Read Ebook: Kolmetoista vuotta Pähkinälinnassa by Anonymous

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 134 lines and 12964 words, and 3 pages

KOLMETOISTA VUOTTA P?HKIN?LINNASSA

Ty?v?en Sanomalehti Oy, Helsinki, 1906. Ty?v?en kirjapainossa.

JOHDANTO.

Muistelmani kolmitoista vuotisesta el?m?st?ni P?hkin?linnassa ovat kirjoitetut yleispiirtein, antaakseni lukijalle k?sityksen noiden vuosien t?rkeimmist? tapauksista. Luoda tarkka kuva n?in pitk?st? el?m?n ajasta, jolloin on niin paljon eletty sis?isesti ja niin v?h?n ulkoisesti, on hyvin vaikeata. Sen saattaisi ehk? tehd? toisenlaisissa olosuhteissa ja toisenlaisen mielialan vallitessa, kuin nykyinen kirjoittajan on. Olenkin, n?in ollen, t?h?n merkinnyt vain huomatuimmat tosi-asiat, vaikkakin pienemm?tkin asiat, jotka joka p?iv? lakkaamatta sielua rasittivat, ehk?p? sittenkin olivat kauheimpia ja varsinkin kun niist? ei saattanut mill??n tapaa vapautua. Mutta kertomukseni t?llaisenakin antaa jonkinlaisen k?sityksen P?hkin?linnan vankilasta.

P?hkin?linnassa on kaksi vankilaa -- vanha ja uusi. J?lkim?inen otti vastaan ensimm?iset uhrinsa v. 1884. Sit? ennen oli linnassa vain pieni, yksikerroksinen vankila, johon saattoi sijoittaa vain kymmenkunta vankia, t?m? rakennus seisoo viel?kin. T?m? ei ole se historiallinen vankila, mutta sen paikalle noin kolme tai nelj?kymment? vuotta ennen uutta vankilaa rakennettu; historiallisesta vankilasta on en?? j?lell? vain yksi tornikoppi nykyisen vanhan vankilan kylkeen yhdistetty.

Siit?, ket? tuossa vanhassa vankilassa ennen meid?n tuloamme s?ilytettiin, min? en onnistunut tietoja saamaan. Meid?n ensimm?isin? seitsem?n? vuotena k?ytettiin sit? karsserina; sinne suljettiin my?skin sairaat vangit sek? kuolemaan tuomitut. Siell? niinik??n s?ilytettiin uudet vangit ensimm?iset kolme tai nelj? kuukautta jotta saatettaisiin pit?? vangit rangaistuksen ensi aikoina mahdollisen ankaramman j?rjestyksen alaisina. Kuutena viimeisen? vuonna pidettiin siell? ty?verstaita, joissa vangit ty?skenteliv?t, mutta t?ll?inkin, kun n?htiin tarpeelliseksi erist?? jokin vanki toisista, lakkautettiin verstoissa ty?t ja huoneet muutettiin taas kopeiksi. T?m?n vankilan pihalla toimitettiin mestaukset; viime vuosina istutettiin pihaan keitti?kasveja ja puita. T?m? piha on vanhan vankilan etupuolella; vankilan takana on sit?paitsi pienempi piha, ja t?h?n pieneen pihaan p?in ovat sek? vankilan ikkunat kuin my?skin sen tornikomeron ikkuna, jossa komerossa s?ilytettiin Ivan Antonovitsh. Eristetyt vangit saivat lyhyen ulko-ilmassa oleskeluaikansa olla t?ss?, pienemm?ss? pihassa. Vanhaan vankilaan vie vain yksi k?yt?v? ja sekin uuden vankilan pihasta, joten aina saatoimme ikkunoistamme n?hd? milloin vanhaan vankilaan vietiin eristettyj? tai uusia vankeja. Vanhan vankilan ymp?rill? on historiallinen muuri. Uusi vankilarakennus on tiilist? rakennettu kaita, pitk?, tiilinv?rinen, kaksikerroksinen rakennus, ikkunat pienet ja niiss? himme?t ruudut. Uuden vankilan pihalla on niinik??n ryytimaa sek? vankein k?velypaikat.

Aikana, jota kertomukseni koskee, oli P?hkin?linnan vankilassa kaikkiaan nelj?kymment?kahdeksan henke?. N?ist? mestattiin kaksi miest?, itsemurhan teki kaksi miest? ja yksi nainen, seitsem?n miest? tuli hulluksi, joista sittemmin kolme kuoli, tauteihin kuoli kymmenen miest?, Siperiaan l?hetettiin kuusi miest?, Sahalinille l?hetettiin yksi mies ja yksi nainen ja vankilaan j?i seitsem?ntoista miest? ja yksi nainen.

Kun Pietari-Paavalinlinnan Aleksejevskin varustuksen vankila v. 1882 lakkautettiin siirrettiin sielt? vangit, yhdeks?n henke?, P?hkin?linnan uuteen vankilaan. Vangit olivat kaikki hyvin kurjassa tilassa, laihtuneita ja keripukin vaivaamia.

Aleksejevskin varustukseen oli teljetty v. 1882 tapahtuneeseen n.s. Michailovin juttuun sekaantuneet. N?ist? vuoden kuluttua kuoli varustuksessa kuusi henke? ja yksi tuli hulluksi. J?lelle j??neet olivat puoliksi m?d?ntyneit? kun vasta asianomaiset "huomasivat" vankien tilan. T?h?n saakka "ei huomattu" mit??n, yksinp? l??k?rikin, vanha ?ij? Williams, kosketellen sormellaan sairasten vankien p?h?ttyneit? jalkoja, joka kerran sanoi: "ei t?m? viel? ole mit??n", ja m??r?si sairaalle lusikallisen maitoa sek? m?d?ntyneen ruoan sijaan -- hapankaalia ja puuroa. Hoitajain, p??llikk?kunnan ja vartijain k?yt?s vankeja kohtaan oli kyynillist?, syd?mmet?nt? ja raakaa.

Varustukseen teljettyjen joukossa oli kolme naista Lebedeva, Terentjeva ja Jakimova lapsensa kanssa. Puoliksi m?d?nnein? vietiin heid?t Karin vankilaan, paitsi Terentjevaa, joka oli kadonnut tiet?m?tt?miin. Mink?lainen olo Aleksejevskin varustuksessa vangeilla oli, siit? todistukseksi kertoivat siell? olleet vangit, ett? er??n? y?n? olivat rotat sy?d? Jakimovan lapsen, jonka ?iti vain h?din tuskin sai pelastaneeksi, er?s heist? n?ytti leip??, jota olivat saaneet sy?d?, -- se oli kaikkea muuta kuin leip??.

Elokuussa v. 1884 tuotiin Aleksejevskin ja Trubetskoin varustuksissa istuneet ja sittemmin sielt? Karin vankilassa pakkoty?ss? olleet kymmenen vankia meid?n linnaamme; usea heist? oli jo useampia vuosia ollut tyrm?ss? ja pakkoty?ss? ennen kun asiansa ratkaistiin. Karin vankilassa olonsa oli jonkun verran helpompaa, kuin linnassa olo, mutta sittenkin olivat k?rsimyksens? niin kauheita, ett? he p??ttiv?t karata ja jos ei onnistuisi -- polttaa itsens? tyrm?ss?. Vankilan muurin alle oli kaivettu k?yt?v?, rovio oli valmistettu, mutta yrityksens? keksittiin ja estettiin. Vankeja Pietariin kuletettaissa pantiin heid?t rautoihin, suljettiin akkunattomiin koppeihin jokialuksessa ja Kamaa sek? Volgaa kulettaissa seisoi kunkin kopin oven edess? asestettu vartija.

N?ist? hajanaisista piirteist? toivon jossain m??rin k?yv?n selville sek? vankilamme ulkonaiset suhteet ett? onnettomien vankien olo ennen P?hkin?linnaan siirt?mist?.

Olen jo maininnut ett? kaikki v. 1884 P?hkin?linnaan tuodut vangit s?ilytettiin ensin Pietari-Paavalin linnassa. Jo Pietari-Paavalin linnassa saimme tuntea, mit? meid?n vastaisuudessa oli odottaminen. P??llyst?n ??nen s?vy meit? puhutellessa oli, joskaan ei aina raaka, niin kumminkin aina pikkumainen ja vihainen. Mink? vuoksi esim. tuli ihmisille, jotka tuomion j?lkeen vain v?liaikaisesti muutamia p?ivi? t??ll? s?ilytettiin, mink? vuoksi luettiin n?ille pakkoty?l?isten ohjes??nn?t, joissa uhattiin raipoilla, y.m.? Mielialamme oli ylenm??rin raskas: kukin tunsi tulevan pitk?n koppivankeusajan kaikki kauhut, ajan, jolloin tuli olla eroitettuna kirjoista, olla kaukana kaikesta ihmisellisyydest?. Istua p?iv?st? p?iv??n yksin?isess? kopissa ilman kirjoja, ilman mink??nlaista ty?t? tuntui samalta kuin kuolema -- ja niin se olikin. Mieli oli niin synkk?, ett? alussa luuli, ett? meid?t aijotaan p?ivilt? ottaa; ja kun meit? kutakin, jotka kaikki olimme kahleissa, k?dest? kiinni pit?en talutettiin laivarantaan, luuli usea meist?, ett? eik?h?n meit? vied? hukutettavaksi. Vankilaan viet?ess? niinik??n k?dest? pit?en talutettiin, miltei kannettiin, vaikka jokainen meist? saattoi kahleissakin vapaasti astua. Ja kaiken lis?ksi oli saattajana toistakymment? aseellista sotamiest?. Laivaan p??sty? jo arvasimme matkamme m??r?n. Ajatukset loihtivat mieleen kuvan toistaan kauheampia: kuvittelimme maanalaisia komeroita, joihin ei p??se valoa, ei raitista ilmaa, alituinen toimettomuus, kahleet...

Se kumminkin oli erehdys: maanalainen vankeus ja ruumiilliset kidutukset ovat jo vanhenneina hyl?tyt; niiden sijalle on keksitty, niin sanoakseni, hienostettuja, v?hemm?n huomiota her?tt?vi? kidutuskeinoja. Ensimm?iset havaintomme P?hkin?linnassa olivat osaksi mieluisiakin: kopit olivat puhtaat ja kuivat ja huolimatta himme?lasisista ikkunoista, jotenkin valoisat. Vuodevaatteet puhtaat ja -- vankilan vaatteiksi -- hienot, silmien pesuastiat ja klosetit k?yt?viss?. Koppi oli jotenkin pieni, vain seitsem?n askeleen pituinen ja nelj?n levyinen, muuten saman mallinen, kuin tutkintovankilan kopit. Vuode lukittiin p?iv?ksi sein??n, ja paitsi puujakkaraa ei kopissa ollut mit??n muuta huonekalua.

Koppiin tuotua ilmoitettiin meille kullekin, ett? ohjes??nt?jen mukaan tulee vartijan puhutella meit? oikeutemme menett?neit? "sin?" sanalla, vaikkakin sittemmin vartija aina koettikin puhutellessaan k?ytt?? kolmatta persoonamuotoa. J?lkeenp?in sain kuulla, ettei n?in menetelty kaikkien kanssa. Sekin oli olevinaan omaa lajiaan systeemi?: n?in tahdottiin erist?? vankien pyyteet tai kehoitettiin olla naputtelematta, joten vankilan p??llyst? olisi saavuttanut tarkoituksen: pit?? vangit yksin?isess? vankeudessa sanan t?ydellisess? merkityksess?.

T?ss? tarkoituksessa sijoitettiin meid?t ensip?ivin? siten, ett? jokaisen vankikopin vieress? oli aina tyhj? koppi; mutta kun sitten tuli uusia vankeja lis??n, t?ytyi ne sijoittaa tyhjiin koppeihin ja naputteleminen lis??ntyi. Naputteleminen k?vi hyvin hiljaa ja tavallisesti toimitettiin se semmoiseen aikaan, jolloin vahdit jakoivat ruokaa tai olivat muissa v?ltt?m?tt?miss? toimissa. Mutta huolimatta kaikesta varovaisuudestamme saatiin meid?t usein kiini itse teossa ja silloin alkoivat mit? ilett?vimm?t kohtaukset: sinuteltiin; asetettiin santarmi oven aukosta vankia silm?ll? pit?m??n, joka heti, kun napatus alkoi, jyskytti oveen: sanottiin, ett? se on "lapsellista leikki?, jota tulee h?vet?;" kiellettiin kirjojen lukeminen, jotka kirjat, vaikka olivatkin huonoa hengellist? sis?lt?? tai jotain joutavan p?iv?ist? roskaa, sittenkin olivat arvaamattomasta arvosta niille, joiden mieli ei tehnyt taistelutta hulluksi tulla; ja jos mik??n muu keino ei saanut naputusta lakkaamaan, puettiin niskoittelija hullun paitaan.

Mekin puolestamme koetimme todistaa toimemme vaarattomuutta, sanoimme ett? kun vankilaan suljetut kaikki ovat tuomituita, niin ei kieltoon ole mink??nlaista j?rjellist? syyt?, huomautimme my?skin, ett? kun on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia naapurin kera mutta pakosta t?ytyy vaieta, on se kiduttamista, jotenka siis ei ole kummeksittavaa, joskin emme voi kieltoa totella. T?mm?ist? sallittiin vain ensi p?ivin?; pitempi aikaisille vangeille ei sallittu t?mm?isi? vapauksia, vaan jos naputusta kuultiin, hy?kk?siv?t vartijat heti koppiin ja silloin tuli tulvimalla haukkumisia ja sadatuksia. Jos t?ll?in vanki viel?kin uskalsi vastata, antoi vartijain vanhin merkin, vartijat hy?kk?siv?t onnettoman kimppuun, kaatoivat h?net maahan, pieksiv?t siin? onnetonta, pukivat h?net pakkopaitaan, sitoivat useimmaksi tunniksi rautas?nkyyn, ja ettei vanki saisi huutaa -- pistettiin kapula suuhun.

Viereisiss? kopeissa olijat, kuultuaan toveriansa pieksett?v?n, ilmaisivat vastalauseensa, -- he itsekin joutuivat saman kohtalon alaisiksi. T?ll?in nousi selitt?m?t?in mellakka, kuului huutoa, kolinaa, kaatumisia ja kapula suussa makaavien korinaa. Mellakka kuului vankilan kaikkiin komeroihin. T?m?n v?ltt?miseksi sittemmin vietiin syylliset vanhaan vankilaan, pistettiin karsseriin ja siell? vartijat vihansa onnettomien yli purkivat.

Er?s tovereistamme kertoi mitenk? kerran varsin mit?tt?m?st? syyst? vankilan p??llikk? hy?kk?si h?nen koppiinsa ja s?histen vihasta huusi: "rosvo, lurjus, min? sinut opetan!" T?h?n vastasi toverimme: "barbaari". Silloin hy?kk?siv?t santarmit h?nen p??llens?, sitoivat h?net ja sidottuna pieksiv?t veriin. Kun h?n sitten vaati l??k?rin tutkimaan vammoja, sanoi l??k?ri: "vastarintaa tehdess? sai pieni? vammoja".

Kun kerran oikeusministerin apulaisen Orshevskin ollessa tarkastuksilla, ilmoitimme h?nelle n?ist? pieks?misist?, vastasi h?n: "se ei ole totta, sill? vartijat sanovat ettei ket??n ole piesty".

Taistelumme vankilan hallintoa vastaan oli hyvin vaikeata. Useimmat vangeista olivat k?yneet kokonaan voimattomiksi -- pakkoty?n ja linnan ulkovarustuksissa istumisen kauhut olivat vieneet heilt? kaiken tarmon; he odottivat viel? helpompia p?ivi?. Kokemattomat luulivat, ettei moista helvetin piinaa saata kest?? kuin vuosi tai pari, jonka t?hden p??ttiv?t kaikin voiminsa kest?? k?rsimykset. Kokeneet sit?vastoin tiesiv?t, ettei vuodeksi tai pariksi olisi vankeja ulkovarustuksista t?nne tuotukaan; he tiesiv?t my?skin, etteiv?t mitk??n lait vaadi t?mm?ist? petomaista julmuutta vankeja kohtaan, vaan ett? se on vain viranomaisten mielivaltaisuutta, jota vastaan on taisteltava.

Ent?s tulokset?

Kolme kuukautta oltuaan P?hkin?linnassa p??tti Minakov syyskuussa v. 1884 n?lk?lakolla pakottaa my?nt?m??n h?nelle kirjoja sek? saada n?hd? tovereita. Kun voimansa heikkeniv?t ja h?nt? koetettiin v?kisten sy?tt??, l?i h?n l??k?ri? korvalle ja vaati, ett? h?net mestattaisiin, niinkuin ohjes??nn?iss? "v?kivallasta p??llyst?? kohtaan" rangaistukseksi m??r?ttiin.

Muutaman p?iv?n kuluttua vietiin h?net oikeuteen ja luettiin kuoleman rangaistus. H?nt? kehoitettiin kirjoittamaan armonanomus, mutta h?n ei huolinut sit? tehd?. Mestausp?iv?n? pyysi h?n saada kirjoittaa sukulaisilleen, mutta se h?nelt? kiellettiin. Aamusella kuului k?yt?v?ss? sotilasvartion tasaista astuntaa. Kopeissa vallitsi kuolon hiljaisuus, kukin odotti mit? oli tuleva. Minakovin koppiin astui useita henkil?it?; vankilan p??llik?n ??ni kuului: "nuttua ei huoli pukea, hatun saa ottaa". Sen j?lkeen kuului Minakovin ??ni: "hyv?sti, veljet, -- minut vied??n ammuttavaksi!" Muutaman minuutin kuluttua kuului isolta pihalta yhteislaukaus... Se oli Minakovin k?rsimysten loppu!...

Muutaman p?iv?n kuluttua poistettiin kaikista kopeista venttiilit ja s?pit ikkunoista. -- Klimenko oli hirtt?ytynyt ikkunan s?ppiin.

Kahden viikon kuluttua, ensimm?isen? joulup?iv?n?, h?iriintyi taas vankilamme tavallinen hiljaisuus: kuului metallisen lautasen helin??, sitten jalkojen kopinaa, kaatumista ja Myshkinin huuto: "mestatkaa minut ... ?lk?? ly?k?, mestatkaa!" J?hmetyimme kauhusta, emme uskoneet korviamme emmek? tiet?neet asiaa, sill? vain yksin Myshkinin naapuri tiesi h?nen tahallaan tehneen v?kivaltaisuutta vartijalle ja niin vaatien kuoleman rangaistusta itselleen, k??nt??kseen siten asianomaisten huomion tapahtumiin P?hkin?linnassa.

Kolmen viikon kuluttua tuomittiin Myshkin kuolemaan ja tuomio pantiin kohta t?yt?nt??n.

Taistelumme mielivaltaa vastaan sai yh? suuremman vauhdin; vangit alkoivat naputella jo niin kovasti ett? k?yt?v?n toisella puolella kopeissa olijat naputuksen kuulivat; koetimme saada kaikkia yksimielisyyteen toimissamme. Tottelemattomimmat vietiin vanhaan tyrm??n, mutta j?lelle j??net alkoivat sit? kovemmin naputella vaatien, ett? heid?tkin siirrett?isiin vanhaan vankilaan, toivoen siten p??st? taas yhteen, sill? vanhassa vankilassa oli vain kymmenen koppia. Naputteleminen kasvoi niin suureksi, ett? santarmien oli pakko voimainsa takaa r?misytt?? vaskisia vateja, etteiv?t vangit kuulisi toistensa naputuksia.

Nyt alkoivat taudit raivota vankien keskuudessa. Silloin saimme kokea, ettei sairaille anneta ensink??n l??k?rin apua. Keripukkia sairastaville ja keuhkotautisille, verta sylkeville, annettiin samaa ruokaa kuin terveillekin, s.o. kaksi kertaa viikossa paastokaalia ja puuroa ja muina p?ivin? lient? ynn? pikkuinen lihasiruinen. Pitempiaikaiset vangit olivat kokonaan n?liss??n, he kun olivat saaneet kauhean vatsakatarin eiv?tk? saattaneet mit??n sy?d?. Muutamat k?rsiv?t n?k?h?iri?t?, jotkut makasivat liikkumattomina lattialla, kun eiv?t voineet koko p?iv?? istua puupenkill?. Naisten puku oli hyvin vaillinainen, heill? kun paitsi paitaa, ei ollut muuta kuin ruutuselk?inen lev?tti yll?. Miehill? oli paitsi alusvaatteita, verkanuttu ja housut, p??llyslev?tti oli ommeltu puoleksi mustasta, puoleksi harmaasta sarasta, keltaset vangin merkit sel?ss?.

Sairaalaa ei vankilassa ole ollenkaan. L??k?ri k?vi sairasten luona kutsuttaissa tai vankilanp??llik?n k?skyst?. L??k?ri oli nuori mies, vasta opintonsa p??tt?nyt, Svonkevitsh nimelt??n. H?n ei ollut h?ijyn luonteinen, mutta vailla tahdon voimaa, taipui aina vastaan sanomatta p??llyst?n tahtoon. L??kkeit? annettiin joskus jonkunlaisia, mutta eri ruokaa ei yhdellek??n sairaalle m??r?tty. Sairashoitoa ei ollut mink??nlaista. Ensimm?isin? kuoli Tihonov; kuollessaan h?n vaikeroi ankarasti. H?n ei ollut koskaan naputellut, ja oikeudessa asiataan k?sitelless? oli h?n kovin surullinen ja hajamielinen. Vankeudessa ollessaan lienee h?n sittemmin kadottanut j?rkens?. H?n lienee kuollut keuhkotautiin. Jo aikaa ennen kuolemaansa siirrettiin h?net vanhaan vankilaan, ettei vaikeroimisensa synnytt?isi vankien kesken levottomuutta.

Vankien tyytym?tt?myys kasvoi yh? suuremmaksi; useilla oli kinaa p??llyst?n kanssa. Shebalin kielt?ytyi sy?m?st? ja vaati saada tavata omaisiansa. Kolmenakymmenen?ensim?isen? n?lk?p?iv?n?ns? joutui h?n tunnottomaan tilaan ja alkoi sy?d?. Ignati Ivanov, joka oli Kasanista tuotu, k?rsi unettomuutta, muuttui alakuloiseksi ja ?isin sek? p?ivin lakkaamatta kuului h?nen askeltensa ??ni.

Sen j?lkeen alkoi ?isin kuulua huutoa -- Shjedrin oli tullut hulluksi. Vankilan hallinto ei ottanut sit? uskoaksensa, vaan m??r?si h?nelle rangaistuksen kuni terveelle. Vartijat eiv?t j?tt?neet h?nt? rauhaan ei p?iv?ll? eik? y?ll?, useamman kerran kuletettiin h?net vanhaan vankilaan. Shjedrin oli kaksi kertaa tuomittu kuolemaan, toisen kerran h?nen ollessaan matkalla Siperiaan syyst?, kun h?n silloin puolusti er?st? naisvankia, joka jostain syyst? pantiin k?ysiin. Karin vankilassa oli Shjedrin kiinnitetty kahleilla kottik?rreihin, jota h?nen t?ytyi muassaan kaikkialla kulettaa, jopa nukkuakin sen viereen. P?hkin?linnaan tuotua alkoi h?n heti puhella sekavasti. H?n uskotteli, ett? santarmit olivat p??tt?neet "kuivattaa h?nen henkisen kykyns?" ja sen vuoksi yh? tirkist?v?t h?nen koppinsa ovenaukosta. Sitten h?n sanoi h?nelt? kadonneen puoli p??t?, toinen puoli p??st? ja yksi silm? oli en?? j?lell? ja ne h?nen t?ytyy pelastaa mill? keinoin tahansa, eik? sallia santarmien niit? katsoa. H?n valitti t?m?n olevan h?nelle hyvin vaikeata, sill? santarmit eiv?t olleet tavallisia, mutta "erinomaisia, jotka tuntevat koko nykyaikaisen tieteen". N?m?t houreensa h?n naputteli naapurillensa. Useimpia raivokohtauksia oli h?nelle jo tapahtunut, t?ll?in h?n aina koetti est?? santarmien katsomasta ovenaukosta. Ja nuo, tietysti, sit? useammin katsoivat, josta Shjedrin parka yh? enemm?n raivostui. Varsinkin vankilan p??llikk? Sokolov joutui suunniltaan Shjedrinin, muka, itsep?isyydest?, ja v?h?n v?li? taas antoi sitoa vangin k?ysiin ja vied? vanhaan vankilaan. Ei ottanut uskoaksensa Shjedrinin olevan sairaan ennenkun h?n v. 1891 muuttui kokonansa idiotiksi ja kaikesta v?linpit?m?tt?m?ksi.

Kun ei sairaista ensink??n v?litetty, alkoi vankien keskuudessa surma tehd? kamalaa ty?t??n. Malarskij, Butsevitsh ja Nemolovskij kuolivat keuhkotautiin. Useita oli keripukin vaivaamia ja sylkiv?t verta. Nyt vasta n?htiin tarpeelliseksi p??st?? vankeja pihalle niin, ett? saivat n?hd? toisiansa, kuusi meist? saivat sen armon. T?m? tapahtui kahdesti viikossa, puolituntia kerrallaan. Muuten saimme yksin olla puolituntia ulkona, jos milloin kelt? jostain syyst? ei t?t?kin armoa riistetty, vaikka yleens? pihalle p??stettiin vain semmoisia, jotka v?himmin naputtelivat, siis jo puoliksi mielisairaita. Butsevitsh sai my?skin armon n?hd? tovereitansa, mutta sen vain pari kertaa, sill? h?n ei sitten en?? jaksanut nousta vuoteesta. Kuolinvuoteellaan h?n surkutteli ettei en?? jaksanut k?velytoverilleen vied? paria sokeripalasta. Niin suuri on rakkauden tarve koppivankeudessakin; yksist??n jo se seikka, ett? sai n?hd? ihmist?, joka sinua ymm?rsi, voi nostattaa lapsellista riemua ja ihastusta!

Butsevitsh kuoli hiljaa. Kuulimme vartijoiden pari p?iv?? ennen h?nen kuolemaansa menev?n h?nen koppiinsa, sitten ei en?? kuulunut mit??n. Luultavasti h?netkin vietiin vanhaan vankilaan kuolemaan. Sen j?lkeen kuoli kohta viel? kaksi: Nemolovskij ja Dolgushin, edellinen keuhkotautiin, j?lkim?inen kuihtui v?hitellen kunnes kuolema pelasti k?rsimyksist?. Kumpikin vaikeroi kovin ja heid?tkin vietiin vanhaan vankilaan.

N?it? kahta siirrett?ess? huomasimme me muut selv??n, ett? heid?t vied??n kuolemaan. Vanhassa vankilassa on hyvin tuoresta ja kylm? ja nuo onnettomat, horroksista her?tty??n saattoivat selv??n huomata syyn, miksi heid?t oli sinne tuotu, eiv?tk? he ennen kuolemaansa saattaneet edes tovereilleen j??hyv?isi? naputtaa.

T?m?n j?lkeen useat meist? vaativat, ettei kuolevia viet?isi vanhaan vankilaan. Vankilan hallinto suostui siihen ja Hellis sek? Slatopolskij, jotka niinik??n kohta kuolivat, saivat kuolla kopeissaan.

Kauheata on muistella kahta ensim?ist? vuottamme P?hkin?linnassa. Sen ilma ik??nkuin henki kuolemaa vankein keskuuteen ja millainen olikaan kuolema -- yksin?isyydess?, ilman ainoatakaan yst?v?llist? sanaa! Kuolevien tila oli hirmuinen, he saivat maata avuttomina, ei vaihdettu vuodevaatteita, ei edes tarpeelle nostettu.

Useat tiesiv?t varmasti, ett? kuolema l?hestyi. Keuhkotautiset saivat usein verensy?ksy kohtauksia, joka heit? heikonti niin, etteiv?t jaksaneet sormellaan vuoteensa laitaan naputtaa, tai jos naputtivat joskus, niin tapahtui se niin s??nn?tt?m?sti, ett? sit? oli vaikea ymm?rt??. Tavallisesti sanoivat he t?ll?in j??hyv?iset tovereille, kun jo tunsivat kuolemansa l?hestyv?n.

Mutta eip? aina kuolevillekaan annettu anteeksi heid?n naputuksiansa. Niinp? esim. K?bulinski? rangaistiin naputtelemisesta ja vankilan p??llik?n "sinuttelemisesta" eik? suotu h?nen tavata tovereitaan, vaikkakin ennen oli luvattukin, ja niin sai h?n silm?ns? ikuiseen uneen sulkea ilman, ett? hartain toivonsa -- saada viimeisen kerran syleill? tovereitansa, -- olisi toteutunut...

Jonkun aikaa turhaan taisteltuaan naputtelemista vastaan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla, j?tti vankilan hallinto viimein kovuudet t?t? vastaan; t?ydellinen vankien erist?minen ei onnistunut ja nyt jo alettiin p??st?? vankeja kohtaamaan toisiansa, vaikka kyll?kin yht? kerrallaan ja vain muutaman minuutin aikana. Sen sijaan koettivat santarmit nyt tukahduttaa vangeissa kaiken itsen?isyyden; varsinkin heikkojen sairasten puolesta puhumista ei tahdottu sallia ja v?himmin kaikkea, ett? se teht?isiin yksimielisesti. Mit? julmimmassa vihan vimmassa tavallisesti t?ll?in vankilan p??llikk? kiljui: "kuinka uskallat puhua toisista: se ei ole sinun asiasi, -- t??ll? ei ole 'toisia'!"

Sen parempaa apua ei ollut ylemmist?k??n viranomaisista. Vankilan tarkastus toimitettiin noin nelj? kertaa vuodessa. Sis?asiainministerin apulainen k?vi kerran santarmiston p??llik?n kera, departementin p??llikk? kerran, pari kertaa santarmihallituksen p??llikk?, joskus k?v?si prokuraattorikin. N?m?t tekiv?t meille kysymyksi? terveydest?mme, k?velyist?mme, j.n.e. Tiet?ess?mme, ett? kaikki valituksemme ovat turhia, vastasimme kysymyksiins? ylimalkaisesti, p??st?ksemme vain heist?. N?iss? tilaisuuksissa sis?asiainministerin apulainen Orshevski huomautti vangeille, kuinka, muka, t??lt? poisp??seminen on sula mahdottomuus, lis?ten t?h?n joskus: "muuten riippuu asia suuresti teist? itsest?nne, kuinka t??ll? k?ytt?ydytte".

Kuinka turhia moiset tarkastukset olivat, se parhaiten k?y ilmi siit?, ett? heikot sairaat kuolevat ja mielipuolet j?iv?t yh? edelleen avuttomaan tilaan.

T?h?n aikaan tuli Juvatshev mielipuoleksi. H?n muuttui uskonnolliseksi hourailevaksi, melkein lakkaamatta oli h?n polvillaan ja katse luotuna linnoituksen kirkon ristiin, h?pisi rukouksia ja teki ristinmerkkej?. Orshevski kehotti Juvatshevia menem??n luostariin munkiksi, johon h?n vastasi lyhyeen: "olen mahdoton". Kohta sen j?lkeen vietiin h?net pois P?hkin?linnasta emmek? tiet?neet mihin h?n joutui.

Arontshik sai luvan tavata toisia vankeustovereitaan, mutta h?n ei kertaakaan l?htenyt kopistaan. Kuten jo on sanottu, pelk?si h?n santarmien katseita ja niit? pakoon piiloutui kopin nurkkaan. T?m?n est?miseksi muurattiin nurkkiin tiilipatsaat ja Arontshik-paran t?ytyi pysy? santarmien n?kyviss?.

Naisvangit saivat vankilan p??llik?lt? osakseen naisen arvoa mit? suurimmassa m??r?ss? alentavaa kohtelua. Jokaisena lauantaina toi h?n naisvankien koppiin naistarkastajan, jonka tuli toimittaa henkil?kohtainen tarkastus. Nuo tarkastukset olivat mit? kauheimpia, sill? ne olivat kokonaan turhanp?iv?isi?, kyynillisen raakoja ja kiduttavia. Tarkastusta toimitettaessa katsoi p??llikk? oviakkunasta. Kun naisvangit, t?m?n huomattuaan, alkoivat huutaa, sanoi p??llikk?: "kaikkeapa, ik??nkuin ei olisi ennen alastomia naisia n?hty, -- joutavanp?iv?isest? huutavat!"

Muuten on sanottava, ett? naisia kohdeltiin hiukan paremmin kuin miehi?. Naisia ei sidottu nuoriin eik? piesty; joskus, kun sattui yhteent?rm?yksi? vankilan p??llysmiesten kanssa, heit? "vahingoissa" tyrkittiin ja vietiin karsseriin. Eik? heille oltu raakojakaan niin usein, kuin miehille. Kaikesta p??tt?en tahdottiin heit? hengiss? s?ilytt??. Kun er?s naisvanki tuli sairaaksi, annettiin h?nelle l??kkeit? ja ruokaa; hoitoa sit? vastoin ei h?nk??n saanut mink??nlaista, vaikka olikin niin heikko, ett? houraili eik? voinut; vuoteelta avutta nousta. H?nen luonaan ei k?yty muutoin kuin ruokaa viem?ss? ja tarkastusta toimittamassa.

Suurinta k?rsimyst? sittenkin tuotti meille yksin?isyys. Se oli hirmuisinta, sill? ei edes kuolemaisillaan oleville suotu, kuten jo sanoin, sit? v?h?ist? lohdutusta, ett? olisivat saaneet vankeustovereitansa tavata. Kirjoja oli k?ytett?v?n?mme vain muutamia vanhanaikuisia hengellisi?, tai kertomuksia pyhiinvaellusretkilt? y.m.s. Ty?t?k??n ei ollut mink??nlaista; kirjoittamista ei ollut ajateltavakaan. Jotkut sepittiv?t runoja ja piirsiv?t niit? seiniin, joista santarmit mit? raaimmilla huomautuksilla s?est?en ne pois pyyhkiv?t. Ainoa, mik? mielipuolisuudesta pelasti, oli naputteleminen toisillemme, mutta hintansa se sekin monelle maksoi! Useille hengen ja toisille j?rjenvalon.

Vain se, joka itse on kokenut yksin?isen vankeuden p?ivi?, kykenee k?sitt?m??n kaikki sen tuottamat k?rsimykset ja kauhut. Koppivankeus on rangaistuksista raain, se on kidutuksen veroinen. Mutta ah, kuinka harvat sivistyneist?k??n siit? v?litt?v?t! Jos joku on jonkunkaan aikaa ollut suljettu karsseriin tai saanut viett?? yksin?isi? p?ivi? sairaalassa, mimmoisella kauhulla h?n niit? p?ivi?ns? muisteleekaan! Ja kumminkin -- mit? on heid?n k?rsimyksens? yksin?isen koppivangin k?rsimyksiin verrattuna, joille ei toivoakaan niiden loppumisesta?...

... Kuinka hyvin sopiikaan t?ss? johtaa mieleen Shukovskin runon:

Vanki perholle.

S? mist? lensit, perhoseni? Sanoppa, ilman asukas, Mi johti sinun kulkuas Mun kurjan kurjaan koppihini? Ei valo aamuruskosen Voi milloinkahan p??st? t?nne; On kauhu t??ll? yst?v?mme, Ei j?lke?k??n ilojen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet