Read Ebook: The Battle of the Bays by Seaman Owen

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 926 lines and 18854 words, and 19 pages

"Ensiksikin on luullakseni parasta olla ensink??n ilmaisematta don Pedron perheelle ep?ilyj?mme", huomautti do?a Manuela.

"Sanokaa varmoja tietojamme, se?ora", lausui don Fernando. "Muuten olen aivan samaa mielt? kanssanne. Meid?n on helppo salaa vartioida don Pedroa ja h?nen tyt?rt??n, heid?n aavistamattakaan mik? vaara heit? uhkaa. Jos asema sittemmin muuttuisi liian j?nnitt?v?ksi, niin voidaan kyll? jollakin tekosyyll? saada heid?t itsekin huolehtimaan turvallisuudestaan."

"Niin, ep?ilem?tt?!" huudahti don Estevan tulisesti. "On t?rke?t?, etteiv?t he aavista mit??n, etenk??n do?a Hermosa, joka on niin herkk?tunteinen. Lapsi raukka! H?n saa vain liiankin pian tehd? tuttavuutta vastoink?ymisten kanssa, jos aavistuksemme toteutuvat. Saadaan n?hd?! Fernando yst?v?ni, neuvokaa meit?! Te ainoastaan voitte auttaa meit? t?ss? tukalassa asemassa."

"Kaikki, mik? ihmisvoimin on mahdollista, tehd??n niiden pelastamiseksi, joita rakastatte."

"Kiitos! Mutta miksette sano, ett? tekin rakastatte heit?, koska jo olette tehnyt heille ??rett?m?n palveluksen?"

"Ah, yst?v?ni!" sanoi nuori mies huokaisten, "mit?p? minusta, seikkailija-raukasta, jotta rohkenisin nostaa silm?ni niin korkealle? Min? en ole enk? saakaan olla do?a Hermosalle muuta kuin luotettava pihakoira, joka pelastaa is?nt?ns? ja kuolee h?nen jalkojensa juureen."

T?m? lausuttiin niin surunvoittoisesti ja itsekielt?ytyv?sti, ett? don Estevan ja h?nen ?itins? heltyiv?t aivan kyyneliin, tarttuivat h?nen k?siins? samalla kertaa ja puristivat niit? hell?sti.

"?lk?? sanoko niin, veljeni", huudahti majordomo, "te ette tunne do?a Hermosaa niin hyvin kuin me, h?n on erinomaisen hyv?syd?minen, puhtain ja jaloin sielultaan -- h?n rakastaa teit?."

"Oi!" sanoi mets?st?j? liikutettuna, "?lk?? lausuko tuota sanaa, yst?v?ni! Do?a Hermosako rakastaisi minua? Se on mahdotonta!"

"Do?a Hermosa on nainen, yst?v?ni -- te olette pelastanut h?nen henkens?. Tietystik??n en tied? mink?laatuinen h?nen teit? kohtaan tuntemansa tunne on, kenties h?n ei itsek??n tied? sit?, ja nuoren tyt?n kiitollisuus muuttuu varsin pian rakkaudeksi."

"Vaiti, poikani", keskeytti vanha rouva, "ei sinun sovi tuolla tavoin puhua is?nt?si tytt?rest?."

"Se on totta, anteeksi, ?iti kulta, olen v??r?ss?. Mutta jos olisit kuullut do?a Hermosan puhuvan yst?v?st?mme ja saavan minut lupaamaan l?hte? etsim??n h?nt? ja vied? h?net h?nen luokseen, jonka min?, kautta Jumalan, my?skin teen, niin et tiet?isi mit? uskoisit."

"Kenties, mutta en ainakaan kaataisi ?ljy? tuleen, ja sek? itselt?ni ett? yst?v?lt?mme k?tkisin varovasti huomioni syd?meni sisimp??n."

"?lk?? luulko, ett? olen niin mielet?n, se?ora", huomautti don Fernando, "ett? panen poikanne sanoille enemm?n arvoa kuin ne ansaitsevat. Tied?n varsin hyvin kuka olen, tunnen liiankin tarkkaan alhaisen asemani, rohjetakseni kohottaa katsettani siihen, jota kunniani k?skee pit?m??n enkelin?."

"Hyvin sanottu, don Fernando, ja kuten miehelle sopii", lausui do?a Manuela l?mpim?sti. "J?tt?k??mme siis nyt t?m? asia ja koettakaamme keksi? jokin keino, joka auttaisi meit? siit? pulasta, miss? nyt olemme."

"Tuon keinon", vastasi mets?st?j? ep?r?iden, "luulen paremman puutteessa voivani osoittaa."

?iti ja poika ty?nsiv?t nopeasti nojatuolinsa eteenp?in kuullakseen paremmin.

"Puhukaa, veli, puhukaa viivyttelem?tt?!" huudahti don Estevan. "Mink? keinon sitten?"

"Suonette anteeksi, jos te siin? suunnitelmassa, jonka aijon esitt??, mahdollisesti huomaatte jotakin, joka ei ehk? t?ysin vastaa kunnian lakeja, sellaisina kuin sivistyneet ihmiset ne k?sitt?v?t", sanoi mets?st?j?. "Mutta muistatte kai, ett? olen punanahkojen kasvattama ja ett? se mies, jota vastaan aloitamme taistelun el?m?st? ja kuolemasta, on enemm?n kuin puoleksi intiaani, jonka vuoksi h?nen meit? vastaan aikomansa taistelu on kokonaan apacheilta lainattu. Voidaksemme siis menestyksell? taistella h?nt? vastaan, t?ytyy meid?n, niin vastenmielist? kuin se onkin, k?ytt?? samoja keinoja, k?ytt?? h?nen omia aseitaan, sanalla sanoen k?ytt?? viekkautta viekkautta vastaan, juonia juonia vastaan. Sill? jos me, v??r?n kunniantunnon sokaisemina, itsep?isesti tahdomme taistella h?nt? vastaan avoimin asein, niin joudumme ehdottomasti tappiolle ja meit? vedet??n nen?st?."

"Se mit? nyt sanotte, Fernando", huomautti majordomo, "on sen pahempi liiankin totta. K?sit?n t?ydelleen sanojenne sis?ll?n ja totuuden, mutta my?nt?netteh?n, ett? kunniallisen miehen, joka on tottunut katsomaan vihollistaan kasvoihin, on vastenmielist? pujottautua ketunnahkaan ja alentua k?ytt?m??n viekkautta silloin, kun h?n haluaisi rohkeasti hy?k?t? edest?p?in vihollisensa kimppuun."

"Niin, mink?p? sille voi? Se on asemamme aiheuttama pakkokeino. Ellemme siihen ryhdy, niin on parempi j?tt?? vihollisemme rauhaan kuin koettaa vastustaa h?nen suunnitelmiaan, sill? muuten ep?onnistumme."

"Tapahtukoon sitten tahtonne mukaan, yst?v?ni, koska sit? ei voi v?ltt??. Ilmaiskaa siis keinonne."

"Keino on seuraava. Huolimatta ?skeisest? keskustelustani Tiikerikissan kanssa, on h?n kuitenkin joku aika sitten uskonut minulle hyvinkin paljon asioitaan ja min? tunnen liiankin monta h?nen salaisuuttaan, jotta h?n, niin ?k?inen kuin onkin, kantaisi minua kohtaan mit??n kaunaa. Tottuneena jo monet vuodet vallitsemaan ja ohjaamaan minua tahtonsa mukaan, h?n luulee kylliksi tuntevansa luonteeni ollakseen vakuutettu siit?, ett? se, mit? sanoin h?nelle, oli vain huonon tuulen aiheuttamaa ylimielisyytt?, ja ett? min? varsin mielell?ni taas asettuisin h?nen holhottavakseen. Henkil?itten lailla, jotka monet vuodet ovat el?neet kuvitteluissaan, antaa Tiikerikissakin, joka varmaan on kasvattanut ja suvainnut minua toivossa joskus voida k?ytt?? minua v?likappaleena jonkun salakavalan suunnitelmansa toteuttamiseksi, minun pett?? itsens?, viekkaudestaan huolimatta, jos oikein yrit?n."

"Niin", huomautti don Estevan, "tuo kaikki tuntuu kyll? jotenkin luultavalta?"

"Niin, eik? totta? Kas t?ss?, mit? olen ajatellut. Auringon noustessa huomenna menemme presidioon, ja min? tutustutan teid?t siell? er??seen tuntemaani heitti??n, joka on minulle niin uskollinen, kuin tuollaiset ihmiset yleens? voivat olla. Tuo picero tulee v?litt?j?ksemme. H?nen kauttansa saamme tiet?? kaikki mit? Tiikerikissa puuhaa San Lucarin seuduilla noiden leperojen kanssa, joita h?n pestaa, ties mit? kauheaa tekoa varten. Sen j?lkeen eroamme, te palataksenne aivan rauhassa t?nne, min? sit? vastoin menen takaisin ruohoaavikolle etsim??n Tiikerikissaa. T?ll? tavoin saamme tiet?? h?nen puuhansa, tehk??n h?n sitten mit? tahansa. T?m? on ehdotukseni, mit? pid?tte siit??"

"Erinomaista, yst?v?ni, te olette huomannut kaiken?"

"Mutta on viel? pari seikkaa, jotka pyyd?n teid?n muistamaan. Ensiksi, ett? mit? hyv?ns? teen tai sanon ja mihin toimenpiteisiin n?ettekin minun ryhtyv?n, niin ette saa ruveta ep?ilem??n. Antakaa minun vapaasti toimia, ?lk??k? koskaan luulko, ett? aijon pett?? teid?t."

"?lk?? olko levoton siit?, yst?v?ni, min? uskon yht? v?h?n silmien kuin korvienkaan todistuksia. Luottamukseni teihin on j?rkkym?t?n. Kertokaapa nyt edelleen."

"T?m?n toimenpiteen t?rkeys on selv?. Heti kun olemme eronneet presidiossa, t?ytyy meid?n olla vieraita toisillemme. Emme en?? tunne toisiamme."

"Tuo kehoitus on todellakin t?rke? ja panen sen tarkalleen mieleeni, koska erehdyksen seuraukset olisivat meille arvaamattomat."

"Olkaa valmiina toimimaan ensi merkin saatuanne, y?ll? tai p?iv?ll?. Olkoon teill? mit? teht?v?? tahansa, niin j?tt?k?? se heti, ryhty?ksenne voimakkaasti hy?kk??m??n heti merkin huomattuanne."

"Hyv?, jo huomisp?iv?n? hankin kaikessa hiljaisuudessa ja tehden syyksi kiireelliset ty?t haciendassa, viisitoista leperoa, h?ik?ilem?t?nt? veitikkaa, jotka maksusta tottelevat minua sokeasti, eiv?tk? s?ik?hd? mit??n."

"Aivan niin, voitte helposti antaa niiden vetelehti? t??ll?, kunnes on tullut aika leikki? puukolla ja rihlapyssyll?."

"Vastaan siit?, ettei kukaan ajattelekaan tiedustella heist?. Mutta mink?laisen merkin l?het?tte minulle? Ja kenelt? sen saan?"

"Merkkin? on kolmesta kohtaa taitettu, p??st??n punaiseksi v?rj?tty valkea kotkansulka. Se, joka antaa teille t?m?n sulan, sanoo vain: kaksi piasteriani! Te annatte ne h?nelle mit??n sanomatta, otatte sulan ja annatte h?nen menn?."

"Mutta mik? mies se on, yst?v?ni?"

"Muuan tuntematon, ensimm?inen, jonka tapaan, luultavasti. T?ll? sanansaattajalla ei saa olla aavistustakaan h?nelle j?tt?m?ni toimen t?rkeydest?, silt? varalta, ett? h?n joutuisi mahdollisesti vihollisen k?siin."

"Hyvin harkittu! Alan todellakin uskoa, ett? voitamme pelin."

"Min? puolestani olen varma siit?", huudahti don Fernando, "jos t?sm?lleen seuraatte ohjeitani."

"Siihen n?hden voitte olla huoletta, veliseni, min? vastaan t?sm?llisyydest?ni."

Kun kaikki oli t?ten sovittu ja p??tetty noiden kolmen henkil?n kesken, erosivat he menn?kseen levolle, sit? mieluummin kun jo oli my?h?inen ja molempien nuorten miesten t?ytyi auringon noustessa nousta ratsaille menn?kseen San Lucariin.

AARNIOMETS?.

Don Torribio Quiroga, jonka kanssa nyt joudumme tekemisiin, oli kahdeksankolmatta vuotias mies, hienopiirteinen ja ?lykk??n n?k?inen, kauniskasvoinen sek? k?yt?kselt??n erikoisesti maailmanmies.

H?n kuului Chihua-huan valtion rikkaimpiin ja kunnioitettavimpiin sukuihin. Vanhempainsa kuoleman kautta, maassa, jossa kulta on niin yleist?, oli h?n saanut omaisuuden, joka teki yli satatuhatta piasteria vuotuista tuloa, toisin sanoen noin kolme miljoonaa markkaa.

T?llaisessa asemassa olevalla henkil?ll?, jolla sit? paitsi on sellaiset henkiset ja ruumiilliset edut, kuin don Torribiolla, on oikeus vaatia mit? tahansa. Sill? saatuaan m??r?tyn omaisuusm??r?n, ei ihmisell? en?? ole mit??n esteit?, tai ainakaan ne eiv?t mill??n tavoin ole haittana, vaan paremmin kannustajana.

Don Torribio oli onnistunut kaikissa yrityksiss??n, lukuunottamatta taisteluaan don Fernandoa vastaan, josta taistelusta t?m? aina oli suoriutunut voittajana.

Sen vuoksi olikin hacienderon mets?st?j?? kohtaan tuntema viha, joka alkujaan johtui hyvin mit?tt?mist? syist?, huomaamatta kasvanut Torribion edelleenkin k?rsimien vastoink?ymisten johdosta, joten se viimein oli paisunut niin suunnattomaksi, oikeaksi amerikalaiseksi vihaksi, jota ei voi sammuttaa mik??n muu kuin sen kuolema, joka tuon vihan aiheutti.

Kohtauksensa j?lkeen don Fernando Carrilin kanssa, joka oli p??ttynyt h?nelle niin ik?v?sti, oli don Torribion vallannut tuollainen kylm?, keskittynyt viha, joka v?hitellen kokoontuu sieluun, lopulta puhjetakseen esiin kauhean voimakkaana.

P??sty??n onnellisen vastustajansa n?kyvist? h?n alkoi ratsastaa t?ytt? neli?. H?n iski kannukset hevosen kylkiin niin, ett? veri purskui ja hevonen hirnui kivusta sek? lis?si hurjaa vauhtiaan kaksinkerroin.

Mihink? aikoi siis don Torribio kasvot v??ntynein? ja hiukset pystyss??

H?n ei tiet?nyt sit? itsek??n. Ja muuten se olikin h?nelle samantekev?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet