Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Parvenze e sembianze by Albertazzi Adolfo
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 163 lines and 7433 words, and 4 pages
Wilhelm . Oi Klaara! Armas Klaara! Minua Ei kuule h?n ja ummess' ovat silm?t! Voi varomattomuuttain! Sen nyt tein! Kuukausia ma mielt?in valmistelin, Vaan h?llen ilo ukkoisnuolena Armahtamatta s?ihkyi syd?mmehen! -- Mut kas, jo tointuu j?lleen! Kiitos Luojan! Oi Klaara! armas vaimoin suloinen! Ma Wilhelm oon, se kuolleheksi luultu. En aavistanutkaan ett' ?kkiriemu Syd?nt? hell?? niin vois runnahtaa!
Klaara. Voi Wilhelm, Wilhelm!
Wilhelm. Tyynny kultani! T?ss' olen luonas j?lleen! -- Haaveihini Ma kaaduin alla Ranskan miekkojen, Vaan taito l??k?rin mun saattoi henkiin. Mu' yli Reinin vietiin vankina; Kuukaudet pitk?t n??ntyen siell' istuin, Sikskunnes uskaljaasti karkasin, Ja kotimaahan p??sin armahasen. -- T?ss' olen nyt! -- Mit' ihastellut siell? Oon unissain, se onni astuvi Suloisna totena nyt eteheni, Ja ilokyyneleit? silmist? Valuvi uskollisen vaimoin, joka Ei t?t? viel? uskois onnea. -- Oi virka miss' on is?? -- . Jumalani! Voi ymm?rsink?s? -- tuolla? -- Kuollut? -- kuollut? -- Ah itaraks' en saakaan el?m?? Ma moittia, sill' ammoin is?n p??ss? Jo tukka vaaleni, jo l?hteiss?in H?n horjui hautaan p?in, vaan kuitenkin Sen tuskin k?sit?n! -- Ah kuollut! -- kuollut!
Klaara. Voi Wilhelm!
Wilhelm. Ensin salli is?llein Mun kyyneleitten maksaa pyh? velka, Ja sitten vasta lemmen onnea Saan nauttia. -- Nyt sinne tahdon menn?, Miss' ukko aina istui, viimeisen Miss' antoi mulle siunauksen. Siell? Ma vainajata tervehdin. -- Vaan s? Pysy?s t?ss?; anna yksin?in Mun olla. Huoahusta Sun on tarvis, Miessyd?mmenikin kun vapisee. Oi itke vaan! sull' ilokyyneleit? Vaan onkin; munpa silm?ni, Se vuotaa haikeamman huolen vett?. Oi vaimoin uskollinen! Pian viihtyy Taas mielein.
Klaara. Vaimo uskollinen! Ma Veljens? vaimo! -- Herra Jumalani! Kuin oletkaan nyt minut hylj?nnyt!
Viides kohtaus.
Konrad . Nyt ty? on tehty! Kahta sulommalta, Ty?st' ahkerasta tullen, t?ll?inen On ilta maistuva. -- Ah parempaa Mit' avarassa onkaan maailmassa, Kuin omatunto puhdas rinnassa Ja Klaaranmoinen vaimo kainalossa! Kun v?syneen? p?iv?n vaivoista Ma illall' astun kotikultahani, H?n sylihini kiit?? iloiten, Mull' autuaalle suuta suikkajavi, Kaikk' otsan kurtut silitt?vi pois; H?n toimissansa riisuu sel?st?ni Kontinkin raskahan ja pyssyn tempaa, Samettilakin painaa p??h?ni; Koht' olen kotivaatteissani j?lleen; H?n sitten kiikkuu istuin polvillain. Me puhelemme rakkaudestamme. -- Ken uskonutkaan olis ett? niin Puhelemista siit' ois kauvan! -- Miss? H?n viipyneek??n nyt? -- H?n varmaan keitt?? Nyt mulle iltalient? v?kev??. Se armas vaimo! -- senp? oikein tein, Kun t?nne k?skin B?min soittoniekat. Kuink' ihastuin h?n s?ik?htyv? on, Kosk' ikkunasta soitto ?kki??n Hele? kuuluu. Sitten sylihini Ma h?nt? hehkuvasti likist?n, Ja lemmen ynn? soiton hekkumaan Y? hiljaan peitt?? kaksi autuasta. -- Tuoss' on h?n.
Kuudes kohtaus.
Edellinen; Klaara oikeanpuolisesta ovesta.
Konrad. Klaara armas, suloinen! Kas! sanain oon ma pit?nyt ja ty?ni Jo tehty on. T??n p?iv?n kaunis loppu Me lemmen puhein viett?k??mme. Niin T?n??n on mielein autuas, niin l?mmin, Kuin h?ittemme ois vuosip?iv? nyt. Sen itsellemme voimme kuvitella. Tehk??mme niin! H??juhla ikuinen Avioliitto oiva onkin. -- Vaan N?enk?s oikein? Tulvillaan on silm?s! Jumalan t?hden virka, mi Sun on?
Klaara. Voi riemus raatelevi syd?nt?in; -- Ah, Konrad, mielt?s karkaise! ja heit? Mit' onnesta ja riemust' el?m?n Unessa n?imme, myrskyyn maailman. Syd?mmest?si verta vuotavasta Rep?ise muisto hetkein autuain; Syd?mest?si pyyhki uskollinen Kuvanikin! Ma sult' oon kadonnut: Eloss' on Wilhelm! --
Konrad. Wilhelm? El??k?s? Ei, se on mahdotonta! -- Saalfeldissa H?net on Ranskan miekka kaatanut; Sanoma per?t?in Sun s?ik?hytti!
Klaara. Wilhelmi el??.
Konrad. Ei:
Klaara. H?n t??ll? on Ja min? h?nen vaimonsa!
Konrad. H?n t??ll?!
Klaara. H?n tuossa kammarissa itkevi Is??ns? maasta eronnutta.
Konrad. Siell?! Se mahdotonta on! -- Sen haahmon Sulle Vaan sairas mieli kuvitellut on. H?n makaa haudass'.
Klaara. Ei, h?n el??! el??! Kas t?ss' on viittansa. Se totta on, Ei unta. Kadonnut s? olet multa!
Konrad. Ei kaikkein pyh?in kautta! Vaimoni S? olet! Luoja mink? yhteen liitti, Sit' eroittaa ei saakaan maailma! --
Klaara. Siteemme purkaa side vanhempi!
Konrad. Ei, sanon min? kautta Jumalan! H?n kanssain taistelkohon onnestani, H?n taikka ma! --
Klaara. Ah Konrad, veljesh?n H?n on. Yks' ?iti Teit' on kantanunna!
Konrad. Mun veljein! Veli! -- Luojani! -- Ah hirve?? on taivaan suloimmista Unista t?mm?isehen totehen Helvetinlaiseen her?t?! -- Ei jaksa T?t' ihmissyd?n kantaa! Maahan t?? Syd?men koko urheuden sortaa, Ja luonto t?h?n kariin rikkouu!
Klaara. Ah malta mielt?s! --
Konrad. Koski hillitse, Kun kallion se jyrk?lt' alas sy?ksyy! Kylm?ksi tuli k?ske! Viihdyt? Vienoksi tuuloseksi myrsky, kun Sun ymp?rill?s ulvoo raivossansa Ja kaikkein syd?njuurta s?ikytt??! -- Mun malttaa mielt?in'? -- Sana mielet?in! Jos vaan ois hengen vaara, josko onni Maallista, turhaa ry?st?is tavaraa; Vaan Sinut, Sinut! -- Ei, sen kuulkoon taivas! En tahdo viihty?, en mielt? malttaa! Velvollisuunna t?ss' on ep?ilys; Ep?ill? tahdonkin! Ken lohdutusta Anovi t?mm?isiin on heitti?!
Klaara. Jos mua rakastat, oi mua kuule! Olishan mahdollista, Wilhelmi Ett' oikeudestansa lempehein Sull' luopuu, kun saa kuulla -- --
Konrad. Oletkos Sa hullu? -- Luuletkos ett' yksik??n Niin tuhmast' onnens antais alttihiksi? -- Kun taivas l?ytty on, ja portti kun Jo paratiisin aukeaa, ei muu kuin hullu Ne kiinni paiskoaisi j?llehen. Sen uhrin verralla min veljen kiitos On maksava? Ja mill? laajakaan Maailma aarteineen vois korvata Autuuden tuhlatun? -- Ei mill??n, mill??n! --
Klaara. Lujasti luottaa Wilhelm minuhun. H?n ilon helmiksi ne vedet luuli, Mit tuska puserteli silmist?in. Vapaasti tunnustaa mun anna kaikki; H?n ompi veljes, h?n sun armahtaa. -- Vaan nyt, ma rukoilen sen, h?nt? v?lt?! Nyt kohtaaminen oisi hirve?, Kun veri hurja kiehuu suonissanne. Jos mua rakastat, niin v?lt? nyt. Is?si poika en h?n.
Konrad. Vahvimmatkin Sitehet veren lempi katkaisee; -- Sukulaisuutta se vaan ompi, lemmen Min liitti luote jumalallinen. Sun syd?meis niin l?ysin heimokseni, Ja vaikka myrskyyn koko maailma Hukkautuisi, sinussa ma riipun, Ei helvettik??n Sua ry?st?? saa!
Klaara. Niin v?h?ss?k?s Sulla arvoss' on Sanani, tuskain, ett'et mieles hurjan Tulistuessa huoli ensink??n Mit' anelevi Sulta vaimo-parka? Mun ensin anna h?lle puhua, S? karkaa mets?n y?h?n, siell? pauhaa, Niin tyynemp?n? kohtaat veljesi. --
Konrad. No olkoon niin! Ma kaiken miehuuteni Syd?men perimmist? s?ilyist? Kokohon haalin. Mutta, Jumal' auta! En kauan malta. Tee vaan joutuisaan. Ma kauhistun kun ajattelen ett? H?n Sua halailee, h?n vaimoni Saa poskiin painaa huulet huoralliset! Tee kiireesti! Sen Sulle neuvon, jos Et mua tahdo hurjaksi ja ett? En unhottaisi ihmiss??nt?j?.
Klaara. Nyt joudu! h?n vois tulla.
Konrad. Herran haltuun! Jo l?hden.
Klaara. Konrad!
Konrad. Armas vaimoni! Sinustakos ma luopuisin? -- Ei helvetiss?! Ma ennen heit?n henkeni kuin Sun!
Seitsem?s kohtaus.
Klaara yksin??n. Se kuitenkin Sun t?ytyy Konrad-parka! Me oomme uhrit, oomme syylliset. Se hyv? Wilhelm, vakavasti luottain Uskollisuutehein, on palannut; Sen luottamuksen ansaita ma tahdon. -- Yks mullen armas syd?n s?rkyvi -- H?n sylin luottamuksess' ojentavi, Ma luottamuksen maksan pistolla! -- Mill' olen vainos nostanut, oi Luoma, Kun kaiken tuskakuorman el?m?n S?lyt?t hell?n syd?meni p??lle? Mit' olen, Lempi, vastais rikkonut, Kun t?m?n hirmusodan keskeen sy?ksit Mun surmantuojaksi, sent?hden veljet Vihaavat velji??n, -- ja vaimona, Voi hirmua! ma olen kummankin. --
Kahdeksas kohtaus.
Edellinen, Wilhelm vasemmalta puolelta.
Wilhelm. Oi armas vaimoni! -- nyt tyyntynyt On mielein, ensituska viihtynynn?; Nyt muiston hell?t kyynelehet vaan Valuvi silmist?in. -- Ne anna vuotaa! Niin ennen unhotetun velkani, Niin laiminly?dyn lapsilemmen maksan. T?? kotiintulon ilta kokonaan Vaan pyhitetty olkoon vainajalle. -- Nyt kerro kuin h?n kuoli; viel?k?s Mun siunas? Muistikos h?n Wilhelmins?? Oi virka!
Klaara. Sun jo kauan edelleen H?n luuli mennehen, ja ilomielin, Tuoll' autuasta poikaa kohtaamaan, H?n l?ksi.
Wilhelm. Voi, h?n siin? kovin pettyi!
Klaara. Ah pettyi!
Wilhelm. Pettynyth?n min?kin Oon rohke'issa toivossain. Vaan enp? Olekaan pettynyt! Sun kuitenkin Tapasin, vaimoin uskollisen! muuta Mit' itaralta onnelt' odottaa Ma taisinkaan?
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page