Read Ebook: Brood of the Dark Moon (A Sequel to Dark Moon) by Diffin Charles Willard

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1277 lines and 56281 words, and 26 pages

-- En omaa henke?ni ajatellut min?k??n, enp? viel? Viljoakaan. Sys?sin jo sukseni vesakosta, vaan per?ytin ne taas. Heimoani muistin. Mietin, mik? mahtoi olla vainolaisten matkan m??r?, ja arvasin, ett? H?meen rintamaita he nyt ovat l?hteneet ry?st?m??n. Kun en kyennyt omaa talokuntaani pelastamaan, en henkeni hinnallakaan, niin p??tin pelastaa toki Sysikorven h?vitykselt?. Oikasimme alas ahon l?ntist? rinnett?, viem??n kirkolle sanaa, ennenkuin sen vainolainen itse toisi, -- jospa olisi meillekin varoitussana Savosta p?in saapunut!

-- Eik? vainolainen teit? havainnut?

-- Havaitsi. Saunarannasta he n?kiv?t, kun me lahden yli hiihdimme, ja arvasivat kai asiamme, koska heit? kymmenkunta miest? l?ksi per?st? eh?tt?m??n. Se oli tiukkaa menoa. Min? olen jo vanha, ja Viljo oli sellaiseen hiihtoon liiankin nuori, mutta mep? tunsimme m?et ja matkat. V?hitellen hiljeni takaamme soinut m?k? ja huuto, -- puolitiest? olivat vainolaiset palanneet, kaiketi t?nne toisten kanssa tupamme hiiloksella l?mmittelem??n. Kun Savukankaan navalta n?imme it?isen taivaan punoittavan, niin silloin sen tiesimme, ett? nyt kotimme palaa.

Sysikorven asukkaat olivat saaneet ajoissa sanan, ja kun viholliset sen oivalsivat, eiv?t he sinne asti en?? ry?st?matkaansa jatkaneetkaan. Mutta sanan viej?n koti oli raunioina, h?nen perheens? oli tuhottu. Varoituksen heimolleen viety??n oli Vahvaj?rven vanhus l?htenyt pojanpoikansa seuraamana lumimyrskyn l?pi palaamaan poltettuun kotiinsa.

Manu oli ??neti kuunnellut t?t? is?ns? kertomusta. H?n tiesi nyt, mitk? vihan voimat olivat h?nen onnensa tuhonneet, ja oivalsi jo senkin, ettei niit? olisi h?nk??n voinut siit? est??. Ja ik??nkuin talttuneena ?skeisest? raivostaan, ik??nkuin avuttomana, h?n nyt hiljaa virkkoi:

-- T?ss? siis olemme j?lell? me? Ja mik? nyt eteen?

Lyhyt talvip?iv? oli kulunut, iltah?m?r? oli k?siss?. Lumipyry oli nyt kokonaan asettunut; l?ntisen taivaan poikki purjehti verkalleen punertava pakkaspilvi, joka v?hitellen kelmeni. Luonnossa oli kaikki ??net?nt?, kangistunutta, kuolemankylm??. Toivoton autiuden tunne t?ytti h?vityksen raunioilla istuvain miesten mielet, eiv?tk? he pitkiin aikoihin osanneet siit? liikahtaa mihink??n ryhty?kseen. Mutta nuori Viljo, jonka mieli oli kaihosta pakahtua, h?n virkahti vihdoin kuin sit? kevent??kseen:

-- Miksi, ukko, miksi tulivat nuo kaukaiset miehet t?nne asti meid?n kotiamme h?vitt?m??n?

Vanhus hym?hti katkerasti:

-- Miksi? Vanhan heimovihan kirous se meid?t tavotti. N?ill? samoilla mailla riehui minun nuorena ollessani sama viha ja vaino, mutta silloin h?m?l?isten ja savolaisten v?lill?. Savolaiset tekiv?t ry?st?retki? meid?n pyyntimaillemme, polttivat ja tappoivat, ja meid?n miehet kostivat. Ne kahakat saatiin toki v?hitellen asettumaan ja heimosovussa p??stiin el?m??n monta vuosikymment?. Mutta meid?n kanssamme rauhaan p??sty??n l?ysiv?t savolaiset pian uuden vihollisen it?isilt? rajamailtaan, karjalaisten heimon, joka asuu siell? suurten j?rvien takana. Kalavesist??n ja pyyntimaistaan ovat he jo kauan siell? katkerasti riidelleet, ja vihdoin ruunun miehetkin sekaantuivat n?ihin heimokiistoihin. Torailtiin apajoista, riideltiin rajoista, ja kiistasta kasvoi sota. Ruotsin herrat rupesivat sitten rakentamaan linnaa Savoon, muka savolaisille turvaksi, mutta siit? rajantakaisten kiukku yh? yltyi. Moneen kertaan he nyt viime vuosina ovat polttaneet Juvan ja Savilahden kyl?t. Tottapa siell? nyt ei ollut en?? mit? polttaa, koska jo ty?ntyiv?t t?nne.

N?in kertoi vanhus muistojaan vieress??n kuuntelevalle nuorukaiselle, jonka sittenkin oli vaikea ymm?rt??, miksi noiden kaukaisten kiistojen piti heid?n rauhaisaan korpeensa asti tuoda h?vityst? ja tuskaa. Ja siin? mielentilassa poika viel? virkkoi:

-- Mutta kuulutettiinhan viime talvena kirkossa, ett? rauha on tehty ja ry?st? kielletty! Joko on loppunut sekin rauha?

-- Eiv?t n?y karjalaiset v?litt?v?n tehdyist? rauhoista, kun heille tulee retkille halu. Mukavampi on el?? ry?st?saaliista kuin kaskimaista ja orjilla on kevyt kotit?it? teett??.

Vanhus oli tyynesti kuvannut noita kotiaan kohdanneen tuhon syit?. Mutta nyt alkoi h?nen ??nens? v?rist?, kun entisajan muistot voimakkaina tunkeusivat mieleen. Hyvin oli h?n luullut nuorena miehen? tehneens?, perustaessaan kotinsa heimorauhan merkiksi siihen Savon ja H?meen v?liseen er?maahan. T?m? rauhan koti oli nyt ensim?isen? h?m?l?isten asumuksista joutunut sodan jalkoihin. Katsellessaan siin? pirttins? lumirajaan asti palanutta keh?? ja edess??n vainajina lep??vi? perheens? j?seni?, tunsi Lauri-ukko nyt syv?sti, kuinka koko h?nen el?m?nty?ns? oli kaksinkerroin tuhottu, -- pikainen tuokio oli ly?nyt pirstaleeksi h?nen sek? itselleen ett? heimolleen rakentamansa onnen!

??nett?m?n? h?n n?ihin mustiin mietteihins? vaipui. Mutta h?nen poikansa, Manu, oli sivulta kuunnellut ukon tarinaa, ja samat ajatukset kuohuttivat h?nen mielens? vastustamattomaksi myrskyksi. Poikansa ruumiin ??ress? ??neti seisonut mies oikasihe suoraksi, kavahti is?ns? eteen ja uudisti ?skeiset sanansa, mutta nyt intohimoisesti, miltei rajusti:

-- Ent? nyt? Mik? on meill? edess?? Ukko katsahti kysyv?n? poikaansa:

-- Mik? edess?? Raskasta on el?m? n?iss? oloissa, mutta elett?v? se kuitenkin on. Ala alusta! -- se on n?ill? mailla saatu monasti ennenkin tehd?!

Mutta h?nen edess??n seisova mies pudisti p??t??n:

-- Ala alusta! Rakenna uusi tupa, hanki uusi karja, perusta uusi perhe, -- ja el? sitten siin? uskossa, ett? vainolainen, joka kerran l?ysi t?nne tien, nyt j?tt?? meid?t rauhaan!

Vanhuksen t?ytyi my?nt??, ett? Manu puhui tosia. Vaino oli alkanut ja sit? kyll? jatkuukin, -- oi jospa h?n sit? ennen olisi turpeen alle p??ssyt! H?n aavisti jo, mit? uraa h?nen katkeroittuneen poikansa ajatukset olivat l?hteneet kulkemaan. Mutta h?nen oma el?m?nuransa oli aina ollut toinen, eik? h?n ollut suurimmankaan ahdistuksensa hetkin? silt? luopunut. Siksi h?n vastasi.

-- Ei ole t??ll? ennenk??n heitt?ydytty ep?toivoon, on alettu alusta, kuinka lie kirvellytkin syd?nt?. Mietin tuossa kyll? itsekin ?sken saloa hiiht?ess?ni, olisiko j?tt?? t?m? liian yksin?inen uudistalo ja palata el?m??n vanhoille Karmalan rintamaille. Mutta t?nne ehtiess?ni n?in kotipihlajan viel? pystyss?, -- sen pihlajan juurella on sukuni kohonnut, siin? sen pit?? edelleenkin kasvaa, niin p??tin, vaikkei minun ij?ll?ni ole helppo k?yd? raunioille uutta el?mist? rakentamaan.

Mutta Manu pudisteli yh? p??t??n ja kolkolla ??nell? h?n puhui:

-- Minulla oli poika. H?nen rinnallaan olisin t??ll? raatanut vaikka kymmenen uutta tupaa pyst??n, ja ilolla olisin sen tehnyt... Tappoivat lapseni, -- nyt olen kuin karsittu puu, -- is?, kaikki, joiden hyv?ksi raadoin, ovat poissa. Is?, min? en voi j??d? t?nne raatamaan... syd?nt?ni sy? sappi, sormissani tunnen kuin pedon kynnet, minun t?ytyy saada kostaa!

Ja h?n katsoi nyt tyynesti, mutta j?rk?ht?m?tt? is??ns? kasvoihin. H?n oli hurjan p??t?ksens? tehnyt, sen vanhus jo oivalsi, ja h?n tunsi kyll? sen pohjattoman tuskan, joka oli tuon p??t?ksen kasvattanut. Mutta itsell??n h?nell? vaipui p?? entist??n kumarammaksi, kun h?n virkkoi:

-- Karsittu puu -- niin olen min?kin. Mutta paraneeko se kostamalla?

-- En tied? paraneeko, vastasi Manu, -- mutta t?nne en voi j??d?. Minun t?ytyy p??st? hiiht?m??n vainolaisen j?ljille.

-- Kostohiihdolle -- yksink??

-- Vaikka yksin!

Is? ja poika katselivat kotvasen ??neti toisiaan; he ymm?rsiv?t toisensa, vaikka tunsivat vastakkain olevansa. Mutta silloin kuului heid?n takaansa ??ni:

-- Et tarvitse yksin hiiht??, Manu. T?ss? on mies toveriksesi, jos tahdot.

H?mm?stynein? k??ntyiv?t aution talon viimeiset el?j?t puhuttelijaan p?in. He eiv?t olleet siin? v?itelless??n huomanneet, ett? kaksi hiiht?j?? taas oli laskenut alas mets?st? ja pys?htynyt heid?n taakseen ver?j?lle. Tuokion olivat tulijat siin? h?m?rik?ss? katselleet tapahtunutta h?vityst?, kuulleet kaivolla keskustelevain synk?t tarinat ja niist? heti ymm?rt?neet, mist? oli kysymys. Ja hiiht?jist? toinen, nuorempi mies, oli kohta valmis tarjoutumaan toveriksi kostotielle aikovalle.

-- Sin?k?, Pentti, virkkoi Manu vilkastuen ja saapuvaa tervehtien. -- Niin, jopa taisi tulla sinullekin kiire t?nne h?vityksen maille.

?sken saapunut mies oli solakka, voimakas nuorukainen: k?ynti oli reipas, silm?t valoisat. H?n hiihti talonpoikaisissa tamineissa, mutta verkaa oli kuitenkin h?nen lyhyen turkkinsa p??llinen, punaisella oli kirjailtu sit? kiinnitt?v? vy? ja vaskitetussa tupessa riippui siit? helap??puukko. T?m? Pentiksi puhuteltu nyt vastasi, hiukan sanoja kielell??n py?ritt?en:

-- Hiihdimme Hintsan kanssa katsomaan, tarvittaisiinko Vahvaj?rvell? miehen apua. Lauri-ukolta kirkolla kuulimme, mik? vieras t??ll? on k?ynyt. Ja j?lkip? siit? n?kyy!

H?n viittasi hangella lep??viin vainajiin. Mutta Manu lis?si:

-- Eik? kaikki j?ljet n?yk??n, -- ei n?y talon naisia!

Nuoren miehen muoto muuttui vakavaksi, kun h?n kysyi:

-- Ry?stetytk? ovat... Markettakin?

-- Orjiksi viedyt.

-- Milloin l?hdemme, Manu?

T?m? nuori hiiht?j? oli mets?talon el?j?in et?inen heimolainen, vanhan Lauri-is?nn?n kasvinveljen, Hollolan kihlakunnan entisen voudin, Henrikki Tuomaanpojan nuorin poika. H?net oli h?nen is?ns?, virkaheitto voutivanhus, jonka vanhemmat lapset olivat hajaantuneet maailmalle, kasvattanut talonpojaksi, Suopellon is?nn?ksi, ja t?h?n taloonsa oli Pentti Vahvaj?rvelt? em?nt?? katsellut. Siksip? h?n ei ollutkaan vieras t?ll? salolla, h?n oli mets?matkoillaan usein poikennut sinne Marketan puheille, ja siell? olivat nuoret rakentaneet lemmen liiton. Se oli tuttua sek? kirkolla ett? salotalossa, vaikka juttu ei viel? varsin valmis ollutkaan, kun vanha Lauri-is?nt?, jonka v?lit voudiksi ruvenneen kasvinveljens? kanssa aina olivat olleet kankeat, ei viel? ollut lemmikkitytt???n luvannut sinne "herras-sukuun." Mutta nuoretpa eiv?t olleet per?ytyneet liitostaan, sen Manukin tiesi, ja siksip? h?n ei liioin kummastellut, ett? Pentti nyt oli salotaipaleen poikki hiiht?nyt kyselem??n morsiamensa kohtaloa.

-- Niin, asiaa on nyt sinullakin vainolaisen j?ljille, virkkoi Manu. -- Tule toveriksi, jos tahtonet hiiht?? sinne asti, mist? murhaajat l?ydet??n, min? hiihd?n vaikka vainolaisen omille pesille!

-- En palaa kesken min?k??n. Ja Marketan tuon viel? kotoisille maille. -- Niin lupasi uhmaten nuori mies. Ja hiihtotoveriinsa p?in k??ntyen h?n jatkoi: -- Ja sin? Hintsa kai l?hdet kolmanneksi. Nyt kerrankin miest? tarvitaan!

T?m? Pentin toveri oli p??t? pitempi muita miehi?; h?n oli vankin Ilvesm?en vankoista pojista, karhuntappajana kuulu, tappelijana pelj?tty pitkin sek? rinta- ett? riistamaita. H?nelle oli moinen retki juuri mieliretki?, ja h?nen arvettuneille kasvoilleen nousikin nyt leve? hymy, kun h?n lyhyesti vastasi:

-- Milloin l?hdet??n?

Silloin Manu siirr?hti poikansa ruumiin vierest?, ik??nkuin lopullisesti lohkaistakseen itsens? irti siit?, mik? oli h?nelle ennen ollut rakkainta, ja rutosti ryhty?kseen uuteen el?m?nteht?v??ns?.

-- L?hdemme heti!

Ja h?n nosti lumiselta kaivonkannelta syliins? pienen vainajan, nosti hell?sti kuin nukkuvan lapsen, ja l?hti h?nt? kantaen kahlaamaan m?ell? olevaan aittaan p?in.

Pihalla, kaivon luona, seisoivat toiset ??neti katsellen Manun matkaa kinosten halki. Illan h?m?r? oli jo muuttunut syd?ntalven varhaiseksi pime?ksi; lumista luontoa valaisivat vain hallavan taivaan kalpeat t?hdet. Kuin aaveelta n?ytti siin? tuo kinoksessa kahlaava mies, joka kantamuksineen painui varjona sakeaan, valkoiseen mets??n. Mutta kaivolle istahtaneen vanhuksen leuka t?risi, h?n puhui siin? kuin itsekseen:

-- Ajat muuttuivat. Taas tuli vaino ja kosto. Te l?hdette... enk? teit? moiti. Tunnen min?kin sen koston polton, vaikka sit? ik?ni koetin sammutella. Nyt se roihuaa taas!

H?nen vieress??n seisoi Pentti Heinonpoika kuunnellen vanhuksen sanoja vakavissa mietteiss? h?nkin. Yht?kki? oli h?n siis n?inik??n joutunut vainohiihdolle, h?n joka aina oli el?m?ns? kuvitellut rauhalliseksi raatajanel?m?ksi kotoisilla halmeilla. Ei h?n ollut sit? ajatellut viel? t?n??n aamup?iv?ll?k??n l?htiess??n kotoa, johon puolisokea is?ns? yksin j?i tupaan. Nyt h?nelle ukon sanoista selkeni, ett? t?ss? on kysymys pitk?st? hiihdosta, alkavasta vainon ajasta. Mutta samalla h?neen iski selv? k?sitys siit?, ett? h?nell?kin on asiaa nyt hiiht?? kostamaan, vaikkapa perille asti... Nyt, kun h?n kuuli vainolaisen vieneen Marketankin menness??n, vihlasi kipu h?nen rintaansa ja h?n tunsi, ett? se tytt? on juuri h?nen pelastettava ja pelastettava omakseen. Ja h?n siirtyi entist? vakavampana istumaan vanhuksen viereen, jossa h?n virkahti:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet