Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Czechoslovak Fairy Tales by Fillmore Parker Matulka Jan Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1577 lines and 34337 words, and 32 pages
SYYST?HDEN ALLA
Kulkijan kertomus
Kirj.
KNUT HAMSUN
Suomennos Helsingin Kaiulle
Helsingiss?, Helsingin Kaiku, 1910
Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhti?.
Meri oli eilen peilikirkas ja peilikirkas se on t?n??nkin. Saaren yll? lep?? l?mp?inen syyskes? -- kuinka onkin lauhaa ja l?mp?ist?! -- mutta aurinkoa ei n?y.
Siit? on monta vuotta kun olin n?in rauhassa, ehk? kaksi- tai kolmekymment? vuotta, ehk? oli se jossain edellisess? el?m?ss?. Mutta kerran ennen, mietin min?, lienen t?t? rauhaa maistanut, koskapa k?yn t??ll? hyr?illen ja olen ihastuksissani ja huomaan joka kiven ja korren ja ne n?ytt?v?t huomaavan minut. Olemme tuttuja.
K?velless?ni ruohottunutta polkua mets?n l?pi vapisuttaa syd?nt?ni ylimaailmallinen riemu. Muistan Kaspianmeren it?rannalta paikan, miss? kerran seisoin. Siell? oli samanlaista kuin t??ll?, ja meri oli tyyni, raskas ja raudanharmaa kuten nytkin. K?velin mets?n l?pi, aloin liikuttua kyyneliin saakka ja olin hurmaantunut, puhelin koko ajan: Taivaan Jumala, minun piti siis palata t?nne!
Ik??nkuin olisin siell? ennen ollut.
Mutta niinp? lienenkin sinne ennen tullut toisesta ajasta ja toisesta maasta, miss? mets? ja polut olivat samat. Lienen ollut kukka mets?ss? tai akasiapuussa asuva kuoriainen.
Ja nyt olen tullut t?nne. Lintuna olen tainnut lent?? pitk?n tien. Tai olen saattanut olla siemen hedelm?ss?, jonka Persian kauppias on l?hett?nyt...
Nytp? olen poissa kaupungin melusta ja ahdingosta ja sanomalehdist? ja ihmisist?, olen paennut niit? kaikkia, sill? minua kutsui taasen maaseutu ja yksin?isyys, josta olen kotoisin. Saatpa n?hd? ett? kaikki k?y hyvin! ajattelen min? ja toivon parasta. Voi, olenhan min? ennenkin n?in paennut ja taas palannut kaupunkiin. Ja j?lleen paennut.
Mutta nyt olen lujasti p??tt?nyt saavuttaa rauhan hinnasta mist? hyv?ns?. Olen toistaiseksi majoittunut er??seen m?kkiin t??ll? ja vanha Gunhild on em?nt?ni.
Siell? t??ll? havumets?ss? on pihlajia kypsine korallimarjoineen, raskaina terttuina pudottavat ne nyt marjansa maan kamaralle. Ne korjaavat itse satonsa ja kylv?v?t itsens? j?lleen, uskomattoman paljon ne tuhlaavat joka ainoa vuosi; yhdess? puussa lasken yli kolmesataa terttua. Ja m?kil?ill? ylt'ymp?ri n?kyy viel? itsepintaisia kukkia, jotka eiv?t ensink??n aijo kuolla, vaikka niiden aika itse asiassa onkin lopussa.
Mutta lopussahan on vanhan Gunhildinkin aika, ja kuoleekos h?n sitten! H?n hommailee aivan kuin ei kuolema yht??n h?nt? liikuttaisi. Kun kalastajat makailevat ja oleilevat alhaalla rannassa, tervaavat rysi??n tai maalaavat veneit??n, menee vanha Gunhild heid?n luoksensa silm?t ummessa, mutta mieless? mit? viekkaimmat kaupan teko vehkeet.
Mit? makrilli t?n??n maksaa? kysyy h?n.
Saman kuin eilenkin, kuuluu vastaus.
Pit?k?? sitten minun puolestani.
Gunhild k??ntyy kotiin.
Mutta kalastajat tiet?v?t liian hyvin, ettei Gunhild ole vain menevin??n pois, h?n on ennen mennyt tuvalleen asti taakseen katsomatta.
Hoi siell?! huutavat he siksi h?nelle, olkoon menneeksi seitsem?n makrillia puoleen tusinaan, kun on kerran vanha ostaja.
Silloin ostaa Gunhild kalaa...
Vaatenuorilla riippuu punaisia liivej? ja sinisi? paitoja ja kauhean paksuja alusvaatteita; saaren elossa olevat vanhat vaimot ovat ne kehr?nneet ja kutoneet. Mutta riippuu siell? kuivamassa hienoja hihattomia paitojakin, joissa niin oivasti sopii v?rist? viluaan siniseksi saakka, ja pieni? villapuseroita, jotka voi venytt?? nuoraksi. Mist? nuo vaivaiset ovat kotoisin? Tytt?retp?, meid?n aikaiset nuoret tyt?t ne ovat kaupungista itselleen ansainneet. Kun niit? varovasti ja harvoin pesee, niin ne kest?v?t tasan kuukauden. Ja ihanan alasti niiss? ollaan kun reij?t alkavat isontua.
Vanhan Gunhildin keng?t sit?vastoin ovat kaikesta vilpist? vapaat. Sopivin v?liajoin k??ntyy h?n jonkun samanik?isen ja samanmielisen kalastajan puoleen ja saa p??llisiin ja pohjiin voimallista voidetta, jolle mik??n vesi ei mahda mit??n. Min? n?en miten voide rannassa keitet??n, siin? on talia, tervaa ja pihkaa.
Kuljeskellessani eilen rannalla katsellen ajelehtivia puita, suomuksia ja kivi? l?ysin peililasinpalasen. En k?sit? kuinka se on voinut t?nne joutua; seh?n n?ytt?? aivan erehdykselt? ja valheelta. Ei liene kukaan kalastajakaan sit? t?nne soutanut, asettanut t?h?n ja l?htenyt takaisin! Min? annoin sen maata paikassaan, se oli tavallista paksua ja huonoa lasia, voi olla jostakin raitiotievaununruudusta. Oli sellainenkin aika jolloin lasi oli harvinaista ja viheri??, -- Jumala siunatkoon entisi? aikoja, joina jokin oli harvinaista!
Kalastajamajoista saaren etel?p??ss? nousee savu. On ilta, puuro on p?yd?ss?. Ja sy?ty? menee kunnon v?ki levolleen noustakseen taas p?iv?nkoitteessa. Ymm?rt?m?tt?m?t nuoret vain viel? vaeltelevat tuvasta tupaan aikaansa kulutellen eiv?tk? ?ly? omaa parastansa.
T?nne on saapunut aamulla mies, h?n on tullut tupaa maalaamaan. Mutta kun vanha Gunhild on niin kovin ij?llinen ja pahoin leinin ly?m?, saa h?n ensin hakata v?h?n keittopuita. Min? olen monasti tarjoutunut hakkaamaan puut; mutta h?nen mielest??n minulla on liian hienot vaatteet eik? h?n ole mill??n keinoin tahtonut antaa minulle kirvest?.
Vieras maalari on pieni tanakka mies, punatukkainen ja parraton; h?nen puuhaillessaan puitten kanssa seison min? ikkunassa ja vaaniskelen h?nt? n?hd?kseni kuinka h?n k?ytt?ytyy. Kun huomaan h?nen juttelevansa itsekseen, hiivin ulos tuvasta ja kuuntelen h?nen ??nt?ns?. Jos h?nen iskunsa ep?onnistuu, pysyy h?n rauhallisena eik? huoli mit??n; mutta kun h?n kolhasee itse??n, vihastuu h?n ja sanoo: piru! pirusoita! katsahtaa sitten nopeasti ymp?rilleen ja alkaa hyr?ill? salatakseen mit? oli sanonut.
Min?p? tunnen maalarin. Mutta se peijakas ei olekaan mik??n maalari, se on Grindhusen, yksi tovereistani niilt? ajoilta, kun Skrejan tiet? tehtiin.
Min? menen h?nen luokseen, sanon kuka olen ja juttuan h?nen kanssaan.
Siit? on monta vuotta kun me, Grindhusen ja min?, olimme yksiss? tiet?iss?, se oli ihan nuoruutemme aikoina, me tanssimme teit?mme mit? surullisimmissa saappaissa ja s?imme mit? saimme, kun meill? sattui rahaa olemaan. Mutta jos rahoja oli liiemminkin, silloin tuli tyt?ille tanssit, koko lauvantai-y?ksi, ja ty?toverimme olivat hyvi? veikkoja, ja talon vaimo se rikastui meille kahvia my?m?ll?. Sitten tehtiin taas ty?t? iloiten ja riemuiten koko viikko ja ik?v?itiin lauvantaita. Mutta Grindhusen, h?np? oli oikea punatukkainen susi piikoja ahdistelemaan.
Muistiko h?n niit? Skrejan p?ivi??
H?n katsoo minua, tarkastelee ja arastelee, kuluu hetki, ennenkuin saan h?net mukaan muistoihini.
Kyll? h?n Skrejan muistaa.
Ja muistatko Viilan Anttia ja Spiraalia? Ja muistatko Petraa?
Ket? niist??
Petraa. H?nh?n oli sinun heilisi?
Kyll?, kyll? min? h?net muistan. Min? tulin ottaneeksi h?net lopuksi.
Grindhusen alkaa taas hakata.
Vai otit sin? h?net?
No joo. Eih?n se toisinkaan k?ynyt. Mit? minun piti sanoa, niin sinustahan on miest? paisunut aika tavalla, n?en m??
Kuinka niin? Vaatteet? Eik? sinulla itsell?si ole pyh?pukua?
Mit? sin? olet noista antanut?
Min? en muistanut, mutta ei se paljon ollut, en osannut sanoa niin tarkalleen.
Grindhusen katsoo ihmeiss??n ja alkaa nauraa.
Etk? muista mit? olet vaatteista antanut? Sitten h?n tulee totiseksi, pudistaa p??t??n ja sanoo: niin, et taida tiet??. Sellaista se on, kun on varoja.
Vanha Gunhild tulee tuvasta ja kun h?n huomaa, ett? me kulutamme ajan jutellen t??ll? hakkuup?lkyn ??ress?, m??r?? h?n Grindhusenin alottamaan maalauksen.
Vai niin, sinusta on nyt tullut maalari, sanon min?.
Grindhusen ei vastaa ja min? ?ly?n sanoneeni jotain hullua ihmisten kuullen.
Add to tbrJar First Page Next Page