Read Ebook: Kysymysmerkkejä: Kuinka Muikkulan Matin kirkolla kävi by Heman Gustaf Adolf

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 927 lines and 27334 words, and 19 pages

-- Se on palavitsa.

-- Mit?s sill? teet?

-- Kun sin? j?tit nauriit listim?tt?.

-- H???

-- Niin vasikka saa tietysti nauriin kulkkuunsa.

-- Hm.

-- Ja kun min? olen huomenna poissa, niin ei ole kuka palavitsan tekee sinulle.

-- Soo, sanoi Kreeta; ?lyten asiaa kaiketi.

Min? ihmettelin; olin l?hte? pois ja sanoin "Jumalan haltuun".

-- Jumalan nimeen; niin, ota vanha mies mukaasi, sen kanssa on hyv? kulkee, sanoi Matti. En ymm?rt?nyt mit? myrkyn vanhaa miest? h?n tarkoitti. Kotona sain sitten tiet??, mit? h?n tarkoitti ja Matin opetus painui syv?sti mieleeni. Hyv?stih?n ne meid?n v?et ensin nauroivat, kuu heille puhuin jutun palavitsasta. ?itini virkkoi: se Matti on se rikkiviisas.

-- Voi sit? Kreeta parkaakin sent??n, lis?si is?ni.

Mutta se juttu ei siihen loppunutkaan.

N?ytt?? ep?ilem?tt? silt? kuin seuraava tapaus olisi sommiteltu eik? todenper?inen; t?t? luuloa on vaikea lukijalta poistaa. Vakuutan kuitenkin, ett? asia on ihan tosi, uskottakoon se taikka ei. Asia oli n?in: Seuraavana p?iv?n? oli sek? Matti ett? is?ni talossa taksv?rkiss?, ja ?itini vei minun ja pienen veljeni Joutsenojan niitylle, h?n kun sinne meni lehti? taittamaan. Jo oli p?iv? kulunut puoleen; pikku veljeni makasi levollisesti p?rekopassa, joka oli ripustettu ladon sein?ll? kasvavan kuusen oksaan, ja yksi hyv?n-hajuinen lehtitaakka toisensa per??n siirtyi ?itini hartijoilta latoon. Ladon etehen seisahtui kerran ?itini t?hystellen kohti kultaista kotiamme, joka ei kaukana ollutkaan. Mit? ihmeen huijausta sielt? kuuluikaan? --

-- Ai, ai nyt siell? on porsas p??ssyt l?tist? irti ja on lapsen kimpussa, sanoi ?itini.

Mutta onneksi n?kyi lapsi p??sseen aidan alitse ja nelijalkainen vihollinen j?i toiselle puolelle.

Tuokion kuluttua kuului aivan l?helt? tuo kime? huuhunta:

-- Huni, huu, miss?s Leena on, kuului ??ni.

-- Hu, huu t??ll' ollaan, vastasi ?itini jotenkin samalla ??nen korkeudella.

Ja Pohjalammin Esterih?n se olikin, joka heng?hdyksiss??n saapui luoksemme.

-- Tulkaa Leena kulta pian meille, puhua l??h?tti h?n, vasikan meni nauris kulkkuun, emmek? me osaa palavitsalla sit? pois ottaa.

-- Niin onhan teill? palavitsa, sanoi ?itini hymyillen.

-- On, on, is? teki sen jo eilen varoiksi, riemuitsi Esteri, ja jatkoi surumielin: mutta ei ?iti saa sill? palaa pois.

-- Ei sit? pois otetakkaan, sanoi ?itini, vaan se painetaan alas.

Ja ?iti meni Esterin kanssa, min? otin veljeni selk??ni, ja l?hdin kotia.

Onnellisesti saatiin nauriin pala alaspainetuksi. Vasikka, joka jo oli ehtinyt henkitoreisinsa, rupesi iloisesti ammumaan ja kirmaamaan.

-- Se nyt oli ihmeellinen tapaus, sanoi kotia tultuaan ?itini. Ja kummallinen se oli, mutta kuitenkin oli se aivan tosi tapaus. Moni sen paikkakunnallamme kyll? todistaa. Ja juuri tuo "sattumus" on kehottanut minua t?t? tapausta muistoon panemaan.

Oli sunnuntai. Jumalanpalvelus oli jo p??ttynyt ja kirkkov?et vaelsivat kotiansa kohden. Olimme olleet kirkossa mekin, Pohjalammin Matti, is?ni ja min?. Pakistessa siin? k?ydess? kaikellaista tuli puhe p?iv?n "t?kstist?kin", joka kirkkomiehille paraiten puheenaineeksi sopiikin.

-- Mit?s meinasit, Matti, saarnasta? kysyi is?ni.

-- Tuima oli ja totuutta t?ynn?, vastasi Matti, ja niin se provasti ne sanansa paiskelee pitkin kirkkoa aina per?parven trapuille asti.

-- Kyll?h?n se niin on, ter?v?t ovat sanansa ja nasevat.

Vaiti oltiin taas v?h?n aikaa; hiki hatussa marssimme pitkin mets?polkua kohti kotiamme. Kotvan kuluttua virkkoi Matti:

-- Sinun tarvitsisi, Aatu, panna tuo poikakloppi kouluun, ei tied? vaikka siit? viel? mit? tulisi, n?ytt??h?n sill? olevan v?h?n "huntram?ntti?".

Syd?meni syk?hti kuullessani nuo hiljaisesti lausutut sanat; ihmeellinen taikamaailma nosti niiss? sanoissa esirippuansa; oli mieleni hyv? siit? ett? minulla oli tuota "huntram?ntti?". Ja tottahan sit? oli, koska Matti, itse Pohjalammin viisas Matti niin vakuutti.

En sent??n ollut kuulevinaan koko puhetta, riipasin vaan ohimenness?ni haavan lehti? k?teeni ja pureskelin niihin kirjokuvia. Mutta samassa koin olla niin hiljaa kuin suinkin kuullakseni, mit? is? sanoisi.

-- Mill?s niit? torppari kouluttelee, oli h?nen alakuloinen vastauksensa.

-- Pane nyt poika edes pit?j?n kouluun aluksi, kehoitti Matti.

-- Saishan sen sinne vied? edes pariksi viikoksi.

-- Mit?s hulluja puhut, sano edes pariksi t?rmiiliksi.

"Huntram?ntti" ja "t?rmiili", se on kouluoppia se, aattelin min?, noukkasin p?iv?nkukan maasta ja rupesin ter?lehti? nyppim??n, aivan kuin ei olisi asia minuun ensink??n koskenutkaan.

Yh? edelleen keskusteli Matti ja is? koulun asioista, ja p??t?s oli se ett? Matti otti minun tutkittavaksensa.

-- Kuule Kustaa, h?n sanoi, mik? Sepeteuksen poikain is?n nimi oli?

-- Sepeteus, vastasin rohkeasti.

-- Oikein, sanoi tutkijani, mutta kun Noalla oli kolme poikaa, Sem, Kam ja Jaahvetti, niin mik? sen Jaahvetin is?n nimi oli?

-- Totta kai se Noa kanssa oli, vastasin.

-- No, jatkoi tutkijani, joka ei niin hevin tahtonut minua p??st??, no, sanoi h?n, mik?s se on, kun oli vesilukko, puuavain, vangit p??siv?t vallallensa, takaa-ajajat kiini saatiin.

Min? punehduin, en ymm?rt?nyt, mit? piti vastatani. Is? katsoi minuun tutkivasti, k?velin kuin hiilten p??ll?; ja Matti se oli niin hymyilev?n-levollinen.

-- Etk? huomaa, auttoi h?n, milloin sauvalla vedet aukenivat ja Israel k?vi vetten keskitse -- --?

-- Silloin, keskeytin min? iloisesti, kun Mooses ojensi sauvansa meren yli ja punaisen meren vesi jakautui kahtia.

-- Mist? sen olet lukenut, kysyi h?n.

Yhdess? henk?yksess? luin min?: Biblianhistoriasta sis?lt?v? sata nelj? jutelmaa kodille ja koululle, jonka on koonnut Kristian Barth, autuuden opin tohtori, nelj?s painos, kuvilla koristettu.

Voitonriemulla katsoin Mattia silmiin, ja h?n virkkoi:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet