Read Ebook: The Story of Florence by Gardner Edmund G Erichsen Nelly Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 981 lines and 126557 words, and 20 pages

Translator: Toini Swan

VAIMO, JONKA MINULLE ANNOIT

Kirj.

Hall Caine

Suomentanut Toini Swan

WSOY, Porvoo, 1913.

SIS?LLYS.

Tekij? lukijalle.

Ty?vuoteni. Avioliittoni.

Lempiviikkoni. Min? rakastan.

Min? tulen ?idiksi. Joudun kadoksiin.

Pelastunut.

TEKIJ? LUKIJALLE.

En katso tarpeelliseksi enk? toivottavaksi ilmaista, mink? verran Mary O'Neillin kertomus perustuu omaan mielikuvitukseeni ja mink? verran todenper?isiin tapahtumiin. Mutta koska t?ss? teoksessani olen k?ytt?nyt l?htein?ni enemm?n tosiseikkoja kuin romaaninkirjoittajain on tapana, olen katsonut velvollisuudekseni muutella ja muodostella merkitsevimpi? kuvauksia ja luonteita est??kseni lukijaa yritt?m?st? arvailla, keit? esiintyv?t henkil?t todellisuudessa ovat olleet.

Se el?m?nlaatu, jota suuri osa romaaniani kuvaa, on minulle pienimpi? piirteit? my?ten tuttua -- niin tuttua, etten voi sanoa tietoisesti luoneeni siihen mit??n uutta; vaikken siis voi toivoa onnistuneeni t?ydellisesti k?tkem??n juonen pohjana olevaa todellisuutta, olen sit? k?sitellyt aivan vapaasti, katsoen ettei itse toiminta ole teoksessani p??asia.

Se aihe, jota olen pit?nyt silm?ll?, on niin yleisinhimillinen, ett? luulen sen olevan riippumattoman paikallisuudesta; sen n?ytt?m?ksi sopii yht? hyvin Yhdysvallat kuin Brittein valtakunta tahi mik? muu Europan maa tahansa. Se on tuo ikivanha kysymys Naisen suhteesta Mieheen -- ei yksist??n avioliitossa, vaan kaikessa, mik? heit? yhdist?? kehdosta hautaan.

Siksip? olen yritt?nyt parastani kertoessani tosikertomuksen er??st? Naisesta, joka kertomus monessa suhteessa on tosikertomus kaikista Naisista, siin? kun k?sitell??n Naisen el?m?n nelj?? suurta ja t?rke?? ajanjaksoa Nainen ja h?nen is?ns?, Nainen ja h?nen miehens?, Nainen ja h?nen lapsensa, Nainen ja h?nen Jumalansa.

MARTIN CONRAD TEKIJ?LLE.

T?ss? ovat muistiinpanot, joista juttelimme. Tehk?? niill? mit? haluatte. Muutelkaa, korjailkaa, lis?tk?? tai pyyhkik?? pois oman mielenne mukaan. Ne ovat kirjoitetut ainoastaan minun luettavikseni ja siksi niiss? on paljon sellaisia kohtia, jotka vaativat selityst?, ennenkuin niit? voi k?ytt?? siihen tarkoitukseen, jonka te olette niille m??r?nnyt. T?ydent?k?? niit? selityksill? niin paljon kuin suunniteltu aiheenne vaatii. Se syv? liikutus, jota ette kyennyt salaamaan kertoessani teille rakkaani el?m?ntarinaa, on takeena siit?, ett? tulette k?sittelem??n sit? my?t?tuntoisesti ja hell?varoen.

Saattaa, ehk? tapahtua, ett? kirjanne her?tt?? ilmestyess??n jonkin verran vihamielisyytt?, ja olipa teid?n kuvauksenne vaikka kuinka hell?varoen tehty, niin sittenkin voi t?st? vihamielisyydest? osa kohdistua kuvattaviinnekin. Mutta se on yhdentekev??. Kuten tied?tte, on h?n nyt siell?, miss? maailman tuomio ei voi h?nt? saavuttaa. Ja min? puolestani olen viime aikoina niin useasti ollut vastatusten kuoleman kanssa, etteiv?t muut vaarat minua pelota.

Aiheenne miellytt?? minua. Olen tyytyv?inen ja onnellinen, jos t?m?n kertomuksen perustalla voitte kirjoittaa, yleis?lle jotain, joka saa sen selvemmin kuin ennen ?ly?m??n, kuinka julma ja v??r? on se Miehen ja Naisen suhde, joka kaikkina aikoina n?ytt?? nauttineen lain, viel?p? uskonnonkin siunausta. Silloin minusta tuntuu, ett? olen ollut oikeassa -- t?ysin oikeassa -- salliessani maailman vilkaista rakkaani tahrattoman syd?men pyhitettyihin tunnustuksiin.

Kuulin t?n??n j?lleen h?nen ??nens?. H?n on oikeassa. Rakkaus on kuolematon. Jumala siunatkoon h?nt?, ikuisesti rakastettuani!

ENSIM?INEN OSA

NAINEN JA H?NEN IS?NS?

Mary O'Neillin kertomus.

Ensim?inen luku.

"Syvyyksist? min? huudan sinua, Herra", niin alkaa er?s ihanimpia psalmeja, ja el?m?ni syvyyksist? ovat t?m?n kertomuksen tapahtumat.

Min? en ollut haluttu lapsi -- en ainakaan tytt?n? haluttu. Sen sain kuulla is? Dan Donovanilta, joka oli pit?j?mme pappi. Min? synnyin lokakuussa. Kaiken p?iv?? oli rankasti satanut. Sade pieksi rajusti talomme seini? ja valui vuolaina virtoina alas pitkin ikkunaruutuja. Nelj?n tienoissa iltapuolella tuuli yltyi, ja silloin pitk?? ajotiet? varjostavien p?hkin?puiden kellastuneet lehdet kahisivat kuuluvasti, ja peninkulman matkan p??ss? oleva meri vaikeroi kuin tuskiaan valitteleva koira.

Alakerrassa is?ni huoneessa istui is? Dan takkavalkean ??ress?, siirrellen rukousnauhansa helmi? ja tarkaten pienint?kin ??nt?, joka tuli is?ni huoneen p??ll? olevasta ?itini makuusuojasta. Is?ni raskaat askeleet, jotka saivat koko talon t?r?j?m??n, jatkuivat lakkaamatta edestakaisin ikkunasta huoneen nurkkaan ja nurkasta vastakkaiselle sein?lle. Tuon tuostakin Bridget t?ti pist?ytyi sis??n kertomaan, ett? kaikki k?vi hyvin, ja aina puolen tunnin kuluttua tohtori Conrad astui huoneeseen kuulumattomin askelin, kuten h?nen tapansa oli, veti muutamia sauhuja pitk?st? savipiipustaan ja palasi sitten j?lleen toimeensa.

Is?ni oli menehty? k?rsim?tt?myydest?.

"Kest?? kauan", sanoi h?n kiinnitt?en katseensa tohtorin kasvoihin.

"Ei pid? tuskailla -- ei mitenk??n tuskailla", sanoi is? Dan.

"Se on aivan tarpeetonta", sanoi tohtori Conrad.

"Joutukaa sitten takaisin ja toimittakaa asia loppuun", sanoi is?ni. "Viisisataa dollaria teille, jos kaikki p??ttyy hyvin."

Is?ni oli luullakseni siihen aikaan suuri mies. Suuri mies h?n on luullakseni viel?kin. Kova ja julma h?n on ollut minua kohtaan, se on minun kuitenkin my?nnett?v?. Jos h?n olisi kuninkaaksi syntynyt, niin h?n olisi saattanut kansansa pel?tyksi ja ehk?p? kunnioitetuksikin kautta koko maailman. H?n syntyi kansankodissa, viel?p? kaikkein k?yhimm?ss?, m?kitupalaisena. Ellanin kolkolla r?meik?ll? on viel?kin h?nen kotim?kkins? valkeaksi kalkittuine seinineen ja olkikattoineen.

H?nen oma is?ns? oli ollut rajuluontoinen mies, t?ynn? uskaliaita unelmia, joista suurin osa oli keskittynyt h?neen itseens?. Vaikka h?n oli turvemajassa kasvanut ja Daniel Neale nimelt??n, uskoi h?n polveutuvansa suorassa polvessa saarensa ylh?isimm?st? aatelistosta, Hovin O'Neilleist? ja Raa-linnan parooneista. Todistaakseen v?itteens? tosiksi h?n p?iv?kaudet selaili pit?j?n kirkonkirjoja ja y?ns? h?n vietti ??nekk??sti jutellen kyl?n ravintolassa. Kansa sanoi h?nt? "Neale lordiksi" puolittain piloillaan, puolittain tosissaan. Er??n? p?iv?n? h?net kannettiin kotiin kuolleena. H?n oli saanut surmansa p?ihtyneen? riidelless??n ?kkipikaisen kerskurin, kapteeni O'Neillin kanssa, joka oli l?im?hytt?nyt h?nt? ohimolle kepill??n. H?nen vaimonsa, minun iso?itini, ripusti silakkaverkon vainajan vuoteen eteen est??kseen toisessa vuoteessa nukkuvia lapsia n?kem?st? h?nt?.

Lapsia oli kuusi, ja miehens? kuoleman j?lkeen oli vaimon hankittava ruokaa kaikille. Maa, joka kuului h?nen m?kkiins?, oli laihaa, ja leiv?n saantia kartuttaakseen h?nen oli tapana k?yd? kitkem?ss? varakkaampien naapuriensa istutuksia. Niukasti siit? ty?st? maksettiin -- yhdeks?n pence? p?iv?lt? kauniilla s??ll? ja kuusi pence? muina p?ivin?, ja kahdesti viikossa annettiin kannu maitoa ja kimpale voita matkaan. Puutetta k?rsittiin, ja lapset joutuivat siit? ensim?isin? k?rsim??n. Kuolema korjasi heist? viisi. "Heit? ei haluttanut j??d? luokseni", oli ?idin tapana sanoa. Is?ni vain j?i eloon; h?nkin oli Daniel nimelt??n. Kun h?n varttui isommaksi, oli ?idill? paljon apua h?nest?. H?n rakasti ?iti??n, siit? olen vakuutettu. Luulenpa t?ydell? todella, ett? h?n alkujaan oli rakastava ja jalomielinen luonteeltaan, vaikka sit? nyt on vaikea uskoa.

Tekisin v??rin h?nt? kohtaan, ellen kertoisi muuanta juttua h?nen poikavuosiltaan. H?n oli ?itineen k?ynyt vuorilla leikkaamassa kanervia, jotka Curraghista saadun turpeen kera olivat m?kkil?isten ainoaa polttoainetta. He raahasivat matkassaan olkik?ydell? sidottua okaista kanervakimppua, kun maantielle k??ntyess??n joutuivat uhkeitten vaunujen tielle, jotka ?kkiarvaamatta ajaa karahuttivat esiin hovin ajotien kulmauksesta kahden korskean p?hkin?nkarvaisen hevosen vet?min?, joita ohjasi loistavapukuinen englantilainen ajuri. Hevoset per?ytyiv?t s?ikkyen suurta kanervakimppua, jolloin vaunuissa istuva herrasmies kiroillen pisti p??ns? ulos vaununikkunasta, ja samassa raaka ajuri l?im?hytti ruoskallaan avop?ist? vaimoa ja pienen pojan paljaita s??ri?.

Seuraavassa tuokiossa vaunut katosivat. Ne olivat O'Neillin suvun p??miehen, Raa-linnan lordin, sen, jonka l?heinen sukulainen, kapteeni O'Neill, oli tappanut isois?ni, eik? poloinen iso?itini niinmuodoin virkkanut mit??n. Mutta niin pian kun kivist?v?t s??ret sen sallivat, kuivasi poikanen silm?ns? repaleisella hihallaan, sanoen:

"?l? ole mill?sik??n, ?iti. Kun min? tulen aikamieheksi, niin saat omat vaunut, eik? herrat saa en?? sinua piest?."

?iti kuoli. Poika oli siihen aikaan kaksikymmenvuotias, vahvaj?seninen, vankkarintainen nuorukainen, kasvatusta melkein tykk?n??n vailla, mutta ter?v?j?rkinen ja tahdoltaan kukistumaton. Niinp? h?n varusti reppunsa ja siirtyi Amerikkaan. En ole koskaan p??ssyt oikein selville siit?, mit? ty?t? h?n ensin joutui tekem??n. Muistan vain kuulleeni, ett? jotain uhkarohkeata ja hengenvaarallista se oli ja ett? h?n nopeasti yleni. Kahden vuoden kuluttua h?n oli kohonnut p??llysmieheksi. Viiden vuoden kuluttua h?n oli jo osakas. Kymmenen vuoden kuluttua h?n oli rikas mies. Kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua h?n oli miljoonain omistaja, joka johti trusteja ja teollisuusrenkaita.

Kuulin kerran h?nen sanovan, ett? rahoja kolisi h?nen kirstuunsa kuin kaurajauhoja sihdin silmist?, mutta minulle ei ole koskaan tarkoin kerrottu, mit? viimein tapahtui. Huhuttiin jotain lain sekaantumisesta ja ett? h?nen oli ollut pakko luopua liikeyrityksist??n. Minun kertomukseni tiet?? vain sen, ett? h?n nelj?nkymmenenviidenvuoden ik?isen? palasi Ellaniin. Muuttuneena miehen? h?n tuli, tyly? oli h?nen puheensa, tuikea h?nen ilmeens? ja k?skev?sti kohosivat h?nen silm?kulmansa. Rikkaudenhimo oli painanut leimansa h?neen. Koko saari mateli h?nen kasvojensa edess? ja ihmiset, jotka olivat h?nen is??ns? pilkanneet, ry?miv?t h?nen jalkainsa ymp?rill? kuin torakat.

Kotiin tultuaan h?n ensi ty?kseen osti ?itins? m?kin, rakennutti uuden olkikaton siihen ja j?tti sen er??n k?yh?n vaimon hoidettavaksi.

"Viel? sit? ehk? kerran tarvitaan", sanoi h?n.

H?nen seuraava toimensa oli t?ysin arvokas "Neale lordin" pojalle. Kuullessaan, ett? kapteeni O'Neill oli pahasti takertunut velkoihinsa, h?n osti kerskurin panttikirjat, karkoitti h?net hovista ja asettui itse sinne asumaan.

Vuotta my?hemmin h?n pyysi anteeksi omalla tavallaan. H?n nai toisen kapteenin tytt?rist?. Isabel, vanhempi sisaruksista, oli lempe? ja kaunis tytt?, hyvin hento ja arka sek? suloisin alistuessaan, kuten muutamat yl?nk?maan yrtit, jotka tuoksuvat suloisimmin, kun niit? poljetaan ja rutistetaan. Nuorempi sisar Bridget oli rivakka, jotenkin jokap?iv?inen, ja ylpe? ter?v?p?isyydest??n ja lujatahtoisuudestaan.

Nuoremman sisaren haikeaksi mielipahaksi is?ni valitsi vanhemman. ?itini toivomuksia tai mielt? ei tiet??kseni ensink??n tiedusteltu. H?nen is?ns? ja minun is?ni keskustelivat aiotusta avioliitosta kuten kauppa-asiasta ainakin, ja sill? asia oli p??tetty. H??p?iv?n? is?ni suoritti kaksi sangen huomattavaa tekoa. H?n merkitsi nimens? kirkonkirjaan Daniel O'Neillin? erivapautuskirjan nojalla, ja tuodessaan morsiamensa t?m?n entiseen kotiin h?n hinautti tuon jylh?n: harmaan talon neliskulmaiseen torniin Yhdysvaltain t?htilipun syntym?saarensa lippuun kiinnitettyn?. H?n oli jutellut v?hemm?n kuin "Neale lordi", mutta ajatellut ja toiminut enemm?n.

Kaksi vuotta kului perillist? syntym?tt?, eik? is?ni yritt?nyt salata pettymyst??n, joka lopulta kohosi melkein suuttumukseksi. H?nen aikansa oli siihen asti kulunut rakennuksen ja maatilan parannuspuuhissa, mutta h?nen v?sym?t?n tarmonsa alkoi jo vaatia laajempaa vaikutusalaa. Ellanin saaret olivat silloin viel? perin alkuper?isell? kannalla, ja sen asukkaat, osittain merimiehi?, osittain maamiehi?, olivat yksinkertaista, jumalaapelk??v?? v?ke?, k?yhi? tosin, mutta eiv?t puutteenalaisia. Mutta is?ni p??ss? liikkui suurellisia suunnitelmia. Tarmollaan ja yritteli?isyydell??n h?n aikoi loihtia saareen uutta el?m??, rakentaa ravintoloita, teattereita, seurain taloja, oluttupia ja tanssisaleja, perustaa kilpakentti? ja vuorten harjuille nousevia s?hk?ratoja sek? muutenkin kaikin tavoin muuttaa seudun virkistys- ja huvittelupaikaksi Brittein kuningaskunnan v?est?lle.

"Katsotaanpas eik? t?m? vanha saari ala surista", sanoi h?n, ja suurin osa naapureita, jotka eiv?t parempaa halunneet kuin tulla loihtimalla rikkaiksi -- asianajajiksi, pankkiireiksi ja saaren virkamiehiksi -- avustivat h?nt? voimainsa takaa h?nen uskaliaissa yrityksiss??n.

Mutta h?n oli tuskin p??ssyt alkuun, kun jotain odottamatonta tapahtui. Vanha Raa-linnan lordi, O'Neillin suvun p??mies, joka kerran oli kiroillut iso?idilleni, palasi Ellaniin kuolemaan, oleskeltuaan monta vuotta ulkomailla, miss? h?n huonolla el?m?ll??n oli hankkinut itselleen turmiollisen taudin. Koska h?n oli vanhapoika, olisi h?nen l?hin seuraajansa ja perillisens? ollut kapteeni O'Neill, mutta ?idinis?ni oli kuollut edellisen? talvena ja kun miesj?lkel?ist? ei suorassa polvessa ollut olemassa, n?ytti silt? kuin arvonimi ja perint? olisivat joutuneet er??lle kaukaiselle sukulaiselle, neliloistavuotiaalle pojalle, joka oli protestantti ja k?vi siihen aikaan koulua Etonissa.

Is?ni suuri pettymys karmi h?nen mielt??n nyt enemm?n kuin koskaan ennen. Mutta odottamattomat seikat eiv?t ole harvinaisia, ja er??n? kev?tp?iv?n? ilmoitti sairastavaa ?iti?ni katsomaan kutsuttu tohtori Conrad, ett? ?itini oli raskaana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet