Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Baskervillen koira by Doyle Arthur Conan
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1964 lines and 57613 words, and 40 pages
"Muistan selv??n er??n illan, noin kolme viikkoa ennen h?nen kuolemaansa, jolloin saavuin ajaen Baskerville Halliin. Sattumalta seisoi h?n ovella. Min? olin astunut alas rattailta ja olin aivan h?nen edess??n, kun huomasin h?nen hirve?n kauhun ilmeell? tuijottavan olkani ylitse. Min? k??nn?hdin nopeasti ymp?ri ja ehdin juuri vilahdukselta huomaamaan suuren, mustan, vasikan n?k?isen el?imen n?ytt?ytyv?n taloon johtavan ajotien p??ss?. Sir Charles oli siihen m??r??n kauhuissaan ja peloissaan, ett? minun t?ytyi menn? paikalle, jossa el?in oli n?ytt?ytynyt, sit? hakemaan. Se oli kumminkin h?vinnyt, ja t?m? tapaus teki h?neen pysyv?isen, ik?v?n vaikutuksen. Min? j?in h?nen luokseen koko illaksi ja t?ss? tilaisuudessa h?n, selitt??kseen mielenliikutuksensa syyt?, uskoi haltuuni sen kirjotuksen, jonka ?sken teille luin. Mainitsen t?m?n pienen tapauksen, koska sill? on jotain merkityst? yhteydess? sittemmin sattuneen surullisen tapauksen kanssa. Silloin kyll? pidin sit? hyvin v?h?p?t?isen? ja arvelin sir Charlesin mielenliikutusta aivan aiheettomaksi.
"Minun neuvostani aikoi h?n sitten matkustaa Lontooseen. Min? tiesin, ett? h?nell? oli syd?nvika, ja se alituinen pelko, joka h?nt? vaivasi, vaikutti hyvin vahingollisesti h?nen terveyteens?. Luulin p??kaupungin vaihtelevan el?m?n muutamassa kuukaudessa vaikuttavan h?ness? t?ydellisen muutoksen. Herra Stapleton, joka oli molempien meid?n yst?v?mme, ja oli hyvin huolissaan h?nen terveydentilastaan, oli yht? mielt? minun kanssani. Viime hetkess? tapahtui tuo kamala onnettomuus.
"Samana y?n?, kun sir Charles kuoli, l?hetti Barrymore, keksitty??n onnettomuuden, er??n Perkins nimisen tallirengin hevosella minua noutamaan, ja kun en viel? ollut mennyt levolle, niin ehdin Baskerville Halliin tuntia my?hemmin tuota surullista tapausta. Min? saatoin tarkastaa ja vahvistaa kaikki ne seikat, jotka merkittiin p?yt?kirjaan tutkintotilaisuudessa. Seurasin j?lki? kuusikujassa, n?in ver?j?n luona paikan, johon h?n oli hetkeksi seisahtunut, huomasin muutoksen j?lkien muodossa, panin merkille, ett? pehme?ss? hiekassa ei ollut muita j?lki? kuin Barrymoren, ja lopuksi tutkin ruumista, jota ei oltu liikutettu ennen tuloani. Sir Charles makasi silmill??n ojennetuin k?sin, ja h?nen kasvonsa olivat niin v??ristyneet mielenliikutuksesta, ett? tuskin taisin valallani vahvistaa tuntevani h?net. Ulkonaista v?kivaltaa ei h?nelle miss??n tapauksessa ollut tapahtunut. Mutta yhdess? ainoassa suhteessa poikkesi Barrymoren todistus asian oikeasta laidasta. H?n sanoi, ettei mit??n j?lki? n?kynyt maassa kuolleen l?heisyydess?. H?n ei kyll? ollut mit??n n?hnyt. Min? sit?vastoin n?in niit? -- v?h?n matkaa ruumiista, ja ne olivat aivan vereksi? ja selvi?."
"N?ittek? todella j?lki??"
"Kyll?, n?in varmaan."
"Miehenk? vai naisen?"
Tohtori Mortimer sai omituisen ilmeen silmiins? ja alensi ??nens? kuiskaukseksi vastatessaan:
"Herra Holmes, ne olivat tavattoman suuren koiran!"
KOLMAS LUKU.
Arvoitus.
Min? tunnustan, ett? n?m? sanat kuullessani kulki v?ristys pitkin selk??ni. V?r?hdys tohtorin ??ness? osoitti, ett? h?nkin oli syv?sti liikutettu kertomuksestaan. Holmes nojautui innokkaana eteenp?in, ja h?nen silm?ns? s?ihkyiv?t tavalla, joka osoitti h?nen suuresti kiintyneen asiaan.
"Te n?itte sen?"
"Yht? selv?sti kuin nyt n?en teid?t."
"Ettek? sanonut mit??n?"
"Mit? hy?ty? olisi ollut sanomisesta?"
"Ja kuinka ei kukaan muu sit? n?hnyt?"
"J?ljet olivat noin kahdenkymmenen kyyn?r?n p??ss? ruumiista, eik? kukaan pannut niihin v?hint?k??n huomiota. Luultavasti en min?k??n olisi sit? tehnyt, ellen olisi tuntenut tarua."
"L?ytyy kai paljon paimenkoiria nummella?"
"Kyll?, mutta siin? ei ollut kysymys paimenkoirasta."
"Te sanotte, ett? koiran t?ytyi olla suuren?"
"Tavattoman suuren."
"Mutta se ei ollut mennyt ruumiin luo?"
"Mink?lainen oli ilma sin? y?n??"
"Kostea ja kolea."
"Mutta ei satanut?"
"Ei."
"Mink?lainen tuo kuja on?"
"Sen muodostaa kaksi kahdentoista jalan korkuista l?pip??sem?t?nt? kuusiaitaa, ja niiden v?linen k?yt?v? on noin kahdeksan jalan levyinen."
"L?ytyyk? mit??n k?yt?v?n ja aitojen v?liss??"
"Kuuden jalan levyinen ruohokaistale erottaa molemmin puolin k?yt?v?n aidoista."
"Ettek? sanonut, ett? yhdess? kohden l?ytyy ver?j? aidassa?"
"Kyll?, tavallinen ver?j?, joka johtaa nummelle."
"L?ytyyk? muuta tiet? kujasta?"
"Ei, ei l?ydy."
"P??st?kseen kuusikujaan t?ytyy siis joko tulla suoraan rakennukselta tai ver?j?n kautta nummelta?"
"Voi my?skin kulkea kujan p??ss? olevan huvimajan kautta."
"Oliko sir Charles ehtinyt sen luo?"
"Ei, h?n makasi noin viidenkymmenen kyyn?r?n p??ss? siit?."
"Sanokaahan nyt, tohtori Mortimer, ja ajatelkaa tarkoin, sill? asia on t?rke? -- l?ytyiv?tk? j?ljet ruohossa vai k?yt?v?ll??"
"Ruohossa ei j?lki? n?kyisi."
"Olivatko j?ljet samalla puolen k?yt?v?? kuin ver?j??"
"Kyll?, ne olivat k?yt?v?n ??rimm?isell? reunalla ja samalla puolen kuin ver?j?."
"Te her?t?tte mielenkiintoani mit? suurimmassa m??r?ss?. Oliko ver?j? suljettu?"
"Se oli suljettu ja varustettu irtonaisella lukolla."
"Kuinka korkea se on?"
"Noin nelj? jalkaa."
"Kuka tahansa siis olisi saattanut menn? sen yli?"
"Kyll?."
"Ja mit? merkkej? te l?ysitte ver?j?n luona?"
"En mit??n huomattavampia."
"Mit? sanotte? Eik? kukaan niit? tarkastanut?"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page