk??n tuollaiset jokap?iv?iset tunteet, jotka ovat niin tavallisia vanhan Europan seurael?m?ss?, miss? yst?v?-sana ei en?? merkitse edes yksinkertaista tuttavuutta ja on niit? nimityksi?, joita yleisimmin poljetaan lokaan, vaan tuollaiset todelliset, vahvat, ??rett?m?t ja alkuper?iset tunteet, jotka muutamassa tunnissa kehittyv?t siin? m??rin, ett? ne varsinaisesti ensi hetkest? asti hallitsevat sit?, jonka ne ovat saaneet valtoihinsa.
Nuo nuoret miehet eiv?t olleet koskaan n?hneet toisiansa, ennenkuin he tapasivat San Lucarin tiell?, ja kuitenkin tuntui heist? kuin he olisivat tunteneet toisensa vuosikausia sitten ja aivan yksinkertaisesti uudelleen tavanneet toisensa.
Omituista kyll? olivat molemmat yht'aikaa tunteneet saman vaikutuksen, aivan odottamatta ja tarkoituksetta.
Nyt v?itt?m?mme on siin? m??rin totta, ett? don Estevan, huolimatta synnynn?isest? viisaudestaan, joka oli h?nen huomattavimpia ominaisuuksiaan, melkein heti uskoi Kivisyd?melle is?ns? eli oikeammin hyv?ntekij?ns? el?m?ntarinan. T?m?n el?m?ntarinan h?n oli kertonut kaikkine yksityiskohtineen, salaamatta tai j?tt?m?tt? pois pienint?k??n pikku seikkaa. T?h?n saattoi h?net salainen aavistus, joka sanoi h?nelle, ett? h?n oli tavannut miehen, joka oli kyliin arvokas jakamaan h?nen kanssaan t?m?n t?rke?n salaisuuden koko painon.
T?m?n kertomuksen jatkuessa saamme viel?kin sitovampia todistuksia siit? omituisesta luottamuksesta, jota molemmat miehet heti olivat tunteneet toisiaan kohtaan.
Aurinko oli laskemaisillaan purppura- ja kultavy?h?ns? korkeitten, lumipeitteisten Sierra Madren kukkulain taakse, kun don Estevan oli ehtinyt kertomuksensa loppuun.
Maisema alkoi muuttua suloisen, alakuloisen v?riseksi, jollaiseksi se tulee illan l?hestyess?, linnut lensiv?t suurin joukoin viserrellen etsim??n y?sijaa korkeitten puiden tuuheiden oksien v?list?. Vaquerot ja peonit ratsastivat joka suunnalle kootakseen karjan ja vied?kseen sen kotiin haciendaan. Kaukana n?kyi aasinajajain leiri, jonka y?tulet jo alkoivat valaista joka hetki yh? enemm?n pimenev?? taivasta levein punertavin valonheijastuksin.
"No, kun te nyt yht? hyvin kuin min?kin tunnette sen perheen salaisuudet, jonka yhteyteen sattuma on teid?t saattanut", jatkoi don Estevan, "mit? aijotte nyt tehd??"
"Sananen ensiksi", huomautti Kivisyd?n.
"Puhukaa -- teill? pit?isi oikeastaan olla paljon uskottavaa minulle vuorostanne."
"Ei niink??n paljon, kuin kenties luulette. Te tied?tte el?m?st?ni yht? paljon kuin min? itsekin, toisin sanoen ei juuri mit??n, mutta siit? ei nyt olekaan kysymys t?ll? hetkell?."
"Mist? sitten on kysymys?" sanoi don Estevan uteliaisuuden valtaamana.
"Sanon sen teille. Te ette varmaankaan ole kertonut minulle tuota pitk?? ja mielenkiintoista juttua vain tyydytt??ksenne uteliaisuutta, jota en mill??n tavoin ole osoittanut. T?ytyy siis olla olemassa joku muu syy, ja t?m?n syyn luulen arvanneeni. Don Estevan Diaz, kun kaksi urhokasta miest? on yhtynyt toisiinsa niinkuin liaani mahonkipuuhun, kun heid?n ajatuksensa sulavat yhdeksi, kun heid?n tahtonsa on sama, niin n?m? miehet ovat hyvin vahvoja, sill? he t?ydent?v?t toisensa, ja mit? he eiv?t yksikseen rohkenisi tehd?, siihen he ryhtyv?t nyt arvelematta ja ovat melkein varmoja yrityksens? onnistumisesta, niin mielett?milt? ja uhkarohkeilta kuin nuo yritykset n?ytt?v?tkin. Ettek? ole samaa mielt? kanssani t?ss? suhteessa?"
"Ep?ilem?tt?, don Fernando, olen t?ydelleen samaa mielt?."
Ilo leimahti nuoren miehen kasvoilla.
"Hyv?", sanoi h?n ojentaen k?tens?, "t?ss? k?teni, don Estevan, se on miehen, joka t?ten tarjoo teille uskollisen ja rehellisen syd?mens?, kaikesta huolimatta -- tahdotteko tarttua siihen?"
"Kautta Jumalan!" huudahti majordomo l?mpim?sti, puristaen voimakkaasti h?nelle niin rehellisesti ojennettua k?tt?, "min? tartun molempiin -- kiitos veli! Minulle tekem?nne ehdotuksen olin itse tekem?isill?ni, nyt pysyy liittomme el?m?ss? ja kuolemassa! Kuulun teille kuin miekka kahvaansa!"
"Voi!" huudahti nuori mies ilosta huoahtaen, "minulla on siis vihdoinkin yst?v?, minun siis ei en?? tarvitse kulkea yksin?ni el?m?n l?pi. Ilossa ja surussa, onnessa ja onnettomuudessa on minulla syd?n, jolle voin uskoa kaiken!"
"Teill? on enemm?nkin, veli, teill? on koti. ?itini on teid?nkin ?itinne. Tulkaa, nouskaamme j?lleen hevosen selk??n, alkaa tulla my?h? ja meill? on viel? paljon kerrottavaa toisillemme."
"Niin, rient?k??mme", vastasi mets?st?j? yksinkertaisesti.
Hevoset eiv?t olleet poistuneet ranchon l?heisyydest?, josta ne olivat l?yt?neet hyv?n laitumen. Nuoret miehet saivat ne helposti kiinni, ja viiden minuutin kuluttua he ratsastivat rinnakkain, kotimatkalla don Estevanin asuntoa kohti.
?a Manuela odotti heit? portin ulkopuolella. H?n hymyili.
"Tulettepa vihdoinkin", h?n huusi heille jo kaukaa, heti heid?t n?hty??n. Ja kun uudet yst?vykset olivat saapuneet pihalle, johti h?n heid?t yst?v?llisesti sis??n, jossa yksinkertainen, mutta maukas ateria heit? odotti. Se sy?tiin hyv?ll? ruokahalulla ja tuttavallisesti keskustellen. Do?a Manuela huomasi heti, ett? nuorten miesten kesken oli jotakin erikoisempaa tapahtunut, mutta h?n ei kysellyt mit??n, katseli vain kumpaakin tarkastellen ja odotti, ett? poikansa selitt?isi asian, kuten kohta tapahtuikin.
"Rakas ?iti", lausui don Estevan, kun ateria oli p??ttynyt ja siirrytty parvekkeelle, "olet kai huomannut, ett? v?limme don Carrilin kanssa on nyt toinen kuin h?nen t?nne tullessaan: me olemme tulleet yst?viksi. Olen kertonut h?nelle don Pedro de Lunan el?m?ntarinan, joka samalla niin l?heisesti koskee meit?kin ja mahdollisesti tavallaan vierastamme t?ss?."
Do?a Manuela ny?kk?si hyv?ksyv?sti.
"Olen sen huomannut, rakas poikani, suokoon Jumala, ett? kaikki p??ttyisi hyvin. Toivon, ett? uusi yst?v?si ansaitsee luottamuksemme. Kotimme on t?st? l?htien h?nen, kuten meid?nkin."
Don Fernando kumarsi kunnioittavasti.
"Lupaan kunniani kautta osoittavani, ett? olen luottamuksenne arvoinen ja ett? henkeen ja vereen asti taistelen don Estevanin rinnalla yhteisen asiamme puolesta, kunnes olemme saavuttaneet p??m??r?mme", sanoi h?n liikutettuna.
"Toivokaamme parasta", sanoi do?a Manuela surullisesta
"Min? en ole solminut liittoa don Fernandon kanssa meid?n t?htemme, vaan toisten minulle rakkaiden henkil?iden suojelemiseksi silt? vaaralta, jonka aavistan heit? uhkaavan", lausui don Estevan. "Ja vaikka en nyt voikaan selitt??, mist?p?in vaara olisi odotettavissa, on minulla kuitenkin syyni, miksi t?ytyy ryhty? varovaisuustoimenpiteisiin."
"Nuo syyt luulen hyvin k?sitt?v?ni", huomautti don Fernando. "Ne ovat seuraavat: don Pedron pitk?aikainen rauha on uhattuna ja te pelk??tte do?a Hermosalle tapahtuvan jonkun onnettomuuden. Eik? niin?"
"Aivan niin, yst?v?ni; olen todella jo jonkun aikaa salaa, vaistomaisesti pel?nnyt, ett? jokin onnettomuus olisi tulossa, tiet?m?tt? mist? ja miten se tulisi. Tied?tte kai paremminkin kuin min?, ett? el?m?ss? on synkki? hetki?, jolloin rohkeinkin mies ilman n?kyv?? syyt? vapisee kuin lapsi ja pelk?? omaa varjoaankin, ep?ilee kaikkea. N?m? synk?t ajatukset ovat vaivanneet minua jo pari kuukautta. Ja kuitenkin on t??ll? ollut kaikki rauhallista, kuten ennenkin, don Pedro yht? rauhallinen ja do?a Hermosa iloinen kuin ennenkin. Me el?mme t??ll? piilossa koko maailmalta. Seurael?m?n pauhina ei t?nne ulotu. Mit?p? meill? siis olisikaan pel?tt?v?n?? Kuka vihollinen meit? sitten vainoisi ja y?t p?iv?t pit?isi meit? silm?ll?? Sit? en tied?, mutta min? tunnen, ett? niin on laita, min? tunnen vihollisen l?sn?olon, mutta en voi h?nt? keksi?."
"Tuon vihollisen tunnette nyt yht? hyvin kuin min?kin -- se on Tiikerikissa. Viime?isen keskusteluni h?nen kanssaan, jonka tekin kuulitte, olisi pit?nyt selvitt?? h?nen aikomuksensa, jos ei juuri h?nen suunnitelmiaan."
"Se on totta, mutta siit? huolimatta en voi uskoa, ett? tuo mies on todella vihollisemme. Samoinkuin ei ole seurausta ilman syyt?, niin ei my?sk??n saata olla vihaa ilman aihetta. Don Pedro ei ole milloinkaan t?nne tulostaan asti mill??n tavoin ollut kosketuksissa tuon miehen kanssa. Miksi h?nell? siis olisi jotakin kaunaa is?nt??ni kohtaan?"
"Ah, miksi?" toisti mets?st?j? kiihke?sti, "miksi p?iv? seuraa y?t?, miksi on hyvi? ja huonoja, roistoja ja kunniallisia ihmisi?? T?m? pulmallinen kysymys veisi meid?t liian kauas, yst?v?ni. Tied?n yht? hyvin kuin tekin, ettette milloinkaan ole olleet Tiikerikissan kanssa tekemisiss?, mutta mit? se auttaa? Tuo mies on kavala konna, jonka koko roistomainen olemus tarkoittaa pahantekoa usein vain huvikseen. Don Pedroa kunnioittavat ja rakastavat kaikki, jotka h?net tuntevat. Do?a Hermosaa kunnioittavat apachitkin, ruohoaavikon hurjimmat punanahat -- siit? luultavasti johtuu Tiikerikissan viha hacienderoa kohtaan. Sellaista miest? kohtaan ei saa rankaisematta olla hyv? ja rehellinen, kaikkien kunnon ihmisten t?ytyy luonnostaan olla h?nen vihamiehi??n, se on p?iv?n selv??. Olkoon ihminen vajonnut kuinka syv?lle tahansa, niin h?n kuitenkin aina muistaa kauhean alennuksensa ja entisen asemansa. H?n ei anna yhteiskunnalle t?t? anteeksi, mutta koska h?n ei voi kostaa sille kokonaisuudessaan, julistaa h?n sodan yksil?it? vastaan, hy?k?ten jokaisen kimppuun, jonka h?n tavoittaa, kostaen n?ille omat pahat tekonsa. Kas siin? ainoa syy Tiikerikissan vihaan don Pedroa kohtaan."
"Niin, kenties olette oikeassa", vastasi don Estevan huolestuneella ??nell?, "asian laita lienee niin."
"Niin tietysti! Uskokaa minua, min? tunnen tuon hirvi?n perinpohjin, sill? h?n on kasvattanut minut. Mutta riitt?k??n t?m?. Kun asema nyt on t?ysin selv?, niin mit? aijotte tehd??"
"My?nn?n olevani hyvin pahassa pulassa, enk? tied? mitenk? siit? selviytyisin. Kuinka voi varjella itse??n salahankkeilta, joista ei tied?, vastustaa suunnitelmia, joiden tarkoitus on tuntematon -- tuo kaikki on minulle vaikeaa."
"Ensiksikin on luullakseni parasta olla ensink??n ilmaisematta don Pedron perheelle ep?ilyj?mme", huomautti do?a Manuela.
Add to tbrJar First Page Next Page