Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Poetical Works of William Lisle Bowles Vol. 2 by Gilfillan George Annotator Bowles William Lisle
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2613 lines and 91534 words, and 53 pages
Translator: Aito Kare
ARS?NE LUPIN MILJOONAPERILLISEN?
Kirj.
Maurice Leblanc
Suomentanut Aito Kare
Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
Helsingiss?, Minerva Oy, 1922.
SIS?LLYS:
I LUKU
d'Artagnan, Portos... ja Monte-Cristo
Kello oli puoli viisi; poliisiprefekti Desmalions ei ollut viel? tullut takaisin virastoonsa. H?nen yksityissihteerins? asetti kirjoitusp?yd?lle pinkan kirjeit? ja raportteja, jotka h?n oli p??llik?lleen j?rjest?nyt, soitti ja sanoi l?hetille, joka tuli sis??n suuresta ovesta:
"Herra prefekti on kirjeellisesti kutsunut t?nne muutamia herroja kello viideksi. T?ss? ovat nimet. Osoita heid?t eri odotushuoneisiin, etteiv?t he voi keskustella kesken??n ja anna minulle heid?n korttinsa kun he tulevat."
L?hetti katosi. Sihteerin menness? omaan huoneeseensa johtavalle pienelle ovelle aukeni p??ovi ja sis??n astui mies, joka pys?htyi ja nojasi horjuen tuolin selustaan.
"Vai niin, tek? se olette, V?rot!" sanoi sihteeri. "Mit? on tapahtunut? -- Mist? on kysymys?"
Tarkastaja V?rot oli suuri ja karkeatekoinen mies leveine niskoineen, olkap?ineen ja punertavine hipi?ineen. H?n oli n?ht?v?sti voimakkaan mielenliikutuksen vallassa, sill? h?nen punasuoniset ja tavallisesti niin verev?t kasvonsa n?yttiv?t nyt melkein vaaleilta. "Oh, ei mit??n, herra sihteeri," sanoi h?n.
"Kyll?, kyll?, te ette ole n?k?isenne, kasvonne ovat harmaat... ja kuinka te l??h?t?tte!"
P??llikk? V?rot kuivasi otsaansa, kokosi voimiaan ja sanoi:
"Olen vain hiukan v?synyt. Viime aikoina olen ponnistellut yli voimieni; olen ollut sangen innokas selvitt?m??n er?st? juttua, jonka herra prefekti on j?tt?nyt huolekseni. Mutta minusta tuntuu joka tapauksessa kummalliselta."
"Haluatteko jotain vahvistavaa?"
"En, olen pikemmin janoinen."
"Lasillinen vett??"
"Ei, kiitos."
"Mit? sitten?"
"Tahtoisin saada... tahtoisin saada..."
??ni petti. H?n n?ytti ep?toivoiselta ik??nkuin olisi kadottanut ?kki? puhekyvyn. Mutta h?n kokosi ponnistaen voimansa ja kysyi:
"Eik? herra prefekti ole t??ll??"
"Ei, h?n ei tule ennen kello viitt?, silloin on h?nell? t?rke? kokous."
"Niin, tied?n... hyvin t?rke?. Tulen juuri sen vuoksi. Mutta olisin halunnut tavata h?net ennen sit?. Olisin niin hartaasti halunnut tavata h?net."
Sihteeri silm?si V?rot'hon ja sanoi:
"Miten liikutettu te olette! Onko asianne niin kiireellinen?"
"Se on todellakin hyvin kiireellinen. Se koskee rikosta, joka tehtiin p?iv?lleen kuukausi sitten. Ja ennen kaikkea se koskee kahden murhan est?mist?, jotka ovat seurauksena ensimm?isest? rikoksesta ja jotka aiotaan tehd? t?n? y?n?. Niin, ehdottomasti t?n? y?n? mik?li emme ryhdy v?ltt?m?tt?miin toimenpiteisiin niiden est?miseksi."
"Ettek? halua istuutua, V?rot?"
"N?hk??s, koko asia on suunniteltu suorastaan pirullisen nerokkaasti! Te ette voi ajatella..."
"Mutta kun te tied?tte sen etuk?teen, ja kun herra prefekti varmasti tulee antamaan teille rajoittamattoman valtuuden..."
"Niin, luonnollisesti, luonnollisesti. Mutta on joka tapauksessa kauheaa ajatella, ett? min? ehk? en tapaa h?nt?. Olen sen vuoksi kirjoittanut h?nelle kirjeen ja selitt?nyt kaiken, mit? asiasta tied?n. Katsoin sen varmimmaksi."
H?n ojensi sihteerille suuren, keltaisen kirjekuoren ja lis?si:
"Ja t?ss? on my?skin pieni rasia; asetan sen t?h?n p?yd?lle. Se sis?lt?? jotain, joka t?ydent?? ja selitt?? kirjeen sis?ll?n."
"Mutta miksik? ette pid? niit? omassa hallussanne?"
"En rohkene. Ne vartioivat minua... ne koettavat p??st? minusta... En tule rauhalliseksi ennenkuin joku toinen tuntee salaisuuden."
"?lk?? olko levoton, V?rot. Herra prefekti tulee aivan varmasti pian. Sill? aikaa neuvon teit? menem??n sairashuoneeseen saamaan jotain vahvistavaa."
Tarkastaja ei n?ytt?nyt tiet?v?n mit? h?n tekisi. H?n kuivasi j?lleen hien, joka tihkui h?nen otsaltaan. Sitten h?n nousi ja j?tti huoneen. Kun h?n oli mennyt, pisti sihteeri kirjekuoren p?yd?ll? olevaan paperipakkaan ja meni taas omaan huoneeseensa.
H?n oli tuskin sulkenut oven j?lkeens?, kun toinen ovi taas aukeni ja tarkastaja astui sis??n sopertaen: "Herra sihteeri... On parasta, ett? n?yt?n teille..."
Miesraukka oli valkea kuin palttina. H?nen hampaansa kalisivat. N?hdess??n ett? sihteeri oli mennyt, koetti h?n kulkea viistoon yli lattian t?m?n huoneeseen, mutta h?net yll?tti ?killinen heikkous ja h?n laskeutui tuolille istuen siin? muutamia minuutteja avuttomasti tuijottaen.
"Mik? minun on? Onko minutkin myrkytetty? En pid? t?st?... t?m? p??ttyy pahoin..."
Kirjoitusp?yt? oli niin l?hell?, ett? h?n saattoi ulottua siihen k?dell??n. H?n otti lyijykyn?n, veti luokseen kirjoitusalustan ja alkoi kyh?t? kokoon muutamia kirjaimia. Mutta sitten h?n sammalsi:
"Ei, se ei hy?dyt? mit??n... Prefektih?n lukee kirjeeni. Miten ihmeess? on laitani! T?m? saa varmasti huonon lopun."
?kki? h?n nousi ja huusi:
"Herra sihteeri, meid?n pit??... meid?n pit??... se tapahtuu t?n? y?n?... ei mik??n voi est??..."
H?n ojentautui k?ytt?en koko tahdonvoimansa ja meni pienin, lyhyin askelin sihteerin ovea kohti. Mutta kappaleen matkaa kuljettuaan h?n hoiperteli ja oli pakotettu istuutumaan viel? kerran.
Koko h?nen ruumiinsa t?risi mielett?m?st? kauhusta ja h?n p??sti huudon, joka onnettomuudeksi oli liian heikko kuuluakseen. H?n ymm?rsi sen ja h?nen katseensa etsi soittokelloa, mutta h?n ei voinut en?? erottaa mit??n. Oli kuin h?nen silmilleen olisi painettu verho.
Sitten h?n putosi polvilleen ja ry?mi sein?n luo hapuillen ilmaa kuin sokea, kunnes h?n vihdoin kosketti jotain puuta. Siin? oli v?lisein?. H?n ry?mi sit? pitkin, mutta onnettomuudeksi h?nen aivonsa olivat niin sumentuneet, ett? h?n sai huoneesta kokonaan v??r?n kuvan ja sen sijaan ett? olisi k??ntynyt vasempaan kuten olisi pit?nyt, seurasi h?n sein?? oikealle verhon taa, joka peitti kolmannen oven.
Add to tbrJar First Page Next Page