Read Ebook: Witch Stories by Linton E Lynn Elizabeth Lynn

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 404 lines and 73560 words, and 9 pages

Translator: Theodolinda Hahnsson

T?HTIEN TURVATIT I

Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta

Kirj.

ZACHARIAS TOPELIUS

Suomentanut

Th. Hahnsson

Helsingiss?, G. W. Edlund, 1890.

Kuopion Uusi Kirjapaino.

ENSIMM?INEN OSA.

Y?N LAPSET.

SIS?LLYS:

Vulgata. 1. Talviy?. 2. Y?n lapset. 3. Satulaton ratsastaja. 4. Karjan pappilassa. 5. Tuurholma. 6. Cannabis. 7. Salaliitto ja tapaaminen. 8. Kreivin aikaan. 9. Wittstockin muisto. 10. Uiva lastu. 11. Olkirasia. 12. Turun akademia. 13. Toinen lastu. 14. Ruotsalainen Leonidas. 15. Neunburgin viimeinen p?iv?. 16. Kullattu Ruben. 17. Keisarin edess?. 18. Seikkailuja B?hmiss?. 19. Tunnettu. 20. Tappelun edell?. 21. Toinen tappelu Breitenfeldin luona. 22. T?hti.

Vulgata.

Tuskin nelj??kymment? vuotta enemp?? on kulunut siit?, kuin oppikoulut Suomessa olivat melkein yksinomaan papiksi pyrkivi? varten. Latina kuohui ylinn? ja sen pohjasakona oli kreikka ja heprea. Ylempien luokkien tuli k??nt?? Uuden testamentin alkukirjoitukset kreikasta ruotsiksi, ja latinaksi, jos oikein oppineeksi tahdottiin. Ja mik?p? hy?ty oppilailla t?st? oli? Raamattua, tuota kirjojen parasta, he eiv?t suinkaan oppineet rakastamaan, se p?in vastoin k?vi heille rasittavaksi l?ksyksi. Ei tutkita el?m?n t?rkeimpi? totuuksia k?sipampun uhalla. Kreikkalaisen Uuden testamentin laita oli sama kuin koulujen pakollisen kirkonk?ynnin; onneton se, joka ei jumalanpalveluksen loputtua taitanut kouluhuoneessa kertoa saarnan sis?llyst?! Kun se onnellinen aika koitti, jolloin poika koulutomusta vapaaksi p??si, niin h?n huokeasti huoaten ajatteli: Jumalan kiitos, ett'ei minun en??n tarvitse kirkkoon menn?!

Kun pitkitt? mutkitta suorastaan k??nsi kreikkaa latinaksi, niin siin?p? opin-n?yte, joka esi-isille kelpasi! Vaan koska t?m? teht?v? toisinaan oli sangen vaikea, k?vin min? toivehikkaassa 13 vuoden i?ss?ni eritt?in iloiseksi, kun er??n? p?iv?n? satuin l?yt?m??n unohdukseen joutuneen hyllyn romujen joukosta vanhan latinankielisen raamatun. Sep? vasta aarre! Ei h?t?p?iv?? en??n! Siin?h?n nyt oli k??nn?s.

Pian havaitsin, ett'eiv?t kannet ainoastaan, vaan my?skin painos oli aikoinaan ollut korupainos. Nimilehden kirjoitukset sek? lukujen alkukirjaimet olivat kauniisti koristettuja. Tekstiin oli sovitettu l?hes 200 puupiirrosta, joista toiset olivat v?hemp??, toiset suurempaa kokoa. T?ss? n?ki jotenkin karkeita maalauksia, ilman varjoja, ilman perspektiivi?, jotka kuvailivat raamatun t?rkeimpi? henkil?it? ja tapauksia luomisen ajasta, , aina uuteen Jerusalemiin Johanneksen ilmestyskirjassa, joka aine on yht? suurena taiteiliain vastuksena. Parahiten oli piirt?j? onnistunut kuvatessaan Vanhaa testamenttia, joka olikin saanut runsaamman kuvaston osakseen, vaan Uusi testamentti, seh?n viel? meid?nkin aikoina on piirt?j?n kuvauskyn?lle kiitt?m?t?n ala. Sen p??henkil? on liian pyh?, tuosta n?kyv?st? esityksest? haihtuu henki pois. Eip? Gustave Dorekaan ole onnistunut saamaan mit??n aikaan Paavalin epistoloista. Sit? paitse ei taiteiliakaan voi el?v?sti n?ht?viin saattaa enemp??, kuin mit? h?n itse on kokenut, ja mik? pyh?? on, sit? pit?? puhtain k?sin koskea. Raamatun kuvaaminen on kuten urkujen s?velet, ne eiv?t soinnu, jos niit? k?ytet??n maallisiin tarkoituksiin.

Parahiten nuot lukuisat kuvat minua miellyttiv?t. N?iss? sievist?m?tt?miss? karkeissa muodoissa oli jotakin vieh?tt?v?? semmoisen mielikuvitukselle, jonka taidevaatimukset eiv?t viel? suuria olleet. Goliat ja David, noita Endorissa, Makkabealaisten sodat, -- mitk? voitot ja kuvaukset! Taistelukentt? t?ynn? luita, jotka Herran sanasta Hesekielille saivat ruumiin ja hengen, -- Ilmestyskirjan lasimeri tulipatsailleen ja patsaan yl?puolella aurinko, jota taivaankaari ymp?r?itsi, -- seitsem?n sinetti? ja seitsem?n pasunaa, -- siin?h?n aineksia, joista valveillakin saattoi uneksia!

Ilmestyskirjan 6:nnessa luvussa oli kuvattuna kuuden ensim?isen sinetin avaaminen. Valkoisen hevosen ratsastajan j?ljess? n?kyi sit? seuraavat kolme ratsastajaa, mustan hevosen ja hiirenkarvaisen hevosen ratsastajat hy?kk?siv?t tuhoa tuottavana maailmalle. Ruskean hevosen ratsastaja minusta hirvitt?vimm?lt? n?ytti. Min? katsoin tekstiin ja luin:

Mene, ihmistekojen ja jumalallisten neuvojen parraton tuomari; el?m? on sinua opettava oikeammin tuomitsemaan. Tied?tk? mik? sota on? Sota on inhimillinen intohimo j?rjestettyn? joukkoihin. Sota on viha ja murha. Sota on h?t? ja kuolema. Sota on valhe ja petos. Sota on voimallisemman ylpeys ja heikomman n?yryytt?minen. Sota pilkkaa Jumalan ja tallaa ihmisten lakia. V?kivalta on sen lippu ja sen tunnussana, yht? valheellinen kuin jumalaton, on Napoleonin lauselma, ett? Jumala on aina mukana siell?, miss? lukuisimmat kanuunat ja suurimmat pataljoonat ovat. Sota on pedoksi muuttunut ihminen. Sota on t?rke? itsekk?isyys, joka lukemattomat uhrit allensa polkee. Sota kielt?? kaikki sivistysmuodot ja k?ytt?? v??rin kaikki tieteet. Sota on Kain nuijinensa ja kulkee aikakausien l?pi todistuksena ihmisen lankeemisesta.

?l? ylistele sotaa, hyv?ksy se silt? kannalta kuin Herra avio-eroa: ihmisten kovuuden t?hden! Sotaahan t?ytyy olla maailmassa niin kauan, kuin ihmissyd?mmien itsekk?isyys nousee kapinaan toinen toistansa vastaan, aseta toinen Cordillerien rinteille ja toinen Himalayan laaksoihin, niin sota sittenkin on saava sijansa maailmanhistoriassa.

Mutta jos aseet poistetaan? Jos puolueettomia ollaan? Poista intohimot, karkoita kunnian- ja vallanhalu, voitonhimo, kateus, k?rsim?tt?myys, ylpeys ja kaikkinaiset halut; t?yt? kymmenet k?skyt rakkauden lain mukaan ja puhu sitten puolueettomuudesta! Siihen asti saattavat kansaoikeus ja rauhanliitot mahdollisesti v?hent??, vaan eiv?t koskaan lopettaa sodan kurjuutta. Ihanat i?isen rauhan unelmat, halajava huokaus, joka aikakausien l?pi on kulkenut aina ihmiskunnan lapsuuden sadusta saakka, miksi pettyv?t ne yh? uudestaan, miksi ne aina verivirtoihin uppoavat? Siksip?, ett? profeetan ihana n?ky siit? ajasta, jolloin lauma on laitumella leijonan parissa ja lapsi pist?? k?tens? kyyk??rmeen pes??n, edellytt??, ett? "Herran tunto t?ytt?? kaiken maan, niinkuin vesi peitt?? meren." Saata meit? sinne, Henki, joka maailmaa johdatat, niin i?inen rauha ei en??n ole paljas satu!

T?m? kaikki joksikin aikaa. Sota, joka kaikki sy?, joka kielt?? kaiken muun, paitsi voiman, ei saata olla ilman polttopuita. Sen t?ytyy j?lleen rakentaa, j?lleen kylv??, saadaksensa j?lleen koota uusia voimia. Kansoissa on j?ntevyytt?, he parantavat aukot, rakentavat uudestaan ja rupeavat uudestaan hengitt?m??n, ellei veri ole heist? jo kuiviin vuotanut. Ruskean ratsun ratsastaja ajaa ohjat h?ll?ll?, mutta varustelee itse?ns? tulevaan kilpa-ajoon. H?n k?ytt?? sit? aikaa, jota rauhaksi sanotaan, mutta joka vain onkin aselepo, nylke?ksens? kansaa sotajoukkojen varustamisella. H?n tahtoo sen tuoreemmat vesat, ei h?nt? tyydyt? vanha ty?kalu. H?n tahtoo m??r?ns? nuoria miehi?, jotka ovat el?m?ns? parhaassa i?ss?. H?n tahtoo m??r?pisarat ty?miehen hike?, ?itien ja pariskuntien kyyneleit?. H?n tahtoo korkom??r?ns? kansojen s??st?rahoista. H?n tahtoo m??r?ns? olentoja, saadaksensa niill? h?vitt?? toisia olentoja. Ruskean hevosen ratsastaja on unohtavinaan, ett?, jos kansalainen on olemassa valtiota varten, niin valtiokin on ihmiskuntaa varten.

N?in ratsastaa h?n yh? edelleen ajassa, hyvin tiet?en, ett? h?n ratsastaessaan joka askeleelta joutuu l?hemm?ksi omaa h?vi?t?ns?. Ratsun juostua ohjat hellitet??n, ohjain hellitty? taas ratsastetaan. Paljon uutta ja parempaa ehk? versoo hevosen kavioin alta; onhan myrskyll?kin teht?v?ns? ilman puhdistajana. Mutta myrsky kuuluu ainoastaan olemisen vaihtelun-alaisiin alempiin ilmakerroksiin. Korkeammissa on tyvent?.

Sodalla ei ole yht??n muuta j?rjellist? p??maalia kuin kielt?? itse?ns?. Ruskean hevosen ohjaaja ratsastaa kohden aikojen loppua, jolloin taistelunkaan poikki taitetaan, kaikki sodat myrskyilleen ja verisine vaatteineen tulessa poltetaan eik? mik??n kansa en??n miekkaa nosta toista vastaan.

Advigila, Domine.

Lukija, sin? joka tartut ovenripaan, menn?ksesi ulos pime??n y?h?n, miksik? et j?? l?mpim??n, valoisaan kotiisi? Viel? on aikaa. Viel? lamppu palaa, viel? tuli liedess? paukkuu, viel? koti sinulle avaa turvallisen, rakkaan, uskollisen helmansa! ?l? l?hde ulos tuntemattomaan y?h?n! Sin? et tied? mit?, tahi kuka sinun vastaasi siell? tulee. T??ll? on juuresi, t??ll? se lyhyt hetki, jossa el?t. Y? tuolla ulkona on pimeys, jonka l?vitse emme n?e, on muinaisuus ja tulevaisuus, jonka v?lill? ihmisel?m?n katoava kipin? loistaa ja sammuu...

Sin? l?hdet? Et tahdo menn? kauas, tahdot seisahtua portaitten viereen, sin? tahdot laskea aluksesi ankkuriin nyky-ajan tunnettuun satamaan ja antaa sen liikkua vain niin pitk?lle, kuin venhenuora ulottuu. No mene siis, min? tahdon seurata sinua toisen pimeyden l?vitse joka vie muinaisuuteen; -- sen toisen pimeyden l?vitse joka vie tulevaisuuteen, johdattakoon sinua Jumala lempeine t?htineen. Huomaa, ett? menneen ajan historialle on annettu nimi: "ein r?ckw?rts gekehrter Profet."

Tuo ensimm?inen pimeys on valtava ja nielaisee maailman. Talvi-y? peitt?? kaikki, kuten ter?ksellinen kilpi. Mutta ter?skin saattaa kiilt??, ja v?hitellen, kun silm?si ter?t suurenevat, havaitset taivaan ja maan v?lill? rivin haahmoviivoja.

Edess?si on ??rett?mi? varjojen ymp?r?imi? j??kentti?. Varjot saavat selvemm?t muodot: j??lakeutta, joka ?sken n?ytti loppumattomalta, piiritt?? mets?t ja manteret kahdelta puolen. Pian havaitset niiden somat polvekkeet, jotka pehme?n?, selv?n? kehyksen? ymp?r?iv?t tuon valkoisen taulun.

Miss? on pimeys? Sit? ei en??n ole olemassa, lukemattomat vapisevat nuolet, lumen, ilman ja tuon loistavan kaarroksen valopilkut, joka maailmaa ymp?r?itsee, ovat sen l?vitse ampuneet. Oi nuot ??nett?m?t, levolliset tuikkaavat t?hdet, jotka todistavat luomisen suuruutta ja Luojan kaikkivaltiaisuutta, neh?n kauan aikaa luultiin olevan olemassa vain maailman y?n valona! "Mutta kun n?en taivaat, Herra, sinun k?ttesi ty?t, kuun ja t?hdet, jotkas valmistit, mit? on ihminen ett?s h?nt? ajattelet ja ihmisen poika, ett?s h?nt? etsiskelet?"

Valkoisella j??lakeudella mutkistelee hienona, tuskin n?kyv?isen? piirtona ajotie. Lumen heijastaessa saattaa siin? n?hd? tumman pilkun, joka tarkemmin tarkastellessa havaitaan olevan leve?, kahden hevosen vet?m? ajoreki. Paitsi ajajaa, on reess? kaksi lammasnahkaisiin turkkeihin verhottua miest?. Pakkanen on kova ja l?henisi varmaankin elohopean j??tym?kohtaa, jos l?mp?mittari jo siihen aikaan olisi ollut keksittyn?. Matkustajien korville nostetut turkinkaulukset ovat, kuten hevosten harjatkin, ihan h?rm?isi?. Lumi narisee ter?ksisien reen-anturain alla. J??kentt? n?ytt?? olevan, kuten taivaskin, t?ht?si? t?ynn?.

No nyt siis seisomme menneisyyden tanterella ja tunnemme sen ajan p??piirteet. Me olemme asettuneet Uudellemaalle Karjan pit?j??n ja n?emme edess?mme j??tyneen j?rven. Aikakausi on Kustaa II Aadolfin. Reess? istuvat miehet ovat Suomen ensimm?inen tiedemies, tuo kiitetty Tammisaaren pastori Sigfrid Forsius sek? Helsingin tullimies Lydik Larsson, jonka nimi sattumuksesta on joutunut j??m??n aikakirjoihin. Molemmat ovat matkalla viimeksimainitusta kaupungista Tammisaareen.

Tullimies, hyv?tietoinen, hyvin verhottu ja puhelias nelj?nkymmen-vuotias mies, jonka leuassa oli suuri luomi, veti kire?mm?lle mittavaa matkavy?t?ns? ja sanoi pitk?lle, laihalle, seitsenkymmen-vuotiaalle matkatoverilleen, joka kehnonpuolisessa turkissaan n?kyi vilusta v?risev?n:

"Pist?yk?? v?llyjen sis??n, Sigfrid mestari, te kuolette viluun! Meill? on viel? puoli penikulmaa Uuskyl?n taloon, enk? min? tahdo omalle tunnolleni taakaksi sit?, ett? olisin kyydinnyt noin oppinutta miest?, kuin te olette, kankeaksi j??tyneen? Tammisaaren."

"Ei haita", vastasi toinen. "K?yh? elonkipin? kest?? kyll? niin kauan, kuin Jumala puhaltaa tuohon sammuvaan hiillokseen. Minulla on t?ss? parempaa seuraa, kuin teid?n l?mp?isen v?llynne alla."

"Sep? minulle suureksi kunniaksi, Sigfrid mestari", sanoi tullimies, "onhan se minun kunniani, ett? te tahdotte istua reess?ni, minun kun kuitenkin t?ytyi t?t? tiet? matkustaa. Te olette arvoisa mies, te, mutta min? vain oppimaton ruununpalvelia, joka ansaitsen jokap?iv?isen leip?ni suolasta ja sillist?, ellen satu saamaan hollantilaisen palttinakankaita takavarikkoon. Uskokaa pois, ettei h?n minua helposti pet?. Ja jos niinkin olisi, ett? mies ja hevonen sotaan tarvittaisiin, koska minulla on kuninkaallisen majesteetin kirjat Tuurholmaan, niin kyll? minun Antti Hackspet'ini on n?ytt?nyt ven?l?isille mist? David olutta osti. Mutta totelkaa nyt neuvoani, menk?? v?llyjen alle, sill? sielu t?ss? p?p?r?ksi j??tyy t?mm?isess? koiran ilmassa... Katsokaa, tuossa lensi t?hti! Ihmiset sanovat sen tiet?v?n suoja-ilmoja, mutta sen te paremmin ymm?rr?tte."

Tuo oppinut mies ei pit?nyt vastausta tarpeellisena. H?n yh? lakkaamatta katseli t?htikirkasta taivaankantta, joka t?ss? kuivassa, l?pihohtavassa talvi-ilmassa n?ytti r?iskyv?n ja s?ken?iv?n. N?k?-ala j??n ylitse oli niin lavea, kuin h?n suinkin toivoa saattoi, mutta tie mutkaili ja vaati h?nt? v?list? k??ntym??n, kun h?n tahtoi pit?? silm?ll? niit? t?htiryhmi?, jotka viimeksi olivat joutuneet h?nen tarkan huomionsa alaisiksi. Vihdoin katkasi h?n ??nett?myyden ja huudahti melkeinp? h?mm?styneen?:

"Mit? sanoitte?" kysyi Lydik Larsson uteliaasti. "En h?pe?kseni min? tullij?rjell?ni tuota k?sit?, min? en latinaa ymm?rr? enemm?n kuin koira."

"Min? sanon", vastasi Sigfrid mestari: "Herra, kaitse niit? lapsia, jotka syntyv?t t?n? y?n?! Heille on suuret lahjat annettu ja he loistavat kuin kynttil?t, mutta joutuvat suuriin kiusauksiin ja saattavat sammua pimeyteen."

"Senk? te saatatte lukea t?hdist??" kysyi tullimies teeskentelem?tt?m?ll? kummastuksella.

"Mit?h?n kummallista se sitte lieneek??n, joka nyt taivaalla vallitsee?"

"T?n? y?n? Jupiter hallitsee niin ihmeellisell? voimalla, ett? se harvoin ennen on tapahtunut, ja sep? tavallisesti ennustaa suuria lahjoja. Vaan h?nen takanaan n?kyy Saturnus, johon ei ole uskomista ja min? luulen, ett? h?n vie h?vi??n sen, joka muuten olisi kunniaan kohoavaa. Mik? yht?l?ist? on, k?y h?nen valossaan erilaiseksi ja monet vaarat ovat tulossa, kuitenkin ilmaantuvat ne enemmiten mielen muuttelevaisuudessa. Olemme Joulukuussa ja aurinko kulkee Joutsimiehen merkist? Kauriin merkkiin. Joutsimiehen lapset ovat hyv?nlaatuiset, mutta Kauriin lapsilla on makeasti puhuva kieli, lupaavat paljon, jota eiv?t teekk??n ja ylist?v?t itse??n sek? etsiv?t enemm?n ihmisten kiitosta kuin Jumalan. Siis, mik? nyt syntyy on mahtavaa, vaan ei pysyv?? laatua, kosk'ei se paremmin kuulu Joutsimiehelle kuin Kauriillekaan. Pankaa t?m? mieleenne, Lydik, koska te luultavasti el?tte kauemmin kuin min?."

Tullimies, joka samati kuin koko h?nen aikakautensa, uskoi t?htien vaikutuksiin, aikoi juuri uudestaan kysy? jotakin y?n salaisuuksista, kun tien polvekkeessa kaksi reke? n?kyi tulevan heit? vastaan, ajaen hurjaa vauhtia. Ensimm?isess?, raskaaksi s?lytetyss? reess?, istui lyhytl?nt? mies, puolalainen nahkatakki p??ss? ja huimasi kaikin voimin piiskallaan vaahtoisia hevosiansa. Toisessa reess? er?s nainen ja kyytimies vaivoin saattoivat seurata ensimm?isen j?lki?.

"Puoli tiet? kruunun virkamiehille!" huusi tullimies mahtavasti, samalla kun h?nen ajajansa tuskin enn?tti v?isty? sivulle p?in hankeen.

"Hol' dich der Teufel!" vastasi mies, hurjasti viuhtoen piiskaansa, ja oli muutamassa silm?nr?p?yksess? seuroilleen kadonnut n?kyvist?.

"Hevosvarkaita!" m?tisi tullimies harmistuneena. "Min? en koskaan en??n huoli silakkaa suolata, ellei tuolla omenasaksalla ollut jotakin tekem?tt? kruunun ja nimismiehen kanssa."

Pian tuli h?n viel? selvemmin havaitsemaan, miten vaaralliset maantiet olivat. Ajaja ajoi nyt j??lt? kapealle talvitielle, joka v?h?n matkan p??st? yhtyi siihen valtamaantiehen, mik? Karjan ja Pohjan kautta vie Tammisaareen.

Viimeksimainitulla, kinosten soukistamalla tiell? oli syntynyt hirve? melu. Kaksitoista ratsastajaa l?nnest? p?in, oli tullut toista vertaa suurempaa joukkoa vastaan, joka id?st? p?in tuli reess? matkustaen, eik? kumpikaan joukko tahtonut antaa tiet? toisillensa. Malttamatoin ?re? komentosana kuului ratsastajien puolelta: "Viskatkaa ne siat hankeen ja paiskatkaa kumoon heid?n rekens?!"

Silm?nr?p?yksess? etummainen ratsastaja ratsasti kumoon etummaisen reen hevoset, ja toiset seurasivat nopeasti h?nen esimerkki?ns?. Hirve? meteli syntyi. H?mm?styneet reess? istujat olivat toista vertaa lukuisammat kuin ratsastajat, mutta havaitsivat itsens? ?kki-arvaamatta hankeen heitetyksi, hevoset, ajokalut ja ihmiset toinen toistensa alla. Mets?ss? kaikuivat huudot ja uhkaukset. Kuu, joka juuri oli noussut, hopeoitti kuusien latvat ja laski ep?varman loisteensa t?m?n avuttoman sekamelskan ylitse.

Tuon rekijonon takimmaiset matkustajat olivat sill? v?lin enn?tt?neet asettaa rekens? poikkipuolin tiet? ja muodostivat siten tiensulun, joka esti ratsastajia p??sem?st? edemm?ksi. Pakolaisia, jotka koettivat pelastua kahakasta, tuli vastaan tullimiest?, jonka oli t?ytynyt seisattua v?h?n matkan p??h?n noista taistelevista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet