Read Ebook: Peggy Raymond's Vacation; Or Friendly Terrace Transplanted by Smith Harriet L Harriet Lummis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1179 lines and 62233 words, and 24 pages

Translator: Maila Talvio

SATUJA JA TARINOITA IV

Kirj.

H. C. Andersen

Suom. Maila Talvio

WSOY, Porvoo, 1906.

SIS?LLYS:

"Se on kauhea juttu!" virkkoi kana siin? p??ss? kyl??, jossa ei tapaus ollut tapahtunut. "Kauheita kuuluu kanakopista! Min? vaan en uskalla nukkua yksin?ni t?n? y?n?. Onneksi meit? on useita samalla orrella!" -- ja sitte h?n yltyi kertomaan niin ett? h?yhenet nousivat pystyyn kanojen sel?ss? ja kukolta meni harja vallan lysyyn. Se on totinen tosi.

Mutta aletaanpas alusta! Se tapahtui kyl?n toisella kulmalla, er??ss? kanakopissa. Aurinko laski ja kanat lensiv?t y?puulleen. -- Yksi kanoista -- h?n oli valkoinen, matalajalkainen kana, muni s??nn?llisesti ja ansaitsi kaikin puolin kunnioitusta -- kun h?n p??si orrelle, rupesi h?n nyppim??n h?yheni??n ja sattui h?nelt? putoamaan pieni h?yhen.

"Se meni menojaan!" sanoi h?n, "jota enemm?n min? itse?ni kynin, sit? kauniimmaksi min? vaan tulen!" Ja se oli sulaa leikki?, sill? h?n oli aina yll?pit?nyt hyv?? tuulta kanakopissa -- muuten h?n, kuten sanottu, oli eritt?in kunnianarvoisa kana. Ja sitte h?n nukkui.

Kanakopissa oli pilkkosen pime?. Kanat k?k?ttiv?t rinnan orrella. Se joka istui valkoisen kanan vieress?, ei nukkunut. H?n kuuli tai oli kuulematta aivan tarpeen mukaan, juuri senverran ett? saattoi el?? sovussa ja rauhassa maailman kanssa. Mutta toiselle vierustoverilleen h?nen kuitenkin t?ytyi puhua:

"Kuulitkos mit? t?ss? juuri sanottiin? En mainitse mit??n nimi?, mutta t??ll? on kana, joka nyppii kaikki h?yhenens? tullakseen kauniiksi. Jos min? olisin kukko, niin kyll? h?nt? halveksisin."

Kanojen yl?puolella istui p?ll? puolisoineen, lapsineen p?ivineen. Siin? suvussa on hyv?t korvat ja he kuulivat joka sanan jonka naapurikana lausui ja mulkoilivat silmill??n ja p?ll?-emo r?pytteli siipi??n.

"?lk?? te kuunnelko, mutta kuulittehan te mit? t?ss? juuri sanottiin. Min? kuulin sen omilla korvillani: yksi kanoista on siihen m??r??n unohtanut mik? sopii h?nelle, ett? nyppii kaikki h?yhenet sel?st??n ja antaa kukon katsella."

"Kerron min? sen kumminkin naapurip?ll?lle! H?n on seurustelussa niin eritt?in hieno ja miellytt?v?!" ja em?p?ll? lensi sen tiens?.

"Hu-hu! uhuh!" huhusivat he molemmat ja toitottivat sanottavansa naapurin kyyhkyslakkaan. "Oletteko kuulleet, oletteko kuulleet! Yksi kana on nyppinyt kaikki sulkansa kukon t?hden. H?n paleltuu, jollei jo ole paleltunut kuoliaaksi -- uhuh!"

"Miss?? miss??" kukersivat kyyhkyset.

"Naapuritalossa! Min? olen miltei omin silmin n?hnyt sen! Se on miltei sellainen juttu, ettei sit? sovi kertoa. Mutta totinen tosi se on!"

"Uskon, uskon joka sanan!" kukersivat kyyhkyset ja veiv?t uutisen kanatarhaan: "muuan kana, toiset sanovat ett? niit? on kaksikin, on nyppinyt itsens? putipuhtaaksi, ollakseen toisellainen kuin muut ja her?tt??kseen sill? lailla kukon huomiota. Se on uhkapeli?, siin? saattaa kylmetty? ja kuolla kuumeeseen ja ne ovatkin molemmat kuolleet!"

"Her?tk??! her?tk??!" lauloi kukko ja lensi aidalle. H?n oli viel? ihan unen p?pp?r?ss?, mutta h?n lauloi kuitenkin t?ytt? kurkkua: "Kolme kanaa on kuollut onnettomasta rakkaudesta kukkoon. He nyppiv?t itsens? putipaljaiksi. Se on ruma juttu, en suinkaan tahdo pit?? sit? omana tietonani -- antakaa menn? eteenp?in!"

"Antakaa menn? eteenp?in!" vikisiv?t y?lepakot ja kanat kaakottivat ja kukot lauloivat: "antaa menn? eteenp?in!" ja juttu lensi kanatarhasta kanatarhaan ja palasi vihdoin viimein siihen paikkaan mist? se oli l?htenyt.

"Viisi kanaa", kertoi juttu, "on nyppinyt itsens? paljaaksi. He tahtoivat n?ytt?? kuka pahinten oli laihtunut onnettomasta rakkaudesta kukkoon. Vihdoin viimein he nokkivat itsens? verille ja kuolivat siihen paikkaan. Suureksi h?pe?ksi perheilleen ja vahingoksi omistajilleen."

Se kana, jolta se pieni, irtonainen h?yhen alkuaan oli pudonnut, ei tuntenut omaa tarinaansa, vaan virkkoi arvokkaana kanana: "min? halveksin sit? kanaa! Niit? on sellaisia! Sellaista ei pid? salata ja kyll? min? puolestani teen mit? voin saadakseni kertomuksen sanomiin, ett? se levi?? ymp?ri maata. Se kana ja koko sen suku ansaitsee sen!"

JOUTSENENPES?.

Englannin tuoreilla, vihreill? niityill?, aavan veden varrella, seisoi tanskalainen joutsen, p??ss? kolminkertainen kuninkaankruunu, kultainen valtikka ojennettuna maata kohti.

Pakanat laskeutuivat polvilleen Pommerin rantamaille ja tanskalaiset joutsenet saapuivat, matkassa ristin lippu ja paljastettu miekka.

Sanot sen tapahtuneen vanhaan aikaan.

My?hemminkin on n?hty mahtavien joutsenten lent?v?n pes?st?.

"Niin, silloin!" sanot, "mutta nyt, meid?n p?ivin?mme!" Silloin n?imme joutsenten kylki kyljess? rient?v?n ihanassa lennossa. Yksi antoi siipens? liit?? kultaharpun kielten p??llitse ja soitto hel?hti kautta koko pohjolan, Norjan tunturit kohosivat korkeammalle muinaisuuden aurinkoisessa valossa; kohina k?vi kuusessa ja koivussa; pohjolan jumalat, sankarit ja jalot naiset h??m?ittiv?t mets?n mustalta taustalta.

Me n?imme joutsenen r?pyttelev?n siipi??n marmorilouhosta vastaan niin ett? se s?rkyi ja kiveen kiinnitetyt kauneusmuodot astuivat esiin kirkkaan p?iv?n valossa ja kautta maailman nostivat ihmiset p?it??n katsellakseen mahtavia luomia.

Me n?imme kolmannen joutsenen kehr??v?n ajatuksen lankaa, joka yhdistet??n maasta maahan ymp?ri koko maailman, niin ett? sana salaman nopeudella lent?? kautta maiden.

Hyv? Jumala rakastaa vanhaa joutsenenpes?? It?meren ja Pohjanmeren v?lill?. Yritt?k??t vain mahtavat linnut tulla ilmojen halki sit? repim??n: "Se ei saa tapahtua!" H?yhenett?m?t poikasetkin asettuvat piiriin pes?n laidalle, olemme n?hneet ett? ne antavat iske? nuoret rintansa verille asti, ne iskev?t kynsin ja hampain.

Vuosisadat tulevat vierim??n ja yh? uusia joutsenia lent?m??n pes?st?, joita maailma sek? n?kee ett? kuulee, ennenkuin tulee aika jolloin hengess? ja totuudessa voidaan sanoa: "jo meni viimeinen joutsen, jo kuului joutsenenpes?st? joutsenlaulu."

Olen is?lt?ni saanut parhaimman perint?-osan, olen saanut hyv?n tuulen. Ent? kuka oli sitte is?ni? Sill? asialla tosin ei ole mit??n tekemist? hyv?n tuulen kanssa! H?n oli hauska ja iloinen, lihava ja py?re?, h?nen ulkomuotonsa ja mielenlaatunsa olivat t?ydess? ristiriidassa h?nen asemansa ja ammattinsa kanssa. Ent? mik? oli sitte h?nen ammattinsa ja h?nen asemansa yhteiskunnassa? Niin, jos se kirjoitettaisiin ja painatettaisiin heti kirjan alkuun, niin voisi tapahtua, ett? useat, milteip? useimmat, heti luettuaan sen laskisivat kirjan k?sist??n ja sanoisivat, ett? sep? n?ytt?? niin kauhealta, en min? sellaisesta huoli. Ja kuitenkaan ei is?ni ollut mik??n py?veli eik? konna; p?invastoin saattoi h?nen ammattinsa h?net usein kaupungin kunnianarvoisten miesten etunen??n ja h?n oli siin? aivan paikallaan, oli siin? t?ydell? oikeudella; h?nen t?ytyi olla ensim?isen?, edell? piispaa, edell? t?ysiverist? prinssi? -- ja h?n oli ensim?isen? -- -- h?n oli ruumisvaunujen kuski!

Nyt se on sanottu! ja sen voin min? vakuuttaa, ett? joka n?ki is?ni kukkumassa korkealla kuolinvaunujen istuinlaudalla, yll? pitk?, kaitainen, musta viitta, p??ss? mustaripsuinen, kolmikulmainen hattu; ja joka viel? lis?ksi n?ki h?nen kasvonsa vilkkaina, iloisina ja py?rein? kuten aurinko, sen oli mahdoton ajatella hautaa ja surua; ne kasvot sanoivat: "ei se tee mit??n, asiat k?yv?t paljon paremmin kuin luullaankaan!"

En ole en??n aivan nuori -- minulla ei ole vaimoa, ei lapsia eik? kirjastoa, mutta, kuten sanottu, ilmoituslehte? min? tilaan, se riitt?? minulle, se on minusta paras lehti ja samaa mielt? oli is?nikin; siit? on paljon hy?ty?, se sis?lt?? kaikki mit? ihmisen tarvitsee tiet??: kuka saarnaa kirkoissa ja kuka saarnaa uusien kirjojen kautta; mist? saa asuntoja, palvelijoita, vaatteita ja ruokaa, miss? on loppuunmyynti ja kenelt? ovat kuluneet loppuun p?iv?t; ja sitte siin? n?kee niin paljon hyv?ntekev?isyytt? ja niin paljon viattomia runoja, jotka eiv?t vahingoita ket??n; etsit??n elinkumppania; kehoitetaan tulemaan sinne tai sinne tapaamaan, noudatetaan kutsua tai ei noudateta! Kaikki tapahtuu niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti! Ihminen saattaa todella el?? onnellisena ja tyytyv?isen? menn? hautaan, kun pit?? ilmoituslehte? -- ja sitte on el?m?n lopulla j??nyt s??st??n niin tavattoman komea paperikasa, ett? huoleti saattaa laskeutua lep??m??n pehmoisen paperipinkan p??lle, jollei tahdo nukkua h?yl?nlastuissa.

Ilmoituslehti ja hautausmaa ne ovat aina olleet mielt?ylent?vimpien k?velyretkieni p??m??r?n?, ne ovat aina olleet paras kylpylaitos hyv?lle tuulelleni.

T??ll?, tuon valkoiseksi maalatun s?leaitauksen takana, jossa kerran kasvoi ruusupensas, -- se on nyt poissa, mutta murattik?ynn?s naapurin haudalta pist?? sinne vihri?n sormensa, jotta siell?kin olisi hiukan somempaa -- siell? lep?? hyvin onneton mies, ja kuitenkin h?n el?iss??n oli hyviss? varoissa, kuten sanotaan, h?n tuli hyvin toimeen ja j?i s??st??kin, mutta h?n oli liian arka maailmaan, nimitt?in taiteeseen n?hden. H?n saattoi illalla istua teatterissa ja koko sielullaan nauttia esityksest?; ?kki? joutuu h?n ihan suunniltaan: koneenk?ytt?j? on pannut liian v?kev?n valon kuun molempiin sakaroihin; tai on ilmaverho joutunut kulissin p??lle, kun sen olisi pit?nyt riippua takana; tai on Amagerille sattunut palmupuu, Tyroliin kaktus tai korkealle pohjoiseen Norjaan py?kki. Eik? se nyt ole melkein yhdentekev??, kuka nyt sellaisia ajattelee! N?ytelm? on komedia ja sit? pit?isi katsella huvikseen. -- Sitte olivat yleis?n suosionosoitukset liian runsaat tai liian niukat. "M?rki? puita", sanoi h?n, "eiv?t tahdo t?n? iltana sytty?!" ja h?n k??ntyi katsomaan mit? v?ke? h?nen takanaan oli ja sitte h?n n?ki ett? he nauroivat paikoissa joissa ei olisi pit?nyt nauraa ja se harmitti h?nt? ja tuotti h?nelle k?rsimyst? ja h?n oli hyvin onneton ihminen ja nyt h?n on haudassa.

T?ss? lep?? hyvin onnellinen mies, nimitt?in h?n oli hyvin suurta sukua ja se oli h?nen onnensa, sill? muuten ei h?nest? ikin? olisi tullut mit??n, mutta luonnossa on kaikki niin viisaasti j?rjestetty, ett? sit? ilokseen ajattelee. H?n oli kirjailtu koruompeleilla sek? edest? ett? takaa ja h?n oli asetettu vieraskamariin kuten kallisarvoinen, helmiompeleilla koristettu kellonj?ms? -- sen takana oli aina hyv?, paksu nuora eli viransijainen, joka toimitti kaiken ty?n ja tekee sen t?n?kin p?iv?n? monen koruompelulla kirjaillun kellonj?ms?n takana. Kaikki on kun onkin niin viisaasti j?rjestetty, ett? todella voi tulla hyv?lle tuulelle.

T?ss? lep?? -- niin, se on hyvin surullista! -- t?ss? lep?? mies, joka kuusikymment? seitsem?n vuotta mietti hyv?? sukkeluutta; h?n eli yksin?ist? el?m?? keksi?kseen sen sukkeluuden; ja vihdoin viimein h?n l?ysikin jotakin, joka h?nen oman vakaumuksensa mukaan oli sukkeluus ja h?n tuli niin iloiseksi, ett? h?n kuoli siit?, kuoli ilosta ett? oli sen sukkeluuden keksinyt, eik? siit? sitte ollut hy?ty? kenellek??n, ei kukaan kuullut sit?. Min? arvelen ettei se hyv? sukkeluus anna h?nelle rauhaa haudassakaan, sill? edellytet??np?s nyt ett? se, tehd?kseen vaikutuksen, on sanottava aamiaisen aikana eik? h?n vainajana yleisen k?sityksen mukaan voi tulla ihmisten ilmoille kuin syd?ny?n aikaan; silloin ei sukkeluus sovi siihen aikaan, ei kukaan naura, ja h?n saa p?tki? takaisin hautaan sukkeluuksineen p?ivineen. Se on surullinen hauta.

T?ss? lep?? hyvin saita rouva, el?iss??n nousi h?n y?ll? yl?s naukumaan, jotta naapurit luulisivat ett? h?nell? on kissa; niin saita h?n oli.

T?ss? lep?? neiti, joka oli hyvin hyv?? sukua; aina kun oltiin seurassa, piti h?nen laulaa ja h?n lauloi muun muassa: "mi manca la voca!" . Se oli ainoa totuus h?nen el?m?ss??n.

T?ss? lep?? neitsyk?inen ihan toista maata! Kun syd?men kanarilintu alkaa kirkua, pist?? j?rki sormet korviin. Ihana immyt seisoi avioliiton s?dekeh?n ymp?r?im?n? --! Se on arkip?iv?inen juttu -- mutta se on joka tapauksessa kauniisti lausuttu. Lev?tk??t kuolleet rauhassa!

T?ss? lep?? leskirouva, jolla oli suussa joutsenen joikua, mutta syd?mess? p?ll?n sappea. H?n kierteli perheest? toiseen vaanimassa l?himm?isen virheit?, kuten ennen muinoin "Poliisin yst?v?" kulki etsim?ss? katusiltaa, jota ei ollut olemassa.

T?m? on perhehauta; joka polvi siit? suvusta riippui niin lujasti kiinni samassa uskossa, ett? jos koko maailma ja sanomalehti sanoi, ett? "niin se on" ja pieni poika tuli koulusta ja sanoi: "min? olen kuullut sen sill? tavalla!" silloin oli pojan tapa ainoa oikea, sill? h?n kuului sukuun. Ja oli se niinkin, ett? jos perheen kukko lauloi puoliy?n aikana, niin oli aamu, vaikka y?vartia ja kaikki kaupungin kellot olisivat sanoneet ett? on puoliy?.

Sen pituinen minun tarinani.

SYD?NSURU.

T?ss? kertomuksessa on oikeastaan kaksi osaa; ensim?inen osa saattaisi mielell??n j??d? pois -- mutta se antaa esitietoja ja ne ovat hy?dylliset.

Me oleskelimme kerran herraskartanossa maalla ja tapahtui sitte ett? herrasv?ki p?iv?ksi l?ksi pois kotoa. Silloin sattui likikaupungista tulemaan taloon matami, Moppe matkassaan; h?n pyysi, ett? ostettaisiin h?nen karvariliikkeens? osakkeita. H?nell? oli paperit mukana ja me kehoitimme h?nt? panemaan ne koteloon ja kirjoittamaan p??lle kartanonomistajan osotteen: "Kenraalisotakomisario, Ritari y.m."

Matami kuunteli sanojamme, otti kyn?n k?teens?, seisahtui ja pyysi meit? toistamaan p??llekirjoituksen, mutta hitaasti. Me teimme niinkuin h?n tahtoi ja h?n kirjoitti; mutta keskell? sanaa "kenraalisota-" h?n pys?htyi, huokasi syv??n ja sanoi: "min? olen vain nainen!" Moppensa oli h?n laskenut lattialle siksi aikaa kuin kirjoittaisi, ja se murisi; se oli otettu mukaan sek? huvikseen ett? terveyden syist? ja niin ollen ei sit? olisi pit?nyt laskea lattialle. P??lt? katsoen oli se pystykuono, silavaselk?.

"Ei se pure!" sanoi matami, "sill? ei ole hampaita. Se on kuin perheen j?sen, uskollinen ja ?re?, mutta se on lastenlasteni syy, he ovat ?rsytt?neet sit?; he leikkiv?t h?it? ja sen pit?? olla morsiusneitin? ja se rasittaa vanhaa raukkaa!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet