Read Ebook: English Book-Illustration of To-day Appreciations of the Work of Living English Illustrators with Lists of Their Books by Sketchley R E D Rose Esther Dorothea Pollard Alfred W Alfred William Author Of Introduction Etc

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1092 lines and 45211 words, and 22 pages

Translator: Samuli Suomalainen

Kolmen englantilaisen l?yt?retki? Afrikassa Tohtori Fergussonin muistiinpanoista

Kirj.

JULES VERNE

Franskan Akatemian palkitsema teos.

Otava, Helsinki, 1903.

K. Malmstr?m'in Kirjapaino, Kuopio, 1903.

ENSIMM?INEN LUKU

T?m? mehukas palanen kaunopuheliaisuutta p??ttyi vihdoin muutamiin korkealentoisiin lauseisin, joissa is?nmaallisuus innostellen hulvahteli.

-- Englanti on aina astunut kansain etunen?ss? -- ainahan ne kansat toistensa etunen?ss? astuvat -- retkeilij?ins? rohkeuteen n?hden, maantieteellisten l?yt?jen alalla. Tohtori Samuel Fergusson, yksi sen mainehikkaita poikia, ei ole syntyper?st?ns? syrj?ytyv?. Jos t?m? yritys onnistuu , on se t?ydent?v? ja toisiinsa sitova afrikalaisen kartologian hajanaiset tiedot ; ja jos se karille k?y , on se ainakin luettava uskaliaimpain yritysten joukkoon, mit? ihmisnero milloinkaan on keksinyt.

-- El?k??n! el?k??n! -- huusivat l?sn?olijat, n?itten kiihoittavain sanain s?hk?tt?min?.

-- El?k??n pelvoton Fergusson! -- ??nsi muuan kokouksen puheliaimmista j?senist?.

Innostuneita huutoja kajahteli kajahtelemistaan. Fergussonin nimi oli kaikkien suussa. Koko istuntosali joutui siit? haltioihinsa.

Ja kumminkin siell? oli l?sn? koko joukko noita, aikoinaan reippaita, vaikka nyt jo vanhettuneita, v?s?htyneit?, pelvottomia matkustajia, kuumaverist? v?ke?, jotka olivat vaellelleet kaikissa viidess? maan-osassa. Kaikki he, suuremmissa tai v?hemmiss? m??rin, ruumiillisesti tai henkisesti, olivat pelastuneet ken haaksirikoista, ken tulipaloista, ken Indiaanien tomahawkeilta, ken villien sotatapparoilta, ken kidutuspylv?ist?, ken Polynesian ihmissy?j?in hampaista! Mutta nyt, sir Francis M...:n puheen aikana, heill?kin syd?n syk?hteli, ja varma on, ett'ei Lontoon Kuninkaallisen Maantieteellisen Seuran istunnoissa ollut miesmuistiin pidetty n?in loistavaa puhetta.

Mutta innostus ei Englannissa pys?hdy pelkkiin sanoihin. Se ly? rahaa nopeammin kuin "The Royal Mint'in" kone. Heti paikalla nostettiin kysymys siit?, miten suurella summalla Seura ottaa avustaakseen tohtori Fergussonia, ja summa nousi 2500 puntaan . Summan suuruus oli yrityksen t?rkeyden mukainen.

Muuan Seuran j?senist? tiedusti esimiehelt?, eik? tohtori Fergussonia virallisesti esitet? Seuralle.

-- Tohtori on Seuran k?skett?viss?, -- vastasi sir Francis M...

-- Astukoon sis??n! -- huudettiin, -- astukoon sis??n! Onhan hauska omin silmin n?hd? niin tavattoman rohkeamielist? miest?.

-- Kunhan ei vaan, -- virkkoi muuan leininly?m? sotalaivan kapteeni, -- kunhan ei vaan koko t?m? kummallinen ehdotus olisi pelkk?? petkutusta!

-- Ties, onko koko tohtori Fergussonia olemassakaan! -- huudahti muuan ?re? ??ni.

-- Pit?is ehk? keksi? se herra ensin, -- vastasi muuan lystik?s j?sen t?ss? vakavassa Seurassa.

-- Pyyt?k?? tohtori Fergusson sis??n, -- virkkoi sir Francis M... tyyneesti.

Ja tohtori astui saliin, myrskyisten k?ttentaputusten raikuessa, osoittamatta v?hint?k??n h?mm?styst?.

Tohtori Fergusson oli nelj?nsiss? kymmeniss?, vartalolleen ja muodolleen varsin tavallista laatua. Tummahko punerrus kasvoissa tiesi miehen sangvinista luonnetta. Olennolleen h?n oli kylm?, kasvonpiirteet s??nn?lliset, nen? suuri, laivankokan kuosiin, niinkuin ainakin ihmisill?, jotka on ennakolta m??r?tty l?yt?retkeilij?iksi. Lempe?t silm?t, joissa asui enemm?n ?ly? kuin uhkeutta, loivat h?nen kasvoilleen per?ti miellytt?v?n ilmeen. K?sivarret olivat pitk?t, ja jalat seisoivat tanakasti maassa, kuten tottuneen k?velij?n konsanaankin.

Tyyni vakavuus asui tohtorin koko personassa, poistaen pienimm?tkin ep?ilykset siit?, ett? h?n olisi ollut jonkun petos-yrityksen aseena.

El?k??n-huutoja ja k?ttentaputuksia kesti yh? edelleen, kunnes tohtori Fergusson miellytt?v?ll? viittauksella pyysi saada ??nenvuoroa. H?n astui h?nelle m??r?tyn istuimen ??reen, nosti sitten j?rk?ht?m?t?nn?, tarmokkain katsein, oikean k?tens? etusormen taivasta kohti, avasi suunsa ja lausui t?m?n ainoan sanan:

-- Excelsior!

Kun herrat Bright ja Cobden aikoinaan tekiv?t kuuluisia interpellationejansa parlamentissa, kun lord Palmerston ennen vanhaan vaati ylim??r?isi? varoja Englannin kallioitten linnoittamiseksi, eiv?t heid?n puheensa milloinkaan saavuttaneet niin rep?isev?? menestyst?. Sir Francis M...:n puhe oli menett?nyt sen rinnalla koko loistonsa. Tohtori esiintyi nyt kerrassaan ylev?n?, suurena, v?hin sanoin oikeaan osaavana. H?n oli sanonut kohdalleen:

-- Excelsior!

Mutta ken oli t?m? tohtori, ja millaiseen uhkayritykseen h?n nyt oli antaumassa?

Fergusson oli uljaan merikapteenin poika, joka pienest? pit?in oli ollut is?ns? kanssa merimatkoilla, tottuen jo aikaisin meriel?m?n vaaroihin ja seikkailuihin. T?ss? kelpo pojassa, joka ei milloinkaan ollut tiennyt, mit? pelko onkaan, ilmeni jo aikaisin vilkas ?ly, etsij?n oveluus, huomattava taipumus tieteellisiin t?ihin. H?n oli lapsesta saakka ollut harvinaisen taitava selvi?m??n pulista ja p?lk?hist?. Ei h?n ollut joutunut neuvottomaksi milloinkaan, ei edes esimm?ist? kahveliakaan k?ytt?ess??n, miss? lapset tavallisesti hiukan k?mmeltyv?t.

Ennen pitk?? alkoivat h?nt? innostaa kertomukset uljaista yrityksist? ja merimatkoista. Kiihke?sti h?n seurasi l?yt?retki?, joita tehtiin 19:nen vuosisadan alkupuoliskolla. H?n uneksi sellaista kunniaa, jota olivat osakseen saaneet Mungo-Parkit, Brucet, Cailli?t, Levaillantit, eik?, luullakseni, Robinson Crusoe eli Aleksander Selkirk ollut h?nen mielest?ns? yht??n himme?mpi maineelleen kuin muutkaan. Kuinka hauskoja hetki? h?nell? olikaan ollut Robinsonin kanssa tuolla Juan Fernandezin saarella! Useissa kohdin tuon haaksirikkoisen merimiehen mietteet olivat h?nen mielest??n kohdallaan semmoisinansa; vuoroin h?n pohti h?nen aikeitaan ja yrityksi??n; v?listi h?n olisi tehnyt toisin, paremminkin kenties, ainakin yht? hyvin! Mutta se on varma, ett'ei h?n milloinkaan olisi l?htenyt pois tuosta herttaisesta saaresta, jossa h?n oli ollut niin onnellinen kuin kuningas alamaisia vailla ... ei, vaikka h?nest? olisi luvattu tehd? meriministeri!

Is?, lukenut mies itsekin, koetti kaikin tavoin kehitt?? poikansa vilkasta ?ly? vakavilla opinnoilla hydrografiassa, fysikassa ja mekanikassa, hankkien h?nelle my?s tietoja kasvi-, l??ke- ja t?htitieteen alalla.

Kapteenin kuollessa oli Samuel Fergusson vasta kahdenkolmatta vuoden vanha, mutta oli jo enn?tt?nyt tehd? matkan maan ymp?ri. Nyt h?n astui Englannin indialaisen armeijan insin??rikuntaan ja otti urheasti osaa useampaan taisteluun, mutta t?m? sotamiehen el?m? ei h?nt? miellytt?nyt: k?skij?n toimesta h?n varsin v?h?n v?litti, eik? k?skett?v?n?k??n oleminen ollut h?nest? hauskaa. H?n otti eronsa ja l?ksi, puoleksi mets?miehen?, puoleksi kasvien tutkijana, retkeilem??n pohjoiseen, kulki siten poikki Indian niemen Kalkuttasta Suratiin saakka. Se oli vaan tuommoinen harrastajan huviretki.

Senj?lkeen tapaamme h?net vuonna 1845 Australiassa, j?senen? kapteeni Stuartin retkikunnassa, etsiskelem?ss? sit? Kaspian meren tapaista sis?merta, jonka luultiin l?ytyv?n Uuden Hollannin sis?osassa.

Vuonna 1850 Samuel Fergusson palasi Englantiin ja l?ksi heti, l?yt?kiihkon valtaamana, kapteeni Mac Cluren kanssa kolmivuotiselle retkelle Amerikan manteren ymp?ri Behringin salmesta Cap Farewelliin.

H?nen rautaiseen terveyteens? eiv?t pystyneet mitk??n matkan rasitukset eik? ilman-alan vaihdokset; h?n kesti pahimmatkin puutteet ja k?rsimykset. Siin? oli kerrassaan matkustajan juurikuva: vatsa sulattaa tai on sulattamatta, aina sit? my?ten kuin is?nt? tahtoo; jalat pitenev?t tai lyhenev?t sit? my?ten, millainen vuode milloinkin sattuu; h?n nukkuu uneen min? hetken? p?iv?st? hyv?ns? ja her?? mill? hetkell? y?st? tahansa.

Eip? kummakaan, jos kohtaamme t?m?n uupumattoman matkamiehen vuosina 1855-1857 samoilemassa Schlagintweit veljesten kanssa koko l?ntisen Tibetin halki, saaliinansa per?ti huvittavia etnografillisia havainnoita.

T?m? oppinut mies oli pannut h?nen ratkaistavakseen seuraavan probleman: jos tunnetaan, kuinka monta peninkulmaa tohtori on astunut, maan ymp?ri kulkiessaan, niin kuinka paljoa pitemm?n matkan p?? on tehnyt kuin jalat, koska s?teet ovat eri pitk?t? Ja toisin: jos tunnetaan tohtorin sek? p??n ett? jalkain tekemien matkain pituudet, kuinka pitk? on tohtori itse, metreiss?, kolmella decimalilla.

Mutta Fergusson pysyttelihe aina loitolla oppineitten seuroista, h?n kun oli taistelevan eik? jaarittelevan kirkon j?sen. H?nen mielest?ns? oli parempi k?ytt?? aikaansa etsimiseen kuin keskustelemiseen, l?yt?miseen kuin tuulen pieks?miseen.

Kerrotaan seuraava juttu er??st? Englantilaisesta, joka oli tullut Geneveen, katsomaan Geneven j?rve?. H?net pantiin istumaan noihin vanhan-aikuisiin vaunuihin, joissa istuimet ovat pitkin vaunun sivuja, niinkuin omnibuseissa, ja nyt sattui niin, ett? Englantilainen tuli asettuneeksi seljin j?rveen. Vaunut kulkivat verkalleen j?rven ymp?ri, mutta Englantilaisen ei johtunut yht??n kertaa mieleenk??n k??nt?? p??t?ns?, ja sitten h?n palasi Lontoosen ihastuksissaan Geneven j?rven kauneudesta.

Tohtori Fergusson puolestaan oli matkoillansa kyll? k??nnellyt p??t??n useammankin kerran ja k??nnellyt niin hyvin, ett? oli saanut paljonkin n?hd?. Siin? h?n sit? paitsi totteli luontoansa, ja meill? on syyt? luulla h?ness? olleen hiukan fatalismia, mutta sit? oikeauskoista laatua: h?n luotti itseens? ja samalla sallimukseen.

-- En min? tiet?ni kulje; tie minua kuljettaa. -- Niin h?nen oli tapa sanoa usein.

Ei siis kummastelle kukaan, ett? h?n niin kylm?verisesti vastaan-otti Kuninkaallisen Seuran k?ttentaputukset. H?ness? ei ollut halpamaista ylpeytt?, ja viel? v?hemmin h?n oli turhamainen. Seuran esimiehelle tekem?ns? ehdotus oli h?nen mielest??n varsin yksinkertainen, eik? h?n siis huomannut sen suunnattoman valtavaa vaikutustakaan.

Monilukuisia maljoja juotiin kuuluisain Afrikassa-k?vij?in muistoksi ja onneksi. Ja se tapahtui oikeaan englantilaiseen tapaan: aakkosj?rjestyksess?. Ja niin tuli juoduksi kokonaista 130 maljaa. Viimeksi esitettiin malja tohtorille Samuel Fergussonille, jonka yritys, ennen kuulumaton, oli yhdeksi kokonaiseksi sitova n?itten retkeilij?in ty?t ja t?ydent?v? afrikalaisten l?yt?jen suuren sarjan.

TOINEN LUKU

"Tohtori Barth kulki Denhamin ja Clappertonin raivaamaa tiet? hamaan Sudaniin saakka; tohtori Livingstone uudisti monta kertaa pelvottomia tutkimusretki?ns? Hyv?n Toivon niemest? alkaen aina Zambezin vesist?ille asti; kapteenit Burke ja Speke p??siv?t Suurien j?rvien rannoille, -- ja n?in on nykyaikaisella sivistyksell? nyt kolme tiet? avoinna. Niitten yhtym?kohta, jonne ei viel? yhdenk??n matkustajan ole onnistunut p??st?, sijaitsee itse Afrikan syd?mess?. Sit? kohti ovat kaikki voimat j?nnitett?v?t.

"N?itten tieteen uljaitten etuvartijain t?ihin on rohkealla yrityksell??n tuova t?ydennyksen tohtori Samuel Fergusson, jonka kauniista tutkimusretkist? lukijamme usein ovat saaneet tietoja.

"Mainittu pelvoton l?yt?retkeilij? aikoo kulkea Afrikan yli ilmapallossa id?st? l?nteen. Mik?li tietoomme on tullut, on t?m?n h?mm?stytt?v?n retken l?ht?kohtana oleva Zanzibarin saari. Miss? kohdin retki p??ttynee, sen tiet?? Sallimus yksin.

"T?m?n tieteellisen l?yt?retken ehdotus tehtiin eilen virallisesti Kuninkaalliselle Maantieteelliselle Seuralle, joka yrityksen kannattamiseksi m??r?si 2500 puntaa.

"Me aiomme antaa lukijoillemme tarkkoja tietoja t?st? retkest?, jolla maantieteen aikakauskirjoissa ei vertaista ole."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet