Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Greek Women by Carroll Mitchell
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1960 lines and 107502 words, and 40 pages
Suzanne astui edelt?, mutta saavuttuaan huoneensa kynnykselle h?n huudahti kauhusta.
-- Mit? on tapahtunut? sopersi herra Gerbois.
... Tutkintatuomari ihmetteli miten yksinkertaisia keinoja oli k?ytetty. Sill? aikaa, kun Suzanne oli poissa ja palvelijatar ostoksilla, tuli tavallisella virkamerkill? varustettu kaupunginpalvelija -- naapurit n?kiv?t h?net -- pys?ytti k?rryns? puutarhan eteen ja soitti kaksi kertaa. Naapurit, jotka eiv?t tiet?neet palvelijattaren olevan poissa, eiv?t ep?illeet mit??n, joten mies sai aivan rauhassa suorittaa teht?v?ns?.
On huomioon otettava, ett? mit??n kaappia ei ollut kosketeltu eik? p?yt?kelloa siirretty. Sit? paitsi l?ytyi Suzannen rahakukkaro, jonka h?n oli j?tt?nyt p?yd?n marmorilevylle, viereiselt? p?yd?lt? ja kukkarossa olevat kultarahat olivat j?ljell?. P?yd?n varastaminen oli siis p??asia, ja se teki jutun sit? kummallisemmaksi, sill? kannattiko niin pienen hy?dyn t?hden sy?ksy? niin suureen vaaraan?
Ainoana viitteen? oli professorille edellisen? p?iv?n? sattunut tapaus.
-- Heti kielt?ydytty?ni myym?st? kaappia tuo nuori mies n?ytti suuttuvan niin kovasti, ett? min? selv?sti tunsin h?nen poistuessaan aikovan kostaa.
Se ei selvitt?nyt asiaa. Kuulusteltiin kauppiasta. H?n ei tuntenut kumpaakaan herraa. Mit? p?yt??n tulee, niin oli h?n ostanut sen nelj?st?kymmenest? frangista Chevreusessa er??n kuolinpes?n huutokaupasta ja uskoi myyneens? sen oikeaan hintaan. Tutkimuksia jatkettiin, mutta mit??n ei saatu tiet??.
Mutta herra Gerbois uskoi lujasti siihen, ett? h?n oli k?rsinyt tavattoman suuren h?vi?n. Kokonainen omaisuus mahtoi olla k?tketty johonkin salalaatikkoon, ja sen vuoksi tuo nuori mies, joka tunsi salaisuuden, oli toiminut niin p??tt?v?isesti.
-- Is? parka, mit? me sill? rikkaudella olisimme tehneet? sanoi Suzanne usein.
-- Mit?k?? Sellaiset my?t?j?iset saadessasi voisit joutua hyviin naimisiin.
Suzanne, joka toivoi saavansa serkkunsa Philippen puolisokseen, vaikka t?m? olikin perin k?yh?, huokasi katkerasti. Ja pieness? talossa Versaillesissa jatkui el?m? ilottomampana kuin ennen, t?ynn? katkeruutta ja pettymyksi?.
Kului kaksi kuukautta. Ja silloin, aivan yht?kki? sattui mit? vakavampia tapauksia, sarja onnellisia ja onnettomia sattumia...
Helmikuun ensimm?isen? p?iv?n? tuli herra Gerbois puoli kuusi kotiin k?dess??n iltalehti, istuutui, otti silm?lasit nen?lleen ja alkoi lukea. Kun politiikka ei h?nt? huvittanut, k??nsi h?n lehte?. Heti veti h?nen huomionsa puoleensa kirjoitus, jonka otsikkona oli:
"Kolmannen sanomalehtimiesyhdistyksen raha-arpajaiset.
Numero 514 -- sarja 23, voittaa miljoonan..."
Sanomalehti putosi h?nen k?sist??n. Sein?t huojuivat h?nen silmiss??n ja syd?n hakkasi. Numero 514 -- sarja 23, se oli h?nen numeronsa! H?n oli ostanut sen sattumalta, tehd?kseen palveluksen er??lle yst?v?lleen, sill? h?n ei lainkaan uskonut kohtalon suosioon, ja nyt h?n voittikin!
Nopeasti h?n otti muistikirjan esiin. Numero 514 -- sarja 23 oli aivan oikein muistin tueksi kirjoitettu kirjan sivulle. Mutta arpa?
H?n sy?ksyi ty?huoneeseensa ja etsi laatikkoja, jonne h?n oli pist?nyt tuon kallisarvoisen paperin, ja heti huoneeseen tultuaan h?n seisahtui, horjui uudelleen ja syd?mess? tuntui kouristus: laatikko ei ollutkaan siell? ja kauhukseen h?n muisti, ettei h?n ollut n?hnyt sit? siell? moneen viikkoon! Moneen viikkoon ei h?n ollut en?? n?hnyt sit? edess??n korjatessaan oppilaiden vihkoja!
Puutarhan hietikolla kuului askelia... H?n huusi:
-- Suzanne! Suzanne!
Suzanne tuli juoksujalkaa. H?n riensi huoneeseen. Herra Gerbois sopersi kuten tukehtuva:
-- Suzanne... laatikko... laatikko?
-- Mik??
-- Se, jonka ostin Louvresta... jonka toin er??n? torstaina kotiin ja joka oli t?m?n p?yd?n p??ss?.
-- Muistelehan, is?... yhdess?h?n me sen siirsimme...
-- Milloin?
-- Illalla... tied?th?n... ennen tuota p?iv??...
-- Mutta minne... vastaa... min? aivan kuolen...
-- Minnek??... kirjoitusp?yd?n laatikkoon.
-- Senk?, joka varastettiin!
H?n kertasi sanat aivan hiljaa kuin kauhun vallassa. Sitten h?n tarttui Suzannen k?teen ja sanoi viel?kin hiljempaa:
-- Se sis?lsi miljoonan, tytt?reni...
-- Voi, is?, miksi et sanonut sit? minulle? mutisi Suzanne lapsellisesti.
-- Miljoonan! jatkoi Gerbois, -- se oli sanomalehtiarpajaisten p??voitto.
Onnettomuuden suuruus aivan musersi heid?t, he olivat kauan vaiti uskaltamatta katkaista ??nett?myytt?.
Silloin Suzanne lausui:
-- Mutta, is?, maksetaanhan se sinulle yht? kaikki.
-- Miksi? Mink? todistusten nojalla?
-- Tarvitaanko siihen todistuksia?
-- Tietysti!
-- Eik? sinulla ole niit??
-- On kyll?, on yksi.
-- Siis?
-- Se oli laatikossa.
-- Siin? laatikossa, joka on kadonnut?
-- Niin. Ja joku toinen perii rahat.
-- Seh?n olisi kamalaa! Kuulehan, is?, etk? sin? voi sit? est???
-- Enh?n min? tied?! Enh?n min? tied?! Tuo mies on varmaankin hyvin mahtava! H?nell? on sellaisia apukeinoja! Muistelehan vain... tuota kirjoitusp?yt??...
H?n nousi ?kki? vimmastuneena ja polki jalkaansa:
-- Ei, ei, h?n ei saa tuota miljoonaa, h?n ei sit? saa! Miksi h?n sen saisi? Olkoonpa h?n kuinka taitava tahansa, ei h?nk??n voi tehd? mit??n. Jos h?n tulee rahoja nostamaan, niin h?n joutuu kiinni! Saammepahan n?hd?, miten sen veijarin k?y!
-- Sinulla on siis jokin hyv? ajatus, is??
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page