Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jan Vedder's Wife by Barr Amelia E
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1622 lines and 55941 words, and 33 pages
Translator: Aito Kare
ARS?NE LUPIN MAURETANIAN KEISARI
Kirj.
Maurice Leblanc
Suomentanut Aito Kare
Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
Helsingiss?, Minerva Oy, 1922.
SIS?LLYS:
I LUKU
Isku
Don Luis oli odottanut t?t? pelottavaa iskua, mutta kuitenkin se n?ytti yll?tt?v?n h?net ja h?n toisti monta kertaa:
"Vai niin, Weber on t??ll?? Weber on t??ll?!"
Koko h?nen rohkeutensa katosi ja h?n tunsi olevansa ik??n kuin pakeneva armeija, jonka paluumatka on jo melkein turvattu, mutta joka ?kki? huomaakin edess??n jyrk?nteen. Weber oli t??ll?, toisin sanoen, vihollisen etevin johtaja, mies, joka varmasti suunnittelisi hy?kk?yksen ja vastustuksen sellaisella tavalla, ett? kaikki Perennan toiveet murskaantuisivat. Weberin seisoessa salapoliisien etunen?ss? k?visiv?t kaikki pakenemisyritykset mahdottomiksi.
"P??stittek? h?net sis??n?"
"Te ette olleet kielt?nyt tekem?st? sit?."
"Onko h?n yksin?"
"Ei, h?nell? on kuusi salapoliisia mukanaan. Ne h?n j?tti pihalle."
"Ja miss? h?n on?"
"H?n pyysi saada menn? ensimm?iseen kerrokseen. H?n luuli teid?n olevan ty?huoneessa."
"Tiet??k? h?n minun olevan yhdess? komisario Mazeroux'n ja neiti Levasseur'n kanssa?"
"Kyll?."
Perenna ajatteli hetken ja sanoi sitten:
"Sanokaa h?nelle, ettette tavannut minua ja ett? menette etsim??n minua neiti Levasseur'n huoneesta. H?n seuraa ehk? teit?. Se olisi parasta."
Ja h?n sulki oven j?lleen.
Taistelu, jonka h?n oli juuri taistellut, ei ollut j?tt?nyt mit??n j?lki? h?nen kasvoihinsa, ja nyt, kun kaikki oli menetetty ja h?nen oli toimittava, h?n sai j?lleen sen ihmeellisen tyyneyden, joka ei koskaan h?nt? j?tt?nyt ratkaisevissa silm?nr?p?yksiss?. H?n meni Florencen luo. T?m? oli hyvin kalpea ja itki hiljaa. Don Luis sanoi:
"?lk?? pel?tk?. Jos te tottelette minua t?sm?lleen, niin ei ole mit??n pel?tt?v??."
Florence ei vastannut ja don Luis n?ki, ett? tytt? viel? ep?ili h?nt?. H?n melkein nautti ajatuksesta, ett? pakottaisi t?m?n luottamaan itseens?.
"Kuulkaa minua", sanoi h?n Sauveraudille. "Siin? tapauksessa ett? min? ep?onnistun, on viel? muutamia asioita, jotka teid?n on minulle selvitett?v?."
"Mit? sitten?" kysyi Sauveraud, joka ei ollut kadottanut mielenmalttiaan.
Don Luis kokosi kaikki ep?selv?t ajatuksensa lujasti p??tt?en ettei unohtaisi mit??n, mutta sanoisi kuitenkin vain sen, joka oli v?ltt?m?t?nt?. H?n kysyi rauhallisesti:
"Miss? olitte aamulla ennen murhaa, kun er?s mies ebenholtsikeppeineen ja teid?n tuntomerkkeinenne tuli Caf? du Pont-Neufille p??llikk? V?rot'n j?lkeen?"
"Kotona."
"Oletteko varma siit?, ettette ollut ulkona?"
"Aivan varma. Olen my?skin varma siit?, etten ikin? ole ollut Caf? du Pont-Neufissa, josta en koskaan ole kuullut puhuttavan."
"Hyv?. Seuraava kysymys. Kun saitte tiet?? koko asian, miksi ette mennyt poliisiprefektin tai tutkintotuomarin luo? Olisi ollut paljon yksinkertaisempaa ilmoittautua itse ja sanoa koko totuus kuin antautua t?h?n ep?varmaan taisteluun."
"Ajattelin niin tehd?. Mutta ymm?rsin heti, ett? salajuoni, joka oli punottu minua vastaan, oli niin viekas, ett? en olisi voinut vakuuttaa viranomaisia ainoastaan kertomalla totuuden. He eiv?t olisi ikin? uskoneet minua. Mit? todistuksia saatoin esitt??? En mit??n... mutta todisteet minua vastaan olivat vakuuttavat ja kiist?m?tt?m?t. Eiv?tk? hampaiden j?ljet olleet vastaansanomaton todistus Marien syyllisyydest?? Ja eiv?tk? minun vaiteliaisuuteni, pakoni ja Ancenisen ampuminen olleet yht? monta rikosta? Ei, pelastaakseni Marien minun t?ytyi olla vapaa."
"Mutta h?nh?n olisi voinut puhua itse?"
"Ja tunnustaa rakkautemme? Huolimatta siit?, ett? naisellinen ujous esti h?nt?, niin... mit? se olisi hy?dytt?nyt? Se olisi antanut syyt?kselle vain suuremman painon. Seh?n juuri tapahtui, kun Hippolyte Fauvillen kirjeet tulivat, yksi kerrallaan, ja paljastivat poliisille viel? tuntemattomat syyt rikokseen, josta meit? syytettiin. Me rakastimme toisiamme."
"Kuinka selit?tte kirjeet?"
"En voi k?sitt?? niit?. Meill? ei ollut aavistustakaan Fauvillen mustasukkaisuudesta. Sen h?n s?ilytti omana tietonaan. Ja mink?vuoksi h?n ep?ili meit?? Kuinka h?n saattoi saada p??h?ns?, ett? me haluaisimme tappaa h?net? Mist? aiheutuivat h?nen ep?ilyksens?, h?nen mielett?m?t ajatuksensa? Siin? on salaisuus. H?n kirjoitti, ett? h?nell? oli meid?n kirjeemme silmiens? edess?; mitk? kirjeet?"
"Ja hampaiden j?ljet? J?ljet, jotka ep??m?tt?m?sti ovat rouva Fauvillen tekem?t?"
"En tied?. Kaikki tyynni on yht? k?sitt?m?t?nt?."
"Ettek? tied? mit? h?n on saattanut tehd? y?ll? kahdentoista ja kolmen v?lill? l?hdetty??n oopperasta?"
"En. H?net on n?ht?v?sti houkuteltu ansaan. Mutta kuka ja miten? Ja miksi ei h?n puhu, miss? h?n on ollut? Uusia arvoituksia."
"Teid?t n?htiin illalla, samana iltana kun murha tapahtui, Auteuilin asemalla. Mit? teitte siell??"
"Olin matkalla bulevardi Suchetille ja kuljin ohi Marien ikkunoiden. Muistakaa, ett? oli keskiviikko. Tulin takaisin seuraavana keskiviikkona ja tiet?m?tt? mit??n Marien vangitsemisesta tulin viel? sit?kin seuraavana, joka oli sama ilta, jolloin te saitte tiet?? miss? asuin ja annoitte komisario Mazerouxille siit? tiedon."
"Viel? er?s asia. Tiesittek? te Morningtonin perinn?st??"
"En, eik? Florencekaan, ja meill? on t?ysi syy uskoa, ett? Marie ja h?nen miehens? tiesiv?t siit? yht? v?h?n kuin me."
"Tuo vaja Damignissa, k?vittek? siell? silloin ensi kerran?"
"K?vin, ja me h?mm?styimme yht? paljon kuin tekin n?hdess?mme siell? riippuvat luurangot."
Don Luis vaikeni. H?n tuumi hetken muistutellakseen olisiko viel? jotain kysytt?v??. Sitten h?n sanoi:
Add to tbrJar First Page Next Page