Read Ebook: The Story of Florence by Gardner Edmund G Erichsen Nelly Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 981 lines and 126557 words, and 20 pages

Is?ni suuri pettymys karmi h?nen mielt??n nyt enemm?n kuin koskaan ennen. Mutta odottamattomat seikat eiv?t ole harvinaisia, ja er??n? kev?tp?iv?n? ilmoitti sairastavaa ?iti?ni katsomaan kutsuttu tohtori Conrad, ett? ?itini oli raskaana.

Is?ni riemastus oli rajaton, vaikka h?nen onnellisuuttaan v?hensi alussa pelko, ettei tulossa oleva lapsi olisikaan poika. Mutta v?h?n ajan kuluttua t?m?kin vaara h?ipyi h?nen mielest??n, eik? aikaakaan, kun h?nen turhamaisuutensa ja kukistumaton tahtonsa niin kokonaan valtasivat h?nen terveen j?rkens? ja arvostelukykyns?, ett? h?n alkoi puhella syntym?tt?m?st? pojastaan, ik??nkuin olisi poikalapsen syntym? ollut jo ennakolta p??tetty tapahtuma. Menip? h?n toisinaan niinkin pitk?lle, ett? jutteli ?itini, tohtori Conradin ja ennen kaikkea is? Danin kanssa poikansa nimest?. Se oli oleva Hugh, sill? O'Neillin suvun p??miehet olivat olleet t?m?nnimellisi? halki vuosisatojen jo h?m?r?ss? muinaisuudessa, jolloin, niin otaksuttiin, he olivat olleet Ellanin kuninkaina.

?itinik??n ei ollut v?hemm?n onnellinen. H?n ei en?? tuntenut syynalaisuutta, ja vaikkakin h?net alussa riitti onnelliseksi tekem??n jo yksin se tieto, ett? h?nt? odotti kaikista inhimillisist? iloista suloisin, ?idiksi tulemisen ilo, niin antautui h?nkin lopulta siihen toivoon, ett? h?nen lapsensa on poika. Kaiketi siihen oli syyn? pelk?st??n into alistua miehens? toivomuksiin ja tahtoon ja toteuttaa h?nen kiihke? odotuksensa. Tai ehk?p? h?nell? oli toinenkin syy, salainen syy, joka johtui siit?, ett? h?n naisena tunsi itsens? heikoksi ja araksi, ehk?p? h?n mietti sit?, ett? h?nen odotettu poikansa oli tuleva vahvaksi, uljaaksi ja vapaaksi.

Kaikki k?vi hyvin syksyn loppuun asti, mutta silloin saapui Raa-linnasta h?lyytt?vi? uutisia. Vanhan lordin sairaus oli saanut pahan k??nteen, ja h?nen tilansa huononi ?kisti. Tohtori Conradilta tiedusteltiin asiaa, ja h?n sanoi mielipiteens? olevan, ettei sairas voisi el?? vuoden loppuun asti. Is?ni joutui t?st? kuumeentapaiseen levottomuuteen. H?n noudatti luokseen asianajajan ja neuvotteli sek? h?nen ett? is? Danin kanssa.

"Jotain t?ss? on puuhattava", sanoi h?n, ja kun h?nelle selvisi, ett? h?nen korkealle lent?v?t toiveensa hupenisivat tyhjiin, ellei h?nen lapsensa syntyisi ennen vanhan lordin kuolemaa, alkoi h?nen k?rsim?tt?myytens? muuttua kuluttavaksi tuleksi.

Ensi kerran el?m?ss? h?nen kiihkoisuutensa suuntautui uskontoon ja hyv?ntekev?isyyteen. H?n lupasi siin? tapauksessa, ett? kaikki k?visi onnellisesti -- lahjoittaa uuden alttarin seurakunnan Pyh?n Marian kirkkoon kuuluvaan kappeliin, tonnin kivihiili? jokaiselle viiden peninkulman sis?ss? asuvalle k?yh?lle ja naapurikyl?n jokaiselle seitsem?tt?kymment? k?yv?lle asujamelle juhla-illallisen. Huhuttiinpa h?nen intonsa vieneen h?net niinkin pitk?lle, ett? h?n salaisesti antoi rahaa joillekin imartelijoilleen, jotta he panisivat toimeen ilotulituksia suuren tapauksen kunniaksi, ja t?h?n ilotulitukseen olisi my?s kuuluva vastap??t? meid?n taloamme ylenev?lle Pilvikukkulalle pystytett?v? j?ttil?islaite, jossa hehkuvin tulikirjaimin loistaisi kaikkein luettavana: "Jumala Siunatkoon Onnellista Perillist?". Tornin ison kellon soitto oli oleva merkkin? ymp?rist?lle, ett? syntyminen oli tapahtunut ja ett? odotettuun juhlanviettoon oli ryhdytt?v?.

Syyskuu kului, oltiin lokakuussa, ja kaiken aikaa saapui joka p?iv? salaisia viestej? Raa-linnasta. Joka aamu l?hetettiin tohtori Conrad ?itini luo. Vastenmielisemp?? n?ytelm?? ei voi ajatella. Siin? kilpailivat kuolon enkeli ja el?m?n enkeli, ja heid?n v?lill??n seisoi is?ni k?skev? sielu, koettaen pit?? toista loitolla ja toista jouduttaa.

Is?ni maltittomuus tarttui h?nen ymp?rist??ns?kin. Varsinkin se henkil?, johon se kohdistui, joutui sen vaikutuksen alaiseksi. Seuraus oli se, mit? saattoi odottaakin. ?itini joutui synnytysvuoteeseen kokonaista kuukautta ennen aikaansa.

Toinen luku.

Kello kuuden seutuvilla tuuli oli yltynyt hirmumyrskyksi. Ajotien puista olivat viimeisetkin lehdet ry?st?ytyneet lentoon, ja alastomat oksat pieksiv?t toisiaan kuin hurjasti liikkuvat ruoskat. Meri pauhasi entist? ??nekk??mmin, ja Pyh?n Marian kalliolta, joka oli peninkulman matkan p??ss? rannalta, kumahteli kellojen ??ni kuin kuohujen alta kaikuen.

"S??li ihmisraukkojen ilotulitusta", virkkoi is? Dan.

"Illallisensa he kumminkin saavat", sanoi is?ni.

Oli tullut pime?, mutta is?ni ei sallinut lamppuja sytytett?v?n. H?nen omassa huoneessaankaan ei ollut muuta valoa kuin takassa palavain turpeiden ja halkojen himme?t liekit. Toisinaan, kun myrsky tuokioksi vaimeni, saattoi yl?huoneesta kuulla ajoittain keskeytyv?? voihkinaa, jota seurasi vakavain ??nten sorina.

"Kai se nyt pian tapahtuu", hoki is?ni v?h?n v?li?.

Ja siihen is? Dan aina vastasi:

"Herra olkoon kiitetty."

Seitsem?n seutuvilla oli myrsky kiihtynyt korkeimmilleen. Tuuli ulvoi isossa savutornissa kohisten kuin ukkonen. Meri hyrskyili niin rajusti, ett? kaikki muut ??net hukkuivat kuohujen pauhinaan. Mutta l?pi myrskynkin myllerryksen kuultiin kovaa jyskytyst? p??ovelta. Er?s palvelustyt?ist? kiiruhti ovelle, mutta is?ni kutsui h?net takaisin ja ottaen lyhdyn l?ksi itse avaamaan. H?n ty?nsi oven auki niin varoen kuin ulkoa tuleva viima sen salli ja astui portaille.

Siin? istui hevosen sel?ss? livreapukuinen ajuri toinen satuloitu hevonen vieress??n. H?n oli likom?rk? sek? hiestynyt pitk?st? ja rajusta ratsastuksesta. Ponnistaen ??nens? myrskyss? kuulumaan, h?n huusi:

"Eik? tohtori Conrad ole t??ll??"

"On kyll? -- ent? sitten?" vastasi is?ni.

"Sanokaa h?nelle, ett? h?nt? tarvitaan ja ett? h?nen t?ytyy hetipaikalla tulla minun kanssani."

"Kuka k?skee?"

"Lordi Raa. H?nen armonsa on pahasti sairas. H?n tahtoo heti paikalla tohtorin luokseen."

Is?ni oli hurjan ristiriidan vallassa. Toiselta puolen houkutteli h?nt? palava halu pitkitt?? vanhan lordin el?m?nlankaa, toiselta puolen toivo saada n?hd? perillisens? niin pian kuin mahdollista. Mutta empimist? ei kest?nyt kauan.

"Sanokaa lordille", huusi h?n, "ett? t??ll? on nainen synnytystuskissa ja ettei tohtori voi tulla, ennenkuin h?n on synnytt?nyt."

"Mutta minulla on hevonen matkassa, ja tohtorin on tultava minun kanssani."

"Viek?? h?nen armolleen vastaukseni ja sanokaa ett? Daniel O'Neill sen l?hetti."

"Mutta lordi on kuolemankieliss?, ja ellei tohtori tule h?nest? verta laskemaan, saattaa h?n kuolla ennen aamua."

"Ellei tohtori ole t??ll? auttamassa vaimoani, saattaa lapseni kuolla ennen keskiy?t?."

"Mit? merkitsee lapsenne syntym? h?nen armonsa kuolemaan verraten?" huusi mies, mutta ennenkuin sanat olivat kunnolleen p??sseet h?nen suustaan, oli is?ni, tavattoman vahva kun oli, tarttunut suitsiin ja ty?nt?nyt hevosen ratsastajineen matkan p??h?n.

"Suoriutukaa toiselle puolelle ver?j??, tai min? viskaan teid?t tielle", ?rj?isi h?n ja palasi sitten sis??n paiskaten oven kiinni j?lkeens?.

Is? Dan jutteli useasti, kuinka Raa-linnan ajurin kuultiin viel? jonkun aikaa ??nekk??sti huutavan tohtoria nimelt? ?itini valaistujen ikkunain alla. Mutta h?nen ??nens? hukkui tuulen valituksiin, ja hetken kuluttua h?nen hevosensa kaviot polkivat suurelle ver?j?lle kulkevan tien hiekoitusta.

Is?ni palasi harmista puhisten huoneeseensa, ravistaen sadetta hiuksistaan ja parrastaan. Ehk?p? h?nen kiihtyneiss? aivoissaan kummitteli muisto er??st? nelj?kymment? vuotta sitten sattuneesta tapahtumasta.

"Se vanha heitti?", mutisi h?n, "kyll? kai se olisi h?nelle mieleen. Sit? he kaikki tahtoisivat? Kuka heist? huolisi minun poikaani joukkoonsa?"

Ulvova y? ulkona k?vi yh? hirvitt?v?mm?ksi. Rannalta kuului pauhu niin kova, kuin joku villiel?in olisi koettanut vapautua meren kohdusta. Kerran tuli Bridget t?ti alakertaan kertomaan, ett? ?itini pelk?si myrsky?. Kaikki talon palvelijat olivat kokoontuneet halliin, pelonalaisina ja kertoen toisilleen taikauskoisia juttuja.

Mutta ?kki? myrsky lauhtui. Sade ja tuuli tuntuivat hetkeksi taukoavan. Meri hillitsi raivoansa ja Pyh?n Marian kalliolta kumahtava kellon??ni h?ipyi et?isyyteen. Oli ik??nkuin avaruuksia kiit?v? maailma olisi ?kisti pys?htynyt kulussaan.

Samassa, keskell? t?t? hiljaisuutta kuului yl?kerrasta entist? tuskaisempi voihkina. Is?ni vaipui tuoliinsa, risti k?tens? ja sulki silm?ns?. Is? Dan siirteli rukousnauhansa helmi? huuliaan liikutellen, mutta ??net?nn?.

Sitten kuului yl?huoneesta heikko ??nn?hdys. Is?ni avasi silm?ns? ja alkoi kuunnella. Is? Dan pid?tti henke??n. ??nn?hdys uudistui, mutta entist? voimakkaampana, kirkkaampana ja kime?mp?n?. Nyt ei voinut en?? olla ep?ilyst?. Se oli Luonnon ikuinen merkki, ett? uusi el?m? oli syntynyt maailmaan hiljaisuuden helmasta.

"Nyt se on lopussa", sanoi is?ni.

"Kunnia olkoon Jumalalle ja kaikille pyhimyksille!" sanoi is? Dan.

"Kyll?p? heit? nyt sapettaa", huudahti is?ni, ja h?n hyp?hti pystyyn ja alkoi nauraa.

H?n riensi ovelle ja ty?nsi sen auki. Hallissa seisovat palvelijat kuiskailivat kiihke?sti kesken??n, ja puutarhuri Tom Dug, jota tavallisesti sanottiin Tommy toveriksi, astui is?ni luo kysyen, oliko h?nen nyt soitettava suurta kelloa.

"Tietysti", vastasi is?ni, "mit?s te sitten olette t?ss? kaiken aikaa odottaneet?"

Parin minuutin kuluttua alkoi tornin kello kumahdella ja heti sen j?lkeen alkoivat pit?j?n kirkonkellotkin iloisesti soida.

"Kyll?p? heit? nyt sapettaa, sanon min?", huudahti is?ni ja naureskellen voitonriemuista nauruaan asteli pitkin kivipermantoa lujemmin askelin kuin milloinkaan ennen.

Yht?kki? taukosi lapsenitku, ja ylh??lt? kuului h?t?ist? ??nten sorinaa. Is?ni pys?htyi, h?nen kasvonsa j?ykistyiv?t, ja h?nen ??nens?, joka ?sken oli kaikunut iloisen torven tavalla, laskeutui l??h?tykseksi.

"Mit? on tekeill?? Miss? on Conrad? Miksei h?n tule t?nne kertomaan?"

"Ei pid? tuskailla. Kyll? h?n heti tulee", sanoi is? Dan.

Kului tuokio, jonka aikana ei kuultu mit??n eik? puhuttu mit??n, mutta sitten is?ni, kykenem?tt? en?? maltittomuuttaan hillitsem??n, meni portaitten alap??h?n ja huusi tohtoria nimelt?.

Tuota pikaa kuuluivat tohtorin askeleet kiviportaissa. Ne olivat ep?r?ivi?, pys?htelevi? ja laahustavia. Sitten tohtori astui is?ni huoneeseen. Takkatulen himme?ss? valossakin saattoi n?hd?, ett? h?nen kasvonsa olivat kalpeat, tuhkanv?riset. Hetkisen h?n seisoi ??net?nn?, ja huoneessa vallitsi hiljaisuus, painostava hiljaisuus. Sitten is?ni sanoi:

"No, mit? kuuluu?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet