Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: A Catalogue of Books Published by Methuen and Co. October 1909 by Methuen Co
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 877 lines and 36556 words, and 18 pages
POHJALAISIA
Kansann?ytelm? kolmessa n?yt?ksess?
Kirj.
ARTTURI J?RVILUOMA
WSOY, Porvoo, 1916.
ARTTURI J?RVILUOMAN "POHJALAISIA".
Artturi J?rviluoma, ylioppilaaksi tultuaan ja monilla aloilla yritelty??n sanomalehtimieheksi p??tynyt, heimonsa tavallista vilkasverisempi edustaja, julkaisi vuonna 1914 n?ytelm?n "Pohjalaisia" ja saavutti t?ysosuman. "Pohjalaisista" tuli heti -- nimens? mukaan -- todellinen kansann?ytelm?, jolla on ollut kest?v? sijansa kansallisesta p??n?ytt?m?st?mme aina pieniin seuran?ytt?m?ihin asti. Se on antanut aiheen yhteen parhaista kotimaisista oopperoistamme, ja elokuva siit? on my?s tehty. T?m? yksi ainoa n?ytelm? on riitt?nyt viem??n tekij?ns? nimen kirjallisuutemme historiaan. Ilman ep?ilyst?: se on t?ysosuma ei vain kirjoittajansa tuotannossa, vaan ylip??ns? suomalaisessa draamakirjallisuudessa.
Esteettinen kritiikki, joka valitettavasti sivuuttaa menestyksen antaman arvon, saattaa kuitenkin hy?kk?ill? t?t? n?ytelm?? vastaan varsin kirpe?stikin. Voidaan huomauttaa sen el?vimm?lle n?ytt?m?kielelle et?isest?, jossakin m??rin hatarasta tyylist? ja ylip??ns? ilmaisun tavanomaisuudesta; murteen k?ytt?, liev?kin, oikeastaan vain korostaa t?t? piirrett?. Voidaan viitata n?ytelm?n er?isiin tyypillisiin ja helponlaisiin tehokeinoihin. Ja vihdoin voidaan osoittaa, ett? tuskin yhdenk??n n?ytelm?n t?rke?n henkil?n kohdalla tapahtuu sellaista el?v?? kasvua ja kehittymist?, mik? oikeuttaisi mainesanaan suuri n?ytelm?.
Ja kuitenkin "Pohjalaisia" on tehokas n?ytelm?, joka vangitsee mielenkiinnon; se on jopa hyv? n?ytelm?.
Miss? siis piilee sen teho?
Jos voidaankin viritt?? keskustelu siit?, ett? "Pohjalaisten" yksityisten henkil?hahmojen kasvu j?? keskener?iseksi ja heikoksi, niin sit? varmempaa ja riidattomampaa on, ett? n?ytelm? perustuu heimoluonteen ja heimopiirteiden ja ylip??ns? paikallisten olosuhteiden syv?lliseen tuntemukseen ja oikeaan arviointiin. Siit? kasvaa se paatos, joka aitoudellaan tunkeutuu l?helle jokaista katsojaa ja lukijaakin, siit? se er??nlainen kollektiivinen voima, joka nostaa jokaisen suomalaisen itsetuntoa ja v?r?hdytt?? h?nen mielt??n. Vapauden paatos rinnastuu t?ss? n?ytelm?ss? taitavasti ja vaivattomasti siihen kuvaan, jonka alkupiirteet tapaamme Jaakko Ilkan ja h?nen pohjalaisten nuijamiestens? j?yhiss? hahmoissa. N?ytelm? k?ytt?? my?s hyv?kseen sit? herravihaa joka on niin syv??n sy?pynyt kansamme vaistoihin. "Pohjalaisten" vallesmanni ei tosin murra suomea, mutta h?nen annetaan er??ss? tilaisuudessa k?ytt?? ruotsia, mik? jo riitt?? ep?ilysten aiheeksi. Ja ennen kaikkea: h?net pannaan k?ytt?m??n sellaisia keinoja, jotka nostattavat vapaan pohjalaisen talonpojan veret hillitt?m??n kuohuntaan. Tavallinen ruoska tai nagaikka, vaikutus on yht? pelottava. Ja yht? helposti ymm?rrett?viss?.
Kirjoittajan vapaudenrakkaudessa on my?s johdonmukaisuutta ja tietty? raikkautta. T?lt? kannalta on hyv?ksytt?viss? se arvostelu, jonka h?n kohdistaa k?rttil?isyyteen, tuohon ylip??ns? arvokkaaseen ilmi??n. Suorastaan mielenosoituksellisen leiman saa kohtaus, jossa Jussi repii raittiuslupauksensa; vapaasti h?n tahtoo alistua, ei sitoumuksin tai pakkokeinoin. Mit? mielt? oltaneenkin t?llaisen ajankohtaan liittyv?n ja ilmeisesti henkil?kohtaista kantaa julistavan yksityisseikan sopivaisuudesta n?ytelm??n, se on joka tapauksessa omiansa luomaan raikasta ja raitista taustaa Jussin viimeiselle teolle.
T?ss? miehekk??n vapaudentahdon tulkinnassaan tekij? koskettaa syvi? kieli?. T?hd?ttyn? tekona h?jyjen esiintuominen on yht? varmavaistoista. Hiven ikuisesti vaikuttavaa tukkilaisromantiikkaa on t?ss? saanut uuden muodon, ja vaikka tekij? tuomitseekin t?m?n ilmi?n, niin Karjanmaan K?ystin miehek?s esiintyminen ja kohtauksen oivallisesti ladatut repliikit s?hk?ist?v?t taitavasti t?m?n rakenteellisesti vaikean vaiheen, samalla kun n?ytelm?n alkupuolen hieman hajanainen mielenkiinto n?in johdetaan todelliseen p??henkil??n, Jussiin. Miehekkyyden ja velvollisuudentunnon vaatimuksia tekij? korostaa my?s esim. Antin paluussa karkuretkelt? ja aivan j?rkytt?v?ss? muodossa loppukohtauksessa, jossa Harrin is?nt? valmistautuu panemaan k?sirautoihin kuolevan poikansa.
Mutta n?iden enemm?n tai v?hemm?n melodramaattisten kohtausten ohessa on siis my?s romantiikkaa. Merkitt?k??n t?ll?in my?s laulujen osuus. Ja kansann?ytelm?n aitoa ilmapiiri? lis??v?t viel? osaltaan er??t humoristiseen valaistukseen joutuvat ukko- ja akkatyypit.
"Pohjalaisissa" on n?in ollen runsaasti niit? aineksia, jotka vetoavat katsojaan. Siin? on my?s vauhtia, ripeytt? ja sit? kauneutta, joka piilee nuoressa ihmisess?, niin naisessa kuin miehess?. Mutta kun kysymyksess? on n?ytelm?, niin n?m? ainekset ja ominaisuudet eiv?t riitt?isi, ellei niit? olisi tukemassa draaman lakien ja periaatteiden tuntemus. Se ei ole t?ss? tapauksessa perin syv?llist?, mutta se on joka tapauksessa osoittautunut riitt?v?ksi, ja er?in paikoin tekij?n draamallinen vaisto on pystynyt my?s pieniss? yksityiskohdissa samanlaisiin t?ysosumiin kuin n?ytelm?n suuressa kokonaisuudessa.
Harvinaisuuksia ovat suomalaisella n?ytt?m?ll? olleet niin k?ytt?kelpoiset ja elinvoimaiset n?ytelm?t kuin Artturi J?rviluoman "Pohjalaisia".
Vilho Suomi.
HENKIL?T:
Erkki Harri, talokas, vanginkuljettaja. Maija Harri, | Jussi Harri. | edellisen lapsia. Antti Hanka, vanki, nuori talollinen. Heikki Hanka, edellisen nuorempi veli. Erkki Koljola, talokas, vanginkuljettaja. Kaappo, Harrin renki. Liisa, Harrin et?isempi sukulainen, palvelijana Harrissa. Kaisa, | Salttu. | itsellisi? Harrissa. Vallesmanni. Herastuomari. Siltavouti. Kriivari. Karjanmaan K?ysti, talokkaanpoika, h?jy. Hilapielen Heta. Vallesmannin renki. Kyl?l?isi?, h?jyj? ja soittajia.
ENSIM?INEN N?YT?S
Maija ja Kaisa.
MAIJA
Se ilta oli pimi? ja taivahalla paloi Ne lukemattomat t?hdet, Ja enk? min? saattanut hyv?sti? sanoa, Kun viimeisen kerran l?hdit. :,:
Taasko min? laulan maallisia lauluja ja syd?n on t?ynn? maallisia murehia.
KAISA Terveisi? kyl?st?.
MAIJA. Mit? kyl?st? kuuluu?
KAISA. Eip? mit??n erinomaista. Kylv?ntekoa n?kyv?t alottelevan jo joka paikassa, vaikka kovin siell? viel? on kylm?. Eik? Anttia jo ole tuotu?
MAIJA. Hangan Anttiako?
KAISA. Ket?s muuta? Eih?n sun ajatuksissasi ainakaan pit?isi kukaan muu Antti olla.
MAIJA Ei pit?isi. Eik? saisi olla t?m?k??n.
KAISA. Kuinka? Oma sulhanen! Eik? sit? saisi ajatella?
MAIJA. Sekin on vain maallisia murehia. Maalliset surut opettavat kyll? ihmisen ij?isyytt? ajattelemahan, mutta sen j?lkeen ovat ne juurrutettavat syd?mest? pois. Ja mit?p? Antista en?? ajattelisi. Kruunun kihlojahan se kantaa.
KAISA. No tuossa olisi ollut jo kahdeksikin kertaa sanomista Maallinen mures! Onko avioliitto maallinen? Taivahassahan se on s??detty, niinkuin vihkim?luvussa sanotahan! Vai k?rttil?isten avioliittoko vain on se oikea? Jotka tekev?t parin vaikka hiirest? ja varpusesta, kunhan se vain muuten asioihin sopii Niink? kovasti Antin juttu suhun koski, ett? olet ruvennut k?rttil?iseksi. Tytt? parka!
MAIJA. En min? nyt en?? ole mik??n parka.
KAISA. Ja mit?s Jussi sanoo ja is?nt?, kun kuulee sen.
MAIJA. Mit?p? ne siihen --
KAISA. Eik? Anttikaan siit? mieliss?ns? ole. -- Mit? suremista siin? oikeastansa oli? Ett? Antti joutuu hetkeksi linnahan? Kas nyt aina! Ei Antti ole ensim?inen eik? viimeinenk??n.
MAIJA. Mutta onhan Antti nytkin jo linnassa.
KAISA. Niin. Tutkintoa odottamassa. Ja sekin on v??rin. Vanhan vallesmannin aikana ei sellaisesta olisi mit??n melua nostettu. Mutta t?m? uusi huhtoo joka taholle ja syytt?m?t saavat ensiksi k?rsi? Parahuttansa, kuulemma, l?hetetty t?nne j?rjestyst? pit?m??n! Sellainen! -- Mit?h?n varten se Antinkin panetti kiinni? Ei suinkaan Antti, aikatalon is?nt?, karkuhun olisi l?htenyt! -- Mutta Antti kai ei osannut oikein puhua herrojen kanssa ja olla n?yr?.
MAIJA. Neh?n pelk?siv?t, ett? Niemen suutari kuolisi.
KAISA. Ent?s sitten! Susirahan siit?, mun mielest?ni, olisi saanut Antille maksaa. Suutari! Joka on niit? pit?j?n kaikkein h?jyimpi?. Joka ainoassa kissanpirtiss? pit?? sen olla nurkkurina ja aina riitaa tekem?ss?. Kuinka paljon se on lampahia varastanut ja hevosia hyppyytt?nyt ja kuinka paljon muuten ollut ihmisten kammona. Ja sitten on viel? kiero ja k?lmi. Sen min? vain sanon, ett? se oli oikein, ett? Antti sit? v?h?n kupitsi.
MAIJA . Kaisa!
KAISA. Niin, niin min? sanon. Ei suutarilta ja muilta h?jyilt? saa olla v?h??k??n rauhassa, ellei pane kovaa kovaa vastahan. Ja mik? sen tiet??, mill? suutari Antin suututti. Eih?n Antti tavallisesti ole puukko hihassa kulkenut.
MAIJA Mutta sittenkin: "Ei sinun pid? tappaman". Kauheaa olisi, jos saattaisi l?himm?isens? valmistumattomana Jumalan etehen.
KAISA. Jokos se suutari nyt on joutunut sinne asti! Kyll?h?n se viel? huomenna, kun juttu on esill?, on muka kovasti sairas, ett? Anttia enemm?n kiusattaisihin, mutta ei meid?n maakunnassamme niin helposti puukosta kuolla. Eik? ainakaan niin ilke? mies kuin suutari. Kyll? koira pian haavansa nuolee. -- Eik? Antti lopuksikaan siit? paljoa saa.
MAIJA Mist?s Kaisa sen tiet???
KAISA. Lautamies oli arvellut, ett? sakolla Antti p??see. Ja neh?n Antti kyll? voi maksaa.
MAIJA. Voi kyll?. Ja mullakin on ?itini perint?rahat varattuna sit? varten.
KAISA Niin. H?t?k?s rikasten on!
MAIJA
KAISA No, siell?h?n sit? Anttia tuodahan. Ja itse Koljolan is?nt? on kyyditsem?ss?.
Add to tbrJar First Page Next Page