Read Ebook: University Education in Ireland by Haughton Samuel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 117 lines and 11395 words, and 3 pages

The experiment of the union of different Colleges in a common University has succeeded in France, in Oxford, and in Cambridge, in consequence of the similarity of the Colleges united together; but such an experiment attempted in Ireland would fail, as certainly as an attempt to unite Oxford and Cambridge into one University would fail.

We possess in Ireland three distinct types of Collegiate education, of which may be cited as examples--Trinity College, in Dublin; the Roman Catholic College of Carlow, and Queen's College, in Belfast. These Colleges represent, respectively, the religious Protestant type, the Roman Catholic type, and the secular or mixed type, of Collegiate discipline and training. Any person of education acquainted with Ireland knows the impossibility of fusing such distinct elements in a common crucible; and yet each system, in its way, is excellent, and will produce good fruits, if left to develope itself, and not forced upon those who conscientiously dissent from its fundamental principles.

Let us suppose, however, the experiment tried by persons only partially acquainted with education, and with the condition of Ireland--and by such only could it be attempted--then it is easy to see that success could be obtained only at the expense of lowering the standard of education.

It is plain that one or other of two things would happen: either the University Senate would be composed of persons altogether independent of the Colleges, and appointed by the State, or it would consist, as in Oxford and Cambridge, of heads of Colleges and persons representing their varied interests.

In the first case supposed we should witness the painful and degrading spectacle of Irish Colleges submitted to the rule of State-appointed, perhaps, State-paid Governors, who, under the name of an University Senate, would prescribe the curriculum for degrees, appoint Examiners, and confer the titles awarded by those Examiners.

It is not possible to suppose that a Senate appointed by an authority outside the Colleges, and consisting of persons removed from the details of University Education, would be competent to decide the weighty and important questions that must come before them; in fact, a Senate constituted as I have supposed, in discussing questions of education, would be about as likely to come to a wise decision as a collection of shoemakers speculating on the structure of a watch, and making proposals for its improvement, who will certainly destroy the delicate machinery they are unable to understand, unless they have the sagacity to call in the watchmakers to their aid.

It might be imagined that the standard of education could be maintained by such a system, on the hypothesis that a State-nominated Senate would always appoint competent Examiners; but in such a case those Examiners would themselves become the University, and would regulate the value of the degrees conferred by it, and the country could have no guarantee that the standard of education would continue to be maintained; for this would be to suppose, on the part of successive Governments, a purity in their appointment of Senators which no rational man expects will ever be found outside the boundaries of the kingdom of Laputa.

If the Senate of the National University were composed of State officials, they would feel themselves bound to maintain the interests of all the Colleges committed to their care, and it would be impossible to maintain the standard of Degrees at a point higher than the attainments of the weakest College in the partnership, whose defective standard would regulate that of the University Degree, just as the sailing of the slowest tub in the squadron regulates the manoeuvres of the entire fleet.

If, on the other hand, the Senate of the National Irish University should be composed, after the model of Oxford and Cambridge, of the heads and representatives of the various Irish Colleges, although liberty of education might be preserved, the standard of the degrees would become degraded by the simple operation of a natural law easy to explain.

The heads of the Irish Colleges, united into a "happy family" University by the hands of a paternal Government, would either struggle with each other for supremacy, or enter into a compromise for peace sake, on some such plan as the following:--

After a few preliminary skirmishes, to try each other's skill, in arranging a common curriculum in Morals or History, it would be found that profound and irreconcileable differences existed among the Colleges on the most elementary principles, and that it would be impossible for the heads of Trinity College, of St. Patrick's College of Maynooth, of Queen's College of Belfast, and of other institutions, to agree upon a common curriculum of education, or even of examination for Degrees, that would satisfy the reasonable and conscientious scruples of all parties.

Under these circumstances, a sort of bargain would be made between the heads of the various Colleges, who would agree to take each other's certificates without challenge, and confer the Degrees recommended by each independently of the others.

The University and its Senate would thus become simply a machinery for authorizing the Students of the various Colleges to add certain letters, such as M. A., or LL. B., after their names; and it would become the interest of all the Colleges in which a really good education was given, that such letters should have a formal significance only; the education itself, testified by the addition of the name of the College, having alone a real market value readily appreciated by the public. Each College of reputation would be careful to have its own name inserted after the letters signifying the University Degree, and thus would be practically created as many Universities as there are Colleges in Ireland, and a disastrous competition downwards would be the inevitable result.

The Degrees of the so-called National University would be like the bills of a weak firm--dishonoured by the public unless endorsed by the name of a solvent trader--and the letters M. A., or LL. B., would become like the praises on a bad man's gravestone, purchaseable at so much a letter.

I believe, therefore, that I am entitled to protest against the scheme of forming a National University by fusing together the different Colleges in Ireland, on the following grounds:--

Having disposed of the first two schemes for satisfying the demand of the Irish Catholics for University Education, and shown one to be impolitic, and the other to be injurious, it might naturally be expected that I should now proceed to advocate the advantages of the remaining plan, which consists in a Charter and Endowment for a Roman Catholic University in Ireland, in which the Irish Catholics and their Clergy should be allowed to arrange their own programme of University Education without the interference of Irish Protestants, or of English doctrinaires; but this course I feel to be unnecessary, as it mainly concerns Roman Catholics themselves to state their wishes and explain their views respecting it.

Protestant interference in such a question is as irritating and as useless as would be the interference of a mutual friend in a quarrel between a man and his wife.

English politicians, in the matter of University Education for the Irish Catholics, have hitherto imitated the doctrine laid down by Mr. Bumble--that "the great principle of out-of-door relief is, to give the paupers exactly what they don't want; and then they list?. Luvin raamatun Twenty-seven out of twenty-nine of the Irish Catholic Bishops ask for a Catholic University Charter and Endowment, and are supported in this claim by an overwhelming majority of their flocks.

The Irish Catholics asked the English Parliament for bread, and they gave them a stone: instead of a Chartered University, with a fair endowment and perfect freedom of Education, they received Queen's Colleges, which were condemned as godless, and which they were prohibited by their Church from using.

Let the Parliament of England for once try an experiment which will meet with the approval of Irishmen of all classes, and give to Ireland a third University, in which the highest and best type of Catholic education shall be developed freely. Protestantism cannot suffer by the contrast, and education must certainly benefit.

If Germans can proudly boast of their twenty-seven Universities--if Italians can point to twenty-one Universities, awaking from their slumbers at the call of liberty--if little Belgium can support her four Universities, all active, and required by the wants of her people--surely it cannot be too much for the Irish people, divided as they unhappily are by distinctions of religion and bitter recollections of ancient feuds, to ask that the Protestant University of Elizabeth, and the Secular University of Victoria, shall be supplemented by a Catholic University, possessing the confidence of Irish Catholics, and sharing with her friendly rivals, no longer jealous sisters, the glorious task of leading the youth of Ireland into the pleasant paths of Literature and Science.

The milk-white Lily is not less beautiful than the crimson Rose; let them flourish side by side in the garden of Ireland.

FOOTNOTES:

Cloverista ja Elsiest? n?ytti sunnuntai jo alkavan lauantaina maatamenoaikana, jolloin heid?n m?rk? tukkansa kierrettiin papereihin, jotta se seuraavana p?iv?n? olisi kiharainen. Elsien tukka oli luonnostaan kihara, jonka vuoksi Izzie-t?ti ei pit?nyt tarpeellisena kiert?? h?nen papereitaan kovin lujaan, mutta Cloverin paksut, suorat suortuvat vaativat kovaa kiert?mist?, ennenkuin ne v?h??k??n kihartuivat, ja siksi h?nest? lauantai-ilta oli hyvin ik?v?. H?n k??nteli itse??n vuoteella, koettaen nukkua milloin toisella, milloin toisella korvalla, mutta mille puolelle h?n k??ntyikin, kovat paperipallot ja tukkaneulat pistiv?t h?nt? niin, ett? kun h?n vihdoinkin nukahti, h?n lep?si kasvoillaan, nen? tyynyyn kaivautuneena, mik? asento oli varsin ep?mukava ja tuotti h?nelle pahoja unia. Sellaisten k?rsimysten t?hden Clover vihasikin kiharoita, ja kun h?n sepitti juttuja pienille lapsille, ne aina alkoivat: "Kauniin prinsessan tukka oli siin suora kuin aidan seiv?s, eik? h?n koskaan kiert?nyt sit? papereihin -- ei koskaan!"

Sunnuntai aloitettiin aina lukemalla joku raamatun kertomus, ja sit? seurasi paistettuja papuja aamiaiseksi, mitk? kaksi seikkaa Filipin mieless? olivat hyvin takertuneet toisiinsa. Aamiaisen j?lkeen lapset lukivat pyh?koulul?ksyj??n, ja sitten saapuivat isot nelipy?r?iset, joissa he ajoivat kirkkoon, mik? oli runsaan nelj?nnespenikulman p??ss?. Kirkko oli iso ja vanhanaikuinen lehtereineen ja pitkine punatyynyisine penkkeineen. Laulukuoro istui alttaria l?hinn? olevassa penkiss? matalan, syrj??n vedett?v?n, vihre?n verhon takana. Kun jumalanpalvelus alkoi, ty?nsiv?t laulajat verhon syrj??n ja n?yttiv?t olevan valmiita kuuntelemaan, mutta v?lill? he vetiv?t sen taas eteens?. Katy ajatteli, ett? he huvittelivat vihre?n verhon takana -- ehk? s?iv?t hillottuja appelsiininkuoria tai lukivat pyh?koulukirjoja -- ja h?n toivoi usein, ett? h?nkin saisi istua siell? heid?n kanssaan.

Tohtori Carrin penkin istuin oli niin korkealla, ett? ainoastaan Katyn jalat ulottuivat maahan, muut lapset eiv?t voineet edes varpaillaankaan koskettaa maahan. Se puudutti heid?n jalkansa. Kun he tunsivat jaloissaan merkillisi? pieni? pistoksia, joita puutuneet jalat aina tuottavat, nousivat he tyynyilt? ja asettuivat jakkaralle istumaan p??st?kseen pistoksista. Kun he istuivat alempana n?kym?tt?miss?, oli heid?n melkein mahdotonta olla kuiskuttelematta. Izzie-t?ti rypisti otsaansa ja pudisti p??t??n, mutta siit? ei ollut apua. Filip ja Dorry nukkuivat p?? t?din syliin painautuneena, ja h?nen t?ytyi molemmilla k?sill??n pid?tt?? heit? lattialle vierim?st?. Kun vanha hyv?ntahtoinen tohtori Stone sanoi: "Lopuksi, rakkaat veljet ja sisaret", ryhtyi t?ti her?tt?m??n heit?. Joskus se oli sangen ty?l?st?, mutta tavallisesti h?n onnistui, niin ett? viimeisen virren aikana Filip ja Dorry seisoivat penkill? aivan pirtein? ja virkein?, k?ytt?en yhteist? virsikirjaa ja kuvitellen laulavansa kuten aikuisetkin.

Kirkonmenojen j?lkeen pidettiin pyh?koulua, josta lapset pitiv?t hyvin paljon. Sitten he meniv?t kotiinsa p?iv?lliselle, joka sunnuntaisin aina oli samallainen -- kylm??, suolattua h?r?npaistia, paistettuja perunoita ja riisivanukasta. Iltap?iv?ll? heid?n ei tarvinnut menn? kirkkoon, ellei heit? haluttanut, vaan sen sijaan he py?riv?t Katyn kintereill?. H?n pakoitti heid?t kuuntelemaan uskonnollista lehte? "Sunnuntaivierasta", jonka toimittaja h?n itse oli. Lehti oli osittain kirjoitettu, osittain painettu isoille arkeille. P??llyslehdelle oli lyijykyn?ll? piirretty kuvitus, jonka keskell? oli sana "Sunnuntaivieras". Luettava osa alkoi pienell? ik?v?ll? kirjoituksella, joka oli samansuuntainen kuin aikuisten p??kirjoitukset, kosketellen "puhtautta", "tottelevaisuutta" tai "s?ntillisyytt?." Lapset olivat aina levottomia, kun sellaista luettiin, ehk? osaksi sen t?hden, ett? heit? harmitti kuulla Katyn lehdess??n esitt?v?n kaikkia hyveit? hyvin helppoina, vaikka ne h?nest? itsest??n olivat hyvinkin vaikeat tosiel?m?ss? toteuttaa. Sitten seurasi koira-, elefantti- ja k??rmejuttuja, jotka olivat lainatut luonnonhistoriasta eiv?tk? olleet kyllin mielenkiintoisia, sill? kuulijakunta osasi ne jo ulkoa. Niiden j?lkeen seurasi pari hengellist? laulua tai joku alkuper?inen runo, ja lopuksi yksi luku "Pikku Mariasta ja h?nen sisaristaan". Se oli kauhea kertomus, johon Katy oli koonnut paljon siveysoppia, ja se kosketteli toisten henkil?kohtaisia virheit? siihen m??rin, ett? se meni melkein heid?n k?rsiv?llisyytens? yli. Lastenkamarissa oli joku aika sitten ollut aika kahakka lehdest?. Se oli hyvin ymm?rrett?v??, sill? Katy oli muutamia viikkoja ollut kovin laiska kirjoittamaan uusia "Sunnuntaivieraita", vaan oli pakoittanut lapsia kuuntelemaan vanhoja numeroita, joita h?n luki ??neen ensi numerosta alkaen! "Pikku Maria" kuului paljon pahemmalta n?in suurina annoksina, ja Clover ja Elsie p??ttiv?t yhdess? olla k?rsim?tt? sit? sen kauempaa. K?ytt?en sopivaa tilaisuutta hyv?kseen, he kantoivat pois koko julkaisun ja heittiv?t sen keitti?n uuniin. Oli hullunkurista n?hd?, miten he pelon ja mielihyv?n tunteen valtaamina katselivat sen palamista. He eiv?t uskaltaneet tunnustaa, mutta oli aivan mahdotonta n?ytt?? syytt?m?lt?kin, kun Katy lenteli kaikkialla hakien kadonnutta aarrettaan. H?n ep?ili heit? ja oli hyvin ?re?.

Sunnuntai-iltoina lapset aina lauloivat hengellisi? lauluja is?lle ja Izzie-t?dille. Se oli hauskaa, sill? kukin heist? vuorotteli, ja oikein he kiisteliv?t, kuka heist? l?yt?isi lempilaulunsa, esim. "L?nnen kultaportit ovat" ja "Aamuloisteessa mene". Itse asiassa sunnuntai oli suloinen ja hauska p?iv?, ja niin se oli lapsistakin. Mutta kun se oli paljon hiljaisempi kuin muut p?iv?t, he nousivat aina maanantaisin el?m?nhaluisina ja vallattomina sek? valmiina kuohumaan yli ?yr?ittens? kuten vastik??n avattu limonaatipullo.

"Anna sille v?h?n vett?", esitti Dorry.

"En", sanoi Hanna p??tt?v?isesti, "sen t?ytyy olla mustaa ja pullosta kaadettua, muutoin se ei vaikuta."

Mietitty??n hetkisen h?n juoksi hiljaa k?yt?v?n poikki Izzie-t?din huoneeseen. Siell? ei ollut ket??n, mutta Hanna tiesi, miss? Elixir Prota s?ilytettiin -- kaapin kolmannella hyllyll?. H?n vet?si yhden laatikon auki, nousi sen laidalle ja yletti ottaa pullon. Lapset olivat haltioissaan h?nen marssiessaan takaisin pullo toisessa k?dess?, korkki toisessa. H?n kaatoi runsaan annoksen Pikerin puiselle istuimelle, jota Hanna kutsui sen syliksi.

"Kas niin, kas niin, poika parkani", sanoi h?n taputellen sen olkap?it? -- tarkoitan sen k?sinojaa -- "niele se -- se tekee sinulle hyv??."

Juuri silloin tuli Izzie-t?ti sis?lle, ja h?n n?ki mieliharmikseen jotain mustaa ja tahmeata juoksevan matolle. Se oli Pikerin l??ke, jota se oli kielt?ytynyt nielem?st?.

"Mit? tuo on?" kysyi h?n ankarasti.

"Vauvani on kipe?", ?nkytti Hanna n?ytt?en syyllist? pulloa.

Izzie-t?ti napsautti sormustimellaan h?nt? p??h?n ja sanoi h?nen olevan hyvin pahan tyt?n. Se saattoi Hannan murjottamaan ja itkem??n. Izzie-t?ti pyyhki l??ketahran ja korjasi Elixirin huoneeseensa sanoen: "En ole koskaan n?hnyt t?llaista -- niinh?n se aina on maanantaisin."

"Ei tietystik??n, sin? hupakko", huudahti Izzie-t?ti. "Hyv?nen aika! Mit?h?n ihmeiss? ensi kerralla tapahtuukaan? ?l? itke, Elsie -- kuuletko, mit? sanoin? Muutamien minuuttien per?st? te kaikki p??sette sielt?."

Ja todellakin, kuuluikin pian laskuverhojen ratinaa ja Santeri, palvelija, seisoi ulkopuolella korkeilla tikapuilla ny?kytt?en p??t??n lapsille. Pienokaiset unohtivat heti pelkonsa. He riensiv?t aukaisemaan ikkunaa, ja Santerin kiivetty? sis?lle ja avattua oven he hyppiv?t ja keikkuivat h?nen ymp?rill??n. Heist? tuntui suuremmoiselta tulla t?ten vapautetuiksi, ja Dorry alkoi jo ylpeill? siit?, ett? h?n oli sulkenut heid?t huoneeseen.

Mutta Izzie-t?ti ei ottanut asiaa samalta kannalta. H?n torui heit? kovasti ja sanoi heid?n olevan vaivalloisia lapsia, joita ei voinut minuutiksikaan uskoa n?kyvist??n, ja ett? h?n melkein katui aikomustaan menn? iltasaarnaan sin? iltana. "Mist?p? tied?n", p??tteli h?n, "vaikkapa ennen kotiinpaluutani olisitte sytytt?neet talon tuleen tai saattaneet jonkun hengilt??"

"Voi, emme me sit? tee, emmeh?n toki!" valittivat lapset sellaisen hirve?n otaksuman liikuttamina. Mutta mit? viel? -- kymmenen minuutin per?st? he olivat unohtaneet sen kokonaan.

"Miss? sin? olet ollut?" sanoi h?n. "Olen huudellut sinua puolen tuntia."

"En kuullut sit?, t?ti!"

"Mutta miss? sin? olit?" intti Izzie-t?ti.

"Kirjastossa lukemassa", vastasi Katy.

T?ti nyrpisti suutansa, mutta tuntien Katyn tavat, ei h?n sanonut sen enemp??.

"Aion menn? teelle rouva Hallin luo ja sitten iltajumalanpalvelukseen", jatkoi h?n. "?l? unohda pit?? huolta Cloverin l?ksyist?, ja jos Cecy tulee, kuten tavallista, l?het? h?net ajoissa kotiin. Teid?n tulee kaikkien olla vuoteessa kello yhdeks?n."

"Hyv?, t?ti", sanoi Katy, mutta luulen, ettei h?n paljoakaan kuunnellut, vaan ajatteli salaisesti syd?mess??n, kuinka hauskaa oli saada Izzie-t?ti kerrankin poistumaan kotoa. Neiti Carr oli hyvin velvollisuudentuntoinen, harvoin h?n j?tti lapset yksikseen, ei edes illaksikaan. Kun h?n joskus poistui, valtasi lapset uutuuden ja vapauden tunne, joka on yht? vaarallinen kuin hauskakin.

Kikeri oli leikki, jota he olivat vuosi sitten usein leikkineet. Se oli omaa keksint??, ja he olivat l?yt?neet sille t?m?n merkillisen nimen er??st? vanhasta sadusta. Se oli jonkinlainen piilo- ja hippaleikin sekoitus -- silmi? ei sidottu, vaan sen sijaan leikittiin pime?ss?. Yksi lapsista seisoi eteisess?, jota portaiden lamppu valaisi himme?sti, jolla v?lin toiset k?tkeytyiv?t lastenkamariin. Kun kaikki olivat k?tk?ss?, huusivat he "kikeri" merkiksi eteisess? olijalle, ett? h?n saisi tulla heit? etsim??n. Tultuaan valoisasta paikasta ei h?n n?hnyt mit??n, jota vastoin toiset n?kiv?t ainoastaan h?m?r?sti. Oli sangen j?nnitt?v?? olla nurkassa kyyristyneen? ja n?hd? mustan olennon harhailevan ymp?ri huonetta koetellen oikealle ja vasemmalle. Silloin t?ll?in joku, joka juuri oli p??ssyt h?nen tavoittelustaan, vilahti ohi, saavutti eteisen, "Vapauden linnan", ja huusi iloisesti: "Kikeri, kikeri, kikeri, kii!" Sen, joka saatiin kiinni, oli ruvettava etsij?ksi. Carrin lapset olivat kauan aikaa mieltynein? t?h?n leikkiin, mutta paljon naarmuja ja sinermi? se tuotti, ja lastenkamarissa kaadettiin ja s?rettiin niin monta esinett?, ett? Izzie-t?ti vihdoinkin kielsi sit? leikkim?st?. Siit? oli jo vuosi, mutta kun he nyt taas puhuivat kikerist?, pisti heid?n p??h?ns? koettaa sit? uudelleen.

"Emmeh?n me luvanneet", sanoi Cecy.

He meniv?t kaikki yl?kertaan. Vaikka Dorry ja Hanna olivatkin jo puoleksi riisuutuneet, sallittiin heid?n olla leikiss? mukana. Filip nukkui jo sike?sti toisessa huoneessa.

Tietystikin se oli eritt?in hauskaa. Clover kiipesi uunin reunalle istumaan, ja silloin Katy ollen etsij?n? ja tunnustellen rajummin kuin tavallista sai k?siins? Cloverin jalan, eik? voinut k?sitt??, mist? se siihen tuli. Dorry langeta t?r?hti kovasti ja rupesi itkem??n, ja toisella kertaa Katyn puku tarttui s?ilik?n ripaan repeytyen pahanp?iv?iseksi, mutta neh?n olivat vain jokap?iv?isi? asioita vaikuttaakseen v?hint?k??n kikerin tarjoamaan hupiin. Ilo ja riemu n?ytti kasvavan, kuta kauemmin leikittiin. Innostuksen vallitessa aika kului nopeammin kuin aavistaa saattoi. Yht?kki? kuului kesken melua ??nt? -- vaunun oven l?isk?ys kuului aivan selv?sti portilta. Izzie-t?ti oli palannut iltasaarnasta!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet