Read Ebook: Old-Time Stories by Perrault Charles Robinson W Heath William Heath Illustrator Johnson A E Alfred Edwin Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 828 lines and 40955 words, and 17 pages

Translator: Tyyni Haapanen-Tallgren

SET? PITK?S??RI

Kirj.

Jean Webster

Englannista suomentanut

Tyyni Haapanen-Tallgren

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1918.

"Sininen keskiviikko".

Joka kuukauden ensim?inen keskiviikko oli Ihan Kamala P?iv? -- se p?iv? oli kauhea odottaa, tuima kest?? ja hyv? unohtaa pian. Joka lattian piti olla tahraton, joka tuolin tomuton, joka vuoteen rypyt?n. Yhdeks?nkymment? seitsem?n pient? vikuroivaa orpolasta oli hangattava puhtaiksi, kammattava ja napitettava vastat?rk?ttyihin puuvillamekkoihin, ja kaikki yhdeks?nkymment? seitsem?n oli opetettava k?ytt?ytym??n hyvin ja sanomaan "Kyll?, sir", "Ei, sir", aina kun Johtokunnan J?sen puhui.

Se oli tuskallinen p?iv?, ja Jerusha Abbot parka, joka oli vanhin orpolapsi, sai kantaa kuumimman helteen. Mutta t?m?nkertainen ensim?inen keskiviikko laahautui vihdoin loppuunsa, kuten sen edelt?j?tkin. Jerusha p??si pujahtamaan ruokakomerosta, jossa oli levitt?nyt voileipi? orpokodin vieraille, ja palasi yl?kertaan suorittamaan s??nn?llist? ty?t??n. H?nen erikoishuolenaan oli huone F, jossa yksitoista pient? palleroista, nelj?st? seitsem??n, piti hallussaan yht?toista pient?, riviin asetettua vuodetta. Jerusha kokosi holhokkinsa, oikaisi heid?n rypistyneet mekkonsa, kuivasi heid?n nen?ns? ja l?hetti heid?t j?rjestyneess? ja halukkaassa riviss? ruokasalia kohti, jossa heill? oli edess??n autuas puolituntinen leiv?n ja maidon ja luumuvanukkaan ??ress?.

Sitten h?n lys?hti ikkunalaudalle ja painoi jyskytt?v?t ohimonsa kylm?? lasia vastaan. H?n oli sin? aamuna ollut liikkeell? viidest? saakka, tehnyt jokaisen k?skyj?, saanut toreja ja sys?yksi? hermostuneelta johtajattarelta. Mrs. Lippett ei kulissien takana aina s?ilytt?nyt tuota tyvent? ja mahtavaa arvokkuuttaan, joka uhkui h?nen olemuksestaan, kun Johtokunnan J?senet ja naisvieraat tulivat taloon. Jerusha katseli ulos yli leve?n, j??tyneen ruohokent?n, suuren, rautaisen aitauksen, joka oli orpokodin rajana, alas aaltoilevalle harjanteelle, jossa siell? t??ll? oli siroteltuina maakartanoita, ja kyl??n, jonka savupiiput kohosivat alastomien puiden keskelt?.

P?iv? oli p??ttynyt -- t?ysin onnellisesti, mik?li h?n tiesi. Johtokunnan J?senet ja tarkastuskomitea olivat tehneet kierroksensa ja lukeneet lausuntonsa ja juoneet teens? ja kiirehtiv?t nyt kotiin omien iloisten takkavalkeittensa ??reen unohtamaan vaivalloiset pikku turvattinsa taaskin kuukaudeksi. Jerusha kumartui eteenp?in ja katseli uteliaana -- ja hieman surullisena -- tuota vaunujen ja automobiilien virtaa, joka vieri orpokodin portista ulos. Mielikuvituksessaan h?n seurasi ensin toisia, sitten toisia ajoneuvoja suuriin taloihin siell? t??ll? pitkin m?enrinnett?. H?n kuvitteli itse istuvansa tuollaisissa vaunuissa, turkistakki yll? ja h?yhenill? koristettu samettihattu p??ss?, taaksep?in nojautuneena, ja sanovansa ajajalle v?linpit?m?tt?m?sti: "Kotiin." Mutta kodin kynnyksell? kuva sumeni.

Jerushalla oli mielikuvitus -- mielikuvitus, joka viel? tuottaisi h?nelle ik?vyyksi?, niin oli Mrs. Lippett sanonut, jollei h?n olisi varuillaan -- mutta niin vilkas kuin se olikin, ei se voinut vied? h?nt? porttik?yt?v?? pitemm?lle taloihin, joiden sis?lle h?n olisi tahtonut p??st?. Poloinen, kiihke?, seikkailunhaluinen pikku Jerusha ei koko seitsem?ntoista vuoden i?ss??n ollut jalallaan astunut tavallisen talon sis?puolelle; h?n ei osannut kuvitella jokap?iv?ist? el?m?nmenoa noiden toisten ihmisolentojen parissa, jotka eliv?t el?m??ns? h?iriintym?tt? orpolapsista.

Je-ru-sha Abbot sinua tarvitaan kansliassa ja paras on ett? l?hdet kohta!

Tommy Dillon, joka oli ollut mukana kuorossa, tuli laulellen portaita yl?s ja pitkin k?yt?v??, ja h?nen loilotuksensa tuli ??nekk??mm?ksi mik?li h?n l?hestyi huonetta 7. Jerusha riist?ytyi irti ikkunasta ja k?vi j?lleen kohtaamaan el?m?n vaikeuksia.

"Kuka tarvitsee?" katkaisi h?n Tommyn laulun, ??ness? ter?v?n levoton s?vy.

Mrs. Lippett kansliassa ja taitaa olla vihainen. Ah-amen!

lauloi Tommy hurskaasti, mutta h?nen ??nens? ei ollut kokonaan pahanilkinen. Paatuneimmassakin orpolapsessa oli my?t?tuntoa hairahtunutta sisarta kohtaan, joka kutsuttiin kansliaan vihastuneen johtajattaren eteen, ja Tommy piti Jerushasta, vaikka t?m? v?liin ravistikin h?nt? k?sivarresta ja miltei hankasi pois h?nen nen?ns?.

Jerusha l?hti pitemmitt? puheitta, mutta h?nen otsallaan oli kaksi yhdensuuntaista viivaa. H?n pohti mieless??n, mik? nyt oli voinut menn? hullusti. Eiv?tk? voileiv?t olleet kyllin ohuita? Oliko p?hkin?kaakuissa kuoria? Oliko joku naisvieras n?hnyt rei?n Susie Hawthornin sukassa? Oliko -- oi kauhua! -- joku noista F-huoneen pikku enkeleist? "h?yst?nyt" Johtokunnan J?sent??

Pitk?ss? alaeteisess? ei ollut viel? sytytetty valoja, ja kun Jerusha tuli alas, oli viimeinen Johtokunnan J?sen l?htem?isill??n ovesta, joka vei porttik?yt?v??n. Jerusha ehti saada vain aivan ep?m??r?isen vaikutelman miehest? -- ja se vaikutelma oli pelkk?? pituutta. Mies huiskutti k?dell??n autolle, joka odotti kaartuvassa k?yt?v?ss?. Kun auto l?hti liikkeelle ja l?hestyi, kulkien pienen matkaa eteenp?in, niin sen h?ik?isev?t etulyhdyt loivat h?nest? kovan varjon eteisen sein?lle. Varjossa n?kyi hullunkurisen pitk?t k?sivarret ja jalat, jotka venyiv?t pitkin eteisen lattiaa ja yl?s seinille. Se oli totisesti kuin suunnaton, huiskuttava set? pitk?s??ri.

Jerushan huolestunut ilme vaihtui nopeaksi nauruksi. H?n oli luonnostaan aurinkoinen sielu, ja oli aina tarttunut kiinni pienimp??nkin hauskutuksen mahdollisuuteen. Jos niin painostavasta tosiseikasta kuin er??st? Johtokunnan J?senest? voi saada jotakin hupia, oli se kerrassaan odottamaton onni. H?n tuli kansliaan aivan virkistyneen? ja astui Mrs. Lippettin eteen hymyilevin kasvoin. H?nen ihmeekseen oli johtajatarkin, jollei nyt suorastaan hymyss?suin, niin ainakin huomattavan yst?v?llinen; h?nen kasvoillaan oli miltei yht? hauska ilme kuin se, mink? h?n puki ylleen vierask?yntej? varten.

"Istu, Jerusha, minulla on jotakin sanottavaa sinulle."

Jerusha istahti l?himm?lle tuolille ja odotti miltei henke? pid?tt?en. Auto suhahti ikkunan ohi. Mrs Lippett katsoi sen j?lkeen.

"Kiinnititk? huomiosi herrasmieheen, joka juuri l?hti?"

"Min? n?in h?nen selk?ns?."

"H?n on meid?n mahtavimpia Johtokunnan J?seni?mme ja on lahjoittanut suuria rahasummia orpokodin yll?pitoa varten. Minulla ei ole lupa mainita h?nen nime?ns?, h?n erityisesti pani ehdoksi, ett? saisi pysy? tuntemattomana."

Jerushan silm?t hieman levisiv?t; h?n ei ollut tottunut siihen ett? h?net kutsuttiin kansliaan keskustelemaan johtajattaren kanssa Johtokunnan J?senten p??h?npistoista.

"T?m? herrasmies on kiinnitt?nyt huomionsa useihin meid?n poikiimme. Muistatko Charles Bentonin ja Henry Freisen? Heid?t molemmat kustansi korkeakouluun Mr. -- hm -- t?m? Johtokunnan j?sen, ja molemmat ovat kovan ty?n ja menestymisen avulla maksaneet takaisin rahan, joka oli niin jalomielisesti kulutettu. Muuta maksua ei t?m? herrasmies halua. T?h?n saakka h?nen ihmisyst?v?llisyytens? on kohdistunut vain poikiin; en ole koskaan kyennyt her?tt?m??n h?ness? v?hint?k??n mielenkiintoa laitoksen tytt?ihin, ansaitsivat he sen sitten miten tahansa. H?n ei v?lit? tyt?ist?, sen voin sanoa sinulle."

"Ei, ma'am", mumisi Jerusha, koska n?ytti silt? ett? t?ss? kohden odotettiin jonkinlaista vastausta.

"T?m?np?iv?isess? kokouksessa otettiin puheeksi kysymys sinun tulevaisuudestasi."

Mrs. Lippett antoi pienen hiljaisuuden seurata puhettaan ja jatkoi sitten hitaalla ja rauhallisella tavalla, joka pani h?nen kuulijansa ?kki? pingoittuneet hermot ??rimm?isen ankaralle koetukselle.

"Tavallisesti, niinkuin tied?t, ei lapsia pidet? t??ll? kun he ovat t?ytt?neet kuusitoista vuotta, mutta sinun suhteesi tehtiin poikkeus. Olit lopettanut meid?n koulumme nelj?toistavuotiaana, ja koska olit suoriutunut hyvin opinnoissasi -- et aina, se minun t?ytyy sanoa, k?yt?ksess?si -- p??tettiin antaa sinun k?yd? oppikoulua kyl?ss?. Nyt lopetat senkin, ja tietenk??n ei orpokoti en?? voi vastata elatuksestasi. Nytkin jo olet saanut kaksi vuotta enemm?n kuin useimmat."

Mrs. Lippett sivuutti sen tosiseikan, ett? Jerusha oli n?in? kahtena vuonna tehnyt kovaa ty?t? elatuksensa puolesta ja ett? laitoksen etu aina oli ollut ensi sijalla ja h?nen kasvatuksensa toisella. P?ivin? sellaisina kuin t?m?kin h?nen t?ytyi j??d? kotiin puuhaamaan.

"Niinkuin sanoin, otettiin puheeksi kysymys sinun tulevaisuudestasi, ja p?iv?kirjasi tutkittiin -- tutkittiin perinpohjin."

Mrs. Lippett suuntasi moittivan katseen syytettyjen penkille, ja vanki n?ytti syylliselt?, koska sit? n?ht?v?sti odotettiin -- ei siksi ett? h?n olisi voinut muistaa mit??n silm??npist?v?n mustia sivuja p?iv?kirjassaan.

"Tietenkin olisi luonnollisin menettelytapa sinunlaisesi suhteen toimittaa sinulle paikka, jossa voisit ruveta tekem??n ty?t?, mutta sin? olet menestynyt koulussa erin?isiss? opinhaaroissa; n?ytt??p? silt? ett? edistymisesi englanninkieless? on ollut loistavaa. Miss Pritchard, joka kuuluu tarkastuskomiteaamme, on my?skin kouluneuvoston j?sen; h?n on keskustellut ?idinkielen opettajasi kanssa ja puhui kokouksessa puolestasi. H?n my?skin luki ??neen kirjoittamasi lastun nimelt? 'Sininen Keskiviikko'."

Jerushan syyllinen ilme ei t?ll? kertaa ollut teeskennelty.

"Minusta tuntuu ett? osoitit hyvin v?h?n kiitollisuutta saattaessasi naurunalaiseksi laitoksen, joka on tehnyt niin paljon puolestasi. Jollet olisi onnistunut olemaan sukkela, ep?ilen, tokko sinulle olisi annettu anteeksi. Mutta sinun onneksesi Mr. --, se on, tuo herra, joka ?sken l?hti -- n?ytt?? omaavan ylenm??r?isen huumorin lahjan. Tuon nen?kk??n paperin perusteella h?n on tarjoutunut l?hett?m??n sinut korkeakouluun."

"Korkeakouluun?" Jerushan silm?t levisiv?t suuriksi.

Mrs. Lippett ny?k?ytti p??t??n.

"H?n j?i keskustelemaan kanssani ehdoista. Ne ovat tavattomat. Tuo herrasmies on ep?vakainen, minun t?ytyy sanoa. H?n uskoo ett? sinussa on omintakeisuutta, ja aikoo kasvattaa sinusta kirjailijan."

"Kirjailijan?" Jerushan mieli turtui. H?n kykeni vain toistamaan Mrs. Lippettin sanat.

"Se on h?nen toivomuksensa. Tuleeko siit? mit??n, sen on tulevaisuus osoittava. H?n antaa sinulle hyvin runsaan koulurahan, melkein liiankin runsaan sinunlaisellesi tyt?lle, joka ei koskaan ole saanut mit??n kokemusta rahan k?sittelyst?. Mutta h?n on suunnitellut asian yksityiskohtia my?ten, enk? katsonut voivani tehd? mit??n ehdotuksia. Sin? j??t t?nne viel? kes?ksi ja Miss Pritchard on yst?v?llisesti tarjoutunut valvomaan pukuvarastosi t?ydent?mist?. Maksu yll?pidosta ja opetuksesta suoritetaan suoraan korkeakouluun, ja lis?ksi saat niiden nelj?n vuoden aikana, jotka siell? olet, kolmekymment?viisi dollaria kuussa k?sirahaa. Se tekee sinulle mahdolliseksi p??st? samaan asemaan kuin muutkin opiskelijat. Rahat l?hett?? t?m?n herran yksityissihteeri sinulle kerran kuussa ja siit? hyv?st? on sinun kirjoitettava kuittauskirje kerran kuussa. Se on -- sinun ei tarvitse kiitt?? h?nt? rahasta, h?n ei tahdo ett? siit? mainitaan, mutta sinun tulee kirjoittaa kirje, jossa kerrot opintojesi edistymisest? ja jokap?iv?isen el?m?si yksityiskohdista. Juuri sellaisia kirjeit? kuin kirjoittaisit vanhemmillesi, jos he el?isiv?t."

"N?m? kirjeet on osoitettava Mr. John Smithille ja l?hetett?v? sihteerin kautta. Herran nimi ei ole John Smith, mutta h?n haluaa pysy? tuntemattomana. Sinulle h?n ei koskaan tule olemaan muuta kuin John Smith. Syy miksi h?n tahtoo kirjeesi on se, ett? h?nen mielest??n mik??n ei siin? m??rin kehit? luontevaa kirjallista sanontaa kuin kirjeiden kirjoittaminen. Koska sinulla ei ole perhett?, jonka kanssa olisit kirjevaihdossa, haluaa h?n sinua kirjoittamaan t?ll? tavalla, ja h?n tahtoo my?skin seurata edistymist?si. H?n ei koskaan aio vastata kirjeisiisi eik? v?himm?ll?k??n tavalla kiinnitt?? niihin huomiota erikseen. H?n vihaa kirjeiden kirjoittamista eik? tahdo saada sinusta taakkaa. Jos joskus sattuisi jotakin sellaista, joka saisi vastauksen n?ytt?m??n v?ltt?m?tt?m?lt? -- kuten siin? tapauksessa ett? sinut karkoitettaisiin koulusta, mik? nyt toivottavasti ei sent??n tapahdu -- voit k??nty? Mr Griggs'in, h?nen sihteerins?, puoleen. N?m? kirjeet kerran kuukaudessa ovat ehdottomasti v?ltt?m?tt?mi? sinun puoleltasi; ne ovat ainoa maksu mit? Mr. Smith pyyt??, niin ett? sinun tulee olla yht? s??nn?llinen niiden l?hett?misess? kuin jos maksaisit laskun. Toivon ett? kirjeesi aina ovat kunnioittavia s?vylt??n ja her?tt?v?t luottamusta kehitykseesi. Sinun tulee muistaa ett? kirjoitat John Grier Homen Johtokunnan J?senelle."

Jerushan silm?t etsiv?t ik?v?iden ovea. H?nen p??ns? oli kiihtymyksen huumassa, ja h?n vain toivoi p??sev?ns? Mrs. Lippettin typeryyksi? pakoon ja ajattelemaan. H?n nousi ja astui kokeeksi askelen taaksep?in. Mrs. Lippett pid?tti h?nt? k?denliikkeell?; t?ss? oli tilaisuus saarnaamiseen, jota ei saanut j?tt?? k?ytt?m?tt?.

"Min? uskon ett? olet edes kunnollisesti kiitollinen t?st? perin harvinaisesta onnesta, joka on tullut osaksesi? Ei monikaan tytt? sinun asemassasi saa koskaan sellaista nousun tilaisuutta maailmassa. Sinun tulee aina muistaa --"

"Min? -- kyll?, ma'am, kiitos. Min? luulen -- jos siin? on kaikki -- ett? minun pit?? menn? neulomaan paikka Freddie Perkinsin housuihin."

Ovi sulkeutui h?nen j?lkeens?, ja Mrs. Lippett j?i katsomaan siihen leukapielet auki, saarna tulossa jo keskell? ilmaa.

MISS JERUSHA ABBOTIN KIRJEET MR. SET? PITK?S??RI SMITHILLE

T??ll? min? olen! Matkustin eilen nelj? tuntia junassa. Se on lystik?s tunne, eik? totta? En ole koskaan ennen ollut junassa.

Korkeakoulu on suurin, h?m??nnytt?vin paikka maailmassa -- eksyn joka kerta kun l?hden huoneestani. Kirjoitan sinulle kuvauksen my?hemmin, kun p??sen hiukan selville kaikesta, ja sitten kerron my?s koulutunneista. Ne alkavat vasta maanantai-aamuna, ja nyt on lauantai-ilta. Mutta min? tahdoin kirjoittaa kirjeen heti ihan vain tutustuakseni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet