Read Ebook: Folhas Soltas by Guimar Es Alberto Dias

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 248 lines and 13834 words, and 5 pages

Minha alma ? triste! Amo a noite e a pallidez da lua, amo os queixumes da fonte, os perfumes das fl?res, o triste lamento da agoureira ave. Sinto a d?ce calma na paz da sollid?o e vivo do sonhar dos sonhos d'alma; ? bom rever o c?u d'amor; ? bom sorrir ao som de uma harmonia! Librei-me sobre a aza da ave da illus?o... mas tombei da esphera ideal e bemdicta, para... debalde, buscar a paz na solitude. Perdeu-se o prenuncio da aurora! J? em meu peito n?o sinto o iris de bonan?a!

O amor nasce no peito e acaba no infinito.

Quando contemplo o brilho ethereo da lua... a minha alma dilatada, volita pelos espa?os... como ave partindo os n?s a que estava agrilhoada! Livre, na sua expans?o, aspira a opalina luz e interroga a si propria porque vigor mysterioso e porque occulto poder, vem t?o d?ce effluvio avivar o teu olhar? Como p?de em tom queixoso, tua voz d?ce... gemer e ter vibra??es taes que me causam alegria? Como, no olhar resumes... delirio, ardencia, paix?o? Se ? bello v?r-se a nympha crystallina, entre as fl?res, de manso sussurando; e as aves, a gorgear, embaladas pela brisa da manh?; se ? bello v?r os raios da lucina; se ? bello v?r-se o mar... d?ce, queixoso... beijar a fulva praia com brandura... ainda mais bello ? v?r-se o sorriso em teus labios... gracioso, qual a voz d'uma meiga lyra!

........................................................................

?s toda a minha id?a... meus suspiros, meus tristes ais... a ti mando a cada instante.

Se no desabrochar dos vinte annos, ha muita esperan?a formosa, muita aspira??o elevada... ha tambem muita tristeza, muita d?r amarga, muito desgosto profundo. At? hoje, vi o raiar luminoso da manh? da vida, a aurora rosea de uma existencia que desponta... pelas douradas c?res do prisma da illus?o;... para mim, o bosque, o marulhar das vagas... tinham sempre harmonias; o canto das aves era replecto de amor; o cardo, o espinho, os goivos e os martyrios... eram rosas e jasmins... tinham mais perfume que o nardo. Ora tudo ? escuro, soturno e triste; na minha vida houve luz, mas foi fugaz... como um meteoro... brilhou para bem prestes se apagar!

O tempo n?o consome o que, pelo amor, ? inscripto no peito!

Falla! quero escutar a musica sonora d'essas fallas gentis, trementes, captivantes, que desprendem teus labios, a rir... esses labios mais frescos e mais limpidos que o luar. Sorri! quero ouvir teus risos festivaes, travessos... em ondinas febris de beijos incessantes... soarem em tua bocca alegre. Fita-me! quero v?r, n'esse ideal encanto... essa luz expludir suave... n'um sorriso do c?u. Deixa-me banhar a alma na essencia que evaporas; deixa-me ouvir tua voz melodiosa; quero a fl?r do teu riso, quero a luz do teu olhar.

A alma vae-me, em delirio, pelos plainos celestes... desfolhando-te psalmos, seguindo entre o bando das chimeras... Apoz o devaneio, pousa entre arminhos... na paz do teu peito.

Se me repudias!... oh! ent?o... n?o mais te fixarei amorosamente; n?o mais, oh! brilhantissimo astro, eu procurarei v?r-te; n?o mais fitarei teu rosto, que encantos mil encerra.

Resta-me a esperan?a de ser indigno do teu despreso! Rogo-te, solu?ando, n?o olvides o teu humilde cantor.

La vie par elle-m?me est courte, mais Le malheur l'allonge.

Tout un ciel est dans une goutte de ros?e. Toute une ?me est dans une larme.

-- Mit? te tarkoitatte? keskeytti ministeri kulmakarvat koholla.

-- En enemp?? kuin sanon, kuului vastaus.

?kki? poliisip??llikk? hypp?si ripe?sti tuolilta ja sanoi kokonaan toisella ??nell?:

-- Ei, mutta kyll?p? min? kulutan l?rp?tyksill?ni teid?n aikaanne.

Silloin vastasi ministeri verrattomalla, hillityll? sukkeluudella, jota t?lt? hopeahapsiselta miehelt? tuskin olisi saattanut odottaa:

-- Tosiaankin, te my?h?stytte minun takiani ensimm?isest? valssista.

Poliisip??llik?n hyv?ntahtoisista silmist? v?l?hti iloinen s?dekimppu:

-- Sallittehan, ett? saatan kotiin tytt?renne, herra ministeri?

-- Jos se teit? huvittaa, vanha poika, vastasi ministeri hym?ht?en.

Kipin?st? syttyy mets?palo; se levi?? ensin hiljaa ja tasaisesti, mutta kun tuuli her??, silloin se vasta hulmahtaa t?yteen liekkiin.

Sanomalehtien uutiset olivat todellakin ensin pieni? kuin kipin?t. Porvarislehtien palstoilta kuvastui se sanoaksemme konditsionaalinen ja syrj??nvet??ntyv? tyyli, jonka n?m? lehdet olivat ottaneet uskonnokseen ja kehitt?neet huippuunsa.

Saamiemme tietojen mukaan on Osakeyhti? Petsamo j?tt?nyt valtioneuvoston kirjaajankonttoriin anomuksen, jossa yhti? pyyt?? -- ei enemp?? eik? v?hemp?? kuin lupaa rakennuttaa radan Rovaniemelt? Petsamon J??meren satamaan. Yhti? tarjoutunee, vaikka erin?isill? ehdoilla, suorittamaan itse kaikki radan aiheuttamat kustannukset ja, mik? omituisinta, sitoutunee korvauksetta luovuttamaan radan valtiolle niin pian kuin se on valmistunut.

Mielest?mme n?ytt?? tarpeettomalta ratkaiseva kannanotto anomukseen n?hden, kunnes asiantuntijat ovat antaneet siit? lausuntonsa ja asianomaiset virastot sen k?sitelleet. Merkillepantavana seikkana lienee kuitenkin mainittava, ett? mik?li luotettavalta taholta olemme kuulleet, Oy Petsamo on ?skett?in kohottanut osakep??omansa 300 miljoonaan markkaan ja ollevat osakkaat maan ensimm?isi? rahamiehi?. N?ytt?isi siis mielest?mme kuin olisi is?nmaan etua ja kehityst? harrastavain kansalaisten syyt? toivoa, ett? t?m? ihmeellinen anomus, jonka vertaista tuskin l?ytynee maamme kehityshistoriassa, saattaisi kauan p?iv?j?rjestyksess? olleen Petsamon ratakysymyksen onnelliseen ja liike-el?m?llemme suotuisaan ratkaisuun.

Suomen Sosiaalidemokraatin ??nilaji oli jo kokonaan toinen. Heti otsakkeissa oli tyypillinen leima:

Se selitti anomuksen paljoa tarkemmin kuin porvarilehdet, sijoittaen sinne t?nne sulkeiden v?liss? olevia huuto- ja kysymysmerkkej? erinomaisella taidolla. Ja sitten se lausui:

-- -- --

Viel? enemm?n kuin itse anomus ihmetytt?? meit? anojan loppuhuomautus, joka kaiketi pyyt?? olla jonkinlainen is?nmaallisuuden vakuutus. Meid?n on suoraan tunnustettava, ett? me emme ole koskaan t?llaista is?nmaallisuutta porvareissa huomanneet. Miten he ovatkin silanneet toimenpiteens? suurisanaisella is?nmaallisuuden kullalla, aina on sen alta rumasti irvist?nyt itsekk?it? pyyteit?. Mutta kenties Oy Petsamo tahtoo n?ytt??, ett? suuryhti?ittemme joukossa, jotka niin verrattomalla taidolla ovat kiert?neet itsens? veroista vapaaksi, on yksi sellainenkin, joka antaa enemm?n kuin pyydet??n. Miten tahansa, syyt? on joka tapauksessa kysy?: mik? k?ry?? pohjoisessa porvarin nokkaan?

Mutta Suomen Ty?mies ampui heti j?re?ll? tykist?ll?. Sekin selosti anomuksen tarkkaan ja hy?kk?si sitten suoraa p??t? asian ytimeen, ilman mink??nmoisia turhanp?iv?isi? hienosteluja:

-- -- --

Kas siin? porvariston uusi loistotemppu, mutta luokkatietoisuuteen her?nneit? ty?l?isi? ei sill? petet?! Ty?l?iset, ottakaa huomioon, mill? rahalla porvaristo rakentaa tuon ratansa. Se on sen puristanut hiken? teid?n ruumiistanne, se on sen takonut teid?n lastenne leiv?st?. Ja kuitenkin se sanoo tekev?ns? lahjoituksen is?nmaalle! Mutta mit? se lahjoittaa? Teid?n tuskanne, terveytenne, teid?n lastenne terveyden se heitt?? kuin pelaaja p?yd?lle, yh? suuremman voiton toivossa, menett?m?tt? itse mit??n. Porvaristo pit?? kynsin hampain kiinni yksityisomaisuuden s?ilytt?misest?. Kuinka se silloin uhraisi mit??n valtiolle, yhteiskunnalle, ellei sill? olisi voiton toiveita? Silm?t auki, k?yh?list?! Sit? rataa pitkin, jonka se rakentaa, se kuljettaa ty?l?iset n??ntym??n Lapin metsiin, kaivoksiin, tunturien pakkaseen. Se vie teit? tuhansittain er?maahan kuolemaan ja kasvattaa kapitaaliaan. Muistakaa pohjoisia tukkity?maita t?isine k?mppineen! Mutta her?nnyt proletariaatti on nouseva puolustamaan oikeuksiaan.

N?m? sanomalehtikirjoitukset, jotka pienelt? osaltaan niin selv?sti kuvastivat maamme puolue-el?m??, otti yleis? vastaan v?s?ht?neell? ??nett?myydell?. Se ei jaksanut syventy? siihen, mit? anomus sis?lsi, ja sit?paitsi useat pitiv?t koko juttua pelkk?n? humpuukina. Se oli tottunut paljoa j?nnitt?v?mpiin tapahtumiin, suurkavalluksiin, murhiin, parjauksiin.

Mutta keinottelijat nostivat p??t??n ja vainusivat ilmaa. Maatilojen, metsien ja koskien ostajia sy?ksyi pohjoiseen. He py?riskeliv?t niiden maa-alueiden ymp?rill?, joita anomuksessa oli kosketeltu, mutta pahasti heid?n nen?ns? k?r?htiv?t: yhti? oli jo ostanut ne tilukset, jotka se oli katsonut tarpeellisiksi, ja ymp?rill? olevat omistajat olivat suunnattomasti kohottaneet hintoja, joka omisti neli?metrin maata, se ei my?nyt sit? en?? mill??n, vaan odotti joka hetki l?yt?v?ns? siit? puhdasta kultaa, tai saavansa suonpalasesta miljoonan. Huhu oli ehtinyt pohjan perille ennemmin kuin keinottelijat; uskossaan lujan kansan murtumaton rintama oli heit? vastassa.

T?m? taas vuorostaan antoi jutulle uutta pohjaa. Yhti? oli ostanut maa-aloja, se oli kiinnitt?nyt niihin rahaa, siis sill? t?ytyi olla tosi mieless?. Sanomalehdet vaikenivat, mutta huhu suureni ja sai yh? kummallisempia muotoja. Vihdoin se sai sanomalehtien haastattelijat valtaansa.

Silloin neekerit kerrassaan raivostuivat. Joku heist? yritteli runoilla, oli tiet?vin??n enemm?n kuin tiesik??n, mutta silloin olivat toiset yksimielisin? kiskomassa h?nt? alas piedestaaliltaan. Sanomalehtien palstoilla alkoi n?ky? miltei seisovana otsikkona "Oy. Petsamon juttu", mutta sen alla ei ollut suuria ja yleis? alkoi hermostua.

J?k?l?n hotellihuoneistossa, jossa h?n tilap?isesti asui, k?vi tuon tuostakin nuuskijoita, mutta h?n k??nsi, kuten sanottu, heid?t ovelta. Er??lle h?n joutui kerran itse avaamaan oven.

-- Saisinko silm?nr?p?yksen puhutella insin??ri??

-- Ei h?n ole kotona.

-- Mutta tunnenhan min? teid?t, herra insin??ri! Silloin J?k?l? kohotti suuren harppinsa, joka h?nelle oli unohtunut k?teen ja joka v?l?hti kuin tikarin ter?. H?n tiuskaisi hirve?ll? ??nell?:

-- Ja kuitenkin seisotte siin? viel?!

Tunkeilija k??ntyi kuin tuulenkela ja sy?ksyi alas portaita kolme askelta kerrallaan, kaikuvan naurunhohotuksen saattamana.

--... Niin, jos saan mit??n tiet??. Mutta en min? tied? mit??n.

-- Tietysti sitten omalle lehdelle. Ei toki muille, miss??n tapauksessa.

-- No kyll?, kyll?.

Kun h?n oli saanut tekeleens? valmiiksi, kutsutti h?n piirt?j?n luokseen.

-- Min? olen kuullut, ett? te olette kommunisti, jyr?hti kuin ukkospilvest? paksukarvaisten kulmien rypistyess?.

Mies vastasi aivan suoraan, hiljaisella ??nell??n:

-- Vai sill? tavalla! Te v?h?ksytte palkkaanne! Te katsotte, ett? min? imen teid?n hikenne ja verenne! Mutta sellaisia miehi? min? en tarvitse, hyv? herra. En jumaliste!

-- Ei... eih?n se sit?, herra tireht??ri. Ky-kyll? palkkani on hyv?... kovin hyv?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet