Read Ebook: With the Children on Sundays Through Eye-Gate and Ear-Gate into the City of Child-Soul by Stall Sylvanus Burd C M Clara Miller Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 943 lines and 105317 words, and 19 pages
Translator: Aarni Kouta
G?TALAISET HUONEET
Sukutarinoita vuosisadan vaihteesta
Kirj.
AUGUST STRINDBERG
Suomentanut
Aarni Kouta
Helsingiss?, Yrj? Weilin & Kumpp. Osakeyhti?, 1911.
Vihtori Kosonen Osakeyhti?
SIS?LLYS:
ENSIMM?INEN LUKU
G?talaiset huoneet
S?hk?valot sytytettiin G?talaisissa huoneissa, ja vahtimestarit j?rjestiv?t p?yt??.
Kaksi h?nnystakkiin puettua herraa astui samassa sis??n ja loi tarkastavan katseen j?rjestelyihin, joita he tuntuivat valvovan.
-- Etp? ollut t??ll? ihan eilisp?iv?n?! sanoi toinen hommaajista, arkkitehti Kurt Borg, Hirvitt?v?ksi nimitetyn tohtori Borgin veljenpoika.
-- En, vastasi maalari Sell?n, en ole ollut t??ll? viiteentoista vuoteen, jolloin istuin Punaisessa huoneessa ja filosofoin Arvid Falkin, Olle Montanuksen ja muiden kanssa. Voitko sin? arkkitehtin? m??r?t? vanhan huoneemme paikan?
Arkkitehti, joka oli ollut t??ll? ennen, mittasi askelin puolisuunnikkaan nukkamatolla, ja kuvasi entisen huoneen n??n.
-- Niinp? niin, tuumiskeli Sell?n; ajat muuttuvat, mutta me pysymme ennallamme.
H?n osoitti harmentuvia ohimoitaan ja jatkoi:
-- Arvid Falk, niin; h?n joutui rappiolle, kuten h?nen pitikin; el??k? h?n viel??
-- El??, murhattuna, kuten he ?sken murhasivat meid?n Syrachimme, Rembrandtinpojan, parhaan miehemme, lippumme suojelijan, joka kaatui eturintamassa.
-- Ja n?iden murhamiesten parissa me viet?mme t?m?n illan?
-- Niin, katsopas, juhlan esineh?n on norjalainen, eik? seurasta voi sulkea h?nen vanhoja yst?vi??n Parisin ja Rooman ajoilta.
-- Eip? tietenk??n; mutta jos set? Borg tulee t?nne, niin syntyy siit? ehk? aika melske.
-- Pahinta on, ett? Lage Lang, norjalaisemme, luulee t?st? sukeutuvan sovintojuhlan. Uskotko sin? sovintoon?
-- En, vastasi Sell?n jyrk?sti. Me olemme koettaneet, mutta siit? ei tule mit??n. Lundell esimerkiksi otti vastaan kutsun akatemiaan, avatakseen sis?lt?p?in linnoituksen portit, uudistaakseen ja rakentaakseen rauhaa; mutta sitten h?n joutui saarroksiin, ja nyt h?n maalaa kuin professorit. Ei, ?l? usko heihin! N?in he sanovat: Tule meid?n luoksemme, muutu meid?n kaltaiseksemme; tule, saat vaasanritarinmerkin meid?n ollessa komentajina; tule ja taivu alammaiseksemme, niin me olemme sinun yl?puolellasi! -- Ei, kiitos! Mieluummin ulkopuolella, mieluummin j?tk?n? maleksia kadulla! Muistatko Lassen laulua Hornassa Parisissa?
--. Niin, Parisi! Ja nyt me olemme j?lleen kotona! Milt? sinusta tuntuu?
-- Tymp?isev?lt?! Ihan hirve?lt?! Ilma on liikkumaton, ja vuosisadan loppu l?henee: odotetaan uutta! Mutta mit??
-- Saapa n?hd?!
Liike ovensuussa tiesi, ett? vieraat alkoivat saapua.
Sis??n astui nyt, lihavana, parta vasta ajeltuna, hansikkaat k?dess?, professori maalari Lundell. H?nen h?nnystakkinsa rinnassa oli vaasanritarinmerkki.
-- Ota pois tuo p--a, sanoi Kurt Borg, ja irroitti t?hden koukusta.
-- ?l?, anna olla! v?itti Lundell s?vyis?sti vastaan, tottuneena siihen, ett? h?nt? pidettiin pilkkana.
-- Niin, mutta se on h?v?istys Langia, kunniavierastamme, kohtaan, jolla ei ole t?hte?, vaikka h?n olisi paremmin ansainnut sellaisen kuin sin?. Vahtimestarit voivat pit?? h?nt? ja meit? muita rangaistuina ihmisin?, ymm?rr?tk?!
-- En!
Uutta liikett? ovensuussa; konsuli Isak Levi, muinoin Punaisen huoneen j?sen, astui sis??n ja k?tteli Sell?ni?, Lundellia ja Borgia.
Sitten saapuivat vieraat ryhmitt?in. Parvi akateemikkoja astui sis??n, pilven lailla, joka varjostaa niityn.
Pauhulla ja ryskeell? rynt?si Hirvitt?v? tohtori Borg huoneeseen, arkkitehdin nuorekas set?. Katsellen taistelunhaluisesi ymp?rilleen h?n tervehti oikealle ja vasemmalla lausuen kompasanoja.
Saapui naisia ja herroja, mutta jyrk?n eron huomasi siin?, ett? akateemikoilla ei ollut rouviaan mukanaan. Seura ei ollut heille comme il faut, ja t??ll? tiedettiin k?ytett?v?n kielt?, joka muistutti selv?? ruotsia. Sen lis?ksi ei hienosto saanut juhlia norjalaista valtakunnanoikeuden mukaan, ja taiteilijanaisilla oli tapoja, jotka eiv?t olleet salonkimaisia. Huhuiltiinpa p??lle p??tteeksi, ett? taiteilijat saapuivat "yst?v?tt?rineen", ja kun n?it? ei voinut eroittaa toisista naisista, saattoi helposti sattua erehdyksi?.
Viimein astui sis??n mainehikas mies, p??t??n pitempi muita. Se oli Lage Lang, uuden ajan maalari, kuuluisa nimi. Omistaen paljon yst?vi?, ollen rikas ja vieraanvarainen h?n oli ulkopuolella ruotsalaisten riitaisuuksien, ja senvuoksi h?n liikkui vahingoittumattomana tulten v?liss?, joita h?n ei tuntenut. Juhlittiin yst?v?? ja taiteilijaa, mutta tahdottiin my?skin muistaa norjalaista pienell? mielenosoituksella; tahdottiin n?ytt??, ett? kansa ei yhtynyt hallituksen mielipiteeseen, se kun kohteli Norjaa valloitettuna maakuntana, ja tahdottiin puolestaan sovittaa ylh??lt?p?in lietsottua vihaa veljeskansaa vastaan, jonka parasta ei valvottu, maata kun hallittiin puhelimella Tukholmasta, kuten mukavuutta rakastava pehtori hoitaa ulkotilaa.
Senvuoksi ohjattiin kunniavieras heti parvekkeelle, joka oli suuren, v?ke? t?ynn? olevan musiikkisalin yl?puolella. Kun h?n astui esille, keskeytti naputus soitettavana olevan numeron, ja viritettiin: "Ja, vi elsker."
Professorit muodostivat suljetun ryhm?n, joka pysytteli sis?ll?, sill? he vainusivat, ett? tapahtui jotain luvatonta, johon heid?n ei pit?isi ottaa osaa.
Senj?lkeen vietiin vieras p?yt??n! -- Oli katettu ranskalainen cabaret-illallinen. Jokaisen vieraan edess? oli kuusi osteria ja avattu pullo nimet?nt? valkoviini?, aivan kuin Laurentin luona Grez'ss?, ja n?in oli illalle annettu leima, muistot olivat her?tetyt, tunnelma 80-luvun, vaikka elettiinkin varovaisella 90-luvulla.
Yksi ainoa nomen proprium sytytti jo muistot tuleen.
-- Barbison! Marlotte, Montigny, Nemours! -- Hoo! Tai: Manet, Monet, Lepage! -- Hoo!
Puheita ei pidetty viel?, mutta kaikki puhuivat yht'aikaa: rauha ja riemu, sopu ja ilo vallitsivat.
J?lkiruuan aikana kohosi mieliala haltioitumiseen saakka. Appelsiineja viskottiin p?yd?n yli, lautasliinat lenteliv?t, tupakansavu tuprusi ja tulitikkuja n?p?ytettiin ilmaan kuin raketteja; loihdittiin esiin kitara; Spadan lauluja laulettiin kuorossa. Merkki seurustelutapojen taukoamiseen oli t?ten annettu; professorit temmattiin mukaan ja he k?viv?t nuoriksi; he p??stiv?t ritarinmerkit ha'asta ja jakoivat niit? avoimin k?sin; Sell?nin sel?ss? riippui vaasanritarinmerkki ja er?s vahtimestari oli saanut kunnialegioonan merkin olkap??lleen.
Viimein naputettiin p?yt??n. Tohtori Borg puhui:
-- Me olemme juoneet yst?v? Lage Langin menestykseksi, ja taiteilijan, nyt tahdon kohottaa maljan norjalaiselle: ?lk?? luulko, ett? rakastan norjalaisia ja heid?n talonpoikaiskerskailuaan ja suuria eleit??n; olen itse naimisissa norjattaren kanssa, kuten tied?tte, ja helvetillinen kansa se on; mutta min? rakastan oikeutta; en tahdo n?hd?, ett? p?yhke? kansakunta n?yryytet??n lainaamaan meid?n kuningastamme kuudeksi viikoksi vuodessa, enk? tahdo mit??n l?heist? yhteytt? vieraan kansan kanssa, jonka kehitys kulkee toista latua kuin meid?n; en tahdo n?hd? norjalaisten Ruotsin valtiop?ivill? sekaantuvan meid?n asioihimme ja vastustavan kaikkea, kuten puolalaiset ja elsassilaiset Saksan valtiop?ivill?; tahdon rauhaa naapurien kanssa, ja t?m? rauha saavutetaan vain eroamalla, kuten onnettomassa avioliitossa. Te ette peloita minua ven?l?isell?, sill? vapaat norjalaiset ja vapaat ruotsalaiset ovat voimakkaita tekem?ll? vapaaehtoisen liiton, mutta heikkoja, jos heit? yhdist?? dynastinen uniooni, joka ei ole mik??n uniooni. Norja on itse asiassa Ruotsin kruunun perint?maa, kuten B?hmi on It?vallan, ja on sellaisena vaarallisempi kuin liittoutuneena. Ruotsin hallituksen politiikka perustuu petokseen, ja on se alkujaan pyh?n alliansin ajoilta, jolloin kansainv?linen oikeus ja kohtuus sivuutettiin; on koetettu sytytt?? vihaa veljeskansojen kesken, mutta voi niit?, jotka sellaista eripuraisuutta ovat etsineet saadakseen hallita! Voi niit?! -- Meit?, jotka olemme ty?skennelleet kokoamisen ja sovinnon aikaansaamiseksi, nimitet??n is?nmaanpettureiksi. Niit?, jotka ovat meit? siksi nimitt?neet, sanon min? roistoiksi! Siin? sen saitte! -- -- -- Lage Lang, ota vastaan onnentoivotusmaljani vapaalle Norjalle, jota vailla ei vapaata Ruotsia voi olla, eik? sovitettua!
-- Vapaa Norja! Lage Lang!
Professori Lundell pyysi puheenvuoroa, mutta kun h?n alkoi ven?l?isell?, Kielin rauhalla ja neuvotteluilla, kiihtyi puhelu niin, ett? h?nen sanansa hukkuivat, kunnes seura keskeytti h?net viimein viritt?m?ll? laulun "Norges Baeste".
Add to tbrJar First Page Next Page