Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: 'Mid Pleasures and Palaces by McKimmey James Parsons Philip B Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 10 lines and 5889 words, and 1 pages
KOKEMUSTEN KOULU
Huvittava kertomus
I Osa
Kirj.
ALEKSANDER LINDQVIST
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1891.
Lapsuuteni aika.
Nuoruuteni aika.
Edell? olevasta kertomastani oli nyt aikaa kulunut siksi ett? min?kin jo olin varttunut pojaksi vaikka tosin viel? olin lapsi, vanhempani hy?ri ja py?ri toimiensa kanssa min? vaan leikki? l?in toisten lapsien kanssa sill? enh?n min? t?m?n maailman tutkainten pistoista viel? mit??n tiennyt. Mutta oli nyt miten oli niin tulipa minulle nyt er??n? p?iv?n? kova halu p??st? tehtaaseen, ty?h?n muka, aavistin jo ett? arvoa sit? rahalla on ja sit? ei taas saa muuten kun ty?nteolla. Puhuin t?t? haluani is?lleni ja ?idilleni, jonka mielitekoni is?ni t?yttikin, puhellen tehtaan mestarin kanssa asiasta, ja n?in ollen tulikin is?ni ja ilmoitti minulle suureksi iloksi ett? p??sen tehtaaseen ty?h?n ja niin jouduin min? kankaan kutojaksi sill? kutoma tehtaaseen min? nyt p??sin -- oltuani n?in nyt er??n naisen oppilaana ja opetellen liinan kutomista, tuli yhten? p?iv?n? k?sky minulle mestarilta ett? menn? toiseen kerrokseen er??n mieskutojan luo jonka apulaiseksi min? nyt olin koroitettu. No nytk?s minussa oli miest? kun olin jo kis?lli, ja sain melkein omin neuvoin koneita hoitaa ja mit?s palkka tahtoi sanoa, olipahan sekin markan korkeampi kuin oppiajalla, kului taas p?ivi? ja viikkoja kutistui, niin rohkaisin itseni er??n? p?iv?n? ja menin taas mestarin luo, pyynn?ll?, ett? saisin itselleni omat koneet hoitooni ja ett? en tarvitsisi en?? olla toisen komennon alla sill? olinhan jo siksi kutojataituri mielest?ni, ja saisinhan enempi rahaakin kun ma kerran itse ty?ni juoksun saisin m??r?t?. Mestari joka oli hyv? mies vaikka kohta englantilainen lupasikin minulle koneet ja niin sain kun sainkin min? jo muutaman p?iv?n kuluttua kaksi konetta hoidettavakseni joilla kudottiin er?st? kahdeksan niitist? housukankasta ja jonka nimi oli "Molskia" siin? sit? min? nyt kutoa helskytin niin ett? lanka virtana juoksi, ja tulipa rahaakin v?h?n runsaammin sill? sit? sai sen j?lkeen kuinka ahkeroida viitsi, sainpa sit? jo v?h? kotio tultua vanhemmillenikin huudahtaa, ett? pist?k??pp?s tuommoisia seteleit? pussiinne. N?in oltuani v?h?n toista vuotta tehtaan hiulujen kolketta kuulemassa en en?? halunnut siell? viihty? vaan pyrin kaikin mielin pois, ja onneksi sattuikin ett? er?s l?hell? oleva kartanon ja tehtaan omistaja patruni P. puheli is?ni kanssa ett? eik?h?n minua haluttaisi tulla pois tehtaasta ja tulla h?nelle tulkiksi sill? h?n oli perin ruotsalainen ja min? taas osasin puhua ruotsia ja suomea. Is?ni suostui Herra P:n esitykseen ja niin p??tti h?n ett? ottaa pois minun tehtaasta ja niin otti h?n ja vei minun patruni P:n huostaan, jonka perheesen min? nyt ilolla vustaan otettiin. Nyt olin min? siis virkamies koskapa olin jo kielenk??nt?j?, iloisesti ja hauskasti kului nyt p?iv? toisensa j?lkeen armoisassa P. perheess?, sill? herrasv?keni olivat erinomaisen hyvi? minua kohtaan. Nyt olin jo ollut l?hes vuoden ajan t?ss? talossa kun is?nt?ni Herra P. ilmoitti minulle l?htev?ns? Tukholmaan. H?n matkusti sinne asioilleen ja lupasi minunkin vied? mukanaan, vaan kuinkas k?vi sanoi Kukkola k?ke?, k?vi niin, ett? l?ht?p?iv? saapui ja min? sainkin sen sanoman ett? en saisikaan seurata sill? olihan joku toinen, se oli kartanon vouti, jonka asiat vaati Ruotsiin, h?n kun oli sielt? kotoisinkin ja sen takia sain min? j??d? kotia. Mutta kas t?m?p? vasta minun lapsekasta mielt?ni loukkasi, en min? muuta nyt kun herrani oli l?htenyt, vaan ajattelin ett? nyt taas pois sill? en en?? halunnut t?nne j??d? ja minulla kun on ollut ja on sellainen luonnon ominaisuus ett? aina tahtoisin uutta ja uutta kokea. K?vin siis is?ni luo ja puhuin h?nelle koko aatteeni ja mielipahani ja pyysin h?nelt? lupaa saada tulla pois ja p??st?kseni kaupunkiin haluani t?ytt?m??n, t?t? t?ytt??ksens? vanhempani antoivat luvan tullakseni pois ja lupasivat minun vied? kaupunkiin, min? siis tulin pois P. perheest? ja olin taas kotonani vanhempaini luona, mutta haluni p??st? kaupunkiin ei vaan tukehtunut kotonanikaan ollessa vaikka sit? tosin vanhempani ajattelivat, minun oli niin ik?v? ett? ei ruoka tahtonut maistua. Vanhempani kun t?m?n toivoni n?kiv?t minua niin kovin surettavan niin heid?n tuli s??li minua ja he kun rakastivat minua niinkuin oikiat ja hell?syd?miset vanhemmat tekev?t lapsiansa kohden, niin he p??ttiv?t nyt vied? minun kaupunkiin ja niin er??n? talvip?iv?n aamupuolella sit? l?hdettiin ja silloinko min? olin ilosta iloisempi. N?in nyt p??sin vanhempieni keralla T:n kaupunkiin jossa minulla oli sukulaisiakin, joten oli v?h?n hauskempi vanhemmillenikin minut j?tt?? sinne. Tultuamme nyt t?nne niin toimiti is?ni minun siihen aikaan T:sa olevalle vaikka jo nyt kauvan maan alla maanneelle Herra N:lle joka oli sen kaupungin kuuluisin hanskoin valmistaja, t?lle herralle min? nyt jouduin oppiin ja t?nne nyt j?in. Kk?v? tosin t?m? oli ett? n?in tulin eroitetuksi vanhemmistani, mutta v?h?t tuosta, olinhan nyt saanut mielihaluni t?yt?nt??n. Kului nyt n?in puolen vuoden aikaa niin rupesipa taas jo haluni tekem??n pois t?st? raskaasta ja ik?v?st? ammatista nuori ja heikko kun viel? olin ruumiini rakennukselta. Paljon olisi t?st? ammatista ja sen vaikeuksista kerrottavaa, vaan olkoon se sill??n, mainitsen vaan sivumennen ett? kumppanini jotka kanssani ty?skenteliv?t olivat hyvin viinaan menevi? vanhoja patajuoppo s?llej?, jotka jos jollain keinoilla t?t? ilonestett? ty?huoneesen toimivat ja siit? sit? min?kin ensi alun sain t?h?n turmiolliseen myrkkyyn, jonka Jumala kuitenkin on minulle osoittanut kamalammaksi kahisevaa k?rmett? ja sallikoon h?n vastakin edes el?m?ni monimutkaisella tiell? vaeltaessani sen olemaan minulle myrkky? myrkyllisemm?n nesteen. Ensin kun he pakottamalla sit? kirottua minulle tarjoilivat, mutta eih?n syntiin ja pahuuteen kauvoja tarmitse houkutella kyll?h?n siihen pian oma himo suostuu, ryypp?sinh?n min? sit? jo ilman esteit?kin, otin niin ryypyn vain kuin parempikin mies, voi kurjuuttani! ja mit? olisi vanhempanikaan sanonut, t?t? en tullut ajatelleeksikaan. Mutta kuinka lie lapsellinen luontoni sent??n t?t? turmioo ruvennut inhoamaan, sen kai vaikutti usein vanhempani l?hett?m?t kirjeetkin, sill? en nyt en?? aikonut t?ss? pys?hty?, en. Waan er??n? p?iv?n? taas menin mestarini luo ja ilmoitin l?htev?ni pois sill? sanoin en jaksavani sellaista ty?t? tehd?. T?t?p? h?n kyll? esteli ja viel?p? uhkauksiakin puhkesi lausumaan, mutta en min? n?ist? piitannut, sill? minulla kun on j?rk?ht?m?t?in p??tt?miskyky, min? vaan poistuin ja aloin menn? ty? huoneeseen jossa rupesin s??lim??n pieni? kapineitani kriiniini, sill? sellainen minulla jo oli, ja enh?n edes ollut oppipojan r?kninkiss?k??n sill? en ollut oppiin kirjoitettukaan, h?t?k?s minun oli menn?. Nyt olin n?in alkamassa ensi askeleita omin p?in el?m?ni moni hokkista polkua. L?hdin kun l?hdinkin illan tullessa kaupunkiin sen katuja k?veleen pieni kriinini kainalon alla, k?velin ja katselin, katselin ja k?velin, n?in jos jonkinlaisia syltti? ja roikkuvia nimi? jos jonkin kuosisia, porttien pielill? ja p??ll?, jotka kyll? olivat kuiskaavinaan minulle tule t?h?n taloon poika t??ll? p??set oppiin. Seisahdin jo monta kertaa er??n portin kohdalle jonka p??ll? kiikkui suuri kello houkutellen minua, vaan menin kun meninkin viel? v?h?n matkaa ja niin vihdoinkin sattui silmiini er??n leipurin rinkil?, no kas, t?m? kullattu rinkil?p? minun lumosi, min?p? en kauvan sit? katsellutkaan vaan arvelematta min? poika astuin sis??n myym?l??n ja niin olin tiskin ??ress? sierameni nauttien monien hyv?hajuisten nisusten ja paakelsien tuoretta lemua, ja ilmoitin kun ilmoitinkin rohkeasti asiani ja tarjousin oppiin. Sen ilmoitin ensin er??lle tiskin takana olevalle nuorelle naiselle, h?n kun t?m?n kuuli meni ja kutsui herran tulemaan kauppoja kanssani tekem??n. Herra tuli ja pian olin min? sek? herra ja leipuri, sopineet kesken?mme palkoista ynn? muista ehdoista ja kas niin k?skettiin min? menn? sinne jossa toiset eli toisin uudet kumppanini olivat ja niin sit? menin ja niin sit? minusta tuli leipurin alku. Heti teki yksi kumppaneistani minulle valkian esiliinan, joka olikin muistaakseni hohtavan valkoinen, p??h?ni pantiin lumivalkia lakki ja niin sit? min? nyt olin kuin kuukulan muna ammatti-puvussani, nimikin annettiin aivan uusi, se oli "Plootuhanska", v?h?np? vivahti korviini kuin entinenkin ammatti nimeni. Arvo joka "Plootuhanskalla" on tulee aina uuden tulokkaan osaksi, h?nh?n se on kuin pellivaraston haltuunsa saa. No nyt ei muuta, vaan ty?t? sit? tehtiin ja pullia jos mink? n?k?isi? niit? leivottiin. P?iv?t kuluivat eniten maatessa, sill? ty?t? tehtiin suuremmaksi osaksi ?ill?. Olin n?in ollut nyt t?ss? virassa jo toista vuotta kun taas jo rupesi pitk?ksi k?ym??n t?m?kin ammatti, sill? tahdoin min? edemm?ksikin mailmaa n?hd? ei vaan sen kuin vehn?st? tehtiin ja olinhan sit?varten syntynytkin, sen huomasin jo itsekkin ett? kokemuksen koulua k?vin ja vastahan nyt olin nelj?nnell? luokalla. Ei muuta vaan kirjoitin taas vanhemmilleni uusia aikeitani ja eip? kauvan kest?nytk??n kuin jo is?ni tuli T:n ja puhui taas mestarini kanssa ja otti minun pois leipurin ammatista sill? helppohan se oli tehd? kun en ollut oppiin kirjoitettu siin?k??n paikassani, ja n?in sain min? taas matkustaa is?ni rinnalla armaaseen kotiini ja ilolla otti ?itini minun vastaan sill? olinhan nyt ollut kauvan aikaa h?nen silm?n pitonsa alta poissa.
Nuoruuteni jatkuminen.
Add to tbrJar First Page Next Page