Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Old Willow Tree and Other Stories by Ewald Carl Jacobs Helen Illustrator Lee G E Illustrator Teixeira De Mattos Alexander Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1045 lines and 35962 words, and 21 pages
-- Juuri n?in? aikoina sen t?ytt??, vastasi em?nt? hajamielisesti ja k??ntyi sitten korjaamaan uunin edest? paperipalasia.
Kului taas ??net?n tuokio. Sitten Eino ?kisti kys?isi:
-- Ent?s Amalia, miss? h?n on?
-- Ei h?n en?? meill? ole, p??si em?nn?lt? kipakasti.
Siten vaihtui puheenaihe, ja em?nt? jatkoi:
-- Jo viime syksyn? t?ytyi h?net erottaa. Senkin -- en paremmin sano. Hm. Noh. Ne nykyajan tyt?t. Alkoi n?es turvota! Ja tied?tk?s, sanoa livauttaa Heikin syyksi. Luuli kai, ett? min? sanon: "?l? h?t?ile, mini?nih?n sin? olet. Ole talossa vain kuten kotonasi." Mutta min?p? sanoinkin stop! Ja annoin luntulle eropassin.
-- Vai niin, p??si Einolta hillitysti, jonka j?lkeen h?n painoi p??ns? alas.
-- Oletko kummempaa kuullut? virkkoi nyt em?nt?, jatkaen ?skeist? ajatustaan.
Mutta Eino istui yh? edelleen vaiti. Vasta kotvasen kuluttua p??si h?nelt? pitk?veteisesti:
-- Jospa asiassa olisi hyvinkin per??.
-- Per??k?! kivahti em?nt?. -- Uskotko sin?kin, ett? Heikki olisi viitsinyt h?nt?...
-- Ei ole takeita, keskeytti Eino silmi??n sirist?en.
Em?nt? loi Einoon julman, kysyv?n katseen, jota karttaakseen Einon t?ytyi taas painaa p??ns? alas. Kului tuokio. Em?nt? n?ytti miettiv?n jotain, sitten puraisi huultaan, ojentautui ja teeskennelty hymy huulillaan jatkoi:
-- Ihmiset ovat ihan hulluja.
Sen sanottuaan h?n siirtyi pirtin puolelle. Eino astui akkunan ??reen. Siin? hajas??rin seisoen katseli ulos. H?n n?ki j?rvell? vienojen laineiden kimaltelevan auringonpaisteessa ja pienen tervalaitaisen veneen verkalleen lipuvan rantaa kohti. Koettaen tarkata, tuntisiko soutajan, kurottautui h?n yli p?yd?n ja painoi nen?ns? melkein kiinni akkunaruutuun, mutta turhaan. Matkaa rantaan oli runsaasti parisataa metri?, ja huolimatta kuulakasta ilmasta j?i h?nelt? tulija tuntematta. Mist? t?m? uteliaisuus johtui, sit? h?n ei tiennyt; tahtomattaan h?n oli siirtynyt akkunaan ja tahtomattaan taas siit? pois. Nyt h?n k?veli kiivaasti edestakaisin ik??n kuin h?kkiin suljettu petoel?in. T?t? k?vely??n h?n jatkoi, kunnes em?nt? virkkoi v?liovelta:
-- Tulehan t?nne pirtin puolelle. Siell? yksin ollessa saattaa tulla ik?v?. Kohta tuo jo joutuu kahvikin.
Hiukan vastenmielisesti Eino seurasi em?nn?n kehoitusta, eik? aikaakaan, niin h?n istui pirtin p?yd?n ??ress? p?? k?sien varassa ja kyyn?rp??ll??n p?yt??n nojaten.
Em?nt? otti ovipielest? vesisangon ja pujahti ulos.
Huoneessa oli hiljaista. Avonaisesta akkunasta kuului jostakin l?hettyvilt? hein?koneen siksutus ja t?m?n t?st? miehen huudahdus: noo! Hellassa r?iskyiv?t n?rehalot palaessaan, ja juuri kiehumaisillaan oleva kahvipannu porisi ja ty?nsi torvestaan h?yry? kuin mik?kin varaventtiili. Talon isohko harmaa kissa oli tullut Einon jalkojen juureen ja hyrr?ten hioi kuvettaan Einon keng?nk?rkeen. Mutta h?n ei n?ytt?nyt sit? huomaavankaan.
Siin? vakavissa ajatuksissa istuessaan h?n n?ytti jo i?kk??lt? miehelt?, vaikka vasta ?skett?in oli t?ytt?nyt kuusikolmatta vuotta. H?nen hartiansa olivat hiukan kumarassa, kasvonsa kalvaat ja ?lykk??t silm?ns? kuoppiin painuneet. H?nell? on leve?hk? leuka, jyrk?t kulmat ja tummat, tuuheat kulmakarvat, ja nyt, kun h?n oli rypist?nyt korkean otsansa, h?n n?ytti melkein julmalta. Yht'?kki? h?n antoi nyrkkiin puristetun k?tens? pudota raskaasti p?yd?nlaidalle, ojentautui ja nousi. Samassa putosi hellasta kek?le; Eino sieppasi sen kuin vihoissaan ja heitti takaisin hellaan, jotain murahtaen. Siin? samassa saapui em?nt? t?ysi vesi?mp?ri k?dess??n ja seurassaan kolme keskenkasvuista tytt??, jotka olivat h?nen nuorimpia lapsiaan. Tyt?t h?mm?styiv?t n?hdess??n Einon ja sitten ujostellen ja toistensa korviin jotain supattaen painautuivat er??seen nurkkaan.
-- No, sanoi em?nt?, menk??h?n tervehtim??n.
Vuorotellen tulivat tyt?t ja k?tt? ojentaen niiasivat.
-- P?iv??, set?, virkkoi tervehtiess??n Lyydia, vanhin tyt?ist?. -- Oletteko n?hnyt Amalia-t?ti?? H?n ei en?? olekaan meill?. ?iti ajoi h?net pois. Ja h?nell? on pieni tytt?. -- Oletteko n?hnyt sit?? Se on niin n?tti niin ett?... Tied?ttek?s, te kun l?hditte pois t??lt? silloin kes?ll?, niin Amalia-t?ti itki niin kovasti ett?... Ja h?n itki silloinkin, kun ?iti ajoi h?net pois. Ja monta kertaa, milloin vain olen h?net n?hnyt, niin aina h?n itkee. Minusta ei ole yht??n hauskaa silloin puhella h?nen kanssaan, liverteli Lyydia, vilkaisi sitten ?itiins? ja jatkoi arastellen:
-- Amalia-t?ti sanoo, ett? Heikki-veikko on sen pikku tyt?n is?.
-- Kitas kiinni! kivahti hellan luona askarteleva em?nt?.
Lapset vavahtivat. Eino aikoi n?ht?v?sti t?h?n jotain sanoa, mutta puhe keskeytyi, kun sis??n astui kookas, keski-ik?inen mies. H?nen roteva ja voimakkaalta n?ytt?v? olemuksensa ilmaisi hell?? hyv?ntahtoisuutta; silm?t olivat syv?t, sielukkaat ja kasvoilla oli huolestunut, samalla kaihoava ilme. Tervehditty??n ja kynnyksen yli astuttuaan vieras virkahti:
-- Kuulin ett? teill? on useita lehmi? ja l?ksin sen t?hden tiedustamaan, myyttek? maitoa.
-- Niin maitoako? Ka, miks'ei. Mutta mist? se on t?m? vieras? En ole ennen teit? n?ill? mailla n?hnyt, tiedusteli em?nt?.
-- Tuoltahan min? Helsingist?... Olen nyt vain tuossa j?rven takana kartanossa kivinavettaa rakentamassa... tai meit? on oikeastaan nelj? miest?...
-- Tuossako Juslinin kartanossa? uteli em?nt?.
-- Niin, siin?. Sielt?h?n Helsingist? se on se herrasv?kikin. Olen siell?kin tehnyt saman herran t?it?.
-- Niin, sielt?h?n se kuuluu olevan... jokin liikemies. Jaa, mutta sit? maitoa.
Em?nt? otti vieraalta maitoastian, jonka t?m? jo vaistomaisesti ojensi em?nn?n h?nt? l?hestyess?.
Eino oli t?h?n asti istunut omissa ajatuksissaan, mutta em?nn?n poistuttua h?n kiinnitti huomionsa vastatulleeseen.
Heid?n hetkisen sanattomina istuttuaan katkaisi Eino ??nett?myyden virkkaen:
-- Siell? on kovin kuuma ilma t?n??n.
-- On, on siell?, oli vastaus. Mutta samassa mies huomasi lapset nurkassa ja jatkoi:
-- Kas, siell?h?n sin? lirkuttelijatytt? olet, sin?, joka k?yt harva se p?iv? minun ty?maallani. Tule sanomaan sed?lle p?iv??.
Vanhin tyt?ist?, jolle puhe oli tarkoitettu, noudatti kehoitusta. Sen j?lkeen vieras jatkoi Einolle:
-- Min? pid?n lapsista. Ja onpa oikein ik?v? omianikin, jotka ovat kotona Helsingiss?. Juuri h?nen kokoisensa tytt? on n?hk??s minulla. Poika on hiukan suurempi.
-- Olette siis naimisissa oleva, p??si Einolta. Samassa em?nt? palasi, ja tytt?, jolle vieras puhui, juoksi ?iti?ns? vastaan huudahtaen:
-- T?ss? se nyt on se set?, jota ne toiset kivimiehet sanovat Jeremiaaksi.
-- Hst, ?l? huuda, kielteli em?nt?. Eino ja Jeremias naurahtivat. Em?nt? selitti:
-- Niin, t?m? Lyydia on jo monena p?iv?n? puhunut teist?. Kehuu teit? hyv?ksi ja herttaiseksi ja sanoo teid?n antavan h?nelle makeisia. Mutta sit? h?n ihmettelee, miksi ne miehet sanovat teit? Jeremiaaksi!
-- Onhan se sellainen vanhan kansan nimi, my?nsi Jeremias.
Kaikki hymyiliv?t.
Sein?n takana soi ovikello.
Joku tuli puotiin. Em?nt? riensi kaupantekoon ja lapset kamariin. Vieraiden j??ty? pirttiin kahden sukeusi heid?n v?lill??n keskustelu.
-- Vai Helsingist? te, aloitti Eino.
-- Niin, sielt?. Vaikka en tosin syntyisin. Sytytetty??n tupakan h?n jatkoi:
-- Keski-Suomesta olen. Mutta naimisiin menty?ni ja perheen lis??nnytty? oli minun pakko sielt? siirty?. M?kitupalaisen poika olen ja palkkaty?l?isen? olen hamasta lapsuudestani itst and strutted and gave no more shade than their trunks were able to cast. But under the willow there was quite a big shady place.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page