Read Ebook: Tales from the German. Volume I. by Velde C F Van Der Carl Franz Greene Nathaniel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1553 lines and 67358 words, and 32 pages

VANGITTUJA SIELUJA

Novelleja

Kirj.

L. ONERVA

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1915.

SIS?LLYS:

Vangittuja sieluja. Jumalien h?m?r?. Sahan tytt? ja hovin tytt?. Vanha n?yttelij?. Kiusaus. Muodonvaihdoksia. Pahan omantunnon p?iv?. Uskottu. Is?? etsim?ss?. Paratiisi-unelma.

VANGITTUJA SIELUJA

Toini rouva istui syksyisen iltah?m?r?n langetessa yksin ikkunan ??ress? ajatuksiin vaipuneena.

H?n sai olla paljon yksin ja se ei h?nt? vaivannut. H?n oli tottunut siihen. Se oli tehnyt h?net ihmis-araksi, vauhkoksi, mutta samalla oli se opettanut h?net ajattelemaan. H?n ajatteli koko sen ajan, mink? muut naiset tavallisesti l?rp?tteliv?t.

Mutta h?nen kehityksens? k?vi sis??np?in, ei ulosp?in, se ei auttanut h?nt? el?m?n jokap?iv?isess? taistelussa. H?n tiesi sen ja k?rsi siit?. H?n tunsi olevansa niin auttamattoman heikko. H?n osasi ajatella ja tuntea, mutta ei toimia.

Jos h?n olisi osannut toimia, ei h?n nytk??n olisi istunut t?ss? kuin vanki. H?n olisi mennyt ulos el?m??n, vapauteen, puhtaaseen ilmaan.

Puhtaaseen ilmaan!

Siit? oli kauan kuin h?n oli sit? viimeksi hengitt?nyt. H?nt? ymp?r?i alati samea, saastainen ilmakeh?, joka lamautti h?nen voimansa ja ik??nkuin koversi alta p?in koko h?nen siveellisen ihmisens?.

T?m? sis?inen ilmastotauti oli tullut h?nen el?m??ns? Uoti Pallarin mukana. V?hitellen, v?hitellen. Ensin alussa h?n ei ollut sit? huomannut ja sitten kun h?n sen huomasi oli jo liian my?h?ist? irtautua siit?. Se oli uuvuttanut h?net jo niin, ettei h?n jaksanut tehd? mit??n pelastuakseen.

Mutta t?st? hermoston heikkoudesta huolimatta toimi h?nen p??ns? selv?sti. H?n tunsi tilanteensa rumuuden Pallarin vaimona yksityiskohtiaan my?ten. Ei ollut sit? halpamaisuutta, omantunnon sovittelua, h?pe?llist? juonta tai v??rink?yt?st?, johon t?m? mies ei olisi tehnyt itse??n syyp??ksi. Ja v?lillisesti Toinin my?t?vaikutuksella. Ensiksi h?nen rahoillaan, toiseksi h?nen orjuutetun olemuksensa alistetulla, suojaavalla suvaitsevaisuudella. H?n koetti maailman silmilt? salata omaa h?pe??ns?, sit?, ett? h?n tiesi mit??n miehens? likaisesta luonteesta ja ep?ilt?vist? liike-yrityksist?. Ei ollut toista vaimoa, joka uskollisemmin olisi pit?nyt suunsa lukossa perhe-asioihin n?hden.

Eik? ollut kelle kertoakaan. Toinilla ei ollut ket??n l?heisemp?? yst?v??. H?nen miehens? oli vieroittanut h?net kaikista muista. Tietysti alun pit?in tahallaan, tietysti laskien ja k?ytt?en hyv?kseen kaiken, mik? suinkin saattoi lis?t? Toinin luonteessa piilev?? heikkoutta, passiivisuutta, uuvuttaakseen h?net t?ten lopulta t?ysin voitettuna ja vaarattomana omien tarkoitusperiens? uhriksi.

Ja t?m?n kaiken oli h?n tehnyt ihailtavan viisaasti, kerrassaan loistavana ihmistuntijana. Ottanut my?s huomioon Toinin ?lyn ja siveellisen vakavuuden ja vienyt ne kummatkin valon taakse. Mik? pohjaton konnuuden nerous tuossa miehess? piili! Nyt h?n vasta saattoi oikein selv?sti n?hd? h?nen kaukon?k?isten laskelmiensa erehtym?tt?m?n oikeat menetelm?t. Toinin suhteen ainakin. Eik?h?n siis kaikkien muidenkin. Onnettomat ne ihmiset, jotka h?nen kynsiins? joutuivat! Pallari oli varmaan t?m?n hy?dyn aikakauden kaikkien lahjakkaimpia hy?tyji?.

Miten suurella vakavuudella h?n otti jokaisen asian, miten vuorenvahvalla vakaumuksella h?n puhui, miten juhlallisesti h?n esiintyi ja miten liukkaasti h?n kuitenkin vaihtoi karvaa etujen mukaan. Mutta t?t? nahanvaihdos-prosessia ei koskaan kukaan n?hnyt. Ei kukaan huomannut edes sit?. Ja vaikka se h?nen ulkonaisista viivoistaan olisi ollut selv?sti huomattavissa, olivat kaikki vain siin? uskossa, ett? Pallari oli mies, joka paikkansa piti, ett? h?n aina oli ollut siin?, miss? oli.

Kun h?n oli kosinut Toinia eli toisin sanoen h?nen rahas?kki??n, oli h?n ollut ihanteellinen radikaali, omantunnonvapauden esitaistelija. Se oli maassa muodissa siihen aikaan ja se pani ihmisen maineen lent?m??n. H?n ei tahtonut kristillist? avioliittoa, vaan vapaata, ilman pappia, ilman toisen tai toisen holhoustilaa. Se oli tietysti senvuoksi, ett? Toini ei luulisi h?nen himoitsevan h?nen rahojaan. Mutta h?n oli avulias niiden hoitamisessa, h?n sijoitti niit? liikkeisiin, osti osakkeita, ker?si korkoja, valvoi Toinin parasta, oli h?nen valtuutettunsa ja edusti h?nt?. H?n tuli tunnetuksi kaikkialla, miss? rahoja liikutettiin. Toinilla ei ollut en?? mit??n tekemist? proosallisen omaisuutensa kanssa muuta kuin iloita hengess? sen erinomaisesta hoidosta. "Eth?n sin? ymm?rr? sellaista", oli Pallari sanonut. Samoin kun Toini yritti tulla mukaan ihmisten pariin: "Ei siell? ole naisten paikka, ei se ole sopivaa eik? tuota mit??n hauskuutta sinulle." N?in oli h?n siirt?nyt Toinin syrj??n seura-el?m?st? sill? h?n pelk?si, ett? Toini voisi itsen?isty?, saada silm?ns? auki vertailun kautta, kenties viel? rakastua johonkin toiseen ja menn? tipotiehens? rahoineen. Mutta kun kapinanhenki yh? kyti Toinissa, joskaan se ei voinut ulkonaisen ty?nn?n puutteessa puhkaista h?nen passiivisen luontonsa kuorta, sitoi Pallari h?net itseens? lapsella. Se oli taas oikein laskettu. Toinilla, joka oli niin arkahermoinen ja kaikkea taistelua pelk??v?, ei ollut en?? rohkeutta ajatellakaan l?hte? yksin maailmaan avioton lapsi k?sivarrellaan. Ja Pallarin valta kasvoi kotona. H?n saattoi jo huoleti laiminly?d? vaimoaan, olla poissa miss?, milloin ja miten tahtoi tekem?tt? tili? yksin-istuvalle, hiljaisuudessa k?rsiv?lle naiselle. He eiv?t koskaan riidelleet. Riita oli Toinin kauhistus. Pallari vain painoi, musersi h?net alas luonteensa raakuudella ja h?ik?ilem?tt?m?ll? mahtiponnellaan. Lopulta oli kaikki h?nelle yhdentekev??, h?n tunsi, ettei h?n koskaan p??sisi pois omin voimin sen vuoren alta, mihin h?n oli joutunut. Eik? h?nell? ollut tilaisuutta eik? uskallusta etsi? apua muualta. H?n oli j??nyt ihmisist? syrj??n, ei tuntenut ket??n ja jos tunsikin jonkun oli h?n liian ylpe? paljastamaan salaisuuttaan. My?hemmin olivat he antaneet ohimennen vihki?kin itsens?, lapsen t?hden. Niin oli Pallarilla se puoli kunnossa, h?n saattoi huoleti k??nt?? selk?ns? sinne p?in, se oli turvattu. H?nen ulkonainen toimintansa sai nyt entist? mahtavammat ilmestysmuodot. H?nest? tuli oikein yhteiskunnallinen pomo, vanhoillisten, tukevien mielipiteittens? ja suuren rikkautensa voimalla. H?n lajitteli ja luokitteli ihmiset edullisuuden mukaan. H?n oli mukana kaikissa arvokkaimmissa yhti?kokouksissa ja liikeyrityksiss?, mutta h?nell? oli my?s omat yksityisluontoiset kauppa-asiansa, jotka pakottivat h?net tuon tuostakin matkoille maan it?osiin ja joiden laatua ja laillisuutta Toini suuresti ep?ili.

Nytkin oli Pallari sellaisilla matkoilla.

Ulkona satoi, kohisi ja sohisi.

Toini tunsi itsens? niin pieneksi, irralliseksi, niin vieraaksi ja turvattomaksi t?ss? suuressa autiossa huoneustossa, jossa h?n istui yksin??n ??nett?m?ss? kivettyneisyydess??n. T?m? oli siis h?nen el?m??ns?!

Jospa olisi osannut edes itke?. Mutta ei. Kyyneleetkin h?n oli painanut alas, niin syv?lle, etteiv?t ne sielt? en?? nousseet. Pallari ei siet?nyt kyyneleit? eik? hempe?mielisyytt?. Ja turhaa se olisi ollutkin.

Miten h?n nytkin taas saisi illan kulumaan? Tyt?r nukkui ja viidenkymmenen pennin kirjaset, joilla Toini tavallisesti turrutti ajatuksiaan silloin kun h?n ei en?? kest?nyt niiden soimausta, eiv?t nyt maistuneet. Olihan h?n jo kyllin tyls? ilmankin. Ei mik??n ihminen en??, puu-kuva, muumio. Osasiko h?n en?? nauraakaan? Kahteen vuoteen ei h?n ollut nauranut ??neen.

Toini nousi ja koetti nauraa. Ei, se ei k?ynyt, h?n oli unohtanut sen. Mutta hymyill? h?n kai viel? osasi? H?n astui peilin eteen ja hymyili. Se k?vi viel?, mutta sek??n ei ollut kaunista en??. H?n oli tullut vanhaksi ja sulottomaksi. H?nen kasvoissaan ei ollut el?m??. Eiv?th?n ne muuten niin rumat olisi olleet.

Toini katsoi itse??n joka puolelta. H?n oli pitk? ja solakka ja h?nen musta tukkansa, joka sile?lle jakaukselle kammattuna kehysti h?nen vakavia, surunvoittoisia piirteit??n, antoi h?nelle madonnamaisen ulkon??n. Sopikin paremmin olla nauramatta.

Jospa olisi ollut menn? johonkin. Mutta yksin oli niin turvatonta. Muilla oli miehens?, saattajansa mukanaan, valittu, m??r?tty seurapiirins?, johon olisi pit?nyt tunkeutua. Olla kuin viides py?r? vaunussa, kenties h?irit?. Ei, sellaista ei Toinin luonteella tehty. Sit?paitsi oli h?n ollut niin kauan erill??n ihmisseuroista, ett? ne pikemmin kauhistivat h?nt? kuin vetiv?t puoleensa. Ensin oli Pallari ollut est?m?ss? joko kielt?en tai kielt?ytyen itse tulemasta mukaan, sitten, niin, sitten kun Toini oli tullut huomaamaan, ett? h?n oli rahojen vuoksi naitu, luuli h?n, ett? muutkin sen tiesiv?t, ett? kaikki vastaantulijat kuiskuttelivat ivallisesti kesken??n: tuossa tulee Pallarin rahas?kki. T?st? johtui, ett? h?n alkoi tuntea ihmisi? kohtaan, kenties aivan syytt?, ep?ilev??, vihamielist? kuoreensa vet?ytymist?.

Pallari saattoi olla todellakin jo huoleton Toinista. H?n oli auttamattomasti, peruuttamattomasti h?nen yksin-omaisuuttaan.

Jospa olisi ollut kutsua joku luokseen edes. Yksi ainoa sellainen yst?v?t?r Toinilla oli, jota h?n ei arastellut, Pirkko Teittinen, jonka h?n jo oli tuntenut nuorena tytt?n?, ennenkuin t?m? oli joutunut naimisiin viuluniekka Teittisen kanssa.

Pirkon kanssa h?n saattoikin nyt hiukan aikansa kuluksi puhelimessa haastella.

Toini meni puhelimeen. Pirkko oli kotona. Ja erinomaisen hyv?ll? tuulella. Pyysi Toinia v?ltt?m?tt? ulos yksin kotona murjottamasta. H?nen miehens? esiintyisi t?n? iltana solistina konsertissa. He menisiv?t ensin sinne ja sitten sielt? pieneen illanviettoon yksityisklubissa, jonne muutamat Teittisen yst?v?t olivat sopineet my?hemmin kokoontua. Voisivat saada oikein hauskan illan. Pirkko hakisi Toinin ja he tulisivat sitten kaikki kolmisin yhdess? kotiin, kun kerran asuivatkin samalla suunnalla.

Toini ep?r?i. Mutta Pirkon hyv?n-hymyilev? vilkkaus ja h?nen tarmokas todistelunsa t?m?n suunnitelman erinomaisuudesta voittivat vihdoin Toinin estelyt, niin ett? h?n p??tti uskaltaa t?m?n uhkarohkean poikkeuksen tavoistaan ja l?hte?...

Ilta klubilla oli kulunut todellakin hauskasti, niinkuin Pirkko oli ennustanut. Oli puheltu, laulettu ja lopuksi hiukan tanssittukin. Nuoria, iloisia, luonnollisia ihmisi? kaikki tyyni. Toinikin oli v?h?n sulanut arasta j?hmetyksest??n, vaikk'ei h?n osannutkaan antaa niin paljon muotoa ilolleen kuin Pirkko. T?m? luonnostaan niin s?teilev? ja hilpe? olento oli tuonut kaikkiin eloisuutta. H?n oli ollut keskipiste. H?nt? oli eniten ihailtu, eniten tanssitettu.

Toinin t?ytyi lis?ksi my?nt??, ett? Pirkko oli ollut erinomaisen hyv? ritari h?nt? kohtaan. Istunut koko ajan h?nen vieress??n ja auttanut kaikin tavoin h?nt? p??sem??n mukaan seurustelun henkeen.

Nyt oli seura hetkiseksi hajaantunut. Pirkkokin oli h?vinnyt jonnekin. Toini huomasi ?kki? j??neens? yksin.

H?n l?hti ulos k?yt?v??n saadakseen kiinni Pirkosta. Siell? ei ollut ket??n.

Samassa kuuli h?n viereisest? huoneesta kova??nist?, vihastunutta puhetta, jonka h?n tunsi Teittisen ??neksi:

"Sit?k? vasten min? olen ottanut sinut mukaani t?nne, ett? toiset saisivat sinua puristella, h?h! He uskaltavat, he, sill? heid?n akkansa ovat kotona kiltisti vuoteessaan, niinkuin sinunkin pit?isi olla. Mutta sinulla on onneksi ukko, joka pit?? v?h?n v?li? kunniastaan ja joka sent?hden sanoo: Nyt ala laputtaa. En sanoisi mit??n, jos olisit s??dyllisesti tullut ja ollut minun kanssani. Mutta sinullahan on oma 'daamisi'. Se on sit? nykyaikaista se. Ettes h?pe?! Mutta niin kauan kuin min? el?t?n sinut, olet sin? minun ty?ss?ni ja minulla on oikeus m??r?t?, mit? sin? teet. Ulos paikalla t??lt?! sanon min?. Kotiin! Siell? akkojen paikka on. Jos viel? uskallat n?ytt?yty? tuolla seurassa, teen julkisen skandaalin, sanon kaikille, millainen nainen sin? oikeastaan olet..."

Ovi avautui samassa ja Teittinen harppasi sielt? vihap?iss??n ulos. Toini k??ntyi selin eik? ollut n?kevin??n. T?m? kohtaus, mink? todistajaksi h?n sattumalta oli tullut, oli aivan j?hmett?? h?net.

Ja h?n oli luullut Pirkkoa niin onnelliseksi. H?n n?ytteli onnellisen osaa sent??n harvinaisen hyvin. H?n oli kuin suviaamun idylli. Idylli! Eih?n sit? en?? ollut miss??n. Se oli mennyt pois maailmasta, vaivattomine leikkeineen, lapsellisen liikuttavine lepoasentoineen. Vaikka ihmiset viel? sit? koettivat j?ljitell?. Mutta parhaimmatkin n?yttelij?t saattoivat ilmiantaa itsens?. Yht'?kki? saattoi heid?n silmist??n v?l?ht?? salainen levottomuus, heid?n liikkeihins? pujahtaa kulmikas, kiusaantunut ele, heid?n hymyns? s?rky? keinotekoiseen nauruun. Nyt vasta muisti Toini Pirkostakin joskus huomanneensa jotakin sellaista...

Samassa tuli Pirkko my?s k?yt?v??n. Huomattuaan Toinin, tuli h?n h?nen luokseen. H?n n?ytti itkettyneelt?.

-- Min? en voi oikein hyvin, sanoi h?n. Minun t?ytyy menn? jo kotiin. Olen sairas ja hermostunut... Se tuli aivan ?kki?...

-- Pirkko kulta, sanoi Toini hell?sti, silitt?en h?nen k?tt??n.

-- Kuulitko sin? ehk??

-- Kuulin.

Pirkko purskahti itkuun.

-- Sellaista se on aina. H?n on niin hirve?n mustasukkainen. Ja niin syytt?. Vain siksi nytkin, ett? tanssin. Mutta enh?n voinut kielt?yty?, kun minua pyydettiin ja osasin kerran tanssia ja tanssin mielell?ni. Ja sitten vet?? h?n aina esille sen, ett? silloin ennen naimistani, kun minulla oli pieni virkanikin, joskus sivutuloikseni olin teatterissa statistina. Silt? pohjalta otaksuu h?n, ett? jokainen on ollut rakastajani. Ja vaikk'ei minulla koskaan ole ollut mit??n rakastajaa, tekisi mieli v?list? kiusallakin sanoa, ett? on ollut, on ja tulee olemaan. Niin hirvitt?v?sti h?n r??kk?? minua syytt? suotta, vaikka h?n hyvin tiet??, ett? rakastan h?nt?. Miksi olisin muuten h?net ottanut, miksi muuten alistuisin h?nen j?rjett?miin oikkuihinsa. Siksi h?n nytkin uskaltaa n?in ajaa minut y?n selk??n, kun h?n tiet??, ett? kiltisti menen suoraan kotiin.

-- Sin? aijot siis totella h?nt??

-- No, mik? minun auttaa! Kun h?n on tuossa mielentilassa, voi h?n aikaansaada millaisia h?v?istyskohtauksia hyv?ns?. Enk? min? tahdo sit?. Mutta olisipa minulla vain tilaisuus livist?? nyt jonnekin muualle, niin menisin. Tekisin kiusaa. Olen niin suuttunut ja loukkaantunut.

-- Tule minun luokseni. Olenhan yksin kotona.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet