Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Notes and Queries Vol. IV Number 91 July 26 1851 A Medium of Inter-communication for Literary Men Artists Antiquaries Genealogists etc. by Various Bell George Editor
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 59 lines and 1703 words, and 2 pages
Romaani
Kirj.
KY?STI WILKUNA
WSOY, Porvoo, 1912.
TEUVO PAKKALALLE
SANTERI ALKIOLLE,
laajan kotiseutuni eteville ihmiskuvaajille heid?n t?ytt?ess??n viisikymment? vuotta
kunnioittaen
TEKIJ?.
SIS?LLYS:
Mets?l?inen Is?llinen p??t?s Luostarikirkon edustalla Kirkossa Luostarimuurien sis?ll? Uneksija Kohtaamisia Luostari saa tietoonsa uuden pappismunkin Sisar Kaarina saa kuulla er??n uutisen. Toistensa kuuluvissa, mutta ei n?kyviss? Sairastuvassa L?hentymist? Salarippi Nuoruus ottaa oikeutensa takaisin Piispantarkastus Loppukatsaus
METS?L?INEN.
"Ja sen min? sanon sinulle, kanttori, ett? sanokoon piispa mit? hyv?ns?, niin Kerttulia min? en aja pappilasta pois, en!"
Ja is? Mikkeli, J?ms?n seurakunnan kuratus eli kirkkoherra, ly?d? j?r?ytti turpean nyrkkins? p?yt??n, niin ett? juuri t?ytetyst? katajahaarikasta l?ik?hti olutta myllylaudalle. Vaikka vasta oli puolenp?iv?n aika, istuivat he kanttorin kanssa ryypiskellen ja pelaten j?lkim?isen tuvassa. Ikkunalauta oli ty?nnetty auki ja ulkoa l?yh?hteli vasta niitetyn hein?n tuoksu ja kuului p??skysten luritusta.
Kanttori, joka oli jo yht? humalassa, odotti suunvuoroa ja alkoi sen saatuaan rentoilla eilisell? kalansaaliillaan. Mutta kuratus keskeytti h?net heti alkuun, ?nk?tt?en:
"El?, el?, el? sin? kanttori... kyll? min? ne sinun kalansaaliisi tunnen..."
Kanttori korotti ??nt??n ja koetti saattaa kalastuskertomuksensa loppuun, mutta silloin ilmestyi ikkuna-aukon taakse joku, joka varjosti heilt? p?iv?nvalon, ja kumpikin vaikenivat he yhtaikaa. Siell? seisoi keski-ik?inen tanakkatekoinen vaimo, sel?ss??n iso kontti ja huivi ty?nnettyn? niskaan. H?n kurkisti sis?lle, katsahti vuorotellen kumpaankin mieheen ja kysyi:
"Onko se pappi t??ll?, kun sanoivat sen tulleen kanttorin tuvalle?"
"T?ss?!" sanoi is? Mikkeli, ly?den k?mmenens? p?yt??n "mit?s sinulla on minulle asiaa?"
"No kun olisi tuo poika ristitt?v?, ettei h?nen nyt ihan pakanana tarvitsisi l?hte? maailmaa kiert?m??n", vastasi vaimo siirtyen hieman syrj??n, jolloin h?nen takaansa tuli n?kyviin noin nelitoista vuotias poika. Sill? oli p??ll??n aikamiehen sarkamekko, jonka hihat oli k??ritty vahvoiksi mykkyr?iksi. Sel?ss??n h?nell? oli vahvatekoinen jousi ja olkap?ille ulottuvaa tukkaa piti koossa pieni ja partaaton sarkanaapukka, joka oli py?re? kuin pallonpuolikas. H?nen vilkkaat silm?ns? v?l?hteliv?t eloisasti, kun h?n ?itins? takaa uteliaasti kurkisti sis?lle kanttorin tupaan.
"Mit?, tuoko tuossa?" kysyi kuratus tuimasti, osottaen sormellaan poikaa.
"Ka se juuri", my?nsi ?iti.
"No olette te j?ms?l?iset!... Miksei sit? aikanaan ole ristille tuotu?... Ja mist? pit?j?n kulmalta te sitten oikein olette?"
"Korpilahden puolelta, sielt? Kuusanm?en syd?nmailta, ja onhan sit? jo kauankin aiottu ristille kulettaa, mutta Tuomas-vainaja sanoi aina, kun min? siit? puhuin, ett? kerki??p? tuota, jahka tulee muutakin asiaa kirkolle. Ja niin se on aina j??nyt. No nyt sitten kev??ll? lumen sulatessa otti Tuomas ja kuoli niihin karhunpuremiin, joita se oli paastosta asti sairastanut. Se kun poloinen yritti mets?ss? ollessaan kirveell? nujertamaan sit? samaa kontiota, joka syksyll? repi meid?n ainoan lehm?mme. Niine. Ja sitten t?ss? miittumaarin alla paloi pirtti poroksi, kun me pojan kanssa olimme mets?ss? tuohia kiskomassa. Miten liekin syttynyt, paukka kaiketi lensi, kun min? j?tin suurimapadan liedelle hautumaan, ja niin meni kaikki, ettei j??nyt muuta kuin mit? t?ss? p??ll?mme n?kyy. Silloin min? sanoin pojalle, ett? nyt on parasta kun painutaan t?st? kyl?lle, sill? n?lk??n me t??ll?kin kuolemme. Parissa Korpilahden talossa olemme sitten olleet ty?ss? ja kun tulimme t?nne kirkolle, niin sanoin min?, ett? nyt on parasta poiketa papin luo pyyt?m??n sinulle kastetta, kun ei silt? Tuomas-vainajalta milloinkaan tullut l?hdetyksi."
Vaimo lasketti t?m?n tulemaan yht?menoa ja tasaisella ??nell? kuin ulkoa opitun l?ksyn, silm?illen tuttavallisesti vuoroin kirkkoherraa, vuoroin kanttoria. Edellinen jahkaili ja murahteli hyv?n aikaa itsekseen, kunnes neuvotonna kysyi:
"Ja minnek? te sitten aiotte vaeltaa?"
"Rantamaahan p?inh?n me olemme aikoneet t?st? painua. Siell? jossain Turun l?hist?ll? pit?isi olla Tuomas-vainajalla sukulaisiakin. Ja eik?h?n tuota k?yh? leski siell? rikkaammilla mailla aina paremmin jotakin toimeentulon neuvoa l?yt?ne. Vaikka samahan tuo on miss? h?nt? milloinkin ty?t? ja ruokaa saa", vastasi ?iti, katsoen viimeisi? sanoja lausuessaan luottavasti kuratusta silmiin.
Mutta Turku-nimi pani kuratuksen miettim??n kokonaan toista asiaa. H?n raapi takkuista partaansa molemmilta poskilta ja leuan alta, muristen itsekseen: "Kun he tulevat Turkuun, voi siell? viel? tulla kapitulin herrojen ja vaikka itse piispan korville, ett? t??ll? J?ms?ss? on viel? kastamattomia pakanoita." ?ke?sti tiuskasi h?n odottavalle vaimolle:
"No totta kai se pentu on kastettava! Menk?? siit? kirkon luo odottamaan. Mutta sen min?, vaimo, sanon sinulle, ett? ne korpilahtelaiset ovat kaikista vastahakoisin joukko koko laajassa J?ms?n pit?j?ss?. Lapsensa ne j?tt?v?t pyh?? kastetta vaille eiv?tk? maksa sielunpaimenelleen koskaan t?ysi? kymmenyksi?. Mutta kyll? min? ne..."
Vaimo oli poikineen jo menossa, kun kuratus uhkauksensa keskeytt?en huusi heid?n j?lkeens?:
"Ent?s kummit, hoi! Onko kummeja?"
"Hyv?nen aika, mist?s meille k?yhille syd?nmaalaisille olisi kummit mukaan tullut?" h?t??ntyi vaimo.
"No, no, menk?? siit?, kanttori muorineen tulkoon kummiksi", keskeytti h?net kuratus hiukan lauhemmin.
H?n siemasi olutta tuopista, pyyhki partansa ja sanoi:
"Menn??n sitten ja jatketaan iltap?iv?ll? tuota peli?."
Mutta kanttorin muoria ei l?ytynytk??n. H?n oli ?sken lukinnut olutkellarin ja mennyt matkoihinsa. Korvallistaan kynsien py?r?hteli kanttori neuvotonna ymp?ri tupaa, kunnes kirkkoherra ratkasi pulman sanomalla:
"No n?eth?n sin?, ettei se t??ll? ole. Tietysti se silloin on Kerttulin luona juoruamassa. Juokse sin? sen kautta, min? nousen t?st? suoraa kirkolle."
Ja k?dess??n suuri kirkon avain l?hti kanttori piennarta pitkin menn? lenn?tt?m??n pappilaan. Sielt? joutui h?n muorinsa ja pappilan Kerttulin kanssa kirkon rappusten eteen samaan aikaan kuin kuratuskin, joka itsekseen murahdellen ja syleksien oli hitaasti k?vell? l?nt?stellyt kanttorin talolta tuovaa polkua. Ristilapsi seisoi asehuoneen seinustalla ja n?ytteli joustaan kuratuksen tai oikeammin Kerttulin pojalle, joka kummiv?en edell? oli hilpassut t?nne kirkkotarhaan.
"Se on is?-vainajan jousi enk? min? sit? oikein viel? jaksa j?nnitt??, mutta annahan kun min? p??sen v?h?n isommaksi, niin jo putos oravat ja koppelot..." kehui poika ja ojensi innoissaan jousen kirkonkatolla olevaa risti? kohti.
Mutta r?misten aukeni kirkonovi ja kuratus sek? kanttori meniv?t sakaristoon, miss? j?lkim?inen auttoi edellisen p??lle papillista asua. Kanttorin muori opasti ristitt?v?n eteisen ovisuuhun seisomaan, asettuen itse Kerttuli-em?nn?n kanssa h?nen taakseen kumpaankin ovenpieleen. Kastettavan ?iti, joka oli laskenut konttinsa ver?j?n pieleen, seisoi ulkopuolella rappusilla ja h?nen rinnallaan seisoi hajas??rin ja yl?sk??rityin housunlahkein Kerttulin poika.
"No herrankiesus, eik? tuolla pojalla ole jousikin viel? sel?ss?", h?t??ntyi yht?kki? kanttorin muori, mutta samassa astui kuratus kanttorin seuraamana eteiseen ja muori j?i vaieten paikalleen.
"Ota jousi pois sel?st?si!"
Poika avarassa sarkamekossaan seisoi vasemman jalkansa varassa ja raaputti oikean jalan varpailla nilkkaansa. Papin sanojen johdosta muutti h?n ruumiinsa painon oikealle jalalle ja jatkoi raaputusta p?invastaisessa j?rjestyksess?, samalla kuin h?n katsoi kirkkoherraa kiinte?sti silmiin. Mutta korottaen ??nens? kahta askelta ylemm?s lausui is? Mikkeli harvaan:
"Min? sanon sinulle: ota pois jousi sel?st?si!"
Poika asettui nyt molempien jalkojensa varaan, mutta katsoi yht? julkeasti pappia silmiin, aivankuin h?nen kielell??n olisivat py?rineet sanat: mit? ?yskit siin??
Mutta nyt hy?kk?si ?iti esiin, riisti pojan sel?st? jousen ja valitti portaille palatessaan:
"Voi ristinkiesus sent??n, mink?lainen ?k?puukko siit? tuosta pojasta onkin tullut."
Nyt saattoi pitk? kasterituaali rauhassa alkaa ja juhlallisesti kysyi is? Mikkeli:
"Mik? lapselle annetaan nimeksi?"
"Ka, kunhan nyt saisi jonkunkaan, mink? hyv?ns? ristillisen nimen. Pojaksi sit? on vain t?h?n asti sanottu, kun ei meill? muita lapsia ole ollutkaan", eh?tti ?iti.
Add to tbrJar First Page Next Page