Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Poetical Works of William Lisle Bowles Vol. 2 by Gilfillan George Annotator Bowles William Lisle
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 2613 lines and 91534 words, and 53 pages
Sitten h?n putosi polvilleen ja ry?mi sein?n luo hapuillen ilmaa kuin sokea, kunnes h?n vihdoin kosketti jotain puuta. Siin? oli v?lisein?. H?n ry?mi sit? pitkin, mutta onnettomuudeksi h?nen aivonsa olivat niin sumentuneet, ett? h?n sai huoneesta kokonaan v??r?n kuvan ja sen sijaan ett? olisi k??ntynyt vasempaan kuten olisi pit?nyt, seurasi h?n sein?? oikealle verhon taa, joka peitti kolmannen oven.
H?nen sormensa tarttuivat t?m?n oven lukkoon ja h?nen onnistui avata se. H?n huudahti l??h?tt?en: "Auttakaa...! Auttakaa...!" ja tuupertui jonkunlaiseen vaates?ili??n tahi pesuhuoneeseen. "T?n? y?n?! Rikos tapahtuu t?n? y?n?! Saatte n?hd?... hampaiden j?ljet... se on hirve?t?! Oh, mink?laiset tuskat... t?m? on myrkky?... pelastakaa minut! Auttakaa!"
H?nen ??nens? sortui. H?n mutisi useita kertoja ik??nkuin houreessa:
"Hampaat! Hampaat! Ne pureutuvat yhteen!"
Sitten tuli h?nen ??neens? yh? heikommaksi ja h?nen valkoisilta huuliltaan p??si selitt?m?tt?mi? ??ni?. H?nen suunsa haukkoi ilmaa, leukapielet liikkuivat ik??nkuin vanhoilla ukoilla, jotka n?ytt?v?t lakkaamatta m?rehtiv?n.
Kuolonkamppailu oli alkanut.
Poliisiprefekti tuli kymment? minuuttia vailla viisi.
Herra Desmalions oli kuluneen kolmen vuoden aikana hoitanut tointaan tavalla, joka oli tehnyt h?net yleisesti kunnioitetuksi. H?n oli karkeaj?seninen, viidenkymmenen ik?inen mies ?lykk?ine ulkon?k?ineen. H?nen asunsa, jonka muodostivat harmaa liivipuku, valkoiset s??rystimet ja taiteellisesti sidottu kaulaliina, ei ollut ollenkaan virkamiest? muistuttava. H?nen k?yt?ksens? oli vapaata, yksinkertaista ja hyv?ntahtoista.
H?n soitti, ja sihteerin astuessa sis??n, kysyi:
"Ovatko henkil?t, jotka olen pyyt?nyt tulemaan, t??ll??"
"Kyll?, herra prefekti, ja olen antanut m??r?yksen, ett? he saavat odottaa eri huoneissa."
"Oh, ei olisi tehnyt mit??n vaikka he olisivat tavanneetkin. Mutta ehk? on paras niinkuin on. Toivon ettei amerikkalainen ministeri ole vaivautunut itse tulemaan?"
"Ei, herra prefekti."
"Onko teill? heid?n korttinsa?"
"Kyll?".
Poliisiprefekti otti viisi k?yntikorttia, jotka h?nen sihteerins? ojensi, ja luki:
"Mr Archibald Bright, Yhdysvaltain l?hetyst?n ensimm?inen sihteeri... Ma?tre Lepertuis, asianajaja... Juan Cac?r?s, Perun l?hetyst?n attashea... ent. majuri kreivi d'Astrignac..."
Viidenness? kortissa oli ainoastaan nimi ilman osoitetta tahi arvonime?:
"Don Luis Perenna".
"Olen utelias tapaamaan sen miehen!" sanoi herra Desmalions. "H?n kiinnitt?? tavattomasti mielt?ni. Oletteko lukenut muukalaislegioonan raportin?"
"Kyll?, herra prefekti, ja tunnustan, ett? tuo herra tekee minutkin uteliaaksi."
"Niin, eik? totta! Oletteko koskaan kuullut puhuttavan sellaisesta uhkarohkeudesta? Sankarillinen hullu, suorastaan ihmeellinen. Mutta niinp? h?n saikin toveriensa keskuudessa lis?nimen Ars?ne Lupin tavastaan j?rjest?? mit? h?mm?stytt?vimpi? yll?tyksi?. -- Kuinka kauan on kulunut Ars?ne Lupinin kuolemasta?"
"Se tapahtui kaksi vuotta ennen teid?n nimityst?nne, herra prefekti. H?nen ja rouva Kesselbachin ruumiit l?ydettiin er??n pienen huvilan raunioista, joka oli palanut l?hell? Luxemburgin rajaa. Tutkimuksessa selvisi, ett? h?n oli kuristanut rouva Kesselbachin, tuon pedon, jonka rikokset tulivat j?lkeenp?in p?iv?nvaloon, ja hirtt?ytynyt sytytetty??n huvilan palamaan."
"Se oli sopiva loppu tuolle kirotulle lurjukselle", sanoi herra Desmalions, "ja tunnustan omasta puolestani n?kev?ni mielell?ni, ettei minun tarvitse taistella h?nt? vastaan. -- Katsokaamme, miss? olimmekaan? Ovatko Morningtonin perint?? koskevat asiakirjat j?rjestyksess??"
"Teid?n kirjoitusp?yd?ll?nne, herra prefekti."
"Hyv?. Mutta min? unohdin... onko tarkastaja V?rot t??ll??"
"Kyll?, herra prefekti. Otaksun h?nen menneen sairashuoneeseen saamaan jotain vahvistavaa."
"Mik? h?nt? sitten vaivaa?"
"H?n n?ytti niin omituiselta... oikein sairaalta".
"Mit? tarkoitatte?"
Sihteeri kertoi keskustelunsa p??llikk? V?rot'n kanssa.
"Ja te sanotte h?nen j?tt?neen minulle kirjeen?" sanoi herra Desmalions levottomin ilmein. "Miss? se on?"
"Paperien joukossa, herra prefekti."
"Hyvin kummallista... t?m? kaikki on eritt?in ihmeellist?. V?rot on ensiluokkainen tarkastaja, mit? suurimmassa m??rin maltillinen, eik? anna s?ik?ytt?? itse??n helposti. Voitte menn? hakemaan h?nt?. Tarkastan sill? aikaa kirjeeni."
Sihteeri poistui kiireesti. Tullessaan viiden minuutin kuluttua takaisin h?n selitti kummastuneena, ettei ollut tavannut p??llikk? V?rot'a.
"Ja merkillisint?", jatkoi h?n, "on se, ett? l?hetti, joka n?ki h?nen l?htev?n t?st? huoneesta, huomasi h?nen melkein heti palaavan takaisin, mutta ei n?hnyt h?nen poistuvan."
"Ehk?p? h?n kulki vain t?m?n kautta tullakseen teid?n luoksenne."
"Minun luokseni, herra prefekti? Olin huoneessani koko ajan."
"Silloin se on k?sitt?m?t?nt?".
"Niin... ellemme otaksu l?hetin tarkkaavaisuuden hetkeksi suuntautuneen muualle, koska V?rot ei ole t??ll? eik? viereisess? huoneessa."
"Niin asian t?ytyy olla. H?n on kai mennyt ulos saadakseen hiukan raitista ilmaa ja voi tulla takaisin milloin hyv?ns?. No niin, emme tarvitse h?nt? nyt heti."
Prefekti katsoi kelloaan.
"Kymmenen minuuttia yli viiden. Sanokaa l?hetille, ett? herrat saavat astua sis??n. Ei, odottakaa..."
Herra Desmalions ep?r?i. Kohottaessaan papereita oli h?n huomannut V?rot'n kirjeen. Se oli suuri, keltainen kirjekuori, Caf? du Pont-Neufin leima vasemmassa yl?kulmassa.
Sihteeri sanoi:
"V?rot'n poissaolon vuoksi ja sen johdosta, mit? h?n sanoi, olisi ehk? parasta, ett? te ensiksi katsoisitte mit? kirje sis?lt??."
Herra Desmalions tuumi hiukan.
"Olette ehk? oikeassa."
H?n leikkasi kuoren auki paperiveitsell?. H?nelt? p??si huudahdus:
"Ei. Kuulkaa nyt, t?m? menee liian pitk?lle!"
"Mist? on kysymys, herra prefekti?"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page