Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jan Vedder's Wife by Barr Amelia E
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1622 lines and 55941 words, and 33 pages
Don Luis vaikeni. H?n tuumi hetken muistutellakseen olisiko viel? jotain kysytt?v??. Sitten h?n sanoi:
"Siin? kaikki mit? halusin tiet??. Oletteko omasta puolestanne vakuuttunut siit?, ett? kaikki v?ltt?m?t?n on nyt sanottu?"
"Olen."
"T?m? on vakava hetki. On mahdollista, ettemme en?? n?e toisiamme. Te ette ole antanut minulle ainoatakaan todistusta sanojenne tueksi."
"Olen sanonut totuuden. Sellaiselle miehelle kuin te on totuus kylliksi. Omasta puolestani olen masentunut. Min? luovun taistelusta, tahi oikeammin sanoen, asettaudun teid?n johdettavaksenne. Pelastakaa Marie!"
"Pelastan teid?t kaikki kolme", sanoi Perenna. "Nelj?s noista salaper?isist? kirjeist? tulee huomenna, meill? on siis hyv?? aikaa tuumia asiaa perusteellisesti. Huomeniltana menen sinne, ja sen avulla mit? olette kertonut, todistan teid?n kaikkien viattomuuden. T?rkeint? on olla paikoillaan kahdentenakymmenenten? viidenten? toukokuuta."
"Ajatelkaa vain Marieta. Uhratkaa minut, jos niin vaaditaan. Uhratkaa my?skin Florence. Min? puhun sek? h?nen ett? omasta puolestani sanoessani teille, ett? on parempi uhrata meid?t kuin vaarantaa pienint?k??n menestymisen mahdollisuutta."
"Pelastan teid?t kaikki kolme", toisti Perenna.
H?n aukaisi oven ja kuunneltuaan sanoi:
"?lk?? liikahtako paikaltanne. Ja ?lk?? avatko ovea mill??n verukkeella ennenkuin min? tulen ja p??st?n teid?t. En viivy kauan."
H?n sulki oven j?lkeens? ja meni ensimm?iseen kerrokseen. H?n ei tuntenut sit? tervett? rohkeutta, joka tavallisesti el?hdytti h?nt? ennen suuria taisteluita. T?ll? kertaa oli kysymyksess? Florence Levasseurin el?m? ja vapaus, tappion seuraukset n?yttiv?t h?nest? pahemmalta kuin kuolema.
K?yt?v?n ikkunan l?pi n?ki h?n salapoliisien pit?v?n vahtia pihamaalla Heit? oli kuusi. H?n n?ki my?skin Weberin er??ss? ty?huoneensa ikkunassa, jossa t?m? seisoi silm?illen pihalle ja pit?en yhteytt? v?kens? kanssa.
"Peijakas", ajatteli don Luis, "h?n on vartiopaikallaan. T?st? tulee sitke? homma. H?n ep?ilee jotain. No, on parasta tarttua h?rk?? sarviin..."
H?n astui salongin kautta ty?huoneeseen. Weber n?ki h?nen tulevan. Molemmat viholliset seisoivat kasvoista kasvoihin.
Seurasi muutaman hetken hiljaisuus ennenkuin kaksintaistelu alkoi, kaksintaistelu, jonka t?ytyi tulla nopeaksi ja rajuksi, ilman pienimm?nk??n heikkouden tahi hajamielisyyden merkki? kummaltakaan puolen. Se ei voisi jatkua kauempaa kuin kolme minuuttia.
Weberin kasvot kuvastivat sekaisin levottomuutta ja iloa. Ensimm?isen kerran oli h?nell? lupa, niin, k?sky, taistella t?t? kirottua don Luisia vastaan, johon h?n ei milloinkaan ollut saanut tilaisuutta purkaa vihaansa. Ja h?nen ihastuksensa oli sit? suurempi kuin h?nell? oli kaikki valtit k?dess??n, sill? don Luis oli vahingoittanut asemaansa puolustamalla Florence Levasseuria ja v??rent?m?ll? t?m?n valokuvan. Toiselta puolen ei Weber unohtanut, ett? don Luis oli Ars?ne Lupin, ja se ajatus her?tti h?ness? levottomuutta. H?n n?ht?v?sti tuumi:
"Pieninkin erehdys... ja min? olen myyty."
H?n alkoi taistelun leikin varjolla:
"Vai niin, te ette ollut neiti Levasseurin luona niinkuin palvelijanne v?itti."
"Palvelijani sanoi sen minun k?skyst?ni. Olin tuolla ylh??ll? makuuhuoneessani. Mutta halusin lopettaa ennenkuin tulin t?nne."
"No, onko se tehty?"
"On. Florence Levasseur ja Gaston Sauveraud ovat minun huoneessani k?sist? ja jaloista sidottuina sek? suukapuloilla varustettuna."
"Gaston Sauveraud!" huudahti Weber. "Se oli siis h?n, jonka n?imme menev?n sis??n."
"Niin. H?n oli t??ll? yhdess? Florence Levasseurin kanssa, jonka rakastaja h?n on."
"Ahaa!" huudahti Weber ilkkuen. "H?nen rakastajansa."
"Niin, ja kun komisario Mazeroux vei Florence Levasseurin minun huoneeseeni voidakseen kuulustella h?nt? palvelijain kuulematta, oli Sauveraudilla, joka arvasi rakastajattarensa tulevan vangituksi, kylliksi r?yhkeytt? tullakseen j?ljest?. H?n koetti ry?st?? meilt? tyt?n."
"Ja teid?n onnistui lannistaa h?net?"
Oli selv?? ettei Weber uskonut sanaakaan jutusta. H?n tiesi herra Desmalionsin ja Mazerouxin kautta, ett? don Luis oli rakastunut Florence Levausseuriin, eik? don Luis ollut mies, joka edes mustasukkaisuudesta luovuttaisi rakastamansa naisen. Weber ter?sti huomiokyky??n.
"Mainio juttu", h?n sanoi. "Seuratkaa minua huoneeseenne. Oliko se kova taistelu?"
"Ei eritt?in. Minun onnistui tehd? roisto aseettomaksi. Mutta Mazeroux sai iskun peukaloonsa."
"Ei kai vaarallista?"
"Ei, ei varmastikaan, mutta h?n meni sidottamaan haavan v?lsk?rin luo."
Weber ?llistyi.
"Mit?? Eik? Mazeroux ole teid?n huoneessanne vankien luona?"
"Sit? en ole milloinkaan sanonutkaan."
"Ette, mutta palvelijanne."
"H?n erehtyi. Mazeroux meni muutamia minuutteja ennen teid?n tuloanne."
"Sep? oli hauskaa", sanoi Weber mittaillen ter?v?sti don Luisia, "v?keni on siin? luulossa, ett? h?n on t??ll?. He eiv?t ole n?hneet h?nen menev?n ulos."
"Eiv?t ole n?hneet h?nen menev?n ulos?" huudahti don Luis ja n?ytti tulevan levottomaksi. "Miss? h?n saattaa siis olla? Minulle h?n sanoi haluavansa saada peukalonsa sidotuksi."
Weber tuli yh? enemm?n ja enemm?n ep?luuloiseksi. Perenna koetteli selv?sti p??st? h?nest? l?hett?m?ll? h?net etsim??n komisariota.
"L?het?n jonkun miehist?ni", sanoi h?n. "Asuuko v?lsk?ri kaukana?"
"Rue de Bourgognen kulmassa. Mutta meh?n voimme kysy? puhelimella."
"Vai niin, voimme kysy? puhelimella", mutisi Weber.
H?n oli aivan h?lmistynyt ja n?ytti silt? kuin ei h?nell? olisi aavistustakaan siit?, mit? saattaisi tapahtua l?himpin? minuutteina. H?n astui hitaasti muutamia askeleita eteenp?in sulkien tien don Luisilta ik??nkuin olisi tahtonut est?? t?t? pakenemasta. Don Luis vet?ytyi sen vuoksi puhelinkomeroon kuin olisi ollut siihen pakotettu, otti puhelintorven k?teens? ja huusi: "Halloo! Halloo! Olkaa hyv? 2409", ja leikkasi samalla toisella k?dell??n poikki puhelinlangat p?yd?lt? ottamillaan pihdeill?.
"Halloo! Onko 2409? Onko v?lsk?ri? Halloo! Komisario Mazeroux on kai luonanne? -- Mit?? Mit? sanotte? Seh?n on hirve?t?! -- Oletteko varma siit?? Sanotteko todellakin, ett? haava on myrkytetty?"
Ajattelematta mit? teki ty?nsi Weber syrj??n don Luisin ja otti puhelintorven. Myrkytetty haava oli t?ll? hetkell? h?nelle kaikkein t?rkein.
"Halloo!" huusi h?n pit?en silm?ns? suunnattuina don Luisiin ja antaen merkin ettei t?m? poistuisi. "Halloo! T?m? on salapoliisip??llikk? Weber, joka puhuu. -- Halloo! Peijakas, miksi ette vastaa?"
H?n p??sti ?kki? torven, huomasi langat, ymm?rsi ett? ne oli leikattu poikki, k??ntyi ymp?ri paljastaen kasvot, jotka selv?sti kuvastivat h?nen ajatuksensa ja huudahti:
"Kas niin! Minut on petetty."
Perenna seisoi pari metri? h?nen takanaan nojaten huolettomasti sein??n vasen k?si sel?n takana. H?n hymyili reippaasti ja hyv?ntahtoisesti.
"?lk?? liikahtako!" sanoi h?n tehden eleen oikealla k?dell??n.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page