Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Quelques aspects du vertige mondial by Loti Pierre
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 673 lines and 12108 words, and 14 pages
MALVA
Kertomus
Kirj.
MAKSIM GORKI
Suomentanut Viljami Ventola
Helsingiss?, Suomen Sos.-dem Nuorisoliiton kustannuksella, 1919.
Savon Kansan Kirjapaino Osakeyhti?.
Meri hymyi...
Lauhkean tuulen hell?t hyv?ilyt synnyttiv?t meren pintaan hienon v?reen, mihin auringon h?ik?isev? loiste heijastui kultaisena kimmelt?in kohti taivaan sine?. Taivaan ja meren v?liseen avaruuteen kaikui laineitten ilakoiva loiske, kun ne viskautuivat hiekkas?rk?n matalaan rantaan. Tuo laineitten synnytt?m? omituinen s?vel auringon loisteessa p?ilyv?n meren kera sulautui lakkaamattomaan ailahteluun, t?ynn? sopusointua ja el?m?niloa. Aurinko onnellisena paistoi t?ydelt? ter?lt??n, ja meri puolestaan riemuitsi ollessaan tuon s?teilyn kuvastimena.
Tuuli leppoisana viilsi meren mahtavaa, sile?t? pintaa ja aurinko poltti sit? tulis?teill??n; huoaten syv??n se n?ihin hyv?ilyihin kyll??ntyneen? hengitti tuohon tukahduttavaan ilmaan kirpe?t? suolatuoksuaan. Vihre?hk?t laineet vy?ryiv?t keltaiselle hiekalle j?tt?en j?lelle valkean vaahtonsa, mik? s?histen suli kuumaan hiekkaan ja kastoi sen. Pitk?hk?, kaita maakaistale muistutti rannalta mereen kaatunutta suurta j?ttil?istornia. Sen ter?v? huippu ulottui pitk?lle kimmelt?v?n meren ??rett?myyteen, kun taas perusta katosi kauas et?isyyteen sumun peitt?m??n mannermaahan. Sielt? toi tuuli tullessaan ummehtuneen l?yhk?n, mik? tuntui selitt?m?tt?m?lt? t??ll? puhtaan, aavan meren helmassa kirkkaan-sinisen taivaan alla.
Kalansuomujen peitt?m??n hiekkaan pistetyt puiset paalut ja niihin ripustetut kalaverkot loivat omituisia varjokuvia maahan. Hiekalla makasi rinnakkain joukko suuria veneit? ja n?iden joukossa yksi pieni vene. N?ytti kuin rantaa huuhtovat laineet olisivat tahtoneet houkutella ne puoleensa.
Airot, k?ydet, p?rekopat ja tynn?rit olivat sikinsokin maakaistaleella ja keskell? kaikkea t?t? sekasotkua kohosi pajunoksista, puunkaarnasta ja kaislasta rakennettu kalastaja-maja. Oksaisella tukilla oven edustalla n?kyi saapaspari pohjat k??nnettyin? taivasta kohti. Ylinn? kohosi tanko ja sen p??ss? tuulessa liehuva punainen vaatekaistale.
Er??n veneen varjossa makasi Vasili Legostew, kauppias Grebentschikoffin kalastamon vahti. H?n loikoili vatsallaan nojaten p??ns? k?sien varaan ja t?hysteli tarkkaavaisena meren takaa et??lt? h??m?itt?v?? rantaa. Kaukana merell? n?kyi nimitt?in pieni musta piste ja Vasili riemuitsi n?hdess??n sen yh? suurenevan ja l?hestyv?n.
H?n siristi silm?ns? suojaksi auringon s?teilt? ja meren kimaltelulta. Se oli Malva. H?n tulee, nauraa houkuttelevana, syleilee voimakkailla ja pehmeill? k?sivarsillaan, suutelee ja lopuksi h?n kertoo uutisia tuolta rannikolta niin ??nekk??sti, ett? kalalokit pelosta l?htev?t lentoon. Sitten keitt?v?t he maukkaan kalakeiton, ottavat viinaryypyn, kieriv?t jutellen, hell?sti toisiaan hyv?illen rannan hiekassa ja pime?n tullen valmistavat he teet? itselleen, juovat sen maukkaitten leivosten kera mennen sitten levolle.
T?llaista on heill? joka sunnuntai ja pyhin? keskell? viikkoa. Varhain aamulla, p?iv?nkoitteessa soutaa Vasili sitten tyt?n takaisin rantaan yli uinuvan veden. Malva istuu silloin uneliaana per?simess?, h?n puolestaan soutaa tytt?? katsellen. Tytt? onkin silloin tavallisesti eritt?in hupaisa, hupaisa ja herttainen kuin kyll?inen kissanpoikanen. Kenties vaipuu h?n t?ll?in alas penkilt? veneen pohjalle, nukahtaa siihen ker?ksi kyyristyneen?. Niin k?y tyt?lle usein...
T?n? p?iv?n? ovat kalalokitkin kuumuuden uuvuttamat. Ne istuvat rivitt?in rannan hiekalla avoimin suin ja laahustavin siivin tai keinuvat velttoina laineilla ??nett?min? p??st?m?tt? ilmoille piileksiv?? petomaista rohkeuttaan.
Auringon tulikuumassa hyv?ilyss? kohottaa meri povensa, ja ilmassa leijaa hurmaava velttous... Vasilin silmiss? n?ytti kun ei Malva olisikaan yksin veneess?. Olisikohan Serjoschka taaskin tuppautunut seuraan. Vasili k??nt?ikse raskaasti hiekalla, istuutui, varjosti k?dell??n silmi??n ja rupesi suuttuneena katsomaan merelle p??st?kseen selville veneess? olijoista. Malva istui per?simess?. Soutaja soutaa kyll? voimakkaasti, vaan taitamattomasti -- se ei siis ollutkaan Serjoschka; olisipa h?n vain matkassa, ei tarvitsisi Malvan istua per?simess?.
"Ohoi", huusi Vasili tyytym?tt?m?n?.
Kalalokit rannalla pyr?htiv?t lentoon ja kuuntelivat.
"Ohoi, ohoi", kuului veneest? Malvan hele? ??ni vastaavan.
"Kuka on seurassasi?"
Vastauksena kuului vain nauru.
"Kirottu nainen", s?hisi Vasili itsekseen ja sylk?si suuttuneena.
H?n oli utelias tiet?m??n kuka tulokas mahtoikaan olla ja py?ritt?ess??n itselleen tupakan tarkkaili h?n v?sym?tt? soutajan niskaa ja selk?? veneen yh? l?hestyess?. Sen keulassa kohisi vesi voimakkaista airojen liikkeist?, ja hiekka poltti vartijan paljaita jalkoja h?nen siin? seistess??n odottaen tyytym?tt?m?n?.
"Kuka on seurassasi", kysyi h?n huomatessaan omituisen hymyn Malvan t?ytel?isill? kasvoilla.
"Odotahan, niin saat n?hd?", vastasi h?n nauraen.
Soutajakin k??ntyi rantaan p?in ja katsoi nauraen Vasilia.
Vartija rypisti silm?kulmiaan koettaessaan muistutella, kuka t?m? niin tutulta n?ytt?v? nuorukainen oli.
"Kisko lujemmin", komensi Malva.
Laineen harjalla viskautui vene puoliksi hiekalle, mihin se kallistui kyljelleen aallon vieriess? takaisin mereen. Soutaja hypp?si maalle, meni Vasilin luo sanoen:
"Hyv?? p?iv??, is?!"
"Jakow", virkkoi Vasili enemm?n h?mm?styneen? kuin iloisena.
He syleiliv?t, suutelivat kolmasti toisiaan huulille ja poskille, jolloin Vasilin kasvoilla yhtaikaa kuvastui sek? h?mm?styst? ett? riemua.
"Siksip? min? katsoinkin niin tarkkaan tuloanne... ja syd?mess? tuntui niin oudolta. Ah sin? -- miten olet t?nne tullut? Mik? yll?tys! Ja min? istuin ja katselin luullen Serjoschkaa tulijaksi. Ja sin? se olitkin!"
Toisella k?dell??n Vasili silitteli partaansa, toinen viittoili ilmaa. Oikeastaan tahtoi h?n katsella Malvaa, mutta pojan hymyilev?t silm?t sen estiv?t ja sit?paitsi h?nt? h?mm?stytti niiden omituinen kirkkaus. Tyytyv?isyydentunne, jota h?n tunsi omistaessaan noin reippaan ja kauniin pojan taisteli rakastetun tyt?n l?sn?olon her?tt?m?n tunteen kanssa. Milloin seisoi h?n toisella milloin taas toisella jalallaan ja teki pojalleen joukon kysymyksi? lainkaan odottamatta niihin vastausta. H?nen p??ns? oli vallan sekasin, ja huonolle tuulelle joutui h?n Malvan pilkatessa:
"?l? nyt noin hirve?sti tanssi -- pelk?st? ilosta! Vie h?net majaan ja tarjoa h?nelle jotakin..."
Vasili k??ntyi h?nt? katsomaan. Malvan huulilla leikki taaskin sama omituinen hymy kuin taannoin, ja vaikkakin tytt? oli yht? t?ytel?isen raikas kuin ennenkin, tuntui h?n nyt Vasilin mielest? toiselta, uudelta olennolta, miltei vieraalta. Malva suuntasi viheri?t silm?ns? vuoroin is??n, vuoroin taas poikaan, samalla kun h?n pienill?, valkeilla hampaillaan nakerteli arbuusin siemeni?. Jakow katseli my?s hymyillen molempia. Syntyi hetkisen ??nett?myys, mik? Vasilia tuskastutti.
"Tulen heti takaisin", sanoi ?kki? Vasili mennen majaa kohti. "Menk?? pois auringolta... min? noudan vett?, niin keit?mme kalakeiton. Tarjoonpa sinulle, Jakow, kalakeittoa, mink? veroista et ennen ole sy?nyt! Istukaa t??ll? niinkauan, tulen heti takaisin."
H?n otti maasta majan vierest? pienen kattilan ja katosi nopeasti verkkojen suojiin.
Malva ja Jakow meniv?t my?skin majaan.
"Niin, rakas poikani, nyt olen siis saattanut sinut is?si luokse", sanoi Malva katsellen pojan uhkeata ulkomuotoa sivulta.
Jakow k??nsi ruskeapartaisen p??ns? ja sanoi s?ihkyvin silmin:
"Niin, t??ll? me nyt olemme... Miten kaunista t??ll? on... ent? tuo meri sitten!"
"Se on mahtava... No, onko is? mielest?si paljonkin vanhentunut?"
"Eip? juuri. Luulin h?nt? harmaahapsiseksi, vaan ei h?nell? ole montakaan harmaata hiuskarvaa... ja muutenkin on h?n voimakas..."
"Kauanko siit? onkaan, kun toisenne tapasitte?"
"Viitisen vuotta. Kun h?n kotoa l?ksi, olin seitsentoistavuotias."
He astuivat majaan, miss? ilma oli ummehtunut ja l?yhk?si suolakalalle. He istuutuivat. Jakow istuutui er??lle poikkisahatulle puup?lkylle ja nurkkaan, mihin oli kasattu tyhji? s?kkej? viskautui Malva istumaan. Heid?n v?lill??n oli poikkisahattu tynn?ri, jonka pohja oli p?yt?n?. Istuttuaan paikalleen katselivat he ??neti toisiaan.
"Sin? siis etsit ty?t? t??lt?", kysyi Malva.
"En oikeastaan viel? tied?. Jos t??ll? sellaista tarjoutuu, j??n tietenkin."
"T??ll? kyll? aina on jotain saatavissa", lupasi Malva luottavasti yh? katsoen poikaa vihreill?, salaper?isesti kiiluvilla silmill??n.
Add to tbrJar First Page Next Page