Read Ebook: Czechoslovak Fairy Tales by Fillmore Parker Matulka Jan Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1577 lines and 34337 words, and 32 pages

Grindhusen ei vastaa ja min? ?ly?n sanoneeni jotain hullua ihmisten kuullen.

H?n paikkaa ja maalaa pari tuntia ja m?kki pahanen seisoo tuota pikaa somana ja punaisena saaren pohjoisrannalla. P?iv?llislevon aikana min? menen Grindhusenin luo naukku mukanani, me asetumme istumaan ja juttelemme ja tupakoimme.

Maalari? En min? pahoin maalari ole, sanoo h?n. Mutta kun joku kysyy osaanko maalata tuvan sein?n, niin min? osaan sen. Ja jos joku kysyy osaanko sit? tai t?t?, niin osaan niit?kin. Sinullapa oli eritt?in hyv?? viinaa.

H?nen vaimonsa ja kaksi lastansa asuivat peninkulman p??ss?, h?n k?vi kotona joka lauvantai; kaksi tyt?rt? oli t?ysi-ik?ist?, toinen naimisissa, Grindhusen jo appiukko. Kun h?n saisi Gunhildin tuvan pariin kertaan maalatuksi, pit?isi h?nen pappilaan kaivoa kaivamaan; aina sit? jotain ty?t? l?ytyi seudussa siell? ja t??ll?. Ja roudan tultua ja talven aljettua ajatteli h?n joko l?hte? metsiin tukkit?ihin tai makailla ja latailla itse?ns? jonkun aikaa, kunnes yht? tai toista tointa ilmestyisi. Ei h?nen perheens? nyt ollut suurimmillaan ja neuvo kai l?ytyisi huomenna samoin kuin t?n??nkin.

Jos totisesti minussa nyt olisi siihen miest?, niin min? ostaisin joitakin muurauskojeita, sanoi Grindhusen.

Oletko sin? muurarikin?

En min? juuri muurarikaan ole. Mutta kun kaivo saadaan kaivetuksi, t?ytyy se muuratakin, se on selv??...

Min? k?yd? kuhnailen saaren poikki kuten tavallista ja ajattelen yht? ja toistakin. Rauhaa, rauhaa, taivaanhyv?? rauhaa haastaa minulle vaijeten jokainen mets?n puu. Kas nyt ei ole en?? paljon pikkulintuja, vain joitakin variksia, jotka ??nett?min? lent?v?t paikasta toiseen ja istuutuvat. Ja pihlajanmarjatertut putoavat painavina alas ja hautautuvat sammaleeseen.

H?n on ehk? oikeassa, Grindhusen, neuvo l?ytynee kaikkeen huomenna kuten t?n??nkin. Nyt en min? ole lukenut sanomalehti? kahteen viikkoon ja el?n kumminkin, min? viihdyn, sis?inen rauhani edistyy isoin askelin, min? laulan, nostelen olkap?it?ni, seison paljain p?in ja katselen iltasin t?htitaivasta.

Viimeisin? kahdeksanatoista vuotena min? olen istunut kahvilassa ja antanut tarjoilijalle kahvelin takaisin, kun se ei ollut puhdas, t??ll? Gunhildin luona en min? ensink??n anna kahvelia takaisin? N?itk? Grindhusenia, puhelin min? itsekseni? Kun h?n sytytti piippuansa, k?yttih?n tulitikkua ??rimmilleen, eik? kumminkaan polttanut karaistuja sormiaan. Min? havaitsin ett? h?nen k?dell??n k?veli k?rp?nen, mutta h?n antoi sen k?vell?, ehkei h?n tuntenut sit?. Sellaisen pit?? miehen olla k?rp?si? vastaan...

Illalla ottaa Grindhusen veneen ja soutaa pois. Min? harhailen ymp?ri rantaa, hyr?ilen hiukan, heit?n kivi? sel?lle ja ved?n maalle vesiajopuita. T?hdet paistavat ja kuu. Parin tunnin kuluttua palaa Grindhusen mukanaan veneess? hyv? joukko muurauskojeita. Ne h?n on k?ynyt varastamassa, mietin min?. Me otamme kumpikin kantamuksen olallemme ja piilotamme ne mets??n.

Sitten on y? ja me menemme kumpikin sijallemme.

Seuraavana iltap?iv?n? on tupa valmiiksi maalattu; mutta saadakseen t?yden p?iv?n suostuu Grindhusen hakkaamaan puita lopun aikaa kello kuuteen asti. Min? otan Gunhildin veneen ja soudan ongelle, jotten olisi saapuvilla Grindhusenin l?htiess?. Min? en saa yht??n kalaa, v?risen vain ja katson usein kelloa. Nyt h?n kai on poissa, mietin min? ja soudan kotiin seitsem?n tienoissa. Grindhusen on ehtinyt mantereelle ja huutaa sielt? minulle hyv?sti.

L?mmin virta kulki l?pitseni, tuntui kuin minua olisi kutsunut nuoruus, Skreja, ihmisij?n takaa.

Min? soudan h?nen luokseen ja sanon:

Saatko sin? yksin sen kaivon kaivetuksi?

En, min? saan toisen miehen mukaani.

Ota minut mukaasi! sanon min?. Odotahan siin?, min? vain k?yn tuvalla maksamassa.

Kun olin p??ssyt keskelle lahtea huutaa Grindhusen:

Ei -- y? minut enn?tt??. Ja miten liekin, et taida olla tosissasikaan?

Odota muutama minuutti. Min? vain pikim?lt?ni k?v?isen tuolla.

Grindhusen istuu rannalle. H?n muistaa, ett? minulla on pullossa hiukan eritt?in hyv?? viinaa.

Me tulimme pappilaan lauvantai-p?iv?n?. Grindhusen oli vihdoin ankarasti ep?illen ottanut minut apumiehekseen, min? olin ostanut muonaa ja ty?vaatteita ja seisoin nyt paikalla puserossa ja varsisaappaissa. Min? olin vapaa, eik? minua tunnettu, opettelin k?velem??n pitkin, sitkein askelin, ja proletaarin n?k?inen min? olin entuudesta sek? kasvoiltani ett? k?silt?ni. Meid?n piti asua pappilassa; ruokaa saimme keitt?? panimohuoneessa.

Sitten me aloimme kaivaa.

Min? tein mit? minulle kuului ja Grindhusen oli tyytyv?inen. Kas vain, sin? olet sittenkin koko peto ty?t? tekem??n, sanoi h?n.

Hetken kuluttua tuli pappi luoksemme ja me tervehdimme. H?n oli vanhahko lempe? mies ja puhui ?lykk??sti; silmien ymp?rill? h?nell? oli ryppyjoukko aivan kuin tuhannen suopean hymyn j?ljelt?. H?n pyysi anteeksi, mutta kanat olivat niin surkeita ett? puikkivat puutarhaan joka vuosi, ja emmek? voisi ensin tulla jotenkin korjaamaan puutarhan aitaa yhdest? paikasta?

Grindhusen vastasi, ett? kyll? siihen keino keksitt?isiin.

Me l?hdimme ja laitoimme luhistuneen puutarhan aidan kuntoon ja siin? puuhaillessamme tuli nuori nainen ja katseli meit?. Me vastasimme tervehdykseen ja h?n n?ytti minusta kauniilta. Tuli puolikasvuinen poikakin ulos ja katseli meit? ja kyseli monia kysymyksi?ns?. Nuo kaksi kai olivat sisaruksia. Ty? k?vi kovin keve?sti nuorten seistess? katselemassa.

Niin tuli ilta. Grindhusen meni menojaan kotiinsa, min? j?in. Makasin y?ni ladossa.

Aamulla oli sunnuntai. En uskaltanut pukeutua pyh?vaatteisiini, sill? ne ehk? n?yttiv?t liian hienoilta, mutta puhdistin tarkoin eilisen pukuni ja kuljeskelin pappilan pihamaata leppoisena sunnuntaiaamuna. Puhelin renkien kanssa ja laskin, kuten hekin, hiukan leikki? parille piialle; kun kirkonkello alkoi soida, l?hetin min? sis??n pyyt?m??n virsikirjaa, ja papin poika toi minulle sellaisen. Suurimmalta rengilt? sain lainaksi takin, se ei ollut aivan tarpeeksi iso, mutta kun riisuin ylt?ni puseron ja liivin, suojasi se minua aika hyvin. Sitten menin kirkkoon.

Sis?inen rauhani, jonka olin saarella ollessani rakentanut, ei osoittautunut viel? kyllin lujaksi; kun urut alkoivat pauhata, tempauduin min? irti yhten?isyydest?ni ja olin v?h?ll? nyyhkytt??. Pid? kitasi, se on pelkk?? hermoheikkoutta! puhuin min? itselleni. Olin asettunut hyv?sti syrj?puoleen ja salasin liikutukseni niin tarkoin kuin suinkin. Mutta iloinen min? olin, kun jumalanpalvelus p??ttyi.

Kun olin keitt?nyt lihaa ja saanut sy?neeksi, kutsuttiin minua ky?kkiin kahville. Siell? istuessani tuli sis??n eilinen nuori neiti, min? nousin ja tervehdin ja h?n vastasi. H?n oli kovin soma, sill? h?n oli nuori, ja h?nen k?tens? olivat koreat. Kun minun piti menn? unohdin min? itseni ja sanoin:

Tuhat kiitosta yst?v?llisyydest?nne, kaunis neiti!

H?n katsoi minua kummissaan, rypisti kulmiansa ja muuttui v?hitellen tulipunaiseksi. Sitten h?n nakkasi niskaansa ja l?hti ky?kist?. H?n oli kovin nuori.

No, olinpa onnistunut!

Allap?in min? hiivin mets??n ja piilouduin. Senkin nen?k?s hupsu, kun en ollut vaiti! Senkin surkea juttumestari!

Pappilan rakennukset olivat pienen m?en kupeella, m?en p??ll? oli tasaista mets?- ja kaskimaata. Min? sain p??h?ni ett? kaivo oikeastaan olisi kaivettava t?nne ylh??lle ja johto viet?v? alas rakennuksiin. Arvostelen korkeutta ja olen varma siit?, ett? putous on riitt?v?; paluumatkalla mittailen askelin suunnittaisen et?isyyden, puolikolmattasataa jalkaa.

Mit? kaivo muuten minulle kuului? Eip?s tehd?k??n uutta virhett? ja ruveta sivistyneeksi ja puhuta loukkaavasti ja esiinnyt? yli s??dyn rajojen!

Maanantai-aamuna tuli Grindhusen takaisin ja me aloimme kaivaa. Vanha pappi tuli taas ulos luoksemme ja kysyi, emmek? voisi pystytt?? kirkkotien varrelle paalua. H?n tarvitsi sit?, sellainen oli siell? ennenkin seisonut, mutta tuuli oli sen kaatanut, h?n k?ytti sit? naulatakseen ilmoituksia ja kuulutuksia.

Me pystytimme uuden paalun ja asetimme sen niin hyvin, ett? se seisoi suorana kuin kynttil?; katoksi laitoimme sinkkihatun.

Valmistellessani suojustinta sain min? Grindhusenin ehdottamaan ett? paalu maalattaisiin punaiseksi; h?nell? oli viel? v?h?isen punamaalia Gunhildin tuvalta. Kun pappi mieluummin halusi paalun valkoiseksi ja Grindhusen vain puheli h?nelle mielin kielin, huomautin min? ett? valkoiset laput n?kyisiv?t paremmin punaiselta pohjalta. Silloin hymyili pappi, silm?kulmat lukemattomissa rypyiss? ja sanoi: Niin, siin? sin? olet oikeassa.

Enemp?? ei tarvittu, tuo hymy ja pienoinen suopeus riittiv?t tekem??n minut sisimm?ss?ni ylpe?ksi ja iloiseksi.

Nuori neiti tuli ulos, sanoi joitakin sanoja Grindhusenille, laskipa leikki?kin h?nelle ja sanoi ett? mink? punaisen kardinaalin h?n t?nne pystytti? Minulle ei h?n sanonut mit??n eik? katsonut, kun tervehdin.

P?iv?llishetki oli ankara. Ei sent?hden ettei ruoka olisi kelvannut, mutta Grindhusen s?i niin kamalasti soppaa ja suun seutu kiilsi rasvaa. Kuinka h?n puuroa sy?neek??n! mietin min? hysteerisen?.

Kun Grindhusen oikaisi itsens? penkille aikoen ottaa p?iv?llislevon samassa runsauden tilassa, huusin min? muitta mutkitta h?nelle:

Mutta pyyhih?n toki suusi, mies!

H?n katsoi minuun, kuivasi suunsa ja katsoi k?tt?ns?. Suuni? sanoi h?n.

Minun t?ytyi ly?d? leikiksi ja sanoa ett? hahaa, min?p?s petin sinua pahanp?iv?isesti Grindhusen! Mutta min? olin tyytym?t?n itseeni ja l?hdin heti ulos.

Min?p? muuten panen nuoren neidin vastaamaan, kun tervehdin, mietin min?; hetken p??st? h?n saa havaita, ett? min? olen mies jolla on tietoja. Minulla oli mieless? tuo kaivo vesijohtoineen, mit?p? jos esitt?isin t?ydellisen suunnitelman! Minulta puuttui t?ht?yslaitos, mill? olisin saanut m??r?tyksi putouksen m?en huipulta, ja min? aloin valmistaa sellaista. Tulin toimeen saatuani puuputken, johon kiinnitin kaksi tavallista lampunlasia, ja sitten t?ytin koko laitoksen vedell?.

Pappilasta l?ytyi, yh? enemm?n pikkuhommaa, piti oikaista porraskivi, tarkastaa joku muuri; kun jyv?t piti ajaa sis??n, oli aitan sillan kansi korjattava. Pappi piti mielell??n kaikki kunnossa, ja meist? saattoi olla samantekev??, kun teimme ty?t? p?iv?palkoin. Mutta p?iv?in kulussa k?vi toverini seura minulle yh? ep?miellytt?v?mm?ksi. Sellainenkin asia kuin ett? h?n asetti leiv?n rintaansa vasten ja leikkasi voihin tuhritulla taskuveitsell??n, jota h?n alinomaa nuoli, kiusasi minua kovasti; lis?ksi se, ettei h?n pyhien v?lill? koko pitk?n? viikkona pessyt itse??n. Aamulla ennenkuin aurinko oli n?kyviss? ja viel? iltasin sen laskettua riippui h?nen nen?st??n kiilt?v? pisara. Ja h?nen kyntens? sitten! Ja h?nen korvansa olivat aivan muodottomat!

Min?h?n olin nousukas, joka oli kahviloissa oppinut hienoksi. Kun en saattanut olla moittimatta toverini siivottomuutta, synnytin min? v?lillemme kasvavaa ep?sointua ja pelk?sin ett? meid?n t?ytyisi erota jonakin p?iv?n?. Puhuimme toisillemme vain mik?li se oli v?ltt?m?t?nt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet