Read Ebook: Tales from the German. Volume I. by Velde C F Van Der Carl Franz Greene Nathaniel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1553 lines and 67358 words, and 32 pages

-- Tule minun luokseni. Olenhan yksin kotona.

-- Mutta... h?n on mustasukkainen sinullekin.

-- Anna h?nen nyt kerran kitua tarpeekseen, ehk? h?n sitten paranee.

-- Min? tulen, Toini, tulen tosiaan. Se on juuri oikein h?nelle!

Kenenk??n huomaamatta j?ttiv?t molemmat naiset klubin.

-- Pahinta on se, ett? min? olen niin riippuvainen h?nen rahoistaan. Sill? h?n rajoittaa kaikki liikkumismahdollisuuteni, sanoi Pirkko, kun he olivat nousseet ajuriin.

-- Mutta miksi sin? j?tit virkasi?

-- H?nen toivomuksestaan. H?n ei antanut rauhaa ennen. H?n oli niin ep?luuloisen mustasukkainen siit? kipin?st? itsen?isyytt?, mik? sen mukana tuli. H?n selitti, ett? meid?n yhteinen el?m?mme tulisi halvemmaksi siten ett? h?n yksin ansaitsisi ja min? hoitaisin h?nen taloutensa. Per?st?p?in huomasin, ett? se oli pelkk?? vallanhimoa ylitseni. H?n tahtoi, ett? v?ltt?m?tt? saisin rahani juuri h?nelt?, jotta h?n voisi tehd? kanssani miten haluaisi, jotta h?nell? olisi tuo jumalainen tunto itsens? ylimiehyydest? talossaan...

Ett? sin? sied?t tuollaista! oli Toini v?h?ll? huudahtaa, mutta h?n muisti samalla oman ep?vapautensa, joka kyll? oli toisenlainen, mutta kenties juuri siksi viel? enemm?n h?vett?v?, viel? v?hemm?n anteeksi-annon arvoinen.

Toini ei sanonut mit??n.

Sitten h?n virkahti:

-- Etk? voisi viel? hakea jotakin tointa?

-- Se olisi samaa kuin ero h?nest?. Ja min? rakastan h?nt? kaikesta huolimatta.

-- Oi kuinka min? olisin iloinen, jos min? osaisin jotakin tehd?, vaikka kuinka pient?, jatkoi Toini. Jospa minulla olisi sinun nopea liikuntakykysi. Jospa uskaltaisin menn? yksin maailmaan. Oh, rakkaus ei minua pid?tt?isi! Tottumus pikemmin. Mutta min? en osaa mit??n, en kykene, en tohdi tarttua mihink??n. Olenhan min?kin kouluja k?ynyt, mutta mit? se auttaa minua, kun en voi niit? mihink??n k?ytt??, kun en ole valmistunut mihink??n erikoiseen. Naiselle annetaan vain yleissivistyst?, ei mit??n ammattitietoa, joka voisi auttaa h?nt? eteenp?in k?yt?nn?llisess? el?m?ss?. Ja siin? tehd??n v??rin. T?llaisia niist? sitten tulee kuin min?. Olen niin saamaton, niin ep?-yritteli?s, niin typer?, niin heikko ja pelkurimainen. Luonteeltanikin olen mahdoton. Jos min? olisin sellainen kuin sin?, luulen, ett? l?htisin maailmaan...

-- Oh, nauroi Pirkko, mik? sinun on h?t?n? ja mik? on l?htiess?k??n, kun on rahaa. Se se juuri minulta puuttuu ja siin? on suurin vika.

-- Tahdotko, min? annan? huudahti Toini ?killisen mielenjohteen vallassa.

Mies tuntui h?nest? ?kki? yhteiselt? viholliselta, joka oli voitettava. H?n itse ei voinut koskaan voittaa eik? my?sk??n paljastaa h?pe??ns?, ei edes yst?v?tt?relleen. Mutta olisi tuntunut hyv?lt?, jos edes Pirkko olisi karistanut ylt??n nuo kahleet. Tuo h?nen onnettomuustoverinsa, jonka h?n ?kki? oli saanut! Ei koskaan ollut Pirkko viel? tuntunut h?nest? niin rakkaalta ja l?heiselt? kuin nyt, miehens? loukkaamana ja maailman suhteen yksin?isen? ja tuuliajolla.

-- Kuule, jatkoi h?n, jos h?n viel? r??kk?? sinua tai sinulle tulee vaikeuksia liiaksi, niin ett? tahdot vapautua, niin k??nny minun puoleeni, jos rahalla olet autettavissa...

Pirkko ny?kk?si ??nett?m?n?. H?nell? oli paha olla. Heti Toinin asuntoon saavuttua oli h?nen uhmansa antanut sijaa tuskalliselle ik?v?imiselle ja ep?varmuudelle. Ehk? h?n oli tehnyt varomattomasti tullessaan t?nne. Tunsihan h?n miehens?! T?m? y? j?isi ainaiseksi ep?luulon ja kinastelemisen aiheeksi h?nelle! Ei koskaan tulisi en?? onnellista aikaa h?nen el?m?ss??n. Ja jos h?n eroaisi, olisi tulevaisuus edess? viel? synkempi. H?nen kykyns? olivat pienet, h?nen alansa rajoitettu, kilpailu rajaton. H?nell? oli kunniallisen naisen vaistot ja rakastavan naisen syd?n. Kuinka h?n saisikaan k?rsi? ollakseen kunniallinen, johon kunniallisuuteen ei kuitenkaan kukaan uskoisi...

-- Sin? olet onnellinen, sin?, virkahti Pirkko Toinille! Sinulla on hyv? koti, hyv? mies, joka ei ole mustasukkainen eik? ep?luuloinen. H?n j?tt?? sinut yksin, saat k?ytt?? aikasi kuinka tahdot. Ja rahasi my?s, sinulla kun on omia perint?rahoja. Jos min? olisin sinun sijassasi, Toini, niin min? matkustelisin, pit?isin kutsuja ja viett?isin iloisia p?ivi?, enk? noin kykkisi piilossa!

-- Minulla on niin raskasmielinen luonne, n?etk?s. Ja sitten... min? luulen, ettei kukaan mies voi oikein ymm?rt?? naista...

-- Se on totta se, vahvensi Pirkko. Tied?tk?, jos min? olisin rikas niinkuin sin?, en pit?isi miest?, ainoastaan hovipojan, joka saattaisi kaupungille ja kotiin, pit?isi v?ltt?m?t?nt? seuraa teattereissa ja tanssiaisissa, olisi yleens? siin?, silloin kun tarvitaan. Yleisen j?rjestyksen ja tavan kannalta ainoastaan. Sisimm?ss??n, kuka heit? tarvitsee, miehi?!

Pirkon syd?meen koski niin, ett? h?n luuli sen halkeavan, mutta h?n piti uljaasti kiinni reippaasta ??nilajistaan.

-- En min? kenellek??n muulle ole n?in paljastanut itse?ni, h?n jatkoi.

-- Kuule Pirkko, l?htisitk? sin? minun hovipojakseni, jos saisit hyv?n palkan, jos nimitt?in min? vaihtaisin mieheni hovipoikaan ja kotini maailman markkinoihin?

-- Se vasta hauskaa olisi. Sin? tarvitsisitkin v?h?n tuuletusta.

-- Niin, ja sitten voisit saada vapauden virasta vanhuuden el?kkeell?, kun l?yt?isin tai kun hankkisit minulle jonkun toisen sijaasi.

-- Se olisi mit? helpoin asia! Sin?, joka olet nuori, kaunis ja rikas, saisit ihalijoita kosolta.

Yst?v?tt?ret koettivat lakkaamattomalla puhelulla peitt?? molemminpuolista onnettomuuttaan.

He eiv?t voineet eiv?tk? tahtoneet olla oikein suoria toisilleen eiv?tk? he my?sk??n kokonaan luottaneet toisiinsa.

Pirkko ajatteli:

"Mit? vartenhan Toini antaisi rahaa, jos eroaisin miehest?ni? Ja miksi eroaisin? Meh?n rakastamme toistamme. H?n otti tuon kohtauksen liian vakavalta kannalta. Ik?v?, ett? sattui kuulemaan. Mustasukkaisuus, seh?n on juuri rakkauden tunnusmerkki. Vaikkakin katkera. Kunpa h?n vain v?h?n enemm?n luottaisi minuun! Ei ikin? anna h?n anteeksi t?t? y?t? ulkopuolella kodin... Mik? minut perii!"

Ja Toini ajatteli:

"Lupasinko min? auttaa Pirkkoa? Mutta mill?? Min? houkkio! Eiv?th?n minun rahani en?? ole minun. Jokainen penni k?y Uodin kautta... Oh, ei Pirkko jaksa erota sit?paitsi, eih?n sellainen ole helppoa. Huomenna he taas sopivat. Ei jaksa erota, ei..."

He makasivat kauan valveilla kumpikin kituen kahleissaan, joista he k?rsiv?t, joista he olisivat tahtoneet vapautua ja vapauttaa toisensa, mutta eiv?t jaksaneet...

JUMALIEN H?M?R?

Etp?s osaisi laskea tukin p??ll? koskesta alas, etp?s jukul'aut osaisikaan!

-- Min?, joka olen ihan kosken partaalla syntynyt ja kasvanut...

-- V?h?t siin? papinkirjoja kysyt??n, miss? on syntynyt, kysyt??np? vain, osaako poika pontulla oikein valita tukin, jonka selk??n hypp??. Sanopas, mink?laisen valitsisit?

-- Tietenkin sellaisen, joka kannattaa.

-- Tietenkin iskisit silm?si sellaiseen, joka ylinn? veden p??ll? keikkuu ja joka py?rii! Ei, tuumista se riippuu. Oletkos koskaan punninnut, montako tuumaa sinun kohdallesi tarvitaan?

-- Mutta oletkos sin? koskaan ollut ruuhkaa purkamassa?

-- Ne on eri pojat taas, jotka ruumiita pesee...

Olli Muurola kuunteli t?t? p?yt?seuransa hilpe?? ja tyhj?np?iv?ist? rupattelua haikeamielisesti ja melkein kadehtien. Siin? oli sit? el?v?n el?m?n harrastusta, joka h?nelt? puuttui, jota h?n olisi tarvinnut teokseensa, jota h?n nyky??n ajoi takaa joka paikassa. Sen vuoksi oli h?n tullut t?nne Kauppaseuraankin, tavattuaan kadulla muutaman vanhan koulutoverin. Aina tuo sama ajatus: jos sattuisi jotakin, jotakin tavallisesta poikkeavaa, joka rehev?itt?isi mielikuvitusta, tulistaisi tunnetta, antaisi todellisuuden tuntua ja pakottaisi kirjoittamaan. Eik?s mit?! Ei sattunut mit??n. Tai jos sattuikin, ei h?n saanut siit? kiinni. Tai jos sai silm?nr?p?ykseksi, kuihtui tuo vaikutelma heti h?nen aivojensa l?pi k?v?isty??n, kuihtui, sensijaan ett? se olisi ruvennut siell? kasvamaan ja hedelm?itym??n, kuivui kuin savi kuvanveist?j?n k?siss?, ennenkuin siit? ehti mit??n tehd?.

Ei auttanut kirjavin seura, ei viinan voima. Kaikki oli niin kaukana. Ei mit??n mielenkiintoa ihmisiin eik? koko maailman menoon eik? edes kyky? teeskennell? sit?!

T?llainen oli Olli jostakin selitt?m?tt?m?st? syyst? ollut jo pitemm?n aikaa. H?nen ei olisi nyky??n ollenkaan pit?nyt tulla ihmisseuraan. H?n ei osannut k?ytt?yty?. Ja h?nen kummallista hajamielisyytt??n ja v?linpit?m?tt?myytt??n voitiin viel? pit?? jonkinlaisena tahallisena mielenosotuksena.

H?n nousi l?hte?kseen. Olikin jo my?h?inen y?n hetki. H?n syytti kiireellisi? t?it??n.

-- Taitaa tulla henki p??lle, nauroi yst?v?llinen konttoristi h?nen vierell??n.

Luokkatoveri nousi seisomaan.

-- Sinusta tulee, sanoi h?n hiukan sammaltaen, viel? Suomen maan suurin kirjailija, sanokaa minun sanoneeni. Min? olen sen havainnut kotkan silm?ll?. Ja jos suomen kieli kerran on, niinkuin on todistettu, maailman alkukieli, niin se on oleva my?s sen loppukieli, se on minun uskoni se. Sill? mik?s t?m? maailman niin paljon huudettu sivistys ja kehitys on? Vain k??rme, joka puree omaa h?nt??ns?. Ja silloin sinun kirjojasi, Olli, luetaan viel? kerran kaikkien ranskojen ja saksojen ja intiaanien ja hottentottien maassa! Hei pojat, se on komeaa se! H?n kohotti lasiaan. El?k??n Olli Muurola! Maailman loppuun asti!

T?m?n humalaista filosofiaa ja hyvyytt? ylipursuavan puheen aikana tuli Ollille kiire h?vit?. H?nt? kiusasi oma liikkumattomuutensa, se, ettei h?n voinut jollakin sopivalla hyv?ntahtoisella pilalla vastata tuohon leikilliseen ylistelyyn eik? ly?d? sit? turraksi. H?n ei jaksanut pakottaa suutansa edes nauruun. H?nen yrityksens? p??ttyi pieneen irvistykseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet