Read Ebook: Amerika sen löytö valloitus ja kehitys by Hagman Tyko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 453 lines and 56210 words, and 10 pages

T?mm?isess? vilkkaassa paikkakunnassa n?ki p?iv?n valon ja vietti nuoruutensa kuuluisa Cristoforo Colombo, Amerikan "varsinainen l?yt?j?." H?nen is?ns? oli verkakankuri Domenico Colombo, jonka kangaspuut jyskyiv?t Quinto nimisess? kyl?ss? puolen penikulmaa kaupungista. Kuten muinoin seitsem?n paikkakuntaa Kreikassa riiteli tuosta kunniasta, mik? heist? olisi Homeroksen syntym?paikka, niinp? eri kyl?t ja kaupungit viel? t?n? p?iv?n? k?yv?t lystillist? kyn?kiistaa siit?, miss? heist? Amerikan l?yt?j? ensin olisi avannut silm?ns?. Niinkuin ruotsalainen tohtori O.W. Alund, jonka vasikoilla t?ss? parasta p??st? kynn?mme, annamme kunnian Quinto-kyl?lle, jossa siis Domenicolle ja h?nen vaimolleen Susanna Pontanarossalle vuonna 1446 taikka 1447 syntyi poika Cristoforo sek? my?hemmin Giovanni Pellegrino ja Bartolommeo. Jo vuonna 1451 muutti perhe San Stefano nimiseen Genovan esikaupunkiin, jossa jatkettiin kankaan-kutomista ja elettiin kuin ennenkin. Siell? syntyi sille viel? tytt? Blanchinetta ja nuorin poika Diego. Pojat antautuivat kaikki is?n ammattiin, kuten ajan tapa vaati; eik? heill? ollut mit??n valitsemisen oikeutta. Ammattikunnan koulumestarilta oppivat he lukemaan, kirjottamaan ja lukua laskemaan. Mit??n korkeampaa koulu-opetusta eiv?t pojat n?y saaneen, eik? olisi siihen ollut varaakaan. Amerikan l?yt?j? j?i itse teossa jokseenkin "oppimattomaksi mieheksi", jos varsinaista koulu-opetusta silm?ll? pidet??n. Mutta itse Genovan kaupunki oli h?nelle oivallisena kouluna h?nen vastaista el?m?n-ty?t??n varten. Hallitsevista luokista levisi tiedot maailman tapahtumista sukkelasti alempiinkin, joiden perheen-j?seni? oli purjehtimassa ylt'ymp?ri maailmaa. Varsinkin kiinnittiv?t sen ajan suuret l?yt?retket kaikkein mielt?, ja Cristoforo Colombo kuunteli jo pienest? pit?en korvat pystyss? merimiesten juttuja, niin hyvin totta kuin valhetta. Paljon sai h?n kuulla puhuttavan "San Brandanin salaper?isest? saaresta", "Amazonien maasta" ja "Antillasta, jossa oli seitsem?n kaupunkia", jotka oli rakentanut seitsem?n piispaa, jotka L?nsi-G?tien valtakunnan h?vitty? Espanjassa kerran olivat l?hteneet tuohon kaukaiseen saareen, jonka sitten muutamat merenkulkijat olivat n?hneet, mutta joka my?hemmin oli k?ynyt mahdottomaksi l?yt??.

Moiset ihmeelliset jutut j?nnittiv?t nuoren Cristoforon mielikuvitusta, ja h?n uskoi niit? kuin ?iti?ns?, uskoi viel? vastaisilla merimatkoillaankin, jolloin h?n muun muassa ajoi takaa Amazonien kuuluisaa luotoa.

Mutta Colombo oli viel? kiinnitettyn? kangaspuihinsa, ja San Brandanin ja muita merkillisi? saaria haaveksi h?n sukkulan lent?ess? edes takaisin loimilankain v?li?. Vasta vuonna 1471 on h?n omana herranaan. Is?n valta ulottui viel? siihen aikaan Italiassa pojan 25:een vuoteen asti.

Mit??n varmaa Colombon vaiheista kahden vuoden aikana h?nen p??semisest??n omille jaloilleen ei tunneta. Mutta h?n n?kyy edistyneen tiedoissa ja p??sseen liikkumaan aatepiiriss?, joka on ylemp?n? tavallisen k?sity?l?isen. Jo poikana oli h?n tehnyt pienempi? merimatkoja V?limerell?. Nyt antautuu h?n t?ytt? totta t?lle uralle. Mutta mit?s tavallisesta merimiehest?! Cristoforo tahtoo pyrki? korkeammalle. H?n mietiskelee l?yt?retki?, ja portugalilaisten retkeilij?in maine, joka t?h?n aikaan lent?? ymp?ri maailmaa, kutkuttaa h?nen halujansa. Portugalilaiset pyrkiv?t silloin p??sem??n meritse rikkaasen Indiaan, mutta he yrittiv?t sinne kiert?m?ll? Afrikaa. Colombo sit? vastoin aikoo p??st? tuonne h?ysteitten ja mausteitten maahan purjehtimalla suoraan l?nteenp?in, -- sill? maa on py?re? kuin pallo. Mutta mist? oli tiet?m?t?n Colombo saanut t?m?n opin p??h?ns?? Siihen aikaan oli viel? yhteisen kansan yleinen luulo ett? maa vesineen p?ivineen on ??ret?n lakeus. Kuitenkin opettivat, perustuen ennen meid?n ajanlaskuamme el?neisin kreikkalaisiin ajattelijoihin ja vanhoihin maantieteilij?ihin, muutamat yliopiston-opettajat jo silloinkin ett? maa oli py?re? kuin pallo; ja korkeamman sivistyksen saaneet merenkulkijat olivat tutustuneet t?h?n oppiin. Karttojen-piirustajatkin jo k?yttiv?t sit?. Genovassa eleskeli t?mm?inen kartanpiirustaja, nimelt? Gracioso Benincasa; ja luultavaa on ett? Cristoforo ja Bartolemmeo Colombo h?nen luonaan oppivat piirustamaan karttoja. Muutaman vuoden per?st? ainakin tapaamme heid?t Portugalissa, jossa he el?tt?v?t itse??n kartan-piirustuksella.

T??ll?, Portugalissa Lisboan kaupungissa, jonne h?n oli tullut 27 tai 28 vuoden ij?ll? ollessaan, mietiskeli Cristoforo ahkerasti aatettaan: p??st? Indiaan purjehtimalla l?nteenp?in. Er??n tuntemansa kauppiaan v?lityksell? sai h?n maamiehens?, kuuluisan t?htien-tutkijan Paolo Toscanellin Firenzess?, joka oli aikansa etevin maantuntija, antamaan h?nelle neuvoja. Toscanellia oli samassa asiassa jo sit? ennen neuvotellut Portugalin kuningas Alfonso viides, jolle kuuluisa tiedemies olikin l?hett?nyt vastaukseksi kirjeen ja kartan. Kopion n?ist? sai nyt Colombokin, ja ne vahvistivat h?nen omia aatteitaan. Kirjeess??n v?itt?? Toscanellikin kiven kovaan ett? "mausteitten maahan" p??st??n kaikkein pikemmin, jos purjehditaan suoraan l?nteenp?in. Ja h?nen kartassaan on purjehdittava v?li tunnetuine ja tuntemattomine saarineen sek? Indian rannikkomaat kuvattuna.

Portugalilaiset olivat siihen aikaan l?yt?neet Guinea-rannikon Afrikassa sek? kaukana Atlantin meress? sijaitsevat Azorien saaret; ja n?ist? sek? Madeirasta tehtiin mainitun kuningas Alfonson suosituksella l?nteenp?in l?yt?retki?, joiden tarkoituksena oli tutustuminen San Brandanin ja muihin h?m?r?per?isiin saariin. Mutta retkeilij?t olivat palanneet takaisin mit??n uutta l?yt?m?tt?. Heid?n matkansa oli vain maksanut joltisestikin rahaa. Kun sent?hden Colombo esitti asiansa Alfonso kuninkaalle, sai h?n kielt?v?n vastauksen. Kuningas ei tahtonut kustantaa niin ep?luotettavia yrityksi?. Sit? paitse oli rohkealla Genovalaisella nyt jo joteskin suuret vaatimukset. H?n pyysi, n?et, itselleen ja j?lkel?isilleen perinn?llisen oikeuden k?skynhaltian-virkaan kaikissa maissa, jotka l?ydett?isiin, sek? m??r?tyn osan kaikista tuloista, jotka niist? tulisi l?htem??n. Kuitenkin pani samaan aikaan kuningas Alfonso, joka Portugalin historiassa on saanut kunnianimen Africanus, toimeen retkikuntia toiselle puolelle Kongo jokea, poikki Punaisen Meren ja viimein Hyv?n Toivon niemelle saakka. Mutta kaikki n?m? perustuivat mahdollisuuteen, jolle kokemus antoi tukea. Nuoren Colombon yritys sit? vastoin n?ytti kovin ep?varmalta, niinkuin se itse teossa olikin, sill? h?yst?rikkaasen Indiaan ei herkk?verinen Genovalainen koskaan p??ssyt.

Colombo n?kyy nyt joksikin aikaa luopuneen aikeistaan. Jokap?iv?isen leiv?n murhe on ainoana mielen-kiinnitt?j?n?, ja h?n saa ahkerasti piirrell? karttojaan, voidakseen el?tt?? itse??n ja perhett?ns?. H?n on, n?et, t?h?n aikaan mennyt naimisiin Filipa Moniz'in, er??n k?yh?n tyt?n, kanssa.

Portugalissa oleskeli Colombo kymmenen vuotta, tehden aika ajoin merimatkoja, m.m. yhden Guinea-rannikolle saakka. P??tt?en muutamasta h?nen kirjeest??n, josta ei kuitenkaan varmaan tiedet? onko se l?htenyt h?nen omasta k?dest??n, oli h?n v. 1477 tehnyt merimatkan Islantiin, ja jotkut h?nen historioitsijansa arvelevat ett? h?n t?ll? saarella muka sai jotain vihi? vanhoista matkoista Viinimaahan. Mutta siihen aikaan oli siell? tuo vanha tarina j??nyt jo kokonaan unohduksiin, ja kenp? olisi h?nelle noista matkoista jutellut? Itse h?n ei -- jos sanottu kirje onkin oikea -- niist? mit??n mainitse.

Mutta h?nen veljens? Bartolommeo oli muassa Diaz'in mainiolla matkalla Hyv?n Toivon niemelle. Ja palattuaan sielt? rupesi t?m? veli, joka oli Cristoforoa etev?mpi tiedoissa, kehoittelemaan t?t? uusiin ponnistuksiin kerran tuumattua Indian-matkaa varten, todistaen h?nkin p?iv?n selv?ksi ett? purjehtimalla l?nteenp?in t?ytyy p??st? Indiaan. Herkk?verinen Cristoforo nyt uudestaan ryhtyy puuhiin. Portugalin hallitukselta ei ollut mit??n toivomista, mutta, miten lieneekin ollut, Colombon onnistui p??st? Espanjan kuningasparin, Ferdinandin ja Isabellan, puheille. Juuri t?h?n aikaan valmistivat n?m? kuitenkin sit? sotaa Granadan mohrilaista valtaa vastaan, joka oli tekev? lopun muhametilaisten vanhasta herruudesta Espanjassa; ja maan hallituksella, joka ei muutenkaan viel? t?h?n asti ollut osoittanut mit??n mieltymyst? l?yt?retkiin, oli muuta ajattelemista kuin tuntemattoman muukalaisen tuumia l?ntisest? meritiest? Indiaan. Ferdinand ja Isabella tosin hyv?ntahtoisesti kuuntelivat rohkeamielisen Genovalaisen esityksi?, vaan eiv?t antaneet mit??n suoranaista vastausta.

Colombo tarttui nyt kuin takiainen hoviin, seuraten sit? paikasta paikkaan. Salamancassa kyseliv?t hallitsijat sik?l?isen mainion yliopiston opettajilta sek? kirkon oppineimmilta miehilt? neuvoa Colombon asiassa, mutta saivat yksimielisesti ep??v?n vastauksen. Colombolle luvattiin kuitenkin ett? h?nen hankettaan pidett?isiin muistissa, ja niinik??n annettiin h?nelle, "kustannusten korvaamiseksi", lahjapalkinto, joka nelj?ss? eri kerrassa suoritettiin valtiokassasta Sevillassa Cristoforo "Colomolle".

Yh? seurasi nyt Colombo hovia kaupungista kaupunkiin. 1487 on h?n tullut Malagan piiritykseen. Mutta kell?k??n ei ole aikaa h?nt? nyt kuunnella. Seuraavana talvena on h?n Cordovassa ja joutuu siell? m.m. Beatriz Enriquez nimisen naisen kanssa lemmenpeliin, jonka seurauksena on h?nen nuorin poikansa, Herman Colon. 1488 palasi Cristoforo Portugaliin, jossa h?nen laillinen vaimonsa t?ll'aikaa oli kuollut, ja korjasi sielt? ainoan elossa olevan, t?m?n kanssa synnytt?m?ns? lapsen, Diego Colon'in.

Veljens? Bartolommeon kautta on Colombo sill'aikaa tarjonnut esityksens? my?skin Englannille, mutta turhaan. Itse on h?n juuri l?htem?isill??n Ranskaan samassa tarkoituksessa, kun -- h?nen kiert?ess??n Andalusian maakyli?, pieni? painettuja kirjasia elatuksekseen myyskennellen, koska Espanjan hallituksella ei en?? ole varaa h?nt? el?tt?? -- h?nen suojelijakseen tulee nuori Medinan herttua, Luis de Cerda, jonka vieraana Colombo nyt viett?? kaksi onnellista vuotta. T?m? herttua niin mieltyi Colombon aatteisin, ett? h?n omalla kustannuksellaan toimitti vieraalleen kolme pient? laivaa. N?m? eiv?t kuitenkaan saaneet l?hte? matkalle ilman hallitsijan lupaa. Ja korkea kruunu arveli ett'ei niin suurenmoinen yritys sopisi yksityiselle, vaan oli se muka kruunun itsens? toimitettava. Colombo sai siis k?skyn tulemaan Granadan edustalla olevaan hoviin. H?n l?hti ja saapui hoviin, joka oleskeli tilap?isesti syntyneess? Santa F? nimisess? leirikaupungissa. Mutta nytk??n ei joudeta h?nt? kuulla. Taluttaen pient? poikaansa Diegoa k?dest? l?htee Colombo tiehens? Santa F?'st?, jossa v?en-tungoksen t?hden on vaikea saada ruokaa ja y?sijaa. H?n p??tt?? etsi? muutaman lankomiehens?, joka asun Huelva nimisess? satama-kaupungissa Andalusiassa. Ja h?n astuu jalkaisin, raskahin mielin tiet?ns?. N?liss??n ja v?synein? tulevat matkamiehet my?h??n er??n? iltana Palos kaupunkiin, joka on kappaleen matkaa Huelvasta, my?skin meren rannalla. Y?sijan ja rahan puutteessa kolkuttaa Colombo muutaman luostarin portille, sill? luostarit ovat siihen aikaan turvattomien tavallinen suojapaikka. Se on La Rabida niminen Franciskanien veljeskunnan luostari. Colombo p??see sis??n ja joutuu pian esimunkin, priorin, pakinoille. Nautittuaan pienen poikansa kanssa runsaan aterian, kertoo Colombo hyv?ns?vyiselle vanhalle herralle asioistaan, matkastaan Granadaan ja niin edesp?in.

Ja Cristoforo Colombolla oli mainio "supliiki." Sen ohessa uskoi h?n joka sanan katoliskirkon katkismuksessa. Vanha priori l?mpeni mierolaisen hehkuvista puheista, mutta koska h?n ei oikein ymm?rt?nyt Colombon esitelm?? t?m?n matoisen maan muodosta, meri-asioista ja muista seikoista, jotka olivat yhteydess? tuon ai'otun matkan kanssa, l?hetti h?n noutamaan kaupungin l??k?ri?, joka my?skin oli tunnettu "astroloogi", tahtien-ennustaja. Ja nyt p??tettiin yksiss? neuvoin ett? kuningattarelle oli annettava tarkemmat tiedot Colombon hankkeista. Priori, jonka nimi oli Juan Perez ja joka oli ollut Isabellan rippi-is?, kirjoitti jo seuravana p?iv?n? t?lle kirjeen, joka heti pantiin menem??n Santa F?'n leiriin. Nelj?ntoista p?iv?n per?st? tuli, kun tulikin, vastaus, jossa kuningatar pyysi prioria heti saapumaan h?nen luoksensa. Juan Perez istui muulin selk??n ja ratsasti leirikaupunkiin, puhutteli Isabellaa, kuvaili h?nelle kaikki ne edut, mitk? pyh?lle uskolle semmoisesta yrityksest? l?htisi, ja huomautti h?nt? kristillisen ruhtinattaren velvollisuudesta pit?? huolta siit?, ett? noiden kaukaisten rannikkojen pakanalliset asujamet tulisivat k??nnetyiksi oikeaan ja ainoaan autuuttavaan uskoon. Ja t?m? naula veti. Priorille vakuutettiin ett? Colombon asia otettaisiin huolellisesti punnittavaksi, Genovalainen sai k?skyn palata tuota pikaa Santa F?'hen sek? 2,000 dukaatia asustamistaan varten.

T?m? oli p??tt?v? vaihe Colombon el?m?ss?, ja aina muisti h?n kiitollisuudella Juan Perez vanhuksen tehokasta apua, k?ytt?en usein pukimenaankin Franciskanien munkkikunnan kaapua ja p??pussia.

J?tt?en Diegonsa munkkien luokse luostariin, l?hti Colombo takaisin Santa F?'n leirikaupunkiin. Kuningatar Isabella kutsui nyt kokoon joukon oppineita miehi? neuvottelemaan asiasta. N?iden joukossa oli my?skin prinsessojen opettaja, Italialainen Alessandro Geraldini, jolta meill? on kertomus t?st? merkillisest? kokouksesta. Mielipiteet meniv?t ens' alussa kovasti hajalleen. Suurin osa espanjalaisia p??pappeja piti Colombon yrityst? kauheana jumalattomuutena. Tuo v?ite maan pallomuodosta oli muka ristiriidassa Jumalan sanan kanssa ja sit? paitse suora hulluus. Jos maa on py?re? kuin pallo -- arvelivat n?m? muuten niin oppineet herrat -- silloinhan t?ytyy niiss? maissa, jotka ovat vastap??t? meit?, ihmisten seisoa p??laellaan ja jalat ilmassa, puiden t?ytyy kasvaa latva alasp?in ja juuret yl?sp?in, ja jos jonkun laivan onnistuisikin p??st? ??rimm?iseen Indiaan, niin se ei koskaan p??sisi sielt? takaisin, koska tosin kyll? k?visi purjehtiminen maan py?rem?? alas, mutta ei sin? ilmoisna ikin? sit? yl?sp?in. -- Geraldini kuiskasi silloin puheenjohtajalle korvaan ett? hurskaat kirkko-is?t, joihin pappismiehet perustivat ep?ilyksens?, varmaankin olivat hyvin perehtyneit? jumaluusoppiin, mutta kehnoja maantieteilij?it?, koska Portugalilaiset nyt olivat tunkeuneet semmoiselle paikalle maan toisella puoliskolla, josta ei en?? n?e pohjant?hte?, ja l?yt?neet toisen t?hden vastakkaisella maan-navalla, jopa huomanneet kaikki maat kuumassa vy?hykkeess? asutuiksikin.

Ja miten lienee ollutkaan, kokouksen enemmist? my?ntyi viimein ja antoi puoltosanansa Colombolle. Tammikuun 2 p:n? 1492 oli Granada kukistunut, Castilian ja Aragonian liput liehuivat Alhambran ikivanhan ihmelinnan tornihuipusta, ja Granadan viimeinen mohrilainen kuningas suuteli Isabellan ja Ferdinandin k?si?. Ilo oli korkeimmillaan, ja Cristoforo Colombo sai vihdoin viimeinkin majesteettien suosituksen suurelle retkellens?.

L?himm?t kuukaudet meniv?t nyt Granadan maakunnan olojen j?rjest?miseen, mutta huhtikuun 17 p:n? nimitettiin Colombo perinn?lliseksi amiraaliksi ja k?skynhaltiaksi kaikissa maissa, jotka h?n ehk? l?yt?isi. Sen ohessa h?n saisi 8:n osan kaikista tuloista, jotka uusista voittomaista tulisi l?htem??n, ja 10:n osan l?ydett?v?st? kullasta ja muista kalleuksista. Sit? vastoin tuli h?nen suorittaa 8:s osa matkan kustannuksista. -- Vanha tarina kertoo ett? kuningatar Isabella oli myynyt jalokivens?, saadakseen kokoon ne 1,140,000 maravedia, jotka Castilian kruunu pani matkakustannuksiin. Mist? Colombo sai rahoja osuutensa suorittamiseen, ei tiedet?.

Huhtikuun 30 p:n? nyt annettiin k?sky kolmen laivan valmistamiseen Palos-satamassa, joka sijaitsee muutamassa Atlantin muodostamassa pieness? lahdessa ja johon jo siihen aikaan ainoastaan pienemm?t laivat p??siv?t, semmoiset, joita k?ytettiin rannikkokulkua ja V?limeren matkoja varten. Niit? sanottiin karavelleiksi, ja ne olivat joko kokokantiset taikka varustetut kannella ainoastaan kummastakin p??st?, mutta avonaiset keskelt?. Ne laivat, jotka Colombo nyt sai k?ytett?v?kseen, olivat nimelt??n Marigalanta, La Pinta ja La Nina, joista Marigalanta oli kokokansinen, toiset kaksi ainoastaan puolikantisia. Laivankuljettajina Pintalla ja Ninalla oli kaksi veljest? Pinzon ja perimiehen? Marigalantalla niinik??n kolmas veli Pinzon. Miehist? oli sekalaista seurakuntaa, sek? hyvi?, kokeneita merimiehi?, kuten mainitut Pinzon veljeksetkin, ett? m.m. joukko pahantekij?it?, jotka paremman puutteessa otettiin vankiloista.

Elokuun 3 p:n? 1492 nosti viimeinkin pieni laivasto ankkurinsa ja l?hti purjehtimaan. Kanarian saarilla viivyttiin kuitenkin kokonainen kuukausi viimeisten valmistusten suorittamista ja muutamia korjauksia varten. Vasta syyskuun 8 p:n? laskettiin Teneriffan ohitse ulos valtameren aukealle ulapalle.

Ja meren selv?ll? sel?ll? keikkuvat nyt nuo kolme pient? alusta, ohjaten kulkunsa l?nteenp?in, yh? vain l?nteenp?in. Syyskuun 16 p:n? tulevat ne paksuun meriruohostoon, sargossa-mereen, joka vaikuttaa vaihetusta tuossa ikuisessa yksitoikkoisuudessa ja jota muutamat merimiehet jo, kaukaa katsoen, ovat arvelleet maaksi. Mutta "uiskentelevat ruoholautat", kuten Colombo niit? nimitt??, lakkaavat, ja taas kynnet??n ??ret?nt? vesilakeutta. T?m? ik?vystytt?v?, ijankaikkinen yksitoikkoisuus alkaa vaikuttaa masentavasti miehist?n mieleen, ja vanhimmatkin merikarhut rupeevat pudistelemaan p??t?ns?, kun viikko toisensa per?st? kuluu ilman mit??n muutosta. Pit?isi kai tuon houreellisen amiraalin jo huomata ett? valtameren pinta on p??t?n, ett? sit? kest?? "maailman loppuun" asti, jota ei ole olemassa. Veljekset Pinzonkin, jotka ovat kokeneimpia merimiehi?, aavistavat pahaa. Mutta Cristoforo Colombo yksin??n seisoo tyvenen?, rohkeana, j?rk?ht?m?tt?m?n? Marigalantan keulassa, t?hystellen taivaan-reunaa, valmiina tervehtim??n ikivanhan Indian rikkaita rantoja. Mutta n?it? ei n?y, ei n?y. Miehist? rupee nurisemaan, ja jo pyydet??n ett? amiraali k??nt?isi kokat takaisin it??np?in.

Mit??n varsinaista kapinaa ei kuitenkaan, kaikesta p??tt?en, syntynyt, vaikka kulkupuheet sittemmin tiesiv?t yht? ja toista semmoisesta kertoa, muun muassa ett? miehist? jo olisi uhannut viskata Colombon mereen, ell'ei h?n k??ntyisi kotiap?in. T?st? on h?n vain lyhyesti merkinnyt p?iv?kirjaansa: "V?ki ei en?? sano kest?v?ns? ja valittaa matkan pituutta; mutta min? koen parastani el?hytt??kseni heid?n rohkeuttaan ja viritt??kseni heiss? uutta toivoa."

T?m? muistiin-pano on silt? ajalta, jolloin arvattavasti nurina oli kovimmillaan. Samaan aikaan rupesi kuitenkin jo n?kym??n enteit? l?heisest? maasta: tuoretta ruohoa, samaa lajia kuin ainoastaan jokien rannoilla kasvaa, uiskenteli veden-pinnalla; vihre?v?rinen kalalaji, jota tavataan ainoastaan karien luona, saatiin n?kyviin, orjantappura-pensas, jossa oli tuoreita marjoja, ajelehti ohitse, ja merimiehet onkivat vedest? milloin ruokoputken, milloin pienen lautapalasen, milloin taidokkaasti veistetyn sauvan. Silloin v?istyi viimeinkin synkk? mieli-ala meriv?en rinnasta, ja 11 p:n? lokakuuta n?htiin taivaan rannalla tuota "t?r?htelev?? valostusta", jonka sanotaan merkitsev?n asutun maan l?heisyytt?. Sit? kohden kuljetaan, ja laivav?ki odottelee "pamppailevalla syd?mell?." Ilta tulee, pilvinen lokakuun ilta. Kello on 10. Amiraali on viel? kannella, ja h?nen silm?ns? kokee tunkea paksun pimeyden l?pi. Silloin n?kee h?n yht'?kki? valoloisteen, joka hetkisen aikaa liikkuu yl?s alas ja sitten katoo. H?n tiet?? nyt varmaan ett? maata on l?hell?; ja klo 2 aamulla lokakuun 12 p:n? -- er??n? perjantaina -- paukahtaa La Pintasta ennakolta sovittu laukaus, joka merkitsee ett? maata on n?kyviss?. Merimies Juan Rodriguez Bermejo on La Pintan mastoh?kist?, juuri kun kuu pisti esiin pilvist?, n?hnyt valkoisen, hiekkaisen niemen pist?v?n ulos mereen, ja h?nen hieman yl?sp?in siit? silm?illess??n huomannut maata sen takana. Se oli Amerikan ranta, jonka h?n -- ensim?isen? kaikista Etel?-Euroopan asukkaista -- oli n?hnyt. Itse luuli h?n, kuten Colombokin, ett? se oli Indian. Kuningatar Isabella oli m??r?nnyt 10,000 maravedin vuotuisen el?kkeen sille, joka ensiksi n?kisi maata. Bermejo t?m?n johdosta ilmoitti oikeutensa, mutta -- Colombo piti, kun pitikin, itse rahat, v?itt?en ett? h?n muka jo edellisen? iltana, tuon liikkuvan valoloisteen huomatessaan, oli ensiksi n?hnyt maata. T?m? seikka oli niit?, jotka vaikuttivat ett? merimiehet eiv?t suuresti pit?neet Genovalaisesta.

P?iv?n valjetessa n?htiin matala, vihre? maa ylenev?n aalloista. Sitten selveni tulokkaiden silmiin komea mets?, ja mets?st? juoksi alastomia ihmisi? rantaan. Ankkurit laskettiin. Colombo astui, puettuna loistavaan pukuun, veneesen ja soudatti maalle, pit?en k?dess??n Castilian ja Leonin kuningaskuntien lippua. H?nt? seurasivat toisissa veneiss? Pintan ja Ninan katteinit. Vieraiden hyp?tess? rannalle, juoksivat maan asukkaat peloissansa pakoon, mutta palasivat pian takaisin, ja nyt alkoi vilkas vaihtokauppa. Asukkaat toivat hedelmi? ja maissia, josta saivat lasihelmi?, neuloja, pieni? kulkusia ja muita arvottomia leluja, hyppien iloisina kuin lapset tavattomista tulijaisistaan. Vieraita arvelivat he korkeimmiksi olennoiksi ja osoittivat, eritt?inkin Colombolle, melkein jumalallista kunniaa. Viitoten ja merkiten tultiin jotakuinkin toimeen, ja siten sai Colombo tiet?? ett? heid?n maansa oli saari, jota he nimittiv?t Maguayana , mutta Colombo antoi sille, -- h?n luuli sen sijatsevan Indian rannikon edustalla, -- nimeksi San Salvador . Se oli kaunis, hedelm?llinen maa ja asujamet eritt?in lempe?luontoista, hyv?ns?vyist?, siivoa kansaa. Vy?t?isill? oli heill? verho, mutta muuten ei peitt?nyt kaunista, solakkaa ruumista mik??n vaatetus. T?m? saari oli Bahama-saariston pitk?? ryhm??, joka ulottuu Floridasta pohjassa Haitiin etel?ss?, mutta mik? n?ist? 28 saaresta Guanahani oli, siit? ei koskaan ole p??sty selville. Saarilla on nyt ihan toiset, englannin-kieliset nimet, ja niiden maanluonto on surkean mets?h?vityksen kautta niin muuttunut entisest?, ett? niit? on mahdoton tuntea. Mit??n lirisevi? l?hteit? ja sis?j?rvi?, joista Colombo puhuu, ei en?? ole olemassa -- kiitos euroopalaisen sivistyksen kehitykselle!

Mit??n kultaa ei t?lt? saarelta saatu. Naiset k?yttiv?t kuitenkin koristuksena pieni? kultapalasia nen?njuuressa, ja kun kysyttiin miss? tuota keltaista metallia olisi saatavana, viittasivat asukkaat etel??n.

Koko retki tarkoitti etup??ss? kultaa, ja nuo pienet kultalevyt Guanahani-naisten nen?njuuressa kiihoittivat kovasti Colombon ja h?nen seuralaistensa himoa. Viikon p?iv?t saarella viivytty?ns?, nosti laivasto j?lleen ankkurinsa ja ohjasi kulkunsa l?nsi-etel??n, purjehtien useiden pienempien saarien sivutse ja k?yden monessa maallakin. Kaikki olivat ne kauniita kuin pienet paratiisit ja vieraat ihan ihastuksissaan. Lokakuun 27 p:n? saavutaan viimein suurelle Cuban saarelle. Laivat lasketaan ankkuriin komeaan Nepe-lahteen. Colombo on kovasti mieliss??n maan erinomaisesta kauneudesta, oivallisista satamista ja valtavista joista, jotka t??ll? h?nen silm??ns? kohtaavat. H?n jo todellakin luulee saapuneensa tarujen ylist?m??n Zipangoon Aasian it?rannalla ja l?hett?? kaksi miest?, joista toinen ymm?rt?? hebrean-kielt?, viem??n katolisten majesteetien tervehdyskirjett? maan kuninkaalle, joka tarinan mukaan asuu "kultakattoisessa palatsissa"; mutta miehet tietysti pian palaavat takaisin tyhjin toimin. Tuo kultainen kuningas oli alaston "kaziki", heimop??llikk?, yht? alastomassa villilaumassa. Kultaa ei Cuban saareltakaan saatu muuta kuin hyvin v?h?sen, mutta sen sijaan tavattiin viljeltyj? vainioita, joissa kasvoi Espanjan pippuria ja yam-juuria sek? viel? toinenkin kasvi, josta kerran oli koko sivistyneellekin maailmalle tuleva merkillinen nautinto. Tuon kasvin kuivia, kierteelle k??rittyj? lehti? t?m?n saaren villit pitiv?t suussaan, sytyttiv?t toisesta p??st? palamaan ja puhalsivat sitten kurkustaan ja sieramista paksuja savupilvi?. N?it? lehtik??ryj? nimittiv?t villit: tabak, ja sen nimen on t?m? "indiaanien" keksim? nautintoaine saanut pit?? t?h?n p?iv??n saakka. Me hartaat tupakoitsijat, kiitt?k??mme heit? kaikki t?st? oivallisesta keksinn?st?. Mit? olisi maailma ilman sit?!

Muutaman p?iv?n per?st? l?hti amiraali taas merelle, kulkien t?ll? kertaa it??np?in pitkin rannikkoa, jota tutkittiin. Y?ll? vasten marraskuun 21 p?iv?? hiipi Alonzo Pinzon Pinta-laivoineen tiehens? ja oli aamulla kadoksissa. H?n, n?et, l?hti tekem??n l?yt?j? omin p?ins? ja saavuttamaan kultaa ja kunniaa ilman Colombotta. Pian l?ysikin h?n San Domingon, jolle nyt ensiksi annettiin nimi Hispaniola . Kultaa l?ysi Pinzon kuitenkin t?lt? saarelta niinik??n varsin v?h?n ja l?hti sent?hden muutaman viikon menty? j?lleen merelle.

Joulukuun 5 p:n? tuli Colombokin Hispaniolaan, "L?nsi-Indian Eeteniin." Asujamet t??ll?kin olivat rauhallisia ihmisi?, joita -- luvultaan noin 300,000 henke? -- heimop??llik?t eli kazikit hallitsi. Kovasti he ihmetteliv?t vieraita; ja samat kohtaukset kuin Guanahanissa ja muilla saarilla uusittiin. Joulu-aattona tapahtui Colombolle t??ll? suuri onnettomuus. Marigalanta joutui kovassa myrskyss? karille ja perinpohjaiseen haaksirikkoon. Nyt ei ollut muu neuvona kuin muuttaa Ninaan, jonka maston nokkaan siis Colombo nosti lippunsa. Mutta kun t?h?n laivaan ei mahdu niin paljon v?ke?, p??tt?? Colombo j?tt?? osan v?est??n saarelle ja itse purjehtia takaisin Euroopaan. Haiti-niemelle perustetaan pieni linnoitus, jolle annetaan nimeksi Navidad ja miehist?ksi 40 sielua kolmen upseerin johdolla. He saavat aseita, ampuma- ja ruokavaroja sek? k?skyn odottaa amiraalinsa takaisin-tuloa, mutta samassa my?skin osviittoja varsinaisen siirtokunnan muodostamiseen ja -- kullan kokoilemiseen.

Colombo nyt l?hti purjehtimaan takaisin Espanjaan, annettuaan sit? ennen villeille pienet l?ksi?ispidot, joissa n?it? m.m. s?ik?hytettiin pyssyn ja kanoonan paukauksilla. Se opettaisi heit? pit?m??n merentakaisia vieraita kunniassa. No, mutta Colombo on nyt kotimatkalla, ja tammikuun 10 p:n? tullaan yhteen karkuteill? olleen Pintan kanssa. Karkuretken johdosta syntyneet riidat sovitaan pois ja purjehditaan sitten yhdess? pari viikkoa. Mutta kun Colombo matkalla tekee pienen poikkeuksen kurssistaan, etsi?ksens? Amazonien satusaarta, j?tt?? h?net taasen Pinzon oman onnensa nojaan ja purjehtii toisaalle.

Colombo ei kuitenkaan -- kummallista kyll?! -- l?yt?nyt tuota ihmeellisi? maata, miss? ainoastaan naiset hallitsevat ja vallitsevat, ja h?n siis k??nsi kokkansa Euroopaan. Tuuli tuuditteli h?nen pient? purttansa varsin siev?sti eteenp?in, kunnes Azorien saaret tulivat n?kyviin. Mutta silloin nousi, helmikuun 12 p:n?, ankara myrsky, ja tuo heikko hernepalko oli hautansa partaalla. Colombo, joka ei luullut p?lk??st? p??sev?ns?, tahtoi kuitenkin ett? h?nen t?rke? l?yt?ns? tulisi maailman tiedoksi ja kirjoitti pergamentille lyhyen kertomuksen matkastaan, k??ri sen vahakankaan sis??n, piirsi osoitteen Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle, sulki sitten k??ryn pieneen tynnyriin ja viskasi t?m?n mereen. Sit? ei sitten koskaan l?ydetty -- eik? tarvittukaan; sill? Nina laiva pelastui, kun pelastuikin, hirmumyrskyn vallasta ja saapui helmikuun 18 p:n? Santa Marian satamaan Azorien saarilla. Siell? viivyttiin kymmenen p?iv??, mutta maaliskuun 4 p:n? laskee alus ankkuriin Tajo-joen suussa.

T??lt? kirjoitti Colombo kirjeen Portugalin kuninkaalle, joka heti kutsutti h?net Valparaisoon ja piti siell? hyvin hyv?n?, kuunnellen hartaasti tavatonta matkakertomusta. Mutta pian l?htee Colombo taas purjehtimaan ja on maaliskuun 15 p:n? 1493 j?lleen ehe?n? Palos-satamassa, samassa paikassa, josta retkikunta 7 kuukautta ja 12 p?iv?? sitten l?hti oudolle matkalleen. Samana p?iv?n? saapui Pintakin satamaan. Pinzon oli kielt?m?tt? paljon vaikuttanut Uuden Maailman l?yt??n. Ninan kuljettaja kuitenkin kotiin palattuansa pian kuoli. H?nen poikansa sek? h?nen veljens? pojat koroitti sittemmin Kaarle viides aateliss??tyyn, koska is?t olivat Espanjalle suuret hyv?t-ty?t tehneet.

Palos-satamasta jo l?hetti Colombo niinik??n kirjeen Espanjan majesteeteille, jotka silloin oleskelivat Barcelonassa, sek? t?ydellisen kertomuksen matkastaan. T?m? kertomus painettiin heti Barcelonassa, johon kirjapaino vasta oli perustettu. Ja muutaman viikon per?st? oli se k??nnettyn? latinan-kielelle. T?t? k??nn?st? ilmestyi toinen toisensa per?st? 4 painosta, ja viel? samana vuonna otettiin siit? j?lkipainoksia melkein kaikissa Euroopan suuremmissa kaupungeissa. Sill? tavoin sai tuo v?h?? ennen keksitty kirjan-painamisen taito aavistamattomalla nopeudella levitt?? tietoa siit? suuresta maailmantapauksesta, joka ynn? sen itsens? kanssa oli alkava uuden, entist? valoisamman ajanjakson ihmiskunnan historiassa.

Colombo itse l?hti, oltuaan pari viikkoa tervehtim?ss? vanhoja yst?vi??n La Rabida luostarissa, Barcelonaan, ja matkalla sinne h?nt? kohdeltiin kuin ruhtinasta. Niinik??n tervehtiv?t h?nt? majesteetit erinomaisella kunnioituksella, ja kaikki h?nen arvonimens? ja etunsa vahvistettiin. Uusi retkikunta p??tettiin v?limmiten panna toimeen, ja joukko hovi- ja aatelismiehi? pyysi saadakseen seurata Colomboa uudella retkell? -- kultamaihin, sill? kulta se kovasti ritaria kutkutti.

Syyskuun keskipaikoilla olikin jo uusi laivasto kokoontuneena Cadizin satamassa. Siin? oli koko 17 laivaa, joista kuitenkin ainoastaan 4 ? 5 suurempaa. P??laiva oli Nina nimelt??n . Retkikunnassa oli yhteens? 1,100 miest?, niiden joukossa 20 ratsumiest? ja 12 munkkia, joiden viimeiksi mainittujen tuli k??nt?? "indiaaneja" kristinuskoon. Upseereissa oli muutamat herrat, jotka sittemmin saavuttivat erityisen maineen l?yt?retkien historiassa: Alonzo de Hojeda ja h?nen aseveljens? Gines de Corbalon, Floridan l?yt?j? Juan Ponce de Leon ja Hispaniolan vastainen kuvern??ri Diego Velasguez. Retkel?isten joukossa oli my?skin Colombon veli Diego. Bartolommeo, joka t?h?n aikaan oleskeli Ranskan hovissa, ei enn?tt?nyt Cadiziin ennen retkikunnan l?ht??.

Ja syyskuun 25 p:n? 1493 t?m? retkikunta l?hti, pit?en hieman etel?mp?? suuntaa kuin viime kerralla. 20 p?iv?n purjematkan per?st? saavuttiin Pienten Antillien saariryhm??n, joka ulottuu Portoricosta Trinidad'iin Etel?-Amerikan pohjois-vesill?. N?ist? tavattiin ensiksi Desirade niminen saari ja sitten toinen toisensa per?st? Dominica, Marigalanta, Guadelupe, Sata Maria la Antigua, San Martin, Santa Cruz sek? joukko pienempi?, joissa muutamissa asui ihmissy?ji?. Marraskuun 16 p:n? l?ydettiin suuri Portorico, josta l?hdettiin suorastaan Navidadiin. Sinne saapui laivasto marraskuun 29 p:n? --taikka oikeammin: Navidadin paikalle. Sill? miss? oli koko Navidad? Ja miksi ei sen miehist? antanut mit??n merkki??

Colombon silm?? kohtasi surkea n?ky: linnoituksesta oli j?lell? ainoastaan rauniot ja sen miehist?st? ainoastaan m?t?nevi? ruumiita. Saadakseen kultaa olivat n?m? ensim?iset siirtolaiset, n?et, ry?st?neet seudun asujamet paljaiksi ja sitten harjoittaneet mit? h?pe?llisint? v?kivaltaa heit? kohtaan. Ja nuo muuten niin rauhalliset asukkaat olivat oikeutetussa raivossaan suurin joukoin karanneet muukalaisten kimppuun, polttaneet linnoituksen poroksi ja tappaneet miehist?n viimeiseen sieluun saakka.

Mutta Colombo ei t?t? onnettomuutta s?ik?htynyt. H?n rakennutti uuden linnoituksen, ja sen ymp?rille kasvoi pian pieni kaupunki, joka kuningattaren kunniaksi sai nimekseen Isabella. Se oli Uuden Maailman ensim?inen kaupunki, ja sen raunioita, joita mets? nyt peitt??, kuuluu viel?kin olevan n?ht?viss? kappaleen matkaa Haiti-niemelt?. -- M??r?ten veljens? Diegon hallitusmieheksi Isabellaan ja l?hetetty??n kaikki pienet laivat takaisin Espanjaan, l?hti Colombo uudelle tutkimusretkelle, jolloin l?ydettiin suuri Jamaican saari. T??lt? palasi h?n Cubaan, jota itsep?ntt?inen amiraali kiven kovaan v?itti Indian mannermaaksi, vaikka useat h?nen seuralaisistaan jo olivat huomanneet sen saareksi. Colombo antoi, kun antoikin, v?kens? vannoa pyh?n valan ett?, koska muka maata oli tarkasti tutkittu, heid?n vakuutuksensa mukaan Cuba oli mannermaa, ja uhkasi leikkauttaa kielen suusta jokaiselta, ken kotiin tultuansa uskaltaisi puhua toisin.

Syyskuun 29 p:n? 1494 palasi Colombo takaisin Isabellaan, jossa h?nen poissa-ollessaan espanjalaiset aatelismiehet olivat ruvenneet kinastelemaan heikkoa Diegoa vastaan, joka ei osannut pit?? heit? kurissa. He harjoittivat yh? vain kaikellaista raakuutta ja v?kivaltaa maan viattomia asukkaita vastaan, ja seuraus oli ett? jokainen valkoinen mies, joka uskalsi Isabellan paalutusten ulkopuolelle, ilman armotta tuli tapetuksi. Diegon onneksi oli kuitenkin johannuksen aikana 1494 Bartolommeo Colombo, kuningattaren l?hett?m?n?, tullut kolmella karavellilla Espanjasta, ja h?nen viisaat toimensa saivat j?rjestyksen jotenkuten palajamaan, varsinkin sitten kun pahimmat kinastelijat er??n? y?n? olivat varastaneet Bartolommeon laivat ja niill? matkustaneet Espanjaan. Mutta samaan aikaan olivat Hispaniolan indiaanit urhoollisten kazikien johdolla nousseet yleiseen kapinaan julmia vieraitansa vastaan. -- Semmoinen oli nyt tila Colombon palatessa. Bartolommeon tehokkaalla avulla ryhtyi h?n siirtokunnan olojen parantamiseen, -- vaikka aivan v??r?st? p??st?. Cristoforo Colombo oli itse teossa jokseenkin raakamainen sielu. Indiaaneja arveli h?n ala-arvoisiksi olennoiksi, jotka Jumala oli orjiksi luonut. Kun nyt ei ollut kultaakaan kylliksi l?hett?? Espanjaan, jossa odoteltiin jotain tuntuvia tuloksia kalliista retkikunnasta, p??tti h?n --Cristoforo Colombo -- l?hett?? kotiin el?v?? tavaraa. Kauhea ry?st?retki pantiin toimeen muutamaan l?heiseen kyl??n, jonka kaikki asukkaat -- miehet, vaimot ja lapset -- yhteens? 500 henke?, otettiin vangiksi, sullottiin laivan-ruumaan ja l?hetettiin Espanjaan --myyt?viksi Sevillan torilla orjiksi. Kalulista oli asetettu Valencian arkkipiispan, Fonsecan, nimelle. Colombo oli, n?et, hyvin jumalinen ja hurskas mies. -- Melkein kaikki n?m? orjat kuitenkin perille p??sty?ns? kuolivat. Sanomaton suru ja matkan rasitukset oli vienyt heid?n viimeiset voimansa. Kuningatar Isabellan kunniaksi on kuitenkin mainittava ett? h?n kovasti moitti t?t? amiraalin menetystapaa. Mutta moitetta pahempaa ei n?y tulleen, sill? Hispaniolan saarella j?rjestettiin orjalaitos nyt, ja Colombo jakasi onnettomia maan-asukkaita joukottain lahjaksi miestens? kesken. Euroopalaisten sivistysty? Amerikassa oli alkanut.

Colombo oli jumalinen mies, sanoimme juuri. T?m? sielunsuunta h?ness? puhkesi t?ydelliseksi haaveiluksi h?nen palattuaan Cubasta ja Jamaicasta. Ep?terveellinen ilmanala ja alituinen mielenj?nnitys oli pannut h?net tautivuoteelle, jossa h?n kitui viisi kuukautta. Ne suuret ty?t, jotka h?n oli toimittanut, synnyttiv?t h?nen p??h?ns? sen hyvin uskottavan luulon, ett? Jumala oli h?net valinnut aivan tavattomiin t?ihin. H?n ei en?? tyydy maiden l?yt?miseen Espanjan kruunulle tai millek??n maalliselle vallalle; h?n tahtoo valloittaa kristikunnalle takaisin Kristuksen haudan ja perustaa Uuden Jerusalemin. Niin, h?n on ristiritari nyt.

Mutta t?m? h?nen haaveksiva luonteensa ei est? h?nt? pit?m?st? tarkkaa huolta k?yt?nn?llisen el?m?n vaatimuksista, kuten yll?-mainitut toimet siirtokunnan j?rjest?miseksi osoittavat. H?nen noustessaan tautivuoteelta, on siirtokunta taas suuressa vaarassa. Indiaanit, urhoollisen ja nerokkaan kazikin Caonabon johdolla, ovat tehneet viimeisen ponnistuksen ja ahdistavat kuokkavieraitaan aika lailla. Mutta veljekset Colombo kokoovat kaikki asekuntoiset miehens? ja rynt??v?t huhtikuussa 1495 vihollista vastaan. T?m? voitetaan perin pohjin nykyisen Matanzan aukealla kedolla.

T?ll'aikaa olivat kuitenkin siirtokunnasta l?hteneet karkulaiset saapuneet Espanjaan ja hovissa tehneet kovia valituksia ja syyt?ksi? Colomboa ja h?nen hirmuhallitustaan vastaan. T?m?n johdosta l?hetettiin Espanjasta erityinen komisarius -- Juan Aguado -- asioita tutkimaan. H?n tuli Hispaniolaan 1496 vuoden alussa. Silloin p??tti Colombo, joka ei tahtonut alistua t?m?n herran tutkittavaksi, itse matkustaa Espanjaan asiaansa puolustamaan. Pitk?n matkan per?st? saapui h?n sinne kes?kuun 11 p:n? 1496. H?nen astuessaan maalle Cadizin satamassa, eiv?t uteliaat katsojat en?? n?hneet tuota entist? ylpe??, pystyp?ist? amiraalia, vaan kaapuun ja p??pussiin puetun franciskaani-munkin, joka kaiken kallella kyp?rin asteli satamasta kaupunkiin.

Mutta hovissa onnistui Colombon puolustaa itse?ns? hyvin. H?n oli varsin sukkela kielelt??n, kuten jo ennen olemme huomauttaneet. Taitavasti osasi h?n nytkin viitata niihin melkoisiin maan-alueisin, jotka h?n jo oli voittanut Espanjan kruunulle, ja olihan yh? uusia tulossa, kunhan vain pidett?isiin kiinni aljetusta suunnasta. Pian kyll? aukenisivat kaikki Indian aarre-aitat. Nuori siirtokunta Hispaniolassa vain tarvitsi apua.

Hyv?ntahtoisesti Colomboa kuunneltiinkin; ja uusi retkikunta oli h?nen johdollaan l?htev? tuohon kaukaiseen Kultalaan. Viipyi kuitenkin l?hes kaksi vuotta, ennenkun t?m? p??si liikkeelle. Mutta toukokuun 30 p:n? 1498 purjehti Colombo 6 karavellilla ja 200 miehell? ulos San Lucar de Barramedan satamasta l?hell? Cadizia kolmannelle retkelleen. Ferron kohdalla jakasi h?n laivastonsa kahteen osaan, joista toinen l?hti suorastaan Hispaniolaan. Itse purjehti h?n toisen osaston etup??ss? -- 3:l1a laivalla -- hieman etel?mp??n kuin ennen ja saapui hein?kuun 31 p:n? Trinidad nimiselle suurelle saarelle, joka Etel?-Amerikan pohjoisrannikon kanssa yhdess? muodostaa suuren Paria-lahden. T?h?n lahteen purkaa vesi?ns? valtava Orinoco monen laskuhaaran kautta. Colombo p??sti, kuljettuaan lahden poikki, elokuun 5 p:n? ankkurinsa Pato nimiseen satamaan sen l?nsirannalla. Satunnaisen silm?taudin vaivaamana kun oli, h?n ei itse voinut l?hte? laivastaan, mutta l?hetti osan v?ke?ns? maalle julistamaan sit? tavallisilla tempuilla Espanjan omaksi. Sin? p?iv?n? -- sunnuntaina elokuun 5:n? v. 1498 -- Espanjalaiset nyt ensi kertaa panivat jalkansa Amerikan mannermaalle.

Colombo kyll? sen heti mannermaaksi arvasikin. Tarkalla silm?ll??n havaitsi h?n ne mahtavat, suolattomat vesivirrat, jotka maalta p?in tulvailivat lahden l?pi ja kauhealla pauhulla kohisivat ulos sen molemmista salmista. Ne eiv?t voineet tulla muusta kuin valtavasta joesta, joka juoksi suuren mannermaan halki. "Min? uskon" -- kirjoitti h?n p?iv?kirjaansa -- "ett? t?m? maa on mannermaa sek? ett? maallinen paratiisi on t??ll?." Tuo suuri joki on nyt -- niin arveli h?n -- yksi niit?, jotka raamatun mukaan laskevat ulos paratiisista, ja se seikka my?skin selitt?? sen hurjan vauhdin.

Colombo ei kuitenkaan ollut ensim?inen Euroopalainen, joka oli l?yt?nyt Uuden Maailman mannermaan. Puhumattakaan Leif Eerikinpojasta ja Islantilaisista, oli jo edellisen? vuonna, 1497, kes?- tai hein?kuussa er?s toinen Italialainen, Giovanni Cabotto, englantilaisella laivalla Bristolista, uudestaan l?yt?nyt Labrador'in, ehk?p? Pohjois-Amerikan koko it?rannikon.

Paria-lahdesta ohjasi Colombon laivasto kulkunsa suorastaan Hispaniolaan ja saapui elokuun viimeisen? p?iv?n? Bartolommeon perustamaan uuteen San Domingo nimiseen kaupunkiin saaren kaakkoisrannalla. Siirtokunnan asiat olivat joteskin huonossa tilassa. Indiaanit olivat, raivoissaan vierasten yh? jatkuvista nylkemisist? ja julmuuksista, nousseet uuteen kinastukseen, ja niinik??n kapinoitsivat ?veri??t espanjalaiset seikkailijat, jotka eiv?t tyytyneet Bartolommeon komentoon. Colombo ei pystynyt t?t? tilaa parantamaan. H?n oli liiaksi raaka voidakseen voittaa ihmisten syd?mi? puolelleen. Espanjalaiset eiv?t saattaneet k?rsi? h?nen jyrkk??, k?skev?? olotapaansa. Seuraus oli uudet valitukset hovissa. Karkulaiset Hispaniolasta syyttiv?t h?nt? siit?, ett? h?n muka oli pist?nyt omaan pohjattomaan s?kkiins? kaikki kullat, joita h?n oli antanut indiaanien louhia itselleen San Domingon kaivoksissa; -- ja n?iss? syyt?ksiss? n?kyi olevan per??.

Hallitsijat l?hettiv?t uuden komisariuksen asioita tutkimaan, ja niinp? tuli, kun tulikin, elokuun 23 p:n? 1500 Antonio Bobadilla, muuan hovimies, Hispaniolaan. H?nt? sanovat ainakin h?nen aikalaisensa rehelliseksi ja hurskaaksi mieheksi. Miten lienee ollutkaan asiainhaarain laita, -- Bobadilla pani kaikki kolme veljest? -- Cristoforon, Bartolommeon ja Diegon -- vankeuteen, jossa he istuivat kaksi kuukautta. Sen j?lkeen saivat he kahleet jaloissaan La Gorda nimisess? karavelliss? matkustaa Espanjaan. Alusta kuljetti katteinina Villejo niminen aatelismies, joka matkalla tahtoi p??st?? Colombon kahleet; mutta t?m? ei siihen suostunut. Raskaat rautaketjut jaloissaan vietiin Amerikan l?yt?j? marraskuun 22 p:n? 1500 Cadizissa maalle ja j?tettiin kaupungin tuomarin huostaan.

Mutta kun hallitsijat, jotka silloin oleskelivat Granadassa, saivat tiedon t?st? h?pe?llisest? k?yt?ksest? niin ansiokasta miest? kohtaan, kuin Colombo kuitenkin oli, antoivat he heti k?skyn h?nen ja h?nen veljiens? laskemisesta vapaiksi, ja Cristoforo sai vastaanottaa armollisen kirjeen, 2,000 dukaatia ja kutsumuksen Granadaan.

Colombon ylpe? luonee oli kuitenkin saanut pahan iskun, jonka haavaa ei edes kuningasten kunnioitus en?? saanut umpenemaan. H?n huomasi joutuneensa sys?tyksi syrj?lle. Viime vuosina, h?nen ollessaan retkill??n ja Hispaniolassa, olikin koko joukko uusia l?yt?j? tapahtunut -- ilman h?nett?. Ja se tietysti hieman harmitti mahtavaa Genualaista. Luettelemme t?ss? lyhyesti n?m? l?yt?retket.

Vasco de Gama oli v. 1498 vihdoin viimeinkin l?yt?nyt meritien Indiaan, oikeaan Indiaan, ja seuraavana vuonna sielt? palannut, muassaan suuret aarteet. Ja samana vuonna, 1498, oli nelj? eri retkikuntaa l?htenyt vesille Espanjan satamista. Alonzo de Hojeda ja Juan de la Cosa, molemmat Colombon seuralaisia h?nen ensim?isill? matkoillaan, olivat l?yt?neet ja kulkeneet Etel?-Amerikan pohjois-rannikon molemmin puolin Paria-lahtea, Surinamista id?ss? Cabo de la Velaan l?nness?. Ja pari viikkoa heit? ennen oli Alonzo Nino, Marigalantan miehi? Colombon ensim?isell? retkell?, tunkeunut Cumanaan saakka Venezuelan rannikolla, niinkuin Hojeda Paria-lahden poikki, ja t?m?n l?nsirannalta saanut rikkaan sadon helmi?. Vicente Pinzon, Ninan katteini Colombon ensim?isell? matkalla, oli joulukuussa 1499 l?yt?nyt Brasilian rannikon ja Amazoni-joen suut. T?t? jokea oli h?n kuitenkin luullut Ganges-joeksi. Diego de Lepe oli sitten kulkenut Brasilian pohjois-rannikkoa pitkin. Huhtikuussa v. 1500, kolme kuukautta Pinzonia my?hemmin, tuli samalle rannikolle, vaikka hieman etel?mm?lle, Pedralvarez Cabral. H?nen aikomuksensa oli oikeastaan jatkaa Gaman ty?t? Indiassa, mutta merivirta oli h?net ajanut Guinea-lahdesta Afrikan rannalla Etel?-Amerikan rannikolle. L?ydetylle maalle antoi h?n nimen Terra de Santa Cruz, l?hetti Portugaliin yhden laivan viem??n tietoa t?st? l?yd?st? ja jatkoi sitten matkaansa it??n p?in.

N?ist? retkikunnista oli ainoastaan Ninon tuottanut aineellista voittoa. Ei kultaa eik? mausteita t?lt? pitk?lt? rantakaistaleelta tavattu. Pettynein? kultaisissa toiveissaan olivat retkikunnat kotimatkalla vieneet suuret joukot Bahama-saarten asukkaita muassaan, myyd?kseen heit? Espanjassa orjiksi. Colombon antama esikuva oli tuottanut hedelm?ns?.

Cristoforo Colombo oli yh? enemm?n vajonnut uskonnollisiin haaveiluihin. H?n sepusteli pienen kirjasen, jossa h?n koki tyrkytt?? aikalaistensa mieliin, kuinka v?ltt?m?t?nt? oli ett? Jerusalemi j?lleen valloitettaisiin mohametilaisilta kristikunnalle. Ja valloituksella oli kiire, sill? 155 vuoden per?st? h?vi?isi t?m? matoinen maailma suuren vedenpaisumuksen kautta. Itse tahtoi h?n -- Cristoforo Colombo -- valloitusretke? johtaa. Mutta siihen tarvittiin tietysti rahaa, ja t?t? saataisiin "Indiasta", jonne h?n nyt taaskin pyrkii p??sem??n. Ja miten lienee ollutkin, hallitsijat toimittivat h?nen k?ytett?v?kseen kolme joteskin r?nstynytt? karavellia ja yhden pienemm?n laivan. H?nt? kiellettiin kuitenkin astumasta matkallaan maalle Hispaniolassa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet