Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Song of Hiawatha: An Epic Poem by Longfellow Henry Wadsworth
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 225 lines and 82417 words, and 5 pages
L?HTEVIEN LAIVOJEN KAUPUNKI
Kirj.
Aino Kallas
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1913.
SIS?LLYS:
Bernhard Riives. Vanhan Orgin kuolema.
Saarenmaalainen intermezzo. Uskontunnustus. Meill? on kuollut mukana. Kultalaiva. Ylitse muurin. Vaeltava kynttil?. Ihminen. N?ky. Tuiskuhiekka. L?htevien laivojen kaupunki. Saarenmaan kiitos.
Pimeys. Vieras. Yksi kaikkien edest?. Lasnam?en valkea laiva.
BERNHARD RIIVES
Er?s It?merenmaakuntain rankaisuretkikuntaan kuulunut nuori upseeri kertoi:
"Olimme kuudenkymmenen matruusin kanssa saapuneet muutamaan Vironmaan rantapit?j??n. Pit?j?, josta tulimme, oli ollut kapinan kaikkein pahimpia pes?paikkoja, melkein kaikki aatelismoisiot olivat tuhkana; olimme sent?hden mekin puolestamme k?ytt?neet kaikkea mahdollista ankaruutta. Olimme suoraan sanoen v?syneet n?kem??n verta, niin matruusit kuin ylip??llikk?mmekin, minusta puhumattakaan. Siihen ei koskaan aivan totu, ajan pitk??n se alkaa etoa syd?nt?, paitsi siin? tapauksessa, ett? siit? juopuu.
"Tekem?tt? mit??n sopimusta tai edes kesken?mme siit? puhumatta, olimme t?ll? kertaa p??tt?neet antaa armon k?yd? oikeuden edell?. Sit? suuremmalla syyll?, kun koko pit?j?ss? ei oltu poltettu kuin yksi ainoa moisio, ja sekin todistettavasti kiert?v?n, muualta tulleen kapinallisen joukon toimesta. Pienempi? lainvastaisuuksia oli tietysti tehty kosolta, oli suljettu krouvi, vaadittu lakon uhalla muonamiehille uusia palkkaehtoja, jotka sopimukset moision omistaja hengenh?diss??n oli allekirjoittanut, oli pidetty kapinallisia kokouksia ja puheita j.n.e. Vangitsimme ja kuulustelimme kymmenkunnan miest?, p??syylliset sensijaan, kiihoittajat ja kokousten toimeenpanijat olivat kaikki teill? tietym?tt?mill?. Ainoastaan sen talokkaan, joka oli johtanut muonamiesten l?hetyst??, saimme kiinni. H?n oli varoituksista v?litt?m?tt? pysynyt kodissaan, josta matruusit h?net toivat sotasoikeuden eteen. H?nen nimens? oli Bernhard Riives.
"Neuvottelimme rangaistavien suhteen parin aatelisen ja pit?j?n kirkkoherran kanssa, ja kaikki kehoittivat liev??n rangaistukseen, johon itsekin olimme taipuvaiset. Ainoastaan parooni, jonka luona muonamiesten l?hetyst? oli k?ynyt, vaati Bernhard Riivekselle kuolemanrangaistusta, varoittavaksi esimerkiksi koko pit?j?lle. H?nell? tuntui olevan vanhaa kaunaa t?t? miest? kohtaan, joka, kuten per?st?p?in kuulin, oli uskaltanut laillisen oikeuden tiet? mittauttaa talonsa entisen oikean rajan, joka tuli kulkemaan yli paroonin apilaniityn. V?h?n aikaa sinne t?nne keskusteltuamme h?n kuitenkin suostui vaihtamaan rangaistuksen kahdeksisadaksi ly?nniksi, jota korkeampaa rangaistusta emme t?ss? pit?j?ss? ottaneetkaan k?yt?nt??n.
"Annoimme siis tuoda sis??n talollisen Bernhard Riiveksen. H?n oli suurikasvuinen talonpoika, h?nen kasvonsa olivat tyynet, t?ysiparran reunustamat ja kulmikkaat. Harmaansinisten silmien ?lyk?s ja her?nnyt katse oli yhtaikaa sek? itsetietoinen ett? masentunut. Pelko oli kaukana h?nen olemuksestaan, mutta h?n ei n?ytt?nyt odottavan mit??n hyv??k??n. H?n ei ollut mill??n lailla r?yhke?, viel? v?hemm?n mateleva, h?n oli p?invastoin ik??nkuin jo sivuuttanut n?m? ominaisuudet, jotka pitk?aikainen orjuus luo. Koko h?nen olennossaan oli jotain vaikuttavaa, ihmisi? tiedottomasti hallitsevaa, h?nen raskaat hartiansa n?yttiv?t olevan luodut toisia eteenp?in ty?nt?m??n. H?n oli niit? talonpoikia, joitten lapset tavallisesti muodostavat sivistyneen s??dyn ensim?isen polven.
"P??t?ksemme oli, kuten sanottu, valmis, mutta kuulustelimme kuitenkin h?nt? n??n vuoksi.
"Oliko h?n kehoittanut muonamiehi? lakkoon? Oli. Miksi h?n sen oli tehnyt? Koska heid?n tilansa oli siet?m?t?n. Oliko h?n johtanut muonamiesten kokousta ja kirjoittanut uudet sopimuskaavat? Oli. Oliko h?n k?ynyt muonamiesten kanssa moisiossa? Oli. Miksi juuri h?n oli ottanut t?m?n asian johtaakseen? Koska juuri h?n, saatuaan parin vuoden koulusivistyksen, piti velvollisuutenaan auttaa muita, jotka eiv?t olleet sit? saaneet. Oliko h?n moisiossa sanonut: jollette allekirjoita nyt, niin teette sen viikon kuluttua toisella musteella? Ei, h?n ei ollut k?ytt?nyt mink??nlaisia uhkauksia. Oliko h?n ollut kunnantalolla pyh?inkuvaa repim?ss?? Ei, sit? h?n ei ollut tehnyt.
"H?n antoi kaikki vastauksensa varmasti ja yksikantaan, mutta yhtaikaa v?linpit?m?tt?m?sti, ilman toivoa, ik??nkuin olisi aavistanut kuulustelun muodollisuuden. H?nen harmaat ja viisaat silm?ns? eiv?t katselleet ket??n meist?.
"Seurasi muutamain todistajain kuulustelu. Kaikki ilman poikkeusta todistivat ainoastaan hyv?? Bernhard Riiveksest?. H?n oli itse ostanut talonsa vapaaksi ja maksanut suurimman osan velasta, mik? Vironmaan l??niss? on harvinaista. H?n oli ollut kaikenlaisissa kunnallisissa luottamustoimissa ja aina osoittanut malttia sek? ?ly?. Ainoa, mit? h?nt? vastaan muistutettiin, oli, ettei h?n koskaan k?ynyt kirkossa eik? ehtoollisella. Ylip??ns? ei h?nell? tuntunut olevan yht??n vihamiest?.
"Minun teht?v?kseni tuli lukea h?nelle tuomio. H?net tuotiin taas sis??n, ja h?n seisoi edess?ni lammasnahkaturkissaan, joka edest? oli auki. Ensi kertaa tunsin, ett? h?nen silm?ns? pys?htyiv?t minuun, ja vaikka katseeni oli k?dess? pit?m?ss?ni paperissa, tunsin kuitenkin koko ajan n?itten tutkivain ja ?lyk?sten silmien katseen. Muistan tuumineeni, mahtoiko h?n ymm?rt?? ven?tt?.
"Luin siis tuomion ensin ven?j?ksi, ja koska osaan kutakuinkin viroa, -- olen Narvasta -- k??nsin sen suoraa p??t? viroksi.
"Kun p??sin sanoihin 'kaksisataa ly?nti?' kuulin h?nen kirist?v?n hampaitaan. Katsoin h?neen, h?n oli kalpean ja villin n?k?inen, ik??nkuin h?nen tavallinen itsehillint?ns? olisi hetkeksi pett?nyt. Mutta h?n ei sanonut sanaakaan.
"Annoin k?skyn vied? h?net pois. N?in h?nen k??ntyess??n ovessa, ett? h?nen hartiansa nytkyiv?t kuin vilutautisen.
"Pienemm?t syylliset rangaistiin ensin. En mennyt rangaistuspaikalle, hermoni olivat jonkinlaisessa hajoomistilassa, ja toivoin hartaasti, ett? kaikki pian p??ttyisi.
"Olin j??nyt yksin huoneeseen, jossa j?rjestelin papereita. Yht?kki? aukeni ovi, ja Bernhard Riives ty?ntyi sis??n, kahden matruusin kiinnipitelem?n?. Pelj?styin n?hdess?ni h?net, ja vasten tahtoani tarttui k?teni ladattuun revolveriin.
"H?n oli kauhea katsella. H?nen lakkinsa oli poissa, ja vaatteet useasta kohden rikkirevityt, ik??nkuin h?n olisi tullut k?sik?hm?st?, toinen poski vuoti verta kuin pistimen haavasta. Kaikki jonkinlaisen talonpoikaissivistyksen luoma luja itsekuri oli kadonnut, h?n oli kuin astunut monta monituista sukupolvea takaisin heimonsa sotaisia vaistoja kohti. H?nen arvokkaisuutensa ja ylemmyytens? olivat sensijaan ennallaan, samoin h?nen tiedottomat johtajaominaisuutensa; h?n muistutti pakana-aikojen heimop??llik?lt? siin? seisoessaan.
Mutta hurja hulluus, joka oli katsonut h?nen silmist??n tuomiota lukiessa, oli kadonnut, ja sensijalla liikkumaton, j??ksi j?hmettynyt katse.
"Mit? tahdot?" kysyin h?nelt?.
"En anna itse?ni piest?", h?n sanoi tyynell? uhalla.
"Olet saanut tuomiosi", sanoin.
"Sinut oltiin v?h?ll? tuomita kuolemaan, mies", sanoin.
"H?n s?ps?hti, vaikeni ja katsoi minuun.
"Voit kiitt?? ylip??llik?n armoa, ett? p??set kahdellasadalla ly?nnill?", jatkoin. "Voit menn?!"
"K?skin sotamiesten tarttua h?neen, mutta h?n rynnist?ysi irti.
"Mit? nyt!" huusin k?rsim?tt?m?sti.
"Minua ei ly?d?!" h?n toisti.
"Mies, punnitse sanojasi!" tiuskasin h?nelle. "Voimme ammuttaa sinut!"
"Ampukaa sitten, jollette muuta osanne", h?n sanoi.
"Menin ylip??llik?n puheille. Ihmisel?m? on kopeekan arvoinen, ajattelin, ja merkillinen tyhjyys, irrallisuus hajaannutti ajatukseni lepattaviksi kuviksi... V?kisinkin koetin pit?? niit? kurissa, pakoittaa niit? kulkemaan m??r?tty? sotilaallista uraa, ainoaa niille oikeaa. Kuitenkin tunsin hetkellist? heikkoutta. Mit? oli meid?n tekeminen? Olimme kumpikin neuvottomia. Uskalsin ehdoittaa, ett? armahtaisimme h?net t?ydellisesti, mutta tajusin itsekin, ett? senkautta kadottaisimme kaiken arvon kansaa silmiss?. Se ei k?ynyt laatuun, emme voineet sivuuttaa rangaistusta.
"Ylip??llikk? otti asian tyynemmin.
"Antaa h?nen itse valita raippojen ja kuolemanrangaistuksen v?lill?", h?n sanoi. "Se pehmitt?? h?net, saat n?hd?."
"Menin taas Bernhard Riiveksen luo ja ilmoitin h?nelle ylip??llik?n p??t?ksen. H?n kuunteli minua ??neti.
"Koetin hinnasta mist? hyv?ns? hellytt?? h?net.
"Onko sinulla vaimo?" kysyin.
"On", h?n vastasi yksikantaan, aivan kuten kuulustelussakin.
"Ent? lapsia?"
"On -- viisi", h?n vastasi.
"Jumalan nimess?, -- ajattele sitten heit? mies."
"Pelk?sin h?nen t?htens? ja yhtaikaa halusin hartaasti murtaa h?nen itsep?isyytens?, jonka sisimm?t syyt eiv?t olleet minulle t?ysin selvi?. Kuitenkin oli h?ness? jotain, jolle salaisesti tein kunniaa.
"H?n ei vastannut, vaan n?ytti taistelevan itsekseen.
"Kuule nyt minua", sanoin, "tule j?rkiisi! N?eth?n, tahdon parastasi. Sin? olet vahvarakenteinen ja kest?t hyvin rangaistuksen, sairastat viikon ja olet terve taas."
Add to tbrJar First Page Next Page