Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Parvenze e sembianze by Albertazzi Adolfo
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 163 lines and 7433 words, and 4 pages
Translator: Julius Krohn
SYYN SOVITUS
Murhen?ytelm? yhdess? n?yt?ksess?
Kirj.
THEODOR K?RNER
Saksasta suomentanut Suonio .
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1863.
Painoluvan antanut. L. Heimb?rger.
HENKIL?T:
Wilhelm. Klaara. Konrad.
Teateri huoneena mets?herran talossa. -- Seinilt? rippuu mets?stysaseita. -- Ovia per?ss? ja molemmin puolin. -- Vasempaan ikkuna.
ENSIM?INEN N?YT?S.
Ensim?inen kohtaus.
Klaara kehr??m?ss?; Konrad mets?miespu'ussa puhdistelee pyssy?.
Konrad. Kas, armas vaimoin! t?ss' on sama pyssy, Mill' ampujaisissa sain palkinnon, Kun Buchen'iss' Sun ensikerran n?in. Sun veljellein ol' is?s kihlannunna, Vaan mieless?ni tuntui: t??n ma saan! Syd?nt?in tytkytteli aivan niin, Kuin koska taidon n?ytteess' ammuin kyyhkyn Kreivimme n?hden haukan kynsist?.
Klaara. Ma viel? muistan. Wilhelm l?hestyi: "Tuo reima ampuja on veljein Konrad!" Niin virkkain viittasi, ja tullessais -- --
Konrad. Koht' ihmeen tuliselta tuntui mun!
Klaara. K?vik?s munkaan paremmin? Vai sainkos Ma suustain kunnon sanaakaan, kun h?n Toi myk?n morsiamensa luokses? Eik?s Tulena poskein hehkuneet? Sen h?n Kyll' immen kainoudeks' selitti, Olipas sala lemmen aamurusko.
Konrad. Mun nyk?is Wilhelm: "Ootkos p?kkel?, Kun hempukalle t?ll' et virka mit??n? Eth?n oo muulloin niukka sanoiltais!" -- Ma reima poikapa h?mm?styneen? Vaan ?ngitellen nyhdin lakkiain.
Klaara. Tulipa silloin vuoros ampua. "Min saanen nyt, se Teille, kaunis Klaara!" Niin huutain riensit pois. --
Konrad. Ja k?dess?in Kiv??ri heilui, sormet vavahtelit. Kas, silloin tuntui: Klaaran t?ll? saan! K?s' lujentuu, ma t?ht??n vakavasti Ja aivan kohti luoti lent?vi.
Klaara. Sun toivat riemuhuudoin takasin; Sa olit voittanut ja palkinnoksi Sait silkkihuivin.
Konrad. Sen ma Sulle toin, Kuin kev?ttuuli mielin keikahdellen.
Klaara. Me ensitanssin yhdess' astuimme. "Kas noita kaksi!" kuului suusta suuhun; Ma olin py?rty?.
Konrad. Mut veljeni Pois ?'iss?ns? k??ntyi nurkkaanp?in. Yht'?kki? Sun tempas joukostamme Ja v?kisin vei pois. Kas mielest?in Ilo Sun kanssas tuntui paenneen. Minua mets??n ajoi synke?h?n; Jos h?net siell? silloin tapasin, Suo anteeks' Luoja, ei ois hyvin k?ynyt.
Klaara. H?n is?? k?rtti laittamahan h??t; Ma laps' en tiennyt vastustellakaan; Niin minut vei h?n majakaupunkiinsa, -- Vaan kerran ainoankin n?hty?in, En kuvaasi saanut mielest?ni.
Konrad. Minunpa sortui mielein iloinen Ja kuin mun k?vi niin, en tiennytk?n?. Is?p? n?hden reiman poikansa Verev?t posket riutuin vaalenevan, Sen tuskan syyt? turhaan kyseli. Sotapa syttyi. Miehes siihen l?ksi, Sanoma pian kuului: joukkomme Kahdest' on voitettu ja Wilhelm kuollut. Kyl?h?n palausi karkuri; H?n tiesi: "Wilhelm kaatui!" Kammariinsa Is?ni salpausi itkem??n. -- Min?p' en itkenyt, suo auteeks' Luoja! Ei lempe? meiss' ollut ennenk??n, Ja Sun kun h?nen kainalossaan n?in, Ij?ksi ratkes side heimoisuuden.
Klaara. Mun is?s k?ski tulla luoksehen, H?ll' antamaan ja saamaan lohdutusta. Ma tulin. Jalkain vavahtivat kun Talohon astuin, joss' Sun kohtoaisin. Sa olit arka, yht? sanaakaan Rakkaudestas salaa polttavasta Ei suustas luikahtanut. Is?s jos Ei kuolinvuotehellaan itse pannut Ois siunaellen k?tt? k?tehen, Me viel? salaa huokaisimme! -- Nytp? Ah! kaulahasi kavahdella saan Ja p??lain painaa t?t? rintaa vastaan!
Konrad. Oi armas Klaarain! Milloin aavistin Niin autuaaksi maassa tulevani! -- Jos unt' ei lie se, kirkastettuna Jos voipi vainaa tuolta maata n?hd? Ja rakkaittensa onnest' iloita, Niin Wilhelmikin n?hnee liehesuulla, Kuin haudastansa meille kukkivi T?? onni tyyni, autuas.
Klaara. H?n kuoli Meill' onneksi. Sen Luoja palkitkoon! H?n oli oiva, josko ankarainen, En valhekyynelein h?nt' itkenyt -- Mets??nk?s taas?
Konrad . Mun t?ytyy kultasein!
Klaara. Palaahan pian?
Konrad. Hyvin pian!
Klaara. Kovin kauan Tok' ell?s viivy. Tied?th?n kuin se Minua peloittaa.
Konrad. Oi ?ll?s huoli; -- Nyt kerran suuta, sitten hyv?sti!
Toinen Kohtaus.
Klaara
Klaara Pid?tk?s sanas kaunihisti? Kuule! Jumala kanssas! -- Konrad armahain! -- Kuin minua h?n rakastaa! -- Ah kuinka Sen h?lle palkinnenkaan ik?n?in! --
Tuoss' astuu h?n ja heitt?? suuteloita. -- Hyv?sti nyt! -- Jo katos' nurkan taa. -- Kuukautta kolme h?nen vaimonaan Jo olen ollut, enk? totu viel? H?nett? hetke?k??n olemaan, H?n kovin armas onkin. -- Kammaristain Ma h?net viel? n?hnen. -- Koitellaan! Kyll' laaksossa jo alkaa h?m?rty?, Vaan vaimon silm? viel? selitt??; Ei lemmen tiell? koskaan ole y?t?.
Kolmas kohtaus.
Oi terve, terve pes? nuoruutein! Kotinikulta ollos siunattuna! Ajona hurjain myrskyin maailman Veriss? uinut oon ja tappeluissa. -- Sill'aikaa rikkoi s??nn?t maailman Tuo muutos ij?nikuinen. Ma n?hnyt Oon la'it vanhat, vallat mahtavat, Niin monen ihmispolven rakentamat, T??n ajan j?rk?htyv?n myrskyiss?, Ja h?vityksen valtans perustavan Sukujen raunioille vaipuvain. Sin?p? muinaisille tavoilleis Oot uskollinen. T?ss? viel' on kaikki Kuin l?htiess?in. T?m? pyh? on Perint? paremmilta p?ivilt?, Ja myrsky kauhea, mi linnain murti Komeat patsaat, vahingoittamatta T??n katon yli kulki matalan. -- . Kaikk' armahani t?ss? tapaan j?lleen. Is?ni ynn? armaan vaimoni. -- El?m?n taisteluista palaun Nyt puhdistettuna. Sen hyvin tunnen Nyt ett? olin kovin ankara Ja valju, ?re?, -- vaan ajan symti Sen lauhduttanut ompi valjuutein. -- Nyt syyni kaiken tahdon palkita, Nyt kaksin verroin olla lempi?! Ah, lyhyt maass' on aika ihmisen: Kuin hetki yks se tuntuu riemuisesta, Tuskallisestap' onpi ikuisuus. -- Tokkos mun tuntevatkaan? -- T?? arpi, Min Ranskan miekka leikkas', oudoks' On tehnyt tutut kasvot Wilhelmin; Vaan Klaara tuntee varmaankin. -- Kas tuskin Ma luulinkana kuvansa ett' ois Niin syv??n piirtynynn? syd?meeni. Vaan luotia kun ymp?rill?in tuiski Ja Surma uhkaeli kalvallaan, Kas silloin oikein tunsin lempeni. En hengest?ni huolinut, sen antaa Mies oiva riemust' eteen kotimaan; Vaan mua piti side vahvempi, Ik?v? laimiinly?tyyn onneheni. -- Siit' on kaks' vuotta; kuolleheksi h?n Jo mua luullee, sill? tanterella Makasin pahoin haavoitettuna. Voi riemuansa, tervehen? kun Ja uskollisna h?lle k?det vahvat Taas ojennan! -- Ma kuulen askeleita. Se onkin h?n, h?n ompi! -- Syd?mein Vakaudu! Hyi poika, ole mies! Olithan miesi muissa taisteluissa, ?l?h?n vapise nyt riemusta!
Nelj?s kohtaus.
Klaara. Minusta kuului ovi aukeevan. Olisko h?n jo palannut? --
Wilhelm. Klaarain!
Klaara. Jumala, mik? ??ni!
Wilhelm. Wilhelmis Se ompi!
Klaara. Wilhelm? -- Herra Jumalani!
Add to tbrJar First Page Next Page