Read Ebook: English Book-Illustration of To-day Appreciations of the Work of Living English Illustrators with Lists of Their Books by Sketchley R E D Rose Esther Dorothea Pollard Alfred W Alfred William Author Of Introduction Etc

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1092 lines and 45211 words, and 22 pages

"Me aiomme antaa lukijoillemme tarkkoja tietoja t?st? retkest?, jolla maantieteen aikakauskirjoissa ei vertaista ole."

Kirjoitus her?tti, kuten kyll? arvaa, suunnatonta huomiota. Ensi alussa nousi kovia ep?ilyksen myrskyj?. Koko tohtori Fergusson, v?itettiin, ei ole muuta kuin onnenonkija, oikeata amerikkalaista Barnumin keksint??. Ensin h?n muka on toiminut Yhdysvalloissa ja tullut sielt? Britannian saarille "aff??rej?" tekem??n.

Ivallinen vastaus Daily Telegraphin kirjoitukseen oli luettavana helmikuun numerossa Geneven Maantieteellisen Seuran "Bulletins'ej?". Se teki sukkelaa pilaa Lontoon Kuninkaallisesta Seurasta, Traveller's Clubista ja sadunomaisen pitk?st? sammesta.

Mutta silloin herra Petermann tukki kerrassaan suun t?lt? genevel?iselt? aikakauslehdelt? Gothassa ilmestyviss? "Mittheilungen'eissaan" . Herra Petermann tunsi personallisesti tohtori Fergussonin ja meni takaukseen uljaan yst?v?ns? j?rk?ht?m?tt?m?st? rohkeudesta.

Ei aikaakaan, niin ei ep?ilyksill? en?? ollut sijaa pienint?k??n. Matkan varustuksiin ryhdyttiin Lontoossa; Lyonin silkkitehtaissa teetettiin ilmapalloa varten niin t?rke?t p??llyskankaat; Englannin hallitus antoi tohtorin k?ytett?v?ksi "Resolute" nimisen kuljetus-h?yrylaivan, kapteeni Pennet.

Piakkoin alkoi julkisuudessa kuulua rohkaisevia ??ni?, onnitteluja. Parisin Maantieteellinen Seura julkaisi Bulletins'iens? joka numerossa tarkkoja tietoja yrityksen yksityiskohdista; Malte-Brunin "Nouvelles Annales" painatti huomattavan kirjoituksen t?st? asiasta; "Zeitschrift f?r allgemeine Erdkunde" nimisess? aikakauslehdess? osoitti tohtori W. Koner sitovalla tavalla, kuinka puheen-alainen tarkoitus todella on saavutettavissa, mit? menestymisen mahdollisuuksia sill? on, mit? vastuksia se saa kest??, ja kuinka ??rett?m?n monta etua t?llaisella halki ilmain teht?v?ll? retkell? on puolellaan. L?ht?kohtaa vain kirjoittaja ei hyv?ksynyt. H?nen mielest??n olisi siin? kohden sopivampi er?s pieni, Masuah niminen satama Abessiniassa, josta James Brucekin vuonna 1768 oli l?htenyt liikkeelle, Niilin l?hteille pyrkiess??n.

"North American Review" oli hieman harmissaan siit?, ett? juuri Englannin osaksi niin suuri kunnia on tulemassa. Se otti leikin kannalta koko tohtorin yrityksen, arvellen, ett? eik? tohtorin sopisi tulla tuhahtaa Amerikkaan asti, kun kerran niin hyv??n vauhtiin p??see.

Sanalla sanoen, ei ollut sit? sanomalehte? eik? aikakauskirjaa, ei tieteellist?, ei jumaluus-opillistakaan, joka ei olisi pohtinut t?t? kysymyst? puolelta ja toiselta.

Suuria vetoja ly?tiin Lontoossa ja koko Englannissa seuraavista seikoista: 1:ksi) onko tohtori Fergussonia olemassa todella vai eik?; 2:ksi) tuleeko koko matkasta mit??n vai eik? tule; 3:ksi) onnistuuko se vai eik?; 4:ksi) palajaako h?n vai j??k? sille tielle. Suuria summia pantiin vetoon, aivan kuin Derbyn kilpa-ajoissa.

Ja niinp? kaikkien, uskovaisten ja uskomattomain, tyhm?in sek? viisasten, silm?t olivat kiinnitettyin? tohtori Fergussoniin. H?n oli p?iv?n leijona, aavistamattakaan, millainen harjakaula h?nest? oli tullut. Mielell?ns? h?n antoi tarkkoja tietoja retkist?ns?. H?n oli luonnollisin ihminen maailmassa eik? lainkaan sellainen saavuttamaton kuin moni muu h?nen asemassaan. Jo siin? yksikin karaistu seikkailija tuli tarjoutumaan osalliseksi h?nen yrityksens? vaaroihin sek? kunniaan, mutta h?n hylk?si tarjoukset, syyt? sen l?hemmin selvitt?m?tt?.

Monilukuiset ohjattavain ilmalaivain keksij?t esittiv?t h?nelle koneitansa, mutta h?n ei huolinut yhdest?k??n. Jos ken tiedusti, oliko h?n t?ss? suhteessa itse keksinyt jotain, ei h?n ruvennut l?hempiin selityksiin. H?n ryhtyi vain entist? innokkaammin varustelemaan matkaansa.

KOLMAS LUKU.

Tohtorin yst?v?. -- Mist? saakka heid?n yst?vyytens? oli alkanut. -- Dick Kennedy Lontoossa. -- Ehdotus, jota ennen ei ole tehty, mutta joka ei mielt? tyynnyt?. -- Sananlasku, joka ei juuri lohduta. -- Muutama piirre Afrikan martyrologiasta. -- Ilmapallon edut. -- Tohtori Fergussonin salaisuus.

Mutta jos heill? olikin erillaisia ominaisuuksia, omia taipumuksia kummallakin, jospa olivatkin eri temperamenttia niin toinen kuin toinenkin, niin yksi syd?n oli sittenkin Dick Kennedyll? ja Samuel Fergussonilla, eik? siit? ollut haittaa lainkaan. P?invastoin.

Kooltaan Dick Kennedy oli 2 tuumaa nelj?tt? kyyn?r?? , liikkeet vapaat ja miellytt?v?t; voimia kuin Herkuleella; iho p?iv?n paahtama; silm?t mustat ja vilkkaat; koko olennossa luonnollista, p??tt?v?? rohkeutta ja samalla jotain hyv?? ja ehj??, -- sellaisena esiintyi eduksensa Skotlantilainen.

Yst?vykset olivat tutustuneet toisiinsa Indiassa, saman rykmentin palveluksessa. Dickin pyydystelless? tiikereit? ja norsuja, pyydysteli Samuel kasveja ja hy?nteisi?. Kumpikin saattoi sanoa olevansa perehtynyt asiaansa, ja tohtorinkin saaliiksi tuli monasti harvinainen kasvi, jonka hankkiminen kysyi yht? paljon vaivaa kuin parin norsunhampaankin saanti.

Siit? saakka kuin he olivat palanneet Englantiin, olivat he usein olleet toisistaan erill??n, tohtorin viipyess? kaukaisilla retkill?, mutta kotia palattuansa tohtori aina meni yst?v?ns? luokse, ei itselleen mit??n vaatimaan, vaan tarjoamaan omaa itse?ns? seuraksi yst?v?lleen Skotlantilaiselle viikon tai parin p?iviksi.

Dick haasteli menneist? asioista, Samuel suunnitteli tulevaisia; toinen katsoi eteenp?in, toinen taakse, Fergusson levotonna, vilkkaana, Kennedy tyyneen?, rauhallisena.

Palattuansa Tibetist?, ei tohtori pariin vuoteen puhunut sanaakaan uusista l?yt?retkist?, Dick arveli yst?v?ns? matkailuhalun laimenneen ja seikkailujanon sammuneen. Siit? h?nelle suuri mielihyv?. Eik? siin?, arveli h?n, lopuksi olisi hyvin k?ynytk??n, sill? eip? kokenutkaan matkustaja aina selvi? ihmissy?j?in ja mets?npetojen hampaista. Kennedy kehoitti senvuoksi Samuelia asettumaan rauhaan: olihan h?n sit? paitsi tehnyt tieteen t?hden jo tarpeeksi ja ihmiskunnan kiitollisuutta ansaitaksensa jo liiaksikin.

Tohtori ei tuohon vastannut mit??n. H?n mietiskeli itsekseen ja ryhtyi sitten tekem??n salaisia laskuja, istuen y?t umpeen numeroitten ??ress?, kokeillen kummallisilla koneilla, joita ei ymm?rt?nyt yksik??n muu. Se vaan oli selv??, ett? jotain suurta sen miehen aivoissa py?rii.

-- Mit? hautoneekaan taas? -- kyseli Kennedy itselt??n, yst?v?n l?hdetty? tammikuun keskivaiheilla h?nen luotansa Lontoosen takaisin.

-- Hyv? is?! -- huudahti h?n. -- Hulluhan se on! Ihan mielt? vailla! Vai ilmapallolla Afrikan yli! T?t? nyt viel? puuttui! Sit?k? h?n nyt on miettinyt kaksi pitk?? vuotta!

Ja n?in puhuessaan kunnon Dick puristi molemmat k?tens? nyrkkiin ja pui niill? p??t??n varsin tuntuvalla tavalla.

H?nen em?nn?itsij?ns?, vanha Elspeth, yritti v?itt?m??n, ett? tuo kaikki lienee juttuja vaan.

-- Vai juttuja vainen! -- huudahti Dick Kennedy. -- Kyll? min? tunnen h?net. T?m? on niin h?nen kaltaistaan. Vai ilmojen halki sit? nyt l?hdet??n! Mies kadehtii jo taivaan lintujakin! Mutta siit? ei tule mit??n; min? est?n moisen matkan! Anna h?nelle vaan t?ysi valta, niin kuuhun h?n viel? l?htee!

Samana iltana riensi Kennedy, puoleksi levotonna, puoleksi toivotonna, General Railwayn asemalle, ja huomenissa h?n saapui Lontoosen.

Kolmen nelj?nnestunnin per?st? h?n tuli ajurinvaunuissa tohtorin talon edustalle, Soho square, Greek street. H?n kiirehti portaita yl?s ja l?i viisi iskua oveen ja l?ikin niin, ett? kuului.

Fergusson itse avasi oven.

-- Dick? -- virkkoi h?n, liiaksi h?mm?stym?tt?.

-- Dick kyll?, -- vastasi toinen.

-- Kuinka, yst?v? hyv?? sin?k? Lontoossa, talvisen mets?styksen aikaan?

-- Ni-in.

-- Ja mit?s t?nne l?ksit?

-- Tekem??n tyhj?ksi kauhean suunnatonta hullun-yrityst?.

-- Hullun-yrityst?k?? -- kys?isi tohtori.

-- Vai niin! sit?k? sin?? Ne sanomalehdet ne ovat sellaisia suupaltteja. Mutta painahan puuta, Dick.

-- En. Onko sinulla toden per?st? aikomus l?hte? tuolle retkelle?

-- On kyll?. Varustukset ovat jo hyv?ll? alulla ja min? olen...

-- Miss? ne on ne sun varustuksesi? Min? ly?n ne palasiksi, murskaksi murennan!

Kunnon Skotlantilainen joutui ihan vihan vimmaan.

-- ?l?h?n h?t?ile, yst?v? hyv?, -- puhui tohtori. -- Min? k?sit?n sun suuttumuksesi. Sin? olet pahoillasi siit?, ett'en ole antanut sinulle tietoja uusista aikeistani.

-- Kauniita aikeita!

-- Minulla on ollut niin paljo ty?t?, -- jatkoi Samuel, keskeytyksest? v?litt?m?tt?, -- ett'en ole enn?tt?nyt. Mutta ole rauhassa; en min? olisi l?htenyt, kirjoittamatta sinulle...

-- Min? annan palttua...

-- Sill? minulla on aikomus ottaa sinut mukaan.

Skotlantilainen hyp?hti niin, ett? kauriskin olisi kadehtinut.

-- Vai niin! -- sanoi h?n. -- Sin? tahdot siis, ett? kytkisiv?t meid?t kumpaisenkin Bedlamin hulluinhuoneesen!

-- Olen ollut aivan varma sinusta, Dick; olen valinnut juuri sinut ja hylj?nnyt monta muuta.

Kennedy oli hetken aikaa kuin huumauksissaan.

-- Jos otat kuunnellaksesi minua kymmenisen minuttia, -- virkkoi tohtori levollisesti, -- niin kiit?t minua.

-- Kuules, puhutko sin? oikein t?ytt? totta?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet