Read Ebook: Quelques aspects du vertige mondial by Loti Pierre

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 673 lines and 12108 words, and 14 pages

"T??ll? kyll? aina on jotain saatavissa", lupasi Malva luottavasti yh? katsoen poikaa vihreill?, salaper?isesti kiiluvilla silmill??n.

Jakow ei katsonut h?nt?, vaan kuivasi paidanhiallaan hike? kasvoiltaan.

?kki? remahti tytt? nauruun.

"?iti kotoa l?hetti kai mukanasi joukon teht?vi? ja paljon terveisi? is?lle?"

Jakow katseli h?nt?, rypisti silm?kulmiansa ja vastasi lyhyeen:

"Niinp? kyll?kin... Ent? sitten?"

"Ei mit??n." Ja tytt? nauroi.

H?nen naurunsa ei n?ytt?nyt miellytt?v?n Jakowia, p?invastoin se kiusasi poikaa. H?n k??nsihe poisp?in Malvasta koettaen muistutella ?itins? antamia teht?vi?.

?iti oli saattanut poikansa kyl?n laitaan, siell? nojautunut aitaa vasten ja puhunut vilkuillen kuivilla silmill??n:

"Sano is?llesi Jaschka... Jumalan nimess?, sano is?lle... ?iti yksin on kotosalla, sano h?nelle se... Nyt on viisi vuotta kulunut, ja yh? on h?n yksin!... ?iti k?y vanhaksi! Sano h?nelle n?in Jumalan t?hden. Kohtapuoleen on ?iti jo vanhus... h?n on yksin, alati yksin, alituisessa ty?ss?. Sano se h?nelle, Herran nimeen..."

Ja sitten oli ?iti hiljaa itkenyt, peitt?en kasvonsa esiliinaan.

Sin? hetken? ei Jakow s??linyt ?iti??n, mutta nyt se h?neen koski... H?n katsoi Malvaa, rypisti ankarana kulmakarvojaan ja h?nt? halutti lausua tyt?lle katkeria sanoja.

"Kas niin, nyt olen taaskin t??ll?", sanoi Vasili tullessaan majaan. Toisessa k?dess??n oli h?nell? el?v? kala, toisessa piteli h?n puukkoa.

H?n oli jo p??ssyt ensi h?mm?styksest??n, k?tkenyt sen syd?mens? pohjalle ja katseli nyt tyynen? ja tyytyv?isen? nuoria; vain h?nen liikkeiss??n saattoi huomata jonkunmoisen joustavuuden, mik? muulloin oli h?nelle vierasta.

"Heti sytytetty?ni tulen palamaan, tulen luoksenne ja sitten voimme jutella rauhassa ja sovussa. Sin? oletkin varttunut suureksi ja komeaksi, Jakow!"

Sen sanottuaan meni h?n j?lleen ulos. Malva yh? nakerteli hedelmi??n ja katseli tarkkaavaisena poikaa, joka puolestaan koetti olla katsomatta tytt??n vaikkakin tunsi siihen suurta halua. H?n ajatteli:

"T??ll? n?k?j??n elet??n hyvin ja huolettomasti... tytt? on niin t?ytel?inen ja hyvinvoipa ja is? my?skin."

Kun sitten ??nett?myys rupesi h?nt? vaivaamaan, sanoi h?n:

"Huomaan unohtaneeni ev?spussini veneeseen, k?yn sen noutamassa!"

H?n nousi verkkaan ja meni ulos majasta. H?nen menty??n tuli Vasili ja sanoi tuiman ?k?isen? Malvalle:

"Miksi tulit t?nne h?nen seurassaan? Mit? h?nelle sanon sinusta? Miten voin selitt?? sinun suhteesi minuun?"

"Min? vain tulin, siin? koko juttu", vastasi Malva lyhyeen.

"Ah, sin? olet kerrassaan ajattelematon tytt?nen! Ehtimiseen sin? teet tyhmyyksi?; niist? ei ole v?h??k??n hy?ty?. Mit? nyt teenk??n? N?in p??t?pahkaa saattaa sinut h?nen kasvojensa eteen -- minullahan on kotona toinen vaimo, h?nen ?itins?... Se pit?isi toki sinunkin ymm?rt??!"

"Mit? tuossa on ymm?rt?mist?? Pelk??nk? min? ehk? h?nt? -- tai kenties sinua", sanoi tytt? sulkien halveksivasti vihre?nhohteiset silm?ns?. "Miten ?sken teeskentelitk??n h?nen edess??n! Kerrassaan naurettavaa!"

"Niin, sin? voit kyll?kin nauraa... sin?! Vaan mit?p? min? nyt teen?"

"Tuota olisit ennemmin ajatellut!"

"Saatoinko edes aavistaa h?nen saapuvan t?nne noin ?kkiarvaamatta?"

Hiekka narskui Jakowin askeleista ja he katkaisivat keskustelunsa. Jakow tuli majaan ev?spussineen, viskasi sen nurkkaan ja loi Malvaan vihaisen silm?yksen.

Malva vain innokkaana pureskeli siemeni??n kun Vasili istuutui p?lkylle, ja hieroen polviaan puheli h?mm?styneen? hymyillen:

"Vai niin, ett? oletkin tullut t?nne!... Miten rupesitkaan sellaista suunnittelemaan?"

"Niin tuota... olemmehan sinulle kirjoittaneet..."

"En ole saanut mit??n kirjett?... se on sitten varmaankin h?vinnyt matkalla", sanoi Vasili suuttuneena. "Piru olkoon, juuri kun sellaista kipeimmin tarvitsee, silloin se h?vi??..."

"Sin? et edes aavista, mill? kannalla asiat kotona ovat", kyseli Jakow katsellen ep?illen is??ns?.

"Ei, kuinka voisin sellaista tiet??? Enh?n ole edes saanut kirjett?nnek??n!"

Silloin kertoi Jakow is?lleen hevosen kuolleen, ett? leip? kotona, oli sy?ty loppuun jo helmikuun alussa, sek? ettei ollut mink??nlaista mahdollisuutta ty?ansioon. Ei hein?k??n riitt?nyt, joten lehm? oli v?h?ll? kuolla n?lk??n. H?dintuskin p??stiin huhtikuuhun. Silloin p??tettiin, ett? Jakow heti kynn?n j?lkeen l?htisi is?n luo kolmeksi kuukaudeksi koettaakseen ty?ll??n ansaita jotain. Siit? olivat he kirjeess?kin maininneet... Sitten myiv?t he kolme lammasta, ostivat leip?? ja hein?? ja sitten oli Jakow l?htenyt matkalle.

"Vai niin, sill?k? tavalla", virkahti Vasili. "Vai niin, hm... Vaan kuinka tuo kaikki on mahdollista?... Olenhan l?hett?nyt rahaa..."

"Paljonko sit? nyt oli? Tupaakin on v?h?n korjailtu... Marja on mennyt naimisiin... ja sitten ostin p??lle p??tteeksi auran. Ja onhan siit? kulunut kokonaista viisi vuotta!"

"Nii-in luonnollisestikin! Vai ei se riitt?nyt? Hm... Mutta keitto varmaankin kuohuu!" H?n nousi ja meni ulos.

H?n kumartui katselemaan tulta, mink? yll? kiehuva kattila riippui, kuori rasvan pois ja vaipui aatoksiin. Pojan kertomus ei tosin h?neen sen syvemmin koskenut, p?invastoin sai se h?net suuttumaan vaimoonsa ja poikaansa. Miten paljon rahaa olikaan h?n heille l?hett?nyt viiten? vuotena, ja sittenk??n eiv?t pystyneet kunnolla taloa pystyss? pit?m??n! Ellei Malva olisi ollut l?sn?, olisi poika todellakin saanut kuulla kunniansa. Ominp?in, is?n suostumuksetta, oli h?n l?htenyt kotoa -- siihen riitti h?nen ymm?rryksens? -- mutta taloa h?n ei pystynyt hoitamaan. Ja tuo talo, jota ei Vasili mukavuudessaan edes viitsinyt ajatellakaan, tuntui nyt h?nest? pohjattomalta kuilulta, mihin h?n viiden vuoden aikana oli viskannut rahojansa; sill? ei ollut mit??n merkityst? h?nen el?m?ss??n. H?n huokasi syv??n kauhalla h?mment?ess??n keittoa.

Auringonpaisteessa n?ytti tuo pieni tuli kalpealta ja mit?tt?m?lt?. Ohut sininen sauhu laskeutui merelle kuin aaltoja vaimentaakseen. Vasili katseli sit? mietteiss??n ajatellen poikaansa, Malvaa ja sit?kin, ettei h?n en?? olisi yht? vapaa kuin t?h?n saakka. Jakow jo kyll? aavisti, mik? Malva oli...

Ja Malva istui majassa h?mm?stytt?en poikaa rohkeilla silm?yksill??n, joissa alituinen hymy leikki.

"Sin? olet kai j?tt?nyt morsiamesi kyl??n", kysyi h?n ?kki? katsellen Jakowia suoraan silmiin.

"Ehk?p?", vastasi h?n vastenmielisesti sisimm?ss??n tuntien suuttumusta tytt??n.

"Onko h?n kauniskin", kysyi Malva n?enn?isesti v?linpit?m?tt?m?n?.

Jakow vaikeni.

"Miksi et vastaa? Onko h?n minua kauniimpi tai eik? ole?"

Vasten tahtoaan katsoi h?n tytt??n. Malvalla oli py?re?t, p?iv?npolttamat posket ja mehukkaat huulet avautuivat rohkeaan hymyyn. Ohut pusero mukautui hyvin ruumiin eri muotoihin, joten tyt?n py?re?t olkap??t ja korkea povi n?kyiv?t edukseen. Mutta Jakow ei voinut siet?? h?nen salakavalasti v?lkkyvi?, vihreit?, nauravia silmi??n.

"Miksi noin puhut", sanoi h?n rukoilevalla ??nell? tiet?m?tt??n huoaten, vaikka h?n olikin p??tt?nyt puhutella tytt?? vakavasti ja ankarasti.

"Mitenk? voisin muulla tavalla puhua", nauroi Malva vastaan.

"Ja sitten viel? naurat -- mille?"

"Nauran sinulle..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet