Read Ebook: Peggy Raymond's Vacation; Or Friendly Terrace Transplanted by Smith Harriet L Harriet Lummis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1179 lines and 62233 words, and 24 pages

"Ei se pure!" sanoi matami, "sill? ei ole hampaita. Se on kuin perheen j?sen, uskollinen ja ?re?, mutta se on lastenlasteni syy, he ovat ?rsytt?neet sit?; he leikkiv?t h?it? ja sen pit?? olla morsiusneitin? ja se rasittaa vanhaa raukkaa!"

Ja matami j?tti paperinsa taloon ja otti Mopen kainaloonsa. T?h?n loppuu kertomuksen ensim?inen osa, joka kyll? olisi voinut j??d? poiskin.

Viikkoa my?hemmin l?ksimme me kaupunkiin ja asetuimme kestikievariin asumaan. Ikkunamme olivat pihaan p?in, joka aidalla oli jaettu kahteen osaan; toisella puolella riippui nahkoja, sek? valmistettuja ett? valmistamattomia; siell? oli my?skin kaikkia karvariliikkeeseen kuuluvia tarpeita. Liike oli lesken. -- T?n? aamuna oli Moppe kuollut ja kuopattu pihamaahan; lesken lapsenlapset -- karvarinlesken nimitt?in, sill? Moppe oli ollut naimaton, olivat luoneet umpeen haudan, se oli kaunis hauta, varmaan siell? lep?si lystikseen.

Hauta oli aidattu ruukuns?r?ill? ja p??lle siroitettu hiekkaa; ylimp?n? komeili olutpullo, kaula yl?sp?in. Se ei ollut ensink??n kuvannollista.

Lapset tanssivat haudan ymp?rill? ja vanhin pojista, noin seitsenvuotias k?yt?nn?llinen nuorukainen, ehdotti, ett? Mopen hautaa n?ytett?isiin kaikille sen kadun asujaimille; p??symaksuna olisi housunnappi, sellainen oli joka pojalla ja toinen liikenisi heilt? tyt?illekin; ehdotus hyv?ksyttiin yksimielisesti.

Ja kaikki sen kadun ja takakadun lapset tulivat ja toivat nappinsa. Moni poika kulki sen iltap?iv?n housunkannatin yhdess? ainoassa napissa, mutta Mopen hauta oli n?hty ja se merkitsi paljon se.

Mutta talon ulkopuolella, ihan portin ??ress? seisoi pieni, risainen tytt?. Kaunis h?n oli kuin kuva, kiharatukkainen, sinisilm?inen; ihan h?nt? ilokseen katseli; h?n ei puhunut sanaakaan, eik? h?n itkenyt, mutta joka kerta kun portti avautui, kiiti h?nen katseensa niin kauvas kuin p??si. H?n tiesi ettei h?nell? ollut nappia ja siksi h?n surullisena j?i ulkopuolelle seisomaan. Siin? h?n seisoi kunnes kaikki olivat n?hneet haudan ja menneet tiehens?; silloin h?n istuutui, peitti silm?ns? pienill? ruskeilla k?sill??n ja purskahti itkuun; h?n yksin ei ollut n?hnyt Mopen hautaa! Se syd?nsuru oli niin suuri kuin ikin? jonkun t?ysikasvuisen.

Me katselemme sit? ylh??lt? p?in ja -- ylh??lt? p?in katsoen -- voimme sille hym?ht?? kuten useille omillemme ja muitten suruille.

Sellainen se tarina on ja joka ei sit? ymm?rr?, ottakoon osakkeita lesken karvariliikkeess?.

"KAIKKI PAIKOILLEEN!"

Siit? on yli sata vuotta!

Mets?n takana, suuren sis?j?rven rannalla oli vanha herraskartano. Sen ymp?rill? oli syvi? vallihautoja joissa kasvoi horsmoja, ruohoa ja kaisloja. Aivan likell? p??porttia, sillan luona, seisoi vanha piilipuu, joka kallisti oksiaan kaislojen p??llitse.

Rotkotielt? p?in alkoi ?kki? kuulua torvien toitotusta ja kavioiden kapsetta. Sent?hden tuli pienelle hanhipaimenelle kiire saada hanhet ajetuiksi pois sillalta, ennenkuin mets?stysseurue tulla karautti paikalle. Se tuli sellaista kyyti?, ett? tyt?n kiireen kautta t?ytyi hyp?t? korkealle kivelle sillan luona, jottei h?n j?isi ratsastajien jalkoihin. H?n oli viel? puoleksi lapsi, hento ja pieni, mutta miellytt?v? oli kasvojen ilme ja silm?t kirkkaat ja kauniit; sit? ei herra kuitenkaan katsellut; tuiskuna h?n tulla nelisti, huiskautti piiskaa k?dess??n ja t?n?isi, raa'an hyv?ntuulen vallassa, piiskanvarrella tytt?? rintaan niin ett? h?n kaatui nurin niskoin.

"Kaikki paikoilleen!" huusi h?n. "Mars lokal?t?kk??n!" ja sitte h?n nauroi, se oli olevinaan niin hauskaa ja muut nauroivat mukaan. Koko joukkue huusi ja r?hisi ja mets?koirat ulvoivat. Saattoi todella sanoa:

"Rikas lintu touhuten tulee!" -- Jumala ties kuinka rikas h?n itse asiassa oli. Hanhipaimen parka koetti pudotessaan k?yd? kiinni johonkin ja saikin k?siins? piilipuun riippuvan oksan; h?n pysytteli lokal?t?k?n yl?puolella ja rupesi, kun herrat ja koirat onnellisesti olivat p??sseet sis??n portista, koettamaan nousta yl?s, mutta oksan latva katkesi tyvest? ja paimentytt? pudota polskahti ruohikkoon. V?kev? k?si tarttui kuitenkin samassa kiinni h?neen. Se oli kiertelev? kaupustelija, joka matkan p??ss? oli sattunut n?kem??n tapauksen ja riensi tyt?n avuksi.

"Kaikki paikoilleen!" matki h?n leikill? herraa ja veti tyt?n kuivalle maalle; taittunutta oksaa koetti h?n asettaa sille paikalle josta se oli taittunut, mutta sanat "kaikki paikoilleen!" eiv?t aina pid? paikkaansa ja sitte h?n pisti oksan pehmoiseen multaan: "juurru nyt jos jaksat, ja tee hyv? pilli kartanonv?ille!" h?n soi mielell??n herralle ja h?nen heimolaisilleen hyv?n kujanjuoksun; ja sitte h?n meni herraskartanoon, mutta ei juhlasaliin -- h?n oli sinne liian halpa! -- vaan v?entupaan ja ne katselivat h?nen tavaroitaan ja tinkiv?t; mutta juhlap?yd?st? kuului r?hin?? ja hoilotusta, joka oli olevinaan laulua; ne eiv?t osanneet laulaa paremmin. Herrat nauroivat ja koirat ulvoivat, suuret olivat sy?mingit ja juomingit. Viini ja vanha olut vaahtosi laseissa ja tuopeissa ja lempikoirat ottivat osaa kesteihin; ja yksi ja toinen koirista sai herroilta suudelman, kun kuonoa ensin oli pyyhitty pitk??n korvaan. Kaupustelijapa kutsuttiin saliin tavaroineen, herrojen teki mieli pit?? lysti? h?nen kustannuksellaan. Viini oli mennyt miehiin ja j?rki oli l?htenyt tiehens?. He kaasivat h?nelle olutta sukkaan, h?nen piti juoda muiden mukana, mutta kiireesti! se oli niin tavattoman hauskaa ja sukkelaa. Kokonaisia karjalaumoja, talonpoikia ja talonpoikaistaloja pantiin korttien varaan ja hukattiin.

"Kaikki paikoilleen!" sanoi kaupustelija kun oli p??ssyt pois Sodomasta ja Gomorrasta, kuten h?n kutsui herraspitoja. "V?lj?ll? maantiell? siell? olen min? paikoillani, tuolla salissa ei ollut ensink??n hyv? olla." Ja pieni hanhipaimen ny?kytti h?nelle ver?j?lt? p??t??n.

Ja p?iv?t kuluivat ja viikot vieriv?t ja piilipuun oksa, jonka kaupustelija oli pist?nyt ojaan, pysyi yh? tuoreena ja vihantana, jopa teki uusia vesojakin; pieni paimentytt? ymm?rsi, ett? se on mahtanut juurtua ja h?n iloitsi siit? suuresti, h?nest? tuntui ett? se on h?nen puunsa.

Niin, puu meni eteenp?in, mutta kaikki muu talossa meni taaksep?in. Pelattiin ja hurjisteltiin ja ne huvit ovat kiekkoja, joiden p??ll? ei ole hyv? seisoa.

Ei ollut kuusi vuottakaan umpeen kulunut kun herra, pussi sel?ss?, sauva k?dess?, k?yh?n? miehen? sai l?hte? talosta ja sen osti rikas kaupustelija, sama jota oli naurettu ja pilkattu ja jolle oli tarjottu olutta sukasta; mutta rehellisyys ja yritteli?isyys antavat hyv?? tuulta purjeisiin ja nyt oli kaupustelija herrana talossa; mutta siit? hetkest? ei korttipakka koskaan saanut tulla taloon, "se on huonoa lukemista", sanoi mies, "ja se keksittiin sill? tavalla, ett? kun paholainen ensi kerran n?ki raamatun, tahtoi h?n tehd? jotakin samallaista, ja silloin h?n keksi korttipelin!"

Uusi herra otti sitte rouvan, ja kukapa muu se olisi ollut kuin pieni hanhipaimen, joka aina oli ollut hyv? ja hurskas ja kelpo tytt?; ja uusissa vaatteissaan n?ytti h?n niin hienolta ja kauniilta ett? olisi luullut h?nt? jalosukuiseksi neidiksi. Miten se oikeastaan tapahtui? Niin, siit? tulisi liian pitk? juttu meid?n kiireellisin? aikoinamme, mutta se tapahtui kun tapahtuikin ja t?rkeimm?t asiat ovat vasta tulossa.

Onni ja rauha vallitsi vanhassa talossa. ?iti hoiti askareet sis?ll? ja is? ulkona; siunaus n?ytti tulvimalla tulvivan taloon ja hyvinvointi yh? lis??ntyi. Vanha talo korjattiin ja maalattiin, vallihaudat puhdistettiin, hedelm?puita istutettiin; herttainen yst?v?llisyys hymyili tulijaa vastaan ja permannot huoneissa kiilsiv?t kuin leip?laudat. Suuressa salissa istui talvi-iltoina em?nt? palvelustytt?ineen ja kehr?si villoja tai pellavia; ja joka ilta luettiin ??neen raamattua, oikeusneuvos itse luki, sill? h?nest?, kaupustelijasta, tuli oikeusneuvos, mutta vasta ihan h?nen vanhoilla p?ivill??n. Lapset kasvoivat ja varttuivat -- talossa oli nimitt?in lapsia ja kaikki kasvatettiin hyvin, mutta kaikilla ei ollut yht? hyv? p??, kuten kaikissa perheiss? tapahtuu.

Mutta piilipuu portin takana oli kasvanut suureksi, komeaksi puuksi ja huojui koskemattomassa vapaudessaan. "Se on meid?n sukupuumme!" sanoivat vanhukset ja kehoittivat lapsia, sek? hyv?- ett? huonop?isi?, pit?m??n sit? puuta arvossa ja kunniassa.

Ja nyt oli sata vuotta kulunut.

Meid?n aikamme oli k?siss?; j?rvi oli muuttunut suoksi ja vanha herraskartano oli kuin pyyhk?isty maan pinnalta; soikean vesilammikon vieress? oli hiukan kivi?, siin? kaikki mit? oli j??nyt syvist? vallihaudoista, ja tuossa oli viel? komea vanha puu, jonka oksat riippuivat maahan saakka -- se oli sukupuu; siin? se seisoi n?ytt?m?ss? kuinka kaunis piilipuu saattaa olla, kun se saa kasvaa rauhassa. Tosin rungossa oli revelm?, joka ulottui latvasta juureen asti, myrsky oli puuta v?h?n kolhinut, mutta paikoillaan se yh? seisoi ja joka repe?m?ss? ja ra'ossa, johon tuuli oli tuonut multaa, kasvoi ruohoja ja kukkia, varsinkin oli siihen, miss? suuret oksat haarautuivat, muodostunut ik??nkuin kokonainen pieni riippuva puutarha vadelmapensaineen ja vesiheinineen; pieni pihlajakin oli asettunut siihen kasvamaan ja seisoi sorjana ja solakkana keskell? vanhaa piilipuuta, joka kuvastui mustaan veteen kun tuuli oli sattunut ajamaan limaskat toiseen p??h?n vesilammikkoa. -- Pieni polku joka johti kartanon maiden l?pi, kulki aivan t?st? ohi.

Korkealla m?ell? mets?n reunassa, erinomaisen kauniilla paikalla, oli uusi talo, suuri ja komea, lasiruudut niin kirkkaat, ettei olisi luullut niit? olevankaan. Suuri kuisti oli kuin mik?kin huvimaja, t?ynn? ruusuja ja suurilehtisi? kasveja. Nurmikko oli niin vihanta ett? olisi luullut jokaisen hein?n saavan erityist? hoitoa sek? aamuin ett? illoin. Salissa riippui kallisarvoisia tauluja ja siell? seisoi tuoleja ja sohvia, jotka olivat silkill? ja sametilla p??llystetyt ja jotka miltei osasivat k?vell? omin jaloin; p?ydiss? olivat kiilt?v?t marmorilevyt ja kirjat olivat sidotut sahvianinahkaan ja varustetut kultauksella... niin, rikasta, ylh?ist? v?ke? siell? asui, siell? asui paroni itse.

Kaikki esineet olivat toistensa arvoiset. "Kaikki paikoilleen!" ne sanoivatkin toisilleen ja sent?hden olivat kaikki vanhat kuvat, jotka aikoinaan arvossa ja kunniassa olivat riippuneet vanhassa talossa, nyt ripustetut renkituvan portaisiin; siell? sit? oli romua, ja muun romun joukossa kaksi vanhaa muotokuvaa; toinen esitti miest? ruusunpunaisissa vaatteissa, p??ss? peruukki, toinen puuteroitua naista, hiukset korkeiksi kammattuina, k?dess? punainen ruusu, ja molempien kuvien ymp?rill? oli suuri piilipuu-seppele. Molemmat kuvat olivat t?ynn? py?reit? reiki?, sill? pienten paronien oli tapana kaaripyssyill??n ammuskella vanhuksia. Ne olivat oikeusneuvos ja oikeusneuvoksetar, joista koko suku polveutui.

"Mutta eiv?t he oikein olleet meid?n sukuamme!" sanoi yksi pienist? paroneista. "Toinen oli kaupustelija ja toinen hanhipaimen. Eiv?t ne olleet niinkuin pappa ja mamma!"

Kuvat olivat vanhaa rojua ja "kaikki paikoilleen!" sanottiin ja niin joutuivat kanta-is? ja kanta-?iti renkituvan portaisiin.

Papinpoika oli kotiopettajana siin? talossa. Er??n? p?iv?n? k?veli h?n pienten paronien ja heid?n vanhimman sisarensa kanssa, joka hiljan oli k?ynyt rippikoulun, ja he astelivat polkua, joka johti vanhalle piilipuulle; ja heid?n astellessaan kokosi tytt? kimpun kedon kukkasia; "kaikki paikoilleen!" ja ne muodostivat kauniin kokonaisuuden. Ja kaiken aikaa kuunteli tytt? tarkasti mit? puhuttiin ja h?nest? oli hauskaa kuunnella papinpojan kertovan luonnon voimista ja historian suurista miehist? ja naisista; h?n oli terve, reipas luonne, sielun ja mielen aatelia, syd?n avoinna kaikelle mit? Jumala on luonut.

He seisahtuivat vanhan piilipuun luo; pienin paroneista tahtoi ett? h?nelle teht?isiin pilli piilipuusta, h?nelle oli ennen muista piilipuista tehty pillej?, ja papinpoika taittoi oksan.

"Oi, ?lk?? tehk? sit?!" sanoi nuori paronitar; mutta se oli jo tehty. "T?m?h?n on meid?n vanha, kuuluisa puumme; min? rakastan sit? niin kovasti! kotiv?et nauravatkin minua, mutta naurakoot! Taru kertoo vanhasta puusta...!"

Ja tytt? kertoi kaikki mit? oli kuullut puusta ja vanhasta talosta, hanhipaimenesta ja kaupustelijasta, jotka tapasivat toisensa t?ss? paikassa ja joista sittemmin tuli ylh?isen suvun ja nuoren paronittaren esivanhemmat.

"He eiv?t huolineet aatelisarvosta, ne vanhat, kelpo ihmiset!" sanoi tytt?. "Heill? oli sanantapana: 'kaikki paikoilleen!' ja he olivat sit? mielt? ettei kaikki ole paikoillaan, kun ihmiset rahalla koroitetaan. Heid?n poikansa, minun isois?ni, tuli paroniksi, h?n kuuluu olleen hyvin oppinut, kaikki prinssit ja prinsessat kuuluvat rakastaneen ja kunnioittaneen h?nt?, ja kaikissa heid?n juhlissaan h?n oli mukana. H?nest? kotiv?et pit?v?t eninten, mutta minun syd?meni riippuu jollakin lailla kiinni t?ss? vanhassa parissa, en itsek??n ymm?rr? miksi; mahtoi siell? sent??n olla kotoista ja patriarkaalista siell? vanhassa talossa, jossa em?nt? istui kehr??m?ss? palvelustytt?jen kanssa ja vanha herra luki ??neen raamattua."

"He olivat ymm?rt?v?ist? v?ke?, kelpo v?ke?!" sanoi papinpoika; ja samassa k??ntyi heid?n puheensa aatelisiin ja porvarillisiin eik? olisi luullut papinpojan kuuluvan porvarillisiin, sill? tavalla puhui h?n aateliudesta.

"Onnellista on kuulua sukuun, joka on tehnyt itsens? kuuluisaksi! silloin on jo veress? jotakin, joka kannustaa pyrkim??n suurta p??m??r?? kohti. Kaunista on omistaa sukunimi, joka avaa p??syn ensim?isiin perheisiin. Jalosukuinen merkitsee samaa kuin jalomielinen, aatelius on kultaraha, jonka kylkeen on leimattu sen oma arvo. Ajan hengen mukaan -- ja monet runoilijat tietysti yhtyv?t siihen -- on kaikki aateli huonoa ja typer??, mutta k?yhien silmiss? se kiilt?? ja kiilt?? yh? kirkkaammin jota alemma tullaan. Mutta min? en yhdy siihen mielipiteeseen, se on aivan v??r?, aivan hullu. Ylemmiss? s??dyiss? tavataan monta valtavan kaunista piirrett?; ?itini on kertonut minulle yhden ja min? voisin lis?t? useampia. H?n oli vieraana jossakin ylh?isess? talossa kaupungissa, iso?itini oli luullakseni ollut armollisen rouvan imett?j?n?. ?itini ja vanha, ylh?inen herra seisoivat huoneessa; ?kki? huomasi herra ett? pihamaalle tuli vanha vaimo, kainalosauvojensa varassa; h?n tuli joka sunnuntai saamaan pari ?yri?. 'Voi sit? vanhaa raukkaa!' sanoi herra, 'h?nen on vaikea k?vell?!' -- ja ennenkuin ?itini tiesik??n oli h?n kiiruhtanut ulos ovesta ja alas portaita; ja seitsenkymmenvuotias ylh?inen herra oli itse rient?nyt k?yh?n vaimon luo s??st??kseen h?nen vaivaansa, kun h?nen piti noutaa muutaman ?yrin almua. Eih?n se ole kuin pieni piirre, mutta kuten 'lesken ropo' soittaa se syd?men s?veli?, ihmisyyden s?veli?; ja sit? suuntaa tulee runoilijan viittoa, juuri meid?n aikanamme tulee h?nen niist? laulaa, se tekee hyv??, se sovittaa ja lievent??. Mutta jos ihmisolento syntyper?ns? nojalla ja siksi ett? h?nen sukutaulunsa on vanha kuin arapialaisten hevosten, asettuu takajaloilleen ja hirnakoi kadulla ja huoneessa sanoo: 't??ll? on k?ynyt katuyleis??!' jos joku porvarillinen on k?ynyt siell? -- silloin on aateli m?d?ntynyt ja muuttunut madoiksi, sellaisiksi jommoisia Tespis itselleen valmisti. Silloin ei voi muuta kuin pit?? lysti? aatelisherran kustannuksella ja j?tt?? h?net ivan esineeksi."

Sill? lailla papinpoika puhui, pitk?nlainen se puhe oli, mutta pilli valmistuikin sen aikana.

Talossa oli koolla suuri seura, vieraita sek? paikkakunnalta ett? p??kaupungista, naisia aistikkaissa puvuissa ja naisia ep?aistikkaissa puvuissa. Suuri sali oli t?ynn? ihmisi?. Paikkakunnan papit seisoivat arvokkaassa ryhm?ss? huoneen nurkassa, olisi luullut olevansa hautajaistilaisuudessa, mutta se oli huvitilaisuus, mutta se ei viel? ollut p??ssyt alkuun.

Piti tulla suuri konsertti, sent?hden oli pikku paroni ottanut piilipuisen pillin mukaansa, mutta h?n ei saanut siihen ilmaa eik? pappakaan saanut ja siksi oli koko pilli kelvoton.

Soitettiin ja laulettiin, mutta musiikki oli sit? lajia, joka tuottaa suurinta huvia esitt?jille; olihan se muuten kaunista.

"Te olette tekin taiteilija!" sanoi muuan kavaljeeri, joka oli vanhempiensa lapsi; "te soitatte pilli?, te veist?tte itse t?m?n pillin. Nero sen saa aikaan, Jumala paratkoon! Min? seuraan aikaani, t?ytyy aina seurata. Eik? totta, tahdottehan ilahuttaa meit? kaikkia t?ll? pienell? soittokoneella!" Ja kavaljeeri ojensi h?nelle pillin, joka oli tehty piilipuunoksasta vesilammikon luona ja sitte h?n suurella ??nell? ilmoitti, ett? kotiopettaja tarjoaa heille pillisoolon.

Tarkoitus oli tehd? kotiopettajasta pilaa, sen saattoi helposti huomata, eik? kotiopettaja mitenk??n olisi tahtonut puhaltaa vaikka h?n kyll? osasi, mutta vieraat vaativat vaatimistaan ja pakoittamalla pakoittivat ja vihdoin viimein otti h?n pillin ja vei sen huulilleen.

Se oli kummallinen pilli! Siit? p??si pitk? ??ni kuin h?yryveturista, mutta paljon voimakkaampi; se kaikui l?pi koko kartanon, puutarhan ja mets?n, penikulmien taakse, kauvas maalle, ja pillin ??ni toi mukanaan kokonaisen tuulisp??n, joka toitotti: "kaikki paikoilleen!" -- ja samassa lensi pappa kuin myrskyn viem?n? ulos p??rakennuksesta suoraa p??t? tallirengin asuntoon ja tallirenki lensi -- ei sent??n saliin, sill? ei h?n sinne voinut p??st?, vaan palvelijahuoneeseen, hienojen lakeijojen joukkoon, jotka sipsuttelivat silkkisukissa, ja ne p?yhke?t miehet saivat miltei halpauksen, kun niin v?h?p?t?inen henkil? rohkeni asettua p?yt??n heid?n joukkoonsa.

Mutta salissa lensi nuori paronitar p?yd?n ylimp??n p??h?n, se oli h?nen paikkansa, mutta papinpoika sai istuutua h?nen rinnalleen ja siell? he sitte istuivat kuin morsiuspari. Muuan vanha kreivi, joka oli maan vanhinta sukua, sai h?iritsem?tt? pit?? kunniapaikkansa; sill? pilli oli oikeudenmukainen ja sit? pit?? aina olla. Se sukkela kavaljeeri joka oli pannut alkuun pillinsoiton, lensi p?? edell? kanojen joukkoon, mutta h?n ei ollut yksin.

Pilli soi kokonaisen penikulman p??h?n maalle ja sielt? kuului kummia. Rikas tukkukauppiaan perhe, jonka vaunujen edess? oli nelj? hevosta, puhaltui ulos vaunuista eik? saanut pysytell? edes vaunujen takanakaan; kaksi rikasta talonpoikaa, jotka olivat kasvaneet omia viljapeltojaan korkeammalle, tuuskahti rapakkol?t?kk??n; se oli vaarallinen pilli! onneksi s?rkyi se ensim?iseen ??neens? ja hyv? oli ett? niin k?vi, niin se p??si takaisin taskuun: "kaikki paikoilleen!"

RUOKAKAUPPIAAN TONTTU.

Oli kerran ylioppilas joka asui vinttikamarissa eik? omistanut mit??n; oli my?skin ruokakauppias, joka asui oikeassa huoneustossa ja omisti koko talon, ja t?m?n turvissa pysytteli tonttu, sill? t?lt? sai h?n joka jouluaatto vadillisen puuroa, keskell? suuri voisilm?; ruokakauppias saattoi antaa t?llaisen lahjan; ja tonttu j?i puotiin ja siell? oppii paljon.

Yhten? iltana tuli ylioppilas puotiin takaoven kautta, h?nen piti ostaa kynttil?it? ja juustoa, h?nell? ei ollut ket??n l?hetett?v?? ja niin tuli h?n itse; h?n sai mit? pyysi, maksoi tavarat ja sek? ruokakauppias ett? rouva ny?k?yttiv?t h?nelle "hyv?? iltaa"; se rouva se oli niit? naisia jotka osaavat muutakin kuin ny?k?ytt?? p??t?, h?nell? oli puhujan lahjat! -- ja ylioppilas vastasi heid?n tervehdykseens? ja unohtui samassa lukemaan paperia, joka oli k??ritty juuston ymp?ri. Se oli kirjan lehti, revitty vanhasta kirjasta, jota ei olisi pit?nyt repi?, vanhasta kirjasta t?ynn? runoutta.

"Tuossa sit? on enemm?n!" sanoi kauppias, "min? annoin siit? er??lle k?yh?lle vaimolle muutamia kahvipapuja; jos te tahdotte antaa minulle kahdeksan killinki?, niin saatte loput."

"Kiitos!" sanoi ylioppilas, "antakaa minulle juuston asemasta kirja! min? voin kyll? sy?d? voileip?? paljaaltaan; synti olisi antaa repi? t?m? kirja. Te olette kelpo mies, k?yt?nn?llinen mies, mutta runoutta ette te ymm?rr? enemp?? kuin tuo pytty."

Se oli ep?kohteliaasti sanottu, varsinkin pytty? kohtaan, mutta kauppias nauroi ja ylioppilas nauroi, leikkipuhettahan se oli! Mutta tonttua suututti ett? ruokakauppiaalle, joka samalla oli talon is?nt? ja m?i parasta voita, uskallettiin puhua sill? tavalla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet