Read Ebook: Zacharias Topelius: Elämä ja toiminta by Sarlin A J

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 196 lines and 38539 words, and 4 pages

ZACHARIAS TOPELIUS

El?m? ja toiminta

Kirj.

A. J. SARLIN

Helsingiss? 1917, Kansanvalistusseuran el?m?kertoja 27.

Raittiuskansan Kirjapaino.

SIS?LLYS:

Alkusananen

Esi-is?t ja vanhemmat. Koti ja kasvatus. Kirjailun alkua. Koulu. Ylioppilastutkinto. Yliopisto-oloja ja ylioppilasel?m??. Kandidaattitutkinto.

J??hyv?isvierailut kotiseudulla. Oleskelua Tammisaaren saaristossa. Cannesin matka. Eroaminen yliopistosta. Koivuniemi. T?htien kuningaslapset. Kanervia. Evankeliumi lapsille. Puolison sairaus ja kuolema. Perhe-el?m??. Lehtisi? mietekirjastani. Ulkomaanmatkoja. 80-vuotisjuhla. Sairaus ja kuolema. Loppusananen.

Alkusananen.

Niist? mielenkiintoisista suullisista tiedoista, joita tireht. Z. Schalin ty?ni kest?ess? minulle yst?v?llisesti on antanut kuin my?s maisteri Niilo Liakan huomautuksista lausun t?ten heille sulimmat kiitokseni.

Turussa lokakuussa 1917.

A. J. S.

Topelius-suvun vanhin tunnettu j?sen, sen kantais?, oli Jaakko Laurinpoika Toppila, joka 30-vuotisen sodan aikana muutti Limingasta Ouluun, miss? h?n eli kauppiaana. Likell? mainittua kaupunkia oli Toppila niminen maatila, josta suvun syntyper? ja nimi johtuvat. H?nen pojanpoikansa Mikael Toppelius oli tullipalvelija ja naimisissa lahjakkaan juutalaisnaisen Maria Zebulonin kanssa, jolla oli taiteellisia taipumuksia. Heill? oli poika nimelt? Kristoffer, joka lapsena joutui omituisiin seikkailuihin. Elettiin kahdennentoista Kaarlen sankari- ja kauhunaikoja. Ven?l?inen tuli maahan ja Oulu ry?stettiin. Siell? harjoitettiin julmia v?kivallantekoja. Maria Zebulon pakeni lapsineen kaukaiseen mets?torppaan Muhoksen salolle. Parvi kasakoita ilmestyi mets?tielle. Kasakat tempasivat Kristoffer-poikaa tukasta, viskasivat h?net hevosen selk??n ja ratsastivat pojan kanssa pois ?idin n?hden. Kuten niin monet muut, vietiin ry?stetty Ven?j?lle ja myytiin tai lahjoitettiin er??lle pajarille, joka oli tsaari Pietarin suosikeita ja jolla oli kartano l?hell? Pietaria. Kun pojassa havaittiin musiikkitaipumuksia, niin h?n sai opetella soittamaan klaveria. Niin tapahtui, ett? tsaari k?vi tapaamassa suosikkiaan ja tuli kuulleeksi suomalaispojan soittoa. Ja h?n taputti yst?v?llisesti Kristofferia olalle ja kehoitti h?nt? sanoen: >>Soita, poikaseni!>> T?st? tuli Kristofferille el?m?nik?inen muisto, jota h?n viel? vanhanakin mielell??n mainitsi. Mutta ry?stetyn pojan valtasi vastustamaton koti-ik?v?. H?n p??tti paeta, piili p?ivisin metsiss?, el?tt?en itse??n marjoilla, mutta ?isin h?n vakaasti vaelsi siihen suuntaan, minne oli n?hnyt elokuun auringon laskevan. Pian h?n tapasi maamiehi??n ja heid?n opastuksensa avulla h?n vihdoin saapui etel?-Suomeen. T??lt? h?n p??si er??n laivurin avulla Ruotsiin. Poika saapui Tukholmaan, jonka laivasillalla oli muutamia vaimoja huuhtomassa vaatteita. Yksi heist?, tarkkaan katseltuaan tulokasta, kysyi suomenkiell?, mist? h?n oli. Poika vastasi niinik??n suomeksi: >>Oulusta>>. Silloin nainen heitt?ysi h?nen kaulaansa itkien ilosta. Se oli h?nen ?itins?, jonka h?t? sodan aikana oli ajanut pakenemaan Tukholmaan.

Ymm?rrett?v? on, ett? vanhempain v?linen sopusointu mit? edullisimmin vaikutti pojan luonteen kehitykseen, ja useita todistuksia on meill? siit?kin, ett? hyvien kasvattajain osoittama rakkaus h?ness? her?tti mit? syvimm?n vastarakkauden ja kiitollisuuden.

Esivanhemmiltaan pikku Sakke oli perinyt lukuisia ominaisuuksia, jotka tulivat m??r??m??n h?nen vastaisen kehityksens?. Esi-isist? toiset olivat aatteen, toiset k?yt?nn?n miehi?, ja niinp? Sakenkin luonteessa aatteelliset ja k?yt?nn?lliset pyrkimykset yhtyv?t. Jaakko Laurinpojan suvulle ominainen yhdess?pysymisen tunne lienee Sakessa niinik??n sukuperint??. Isois?lt??n h?n peri uskonnollisen mielens?, el?v?lle el?m?lle avoimen silm?ns?, uutteruutensa sek? harmittoman lystikkyytens? ja hyv?ns?vyisyytens?, t?m?n iso?idilt? ?lykkyytens? ja taiteelliset lahjansa, iso?idilt??n, joka oli aatelissukuinen puolatar Maria Oclavicz, tarmoa ja l?mminverisyytt? sek? mahdollisesti sotilaallisen kunnon arvossapit?mist?. Is?lt? perittyj? olivat n?ht?v?sti runolliset lahjat kuin my?s tarkkuuden, t?sm?llisyyden ja j?rjestyksen rakkaus, ja ?idilt? herttaisen lempe? ja samalla toimelias mielenlaatu, jossa havaitaan varma taipumus uskonnollisuuteen. My?skin ylemp?n? mainitun Kristofferin vaimon Margareta Lithovian sed?lt? Zacharias Lithoviukselta, joka sepitteli tilap??runoja kolmella eri kielell?, Sakke on voinut peri? viettymyst? runoiluun.

Etevin Topeliuksen tuntijamme on huomauttanut, miten eri sukuhaarojen kieli on riippunut olinpaikasta ja toimen laadusta. >>Jos>>, h?n jatkaa, >>kuten todenn?k?ist? on, ?idinsuku nelj?ss? l?himm?ss? polvessa, porvarillisena ja Uudessakaarlepyyss? asuvana, k?ytti ruotsia, niin on suomi viel? isois?n ?idinkielen? ja is?n ja setien mit? l?mpimimm?n harrastuksen esineen?. Topelius oli siis itse el?v? vastalause sit? julkeaa ja ep?historiallista k?sityst? vastaan, joka t?ss? maassa katsoo olevan kaksi kotiseutua tai kaksi kansaa>>.

Ylemp?n? mainittujen esivanhemmilta perittyjen ominaisuuksien lis?ksi tulevat tietysti ne, jotka maakunta ja sen asujamisto ovat istuttaneet lapseen. T?h?n n?hden er?s toinen el?m?kerrankirjoittaja teroittaa, miten Pohjanmaan omituinen luonto jyrkkine vastakohtineen, sen lukuisat menneisyydenmuistot, sen ahkera, ylpe?, uhkamielinen, l?mminverinen v?est?, joka on taistellut niin monet ankarat taistelut ja lahjoittanut maallemme niin monet sen parhaimmista pojista, miten t?m? maakunta, Pohjanmaa, on ratkaisevasti vaikuttanut Topeliuksen kehitykseen. Sen kansan veress? asuu ikivanha vapaudenrakkaus, oikullinen ja kukistamaton kuin sen rannoilla pauhaava meri, mutta my?skin paljon miehuullista malttavaisuutta, paljon uneksivaa umpimielisyytt?, paljon harrasta hurskautta ja uhrautuvaista uskoa. Eik? vastaisen runoilijan ja suurmiehen luonteessa tavata juuri samoja ominaisuuksia, samoja jyrkki? vastakohtia, vaikka h?n v?sym?tt?m?n itsekurin avulla, lakkaamatta pyrkien eteenp?in itsens?voittamisen ja itsens?kielt?misen orjantappuraista tiet? harvinaisen pitk?n ik?ns? varrella v?hitellen pakotti nuo vastakkaiset taipumukset mit? eheimp??n, suloisimpaan sopusointuun! Harvinaisen onnelliset olivat ne ulkonaiset olosuhteet, joissa nuoren Saken persoonallisuus kehittyi, harvinaisen rikas se henkinen perint?, joka oli tullut h?nen osalleen, mutta kyll?p? h?n uskollisesti leivisk??ns? hoitikin.

Vanhempien kasvatus ei tietenk??n supistunut vain ruumiillisten voimain j?rkev??n kehitt?miseen ja karkaisemiseen. Henkiselle kasvatukselle omistettiin ainakin yht? tarkkaa ja hell?? huolta.

Pikku Sakke alkoi hyvin aikaisin, jo 10-vuotiaana, pit?? p?iv?kirjaa, sill? is? oli sanonut h?nelle, ett? >>kunnon miehen tulee el?? kyn? k?dess?>>. P?iv?kirjamuistinpanojaan Topelius jatkoi koko elinaikansa. Mainitsen n?ytteeksi muutamia muistiinpanoja lokakuulta v. 1828.

Jo Porthan, tuo merkillinen mies, joka harvinaisen monipuolisen ja hedelm?llisen toimintansa kautta on yksi sivistyksemme mahtavimpia kantajia, oli lausunut hyvin huomattavia mielipiteit? kasvatuksenkin alalla. Niinp? h?n m.m. oli teroittanut, miten t?rke?t? on ihmisen jo lapsena oppia tottelemaan ja voittamaan oikkujansa ja himojansa. Tahtoa on lujitettava, tunteita jalostettava. Ruumiinhoidostakin annetaan seikkaper?isi? neuvoja. Kasvatuksen tulee t?ll? alalla yleens? olla j?rkev?? ja karkaisevaa.

Samanlaisia periaatteita tohtori Topeliuskin noudattaa kasvatuksessa. Ne p??sev?t yhdeks?nnentoista vuosisadan alkupuolella yh? enemm?n valtaan meill?kin. Samalla kuin tottelevaisuutta edelleen pidet??n lasten ensimm?isin? velvollisuuksina, ruvetaan valistuneemmissa piireiss? kiinnitt?m??n yh? enemm?n huomiota lasten luontaisiin ominaisuuksiin ja niiden kehitt?miseen. Eritt?in huolellinen olikin sen vuoksi se kasvatus, jonka alaisina lapset eliv?t onnellisessa, hyvinvoivassa kodissaan. Kotia pidettiin paikkakunnalla suuressa arvossa. Sen korkea sivistys painoi leimansa lapsiinkin, jotka aikaisin tottuivat vapaasti liikkumaan seurael?m?ss?. Heihin koetettiin istuttaa paitsi ahkeruutta etenkin totuudenrakkautta ja itsens?kielt?mist?. Valheesta lapsuusvuosina, jota is? syyst? piti >>ensim?isen? alkuna kaikkeen v??r??n, kaikkeen ep?rehelliseen, kaikkeen h?pe??n my?hemm?ll? i?ll?>>, annettiin auttamattomasti vitsaa. >>My?hemmin tarvittiin, kun kiusaus tuli, ainoastaan suruisa, nuhteleva silm?ys is?lt? tai ?idilt? kohottamaan h?pe?n punan poskillemme>>, kertoo Topelius itse. Miten lapsia kasvatettiin itsens? kielt?miseen, sit? on runoilija my?hemmin kuvannut, m.m. mestarillisessa kertomuksessaan >>Moppe>>. Sakke oli er??ss? m?enlaskukilpailussa erinomaisella Moppe nimisell? kelkallaan voittanut sep?n Joosuan Virkun. Mutta pahempi oli, ett? Moppe ?kkik??nteess? oli t?lm?nnyt niin kiivaasti Virkun jalaksille, ett? se kaatui, jolloin Joosualta taittui toinen k?sivarsi ja nyrj?hti jalka. Virkun jalakset katkesivat. Sakke koetti parhaansa mukaan hyvitt?? Joosuaa antamalla h?nelle -- tosin kolme p?iv?? itsens? kanssa taisteltuaan -- rakkaan kelkkansa. Is? itki ilosta, sill? h?n huomasi, ett? h?nen kylv?m?ns? siemenet eiv?t olleet pudonneet kalliolle.

Hirtehinen tuli kerran puotiin, mist? halusi ostaa siirappia, mutta sanoi, ettei h?nell? ollut muuta astiaa kuin hattunsa. Puotipalvelija paiskasi silloin siirapin h?nen hattuunsa. Ovela varas pani hatun sukkelasti puotipalvelijan p??h?n, niin ett? siirappi valui t?m?n kasvoille. Senj?lkeen otti varas 100 Pankkoriksi? ja meni pois. Puotipalvelija juoksi h?nen j?lkeens? ja huusi kadulla kulkijoille: >>Ottakaa varas kiinni! Ottakaa kiinni! Ottakaa h?net kiinni!>> Kun ihmiset n?kiv?t hullunkurisen puotipalvelijan kasvot siirapilla tuhrittuina, luulivat he h?nt? hulluksi, ja varas sai pit?? rahansa.

Loppu.

Professori Vasenius huomauttaa, mik? suuri merkitys kotiseudulla oli vastaiselle runoilijalle, kun se n?et opetti h?net tuntemaan el?m?? ja sen eri muotoja. H?nen kotikaupunkinsa ei ollut suuri, sen koko asukasluku nousi v. 1825 kahdeksaansataan henkeen. H?n n?ki siin? ja sen ymp?rist?ss? maalaisen el?m??: maanviljelyst?, kalastusta, >>myllyn ja pajan>>, joista h?n itse on laulanut. H?n n?ki merenkulkua, kauppaa, laivanrakennusta ja muita kaupunkielinkeinoja, jotka v. 1814 j?lkeen olivat melkoisesti kehittyneet.

Kodissaan h?n vastaanotti varhaisimmat ja voimakkaimmat luonnonvaikutelmansa: joesta, joka tuossa talon alla virtasi, rantapenkerelle rakennuksen eteen laitetusta puutarhasta haapoineen ja kukkineen ja >>jalanj?lkineen kalliossa>>, sek? purosta, joka syksyisin ja kev?isin tulvi niin voimakkaasti ett? k?ytti mylly?. Koti oli hauskasti, joskaan ei upeasti sisustettu. Huoneistoon kuului paitsi salia viisi arkihuonetta jokap?iv?ist? el?m?? varten. Tilaa oli hyvin riitt?v?sti, etenkin kun ullakko oli korkea ja kahdella ullakkokamarilla varustettu. Sen puolih?m?r?t komerot ja salaper?iset k?tk?paikat pitiv?t lasten herkk?? mielikuvitusta vilkkaassa toiminnassa ja ullakko oli etenkin sateisina p?ivin? erinomainen leikkipaikka.

Kotinsa l?heisyydess? poikanen halusta rakenteli lumilinnoja ja kaupunkeja, esitteli niit? ulkomaalaisilla nimin? kummastuneelle ja kylm?st? v?risev?lle sisarelleen sek? yhdisteli >>rakennukset>> toisiinsa kinoksiin polkemillaan k?yt?vill?. Sinne t?nne lumeen h?n oli k?tkenyt salaisia >>aarteita>>. Mutta kun Johanna Sofia kaipasi neulakoteloitaan ja sormustimiaan ja kysyi veljelt??n, mihin ne olivat joutuneet, niin ne t?ytyi kaivaa esiin -- aarrek?tk?ist?.

Runsas ja arvokas oli n?in ollen se vaikutelmain paljous, jonka poika sai kodistaan. Vanhempain hell? rakkaus, vanhempain ja palvelijain yst?vyys olivat kuitenkin n?ist? arvokkaimmat. -- Kanssak?ymisess? Sakke oli sek? rahvaan ett? s??ty-henkil?iden lasten kanssa. Kaupunkilaislapsista olivat serkut h?nen paraat seurakumppaninsa. H?nen raatimies Lith?nin kanssa naimisissa olevalla t?dill??n oli elossa nelj? lasta, jotka olivat Saken ik?velji?, ja yhdell? heist?, Matildalla, oli, niinkuin vasta saamme n?hd?, oleva erityinen merkitys kuvauksemme esineelle. Enon J. Calamniuksen kolme lasta ja raatimies Svahnin pojat olivat niinik??n h?nen leikkitovereitaan.

?sken mainitulla >>collega superiorin>> luokalla -- luokkia oli koulussa kaikkiaan nelj? -- luettiin katkismusta, latinaa, kreikan kielioppia latinaksi, teologiaa, Ruotsin historiaa, mutta sit? ainoastaan teologian ohella kaksi kertaa viikossa, ja lis?ksi n?ill? tunneilla tarkastettiin ja korjattiin oppilasten kotona suorittamat kaunokirjoitusn?ytteet! ?idinkielen opetus ei kuulunut ohjelmaan. M??r?tyn opetussuunnitelman ulkopuolella oli ven?j?, jossa oli erityinen opettaja. Toisella luokalla ven?j? oli vapaaehtoinen aine. Sakke muuten ei n?yt? olleen eritt?in huvitettu mainitusta kielest? enemp?? kuin h?nen toverinsakaan. Erikoisesti sanotaan heid?n vieroneen schtscha-??nnett?, jonka he mielell??n kuuluvat kuitanneen -- aivastuksella! Ven?j?n opettaja muuten ei suvainnut leikittely?. Kun Sakke kerran pyrki j?tt?ytym??n pois h?nen tunniltaan, niin h?n sai patukkaa! Toisen kerran h?n joutui saman rangaistuksen alaiseksi, kun j?i pois kirkosta. Siihen aikaan >>istutettiin Jumalanpelkoa poikiin pakollisella kirkossa k?ynnill?>>. Ellei kirkosta tultuaan osannut selostaa saarnan sis?llyst?, annettiin k?mmenille!

Kielten vuoksi vanhan koulun muut oppiaineet joutuivat k?rsim??n. Historiaa opetettiin eritt?in kuivien ja suppeiden oppikirjojen mukaan, mik? antoi aihetta runoilijalle er??ss? teoksessaan vertaamaan sit? vanhaan p?lyiseen kaappiin, jonka nimill? ja vuosiluvuilla varustettuihin laatikkoihin ja hyllyihin oli ladottu joukko posliiniukkoja: kuninkaita, keisareita, paaveja ja sulttaaneja. N?ill? milloin mustiksi, milloin valkoisiksi maalatuilla ukoilla ei poikien mielest? ollut muuta tekemist? kuin k?yd? sotia kesken??n ja sen j?lkeen tehd? rauhoja ja v?isty? hyllyilt?. Mutta kun sellaisen muistaminen tuotti paljon vaivaa ja sen unhoittaminen patukkaa, olisi poikien mielest? kernaasti saanut sulkea koko tuon romukaapin, asettaa sen johonkin nurkkaan ja antaa posliiniukkojen k?yd? sotaa p?lyisist? hyllyist??n, miten parhaiten jaksoivat. Piakkoin saamme n?hd?, miten pojan k?sitys historiasta muuttui. Kreikan opetus teki kirjojen kirjasta, raamatusta, ty?l??n l?ksyn, koska n?ill? tunneilla -- ellei tahtonut saada k?mmenilleen -- tuli >>deklinoida ja konjugoida el?m?n korkeimpia totuuksia>>. Latinasta Topeliuksella oli hiukan valoisampia muistoja; Sj?grenin sanakirjaa, joka h?nelle oli annettu kumminlahjana jo k?tkyess?, h?n vihasi, mutta Vergiliuksen ihmeelliset sankaritarinat saivat h?net ihastumaan, ja vihdoin uljas roomalaiskieli tuli oppilaille niin rakkaaksi, ett? he pitiv?t siit? kuin >>kolmannesta ?idinkielest??n>>.

Eip? Sakke n?yt? muistelevan opettajiansakaan mielihyv?n tunteilla. Vaikka rehtori, ainoa opettajista, jonka Topelius itse mainitsee, oli pojalle suopea, jopa kenties puolueellisuuteen asti, joutui t?m?kin kaikesta huolimatta joskus opettajansa omituisella tavalla suoritetun kurituksen alaiseksi. Se k?vi niin, ett? rehtori molemmin k?sin tarttui >>ryhmysauvansa>> p?ihin ja >>sahasi>> aikalailla uhrinsa alasp?in taipunutta niskaa!

Vaikka vanhaa koulua n?in ollen haittasivat monet puutteet ja vaikka sit? rasitti pitk?lle kehittynyt yksipuolisuus, joka ilmeni m.m. j?rjen ja muistin kehitt?misess? mielikuvituksen ja tunteen kustannuksella, vakuuttavat t?t? koulua k?yneet sill? olleen ansiopuolensakin. Semmoisia olivat: opintojen keskitys, lukuisat kertaukset, kohtuulliset oppim??r?t ja ajakseen hyv? j?rjestys. P??aineet opittiin perinpohjaisesti, koulu kykeni kasvattamaan lujia luonteita ja her?tt?m??n oppilaissa el?v?? velvollisuudentuntoa. Heid?n mielens? oli pitkist? ulkomuistiteht?vist? ja patukasta huolimatta reipas ja hilpe?, voimat hyv?t, hermostuminen, liikarasitus ja likin?k?isyys tuntemattomia k?sitteit?.

Toveriel?m?? Topelius itse on kuvannut kutakuinkin karkeaksi, mutta ei siveett?m?ksi. Sarkatakkisten ja pieksujalkaisten toveriensa h?n sanoo olleen kovakouraisia, mutta rehellisi? ja urhoollisia. He koettivat omalla tavallaan kasvattaa vastatullutta toveria, jota ep?iltiin rehtorin suosikiksi. >>Tuli monta kovaa lumipalloa, monta raskasta poljentaa jalalle ja yst?v?llist? nyrkinsivallusta takille tai housuille, ennenkuin poika oppi vastaamaan samaan tapaan ja vihdoin voitti toveriensa luottamuksen>>, kertoo Topelius itse. Mit? Saken talvipukuun tulee -- jatkaa Vasenius el?m?kerrassaan -- hyv?ksyiv?t toverit sek? lammasnahkareuhkan ett? kintaat, mutta kalosseja pidettiin joutavana ylellisyystavarana, mink? vuoksi ne passitettiin etehisen nurkkaan tulevia hienompia sukupolvia odottamaan. T?ten toveriel?m? tavallaan kehitti ja karkaisi pojan luonnetta, totutti h?nt? el?m??n uudessa, oudossa piiriss?, kodin ulkopuolella, opettaen sekin osaltaan h?nelle itsens?kielt?misen vaikeata taitoa.

H?n asui set?ns?, l??k?ri Kustaa Topeliuksen luona. Vanhemmat valvoivat tarkasti poikaansa t??ll?kin. Kun Sakella heid?n mielest??n oli runsaasti vapaata aikaa, niin h?n sai ottaa yksityist? opetusta piirustuksessa ja pianonsoitossa. Pojan oli totuttava ahkeruuteen, ja h?nen sielunel?m?ns? tuli saada niin rikas ja monipuolinen kehitys kuin suinkin. Kirjevaihdon avulla h?n oli vilkkaassa kosketuksessa vanhempainsa kanssa, ja er??ss? kirjeess? is? m.m. teroittaa Sakelle, ett? h?nen tulee harjoitella suomenkielen puhumista, toisessa, ett? h?nen on pidett?v? pient? kirjaa menoistaan. Ennen muuta Saken on koetettava oppia voittamaan itsens? ja tarkkaamaan sit?, mit? h?nen ymp?rill??n on ja tapahtuu. Jo aikaisesta lapsuudesta on siihen totuttava. Kaikista hyvist? neuvoista ja hell?st? opastuksesta huolimatta Sakke tietenkin joskus hairahtuu ja pahoittaa is?n ja ?idin mielt?. Niinp? h?n kerran markkinoilla juo kaksi pulloa olutta, viel?p? sen lis?ksi k?ytt?? hyv?kseen kapakoitsijattaren erehdyst? maksunotossa. Kirjevaihto osoittaa, miten suurta surua t?m? tuotti vanhemmille. Is? nuhtelee poikaansa ja antaa h?nelle tarkat ohjeet, miten h?nen tulee sovittaa rikoksensa. Pojan hairahdus n?kyy muuten aiheutuneen halusta >>esiinty? miehekk??n?>> ja toimia ominp?in, samoin kuin sekin, ett? h?n ei tahtonut k?ytt?? sukkia! Vanhempain ja pojan t?ten rikkoutuneet hyv?t v?lit palautuivatkin pian ennalleen, eik? mainittavia h?iri?it? sen koommin tiett?v?sti sattunutkaan.

Romaaneja lukemalla poika tavallaan rikkoi is?n tahtoa ja ohjeita vastaan. Is? n?et m.m. koetti teroittaa lapselleen, ett? h?nen tuli pit?? j?rke? johtot?hten??n ja v?ltt?? romaaninlukua, koska se liiaksi kiihoitti mielikuvitusta ja siten koitui h?nelle vahingoksi. Mutta poika kai vaistomaisesti tunsi, ett? t?llainen lukeminen oli v?ltt?m?t?n h?nen omituisten sielunlahjainsa kehittymiselle. H?n ravitsi mielikuvitustaan noilla ihmejutuilla ja h?ik?isevill? utukuvilla, jotka tempasivat h?net irti todellisesta el?m?st? ja veiv?t h?net kauas haaveiden ja unelmien kimmelt?viin kaukomaihin. T?m? lukeminen -- huolimatta siit?, ett? sill? saattoi olla vaaransa -- valmisti ep?ilem?tt? osaltaan teht?v??ns? sit? miest?, joka jo yksist??n kuolemattomilla saduillaan ja verrattomilla historiallisilla kertomuksillaan oli saavuttava niin suuren maineen.

Topeliukselle omituiseksi on h?nen luonteensa tutkija edelleen merkinnyt sen piirteen, ett? h?n sek? luonnossa ett? ihmisel?m?ss? mielell??n tarkkaa siin? ilmenev?? moninaisuutta, liikkuvaisuutta, vaihtelua ja viel?p? taisteluakin. Pikkupoikana h?n mielell??n keppi k?dess? hy?kk?si nokkosiin -- niinkuin muistamme Pikku Matinkin aikoneen tehd? isois?n sapelilla -- ja piti siten saamiaan palot?pli? kunniakkaina voitonmerkkein?. Ja Oulussa luetut romaanit ja sankarirunot ne vasta tekiv?t Saken oikein sotaiseksi. H?n pani lattianrakoihin kortteja, jotka saivat esiinty? Homeroon sankareina ja l?vist?? toisiaan heittokeih?in? k?ytetyill? kahveleilla! Piha oli talvisaikaan t?ynn? ritarilinnoja, jotka ampuivat toisiaan j?isill? luodeilla ja joita vastaan hy?kk?siv?t milloin toverit, milloin pienet, urhoolliset lumiukot. Pihlajanmarjatertut k?viv?t kiihkeit? sotia kesken??n ja l?vistiv?t vihollisen marjoja veitsenk?rjell? tai puukeih?ill?. Kaikki oli el?v?? ja kaikki k?vi sotaa kunnian puolesta. Jos ei ollut muita sankareita, niin k?viv?t oikean k?den sormet sotaa vasemman k?den sormien kanssa ja n?ps?yttiv?t toisiaan aikalailla yksin koulutunneillakin.

Sakke piti edelleen p?iv?kirjaa -- olihan se is?n tahto -- ja v?hitellen t?m? rupesi kuvastamaan h?nen tunteitansakin, h?nen sis?llist? el?m??ns?. P?iv?kirjasta n?kyy m.m., ett? h?n oli rakastunut varemmin mainittuun serkkuunsa Matilda Lith?niin, jonka aikaisin kuollut veli Aleksanteri oli h?nen hyv? yst?v?ns?. Liikuttavin sanoin Sakke kuvaa t?t? viatonta rakkauttansa, samalla kuin h?n sanoo, ett? he ovat kuin veli ja sisar, ja helppo on huomata, miten aikainen romaaninluku on antanut virikett? t?lle tunteelle ja sen kehittymiselle.

Is? oli lausunut sen toivomuksen, ett? poika opiskelisi yliopistossa, sitten rupeaisi siviilivirkamieheksi tai kauppiaaksi sek? vihdoin viljelisi maata perint?tilallaan. Joskaan is? ei suorastaan neuvonut poikaansa antautumaan l??k?riksi, oli t?m?n joka tapauksessa hankittava l??keopillisia tietoja, koska terveyden s?ilytt?minen oli ihmiselle v?ltt?m?tt?m?n? onnenehtona.

Suoritettuaan hyv?ll? menestyksell? koulun kahden viimeisenkin, n.s. konrehtorin ja rehtorin luokan oppim??r?t ja oltuaan viimeisen? lukukautena koko koulun priimuksena Topelius kes?kuussa 1832 p??tti koulunk?yntins?.

Ei ollut ep?ilemist?, ettei Sakke olisi ollut, niinkuin sanotaan, hyv? toveri. H?nell? lienee ollut hyvi? yst?vi?kin toveripiiriss?, joskin h?nen aikaisin kehittynyt yksil?isyytens? varhain antoi koko h?nen kehitykselleen suunnan, joka melkolailla eroitti h?net ik?veljist?ns?. Vain ani harvat h?nen luokkatovereistaan seurasivat h?nt? koko kouluajan, ja nuori ik?kin eroitti h?net useimmista kumppaneista. Ennen kaikkea tuo ?sken mainitsemamme yksil?isyys v?hitellen loi ajatus- ja tunnemaailmaan, jonka t?ytyi olla outo tovereiden suurelle joukolle, ja siten j?i kun j?ikin tuo sek? mietiskelyyn ett? haaveiluihin niin aikaisin taipuvainen ja nyt jo omaa el?m??ns? el?v? poika vieraaksi useimmille heist?.

Vietetty??n ihanan kes?ns? Kuddn?siss? ja sen l?heisess? saaristossa nuoren toivorikkaan Saken nyt t?ytyi ajatella kouluopintojen jatkamista. T?m? saattaisi tapahtua joko jossain lukiossa tai yksityisesti. ?iti neuvotteli asiasta m.m. pojan sed?n kanssa ja yksityisopetuksen tie katsottiin sopivimmaksi. Pojan holhoojaksi ja opettajaksi tuli J.L. Runeberg, joka hiljakkoin oli perustanut oman kodin Helsingiss? ja tulojensa kartuttamiseksi seuraavasta syksyst? aikoi ottaa t?yshoitolaisia.

Tulipalo oli v. 1808 h?vitt?nyt suuren osan Helsinki?, joka Topeliuksen sinne saapuessa jo kahdenkymmenen vuoden ajan oli ollut p??kaupunkina. Merenlahtia, soita, puita ja vuoria oli monin paikoin, miss? nyt on komeita monikerroksisia kivipalatseja, puistoja, asfalttikatuja tai hiekkak?yt?vien risteilemi?, vihantia nurmikentti?. Verrattain harvat silloiset kivirakennukset saattoi helposti laskea, ja asukasluku nousi ehk? 15,000. T?st? huolimatta Helsinki Saken t?h?n asti n?kemien pikkukaupunkien rinnalla tietysti oli muhkea ja suurenmoinen. Poika sanookin, ja syyst?, kauniiksi t?t? kaupunkia, jonka rakennusj?rjestelm?n Ehrenstr?m oli suunnitellut, jonka julkisia rakennuksia varten Engel oli tehnyt piirustukset ja jonka halki kulki muuan kahden kilometrin pituinen, suurilla kustannuksilla osittain vuoreen louhittu katu. Se vei torille, jonka molemmin puolin seisoivat raskas, vakava senaatin >>linna>> ja vastap??t? sit? kotimaisen sivistyksen yst?v?llisesti hymyilev? ahjo, Suomen yliopisto.

Nukuttuaan ensim?isen y?ns? ?stringin kortteerissa meni Topelius seuraavana p?iv?n? entisen kotiopettajansa J.F. Blankin kanssa Kruununhakaan tavatakseen Runebergia. Ennenkuin he saapuivat runoilijan asuntoon, he tapasivat h?net kadulla, ja t?m? ilmoitti heille, ett? Sakke saisi tulla >>milloin tahansa>>. H?n muuttikin jo samana p?iv?n? tavaransa uuteen asuntoonsa. Mutta kun poika kuuli, ett? h?nen huoneensa ei viel? ollut t?ydess? kunnossa, niin h?n l?hti kaupunkia katselelemaan. Senaatintorilla h?n n?ki paraatin, joka h?nest? n?ytti >>hiiden komealta>>, sitten h?n tapasi muutamia oululaisia, k?veli heid?n kanssaan tarkemmin katuja tarkkaamatta ja pyrki tovereista erottuaan takaisin Kruununhakaan, mutta eksyikin kaupungin toisessa laidassa olevaan Hietalahteen! Kyselem?ll? pojan viimein onnistui osata uuteen asuntoonsa, mutta h?n my?h?styi p?iv?lliselt? -- 2 tuntia! Hyv?luontoinen is?nt? laski v?h?n leikki? pojan l?yt?retkest?, mutta p?iv?llisett? h?n ei silti j??nyt!

Sakke asui huonetoverinsa S. Barckin kanssa maisterin huoneen viereisess? kamarissa. Teht?vi? oli vain yksi kutakin p?iv?? kohti, joten lukeminen ei tullut rasittavaksi, joskin opetus saattoi kest?? tunnin, pari, jopa kolmekin tuntia kerrallaan. Poika nautti samoin kuin muut t?yshoitolaiset Runebergilla asuessaan sangen suurta vapautta. H?n sai liikkua ulkona milteip? mielinm??rin, polttaa piippuaan ja lueskella my?h?iseen y?h?n. Runeberg osoitti h?nelle heti alussa suurta luottamusta, sit? enemm?n kun h?n huomasi, ett? Sakke oli hyvin kasvatettu poika. Runoilija oli h?nelle lempe? vanhempi yst?v?, ja se seikka, ett? h?n kohteli oppilastaan vapaana, ajattelevana ihmisen?, jonka itsens? oli vastattava teoistaan, velvoitti t?t? enemm?n kuin kaikki varoitukset. Ja h?n oli kuin kotonaan t?ss? vaatimattomassa, mutta viihtyis?ss? runoilijaperheess?.

Runebergin ja h?nen nuoren oppilaansa henkil?kohtaista kiintymist? lujittivat kirjalliset harrastukset. Topelius tutustui jo Helsingiss?-olonsa toisena p?iv?n? juuri ilmestyneisiin Hirvenhiiht?jiin ja Runebergin toiseen runovihkoon, josta kertyv?t tulot maisteri lahjoitti niille, jotka olivat joutuneet k?rsim??n maata samana vuonna kohdanneesta kadosta. Itsen?isyyden merkityst? h?n pontevasti teroitti holhokilleen. T?m?n tuli noudattaa omaa luontoaan, olla vapaa ja itselleen uskollinen. H?nen ei pit?isi antaa pois omaa itse?ns? eik? lukea muiden kirjoituksia enemp?? kuin ett? taisi s?ilytt?? oman itsens?. -- Vieraampi oli suhde runoilijan hiljaiseen, nuoreen puolisoon. T?m? n?ytti Topeliuksen tiedonannon mukaan hieman v?s?htyneelt? ja huolestuneelta, joka lienee aiheutunut p??asiallisesti siit?, ett? h?nen oli pidett?v? huolta kuudesta runsasruokaisesta pojasta, jotka olivat l?hteneet hyvin erilaisista kodeista ja kenties olivat jossain m??rin hemmoteltuja.

Opintojensa ohella Topelius jatkoi romaanien lukemista entiseen tapaansa, lueskeli my?s hyvin ahkerasti Fryxellin kertomuksia Ruotsin historiasta ja Runebergin kirjastosta l?yt?m??ns? runokalenteria, josta h?n j?ljenteli lauluja ja kirjoitti nuotteja.

Topelius tutustuu jo ensim?isen? talvena p??kaupunkiel?m??n. H?n katselee ilotulituksia, k?y markkinoilla, katsoopa luvalliseksi juoda joskus v?h?n oluttakin, koska oluen juonti h?nen mielest??n on halpaa huvia verraten toverien paljoa suurempaan tuhlaavaisuuteen t?ll? alalla! H?n k?y ahkeraan teatterissa, konserteissa ja, suoritettuaan tanssikoulun, usein julkisissa tanssitilaisuuksissakin ja naamiaisissa. T?m?n ohella h?n luistelee, voimistelee, viel?p? harjoittelee miekkailuakin. Kev??n tultua h?n ui jo toukokuussa.

Toveriel?m?n raaempiinkin puoliin, kortinpeluuseen ja juomatapoihin, Topelius jossain m??rin tutustui. Etenkin korttia h?n pelasi usein ja uhrasi siihen verrattain paljon aikaakin sek? Helsingiss? ett? kotikaupungissa ollessaan. H?n ei kumminkaan joutunut n?iden huonojen tapojen uhriksi. Siksi vankka oli h?nen vastustuskykyns?, joka perustui h?nen omaan oikeudentuntoonsa ja niiden molempien kotien vaikutukseen, joiden turvissa h?n oli kasvanut ja kehittynyt.

Riitt?v?? vapautta Topeliukselta n?in ollen ei suinkaan puuttunut. Opinnot ylioppilastutkintoa varten olivat tietenkin p??asiana, eik? niit? saanut laiminly?d?. Opetusta tosin ei aina ulkonaisesti hoidettu ankarinten kasvatusopillisten s??nt?jen mukaan. Olihan Runeberg jo Helsingin lyseossa sovelluttanut luonnollisia, uudenaikaisia opetusperiaatteita, ja olihan kaikki pikkumainen turhantarkkuus vierasta h?nen raittiille luonnonlaadulleen ja h?nen kaikkea aiheetonta tyrkytyst? ja pakotusta vastustavalle, humaaniselle katsantotavalleen. Niinp? joskus sattuu, ett? pojilla oli lupa, kun >>maisteri l?hti pyydyst?m??n lintuja kuvilla>>; toisen kerran opetus alkaa maisterista tuntua niin ik?v?lt?, ett? h?n ly? kirjat kiinni ja rient?? oppilaittensa kanssa pihalle lumipalloja heittelem??n! Kumminkin Runeberg oli opettajana eritt?in perusteellinen ja tunnollinen. Se, mik? n?enn?isesti pienten helpoitusten kautta oli menetetty, korvattiin pian uusin voimin ja suuremmalla ahkeruudella, eik? Runeberg liioin suvainnut pintapuolisuutta eik? lev?per?isyytt? opinnoissa. H?n kohteli oppilaitaan yst?v?llisesti ja toverillisesti, mutta vaati samalla tarkkaa velvollisuuden t?ytt?mist?. H?n vetosi heid?n parempiin puoliinsa, kunnian- ja oikeudentuntoon, mieluummin kuin k?ytti vanhanaikaisia, usein tehottomia rangaistuskeinoja. Ankaruutta ja nuhteita tietysti ei kumminkaan aina voitu v?ltt??.

Liiallisen ja tylsytt?v?n ulkoluvun asemesta vaadittiin, ett? oppilaat itse oppivat ajattelemaan ja tekem??n johtop??t?ksi?. Vanhentuneet kirjat vaihdettiin uudempiin ja, mit? erikoisesti historiaan tulee, vakuuttaa Topelius, ett? vasta Runeberg opetti h?net ymm?rt?m??n, mit? historia on.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet