Read Ebook: Zacharias Topelius: Elämä ja toiminta by Sarlin A J

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 196 lines and 38539 words, and 4 pages

Liiallisen ja tylsytt?v?n ulkoluvun asemesta vaadittiin, ett? oppilaat itse oppivat ajattelemaan ja tekem??n johtop??t?ksi?. Vanhentuneet kirjat vaihdettiin uudempiin ja, mit? erikoisesti historiaan tulee, vakuuttaa Topelius, ett? vasta Runeberg opetti h?net ymm?rt?m??n, mit? historia on.

Kes?kuun alussa v. 1833 Topelius nelj?n toverin kanssa suorittaa ylioppilastutkintonsa, josta h?n pian antaa tiedon ?idilleen kysyen m.m. eik? t?m? ollut iloisin kirje, mink? h?n koskaan oli kirjoittanut. H?n lupaa kiiruhtaa kotiin >>y?t? p?iv??, lent?v?? karkua>>. H?nen t?m?n j?lkeen toimeenpanemissaan ylioppilaskekkereiss? oli kutsuvierasten joukossa Runebergkin, joka >>oli niin yst?v?llinen 15-vuotiaalle kokemattomalle nuorukaiselle, ett? ajoissa otti h?nen k?tens? kainaloonsa ja pelasti h?net vaarallisista veljenmaljoista>>.

Kes?ns? Topelius vietti kotiseudulla tehden kalastusretki? sukulaisten ja toverien kanssa, vieraillen kaupungissa, harrastellen mets?styst? ja ampuen maaliin pistoolilla. Viel? syyskuussakin h?n ottaa osaa kotitalon syysaskareihin, nuotanvetoon, elonleikkuuseen y.m. ja lueskelee t?m?n ohella Ovidiusta, keve?mp?? kirjallisuutta sek? sanomalehti? alkaen harrastaa yleisi?kin asioita. Kaiholla h?n usein muistelee t?h?n aikaan Tukholmassa oleskelevaa Matildaansa.

Lokakuun 1 p:n? h?n palaa Helsinkiin ja asettuu asumaan entisen opettajansa Blankin kanssa.

Nyt h?n rupesi harjoittamaan yliopistollisia opintoja kandidaattitutkintoa varten, johon kuului 11 ainetta, ja is?n lausumaa toivomusta noudattaen l??k?riksi aikovana h?n antautui luonnontieteellisiin opintoihin. T?m?n ohella h?n kirjoitti ruotsin- ja latinankielisi? aineita Runebergin johdolla. Heid?n yhdess?olonsa ei supistunut vain t?h?n. Tuntien p??tytty? sunnuntaiaamuisin seurustelu jatkui hilpe?n, nuorelle ylioppilaalle runsaita her?tteit? antavan tarinoimisen muodossa ja opetuskin oli maksuton.

Tietysti kaunokirjallisuuden harrastus jatkuu. Topelius lueskelee m.m. Walter Scottia ja Lafontainen romaaneja, Almqvistin T?rnrosens bok nimist? kirjaa ja ravitsee orastavia runoilijavaistojaan suurten ruotsalaisten Tegn?rin, jota h?n pit?? runoilijain kuninkaana, niinik??n suuresti ihailemansa Franz?nin, Geijerin y.m. runoilla. H?n tutustuu my?skin saksalaisen kirjallisuuden merkkimiehiin.

Latinaa ja kreikkaa h?n lukee tutkintoaan varten hyvin perusteellisesti. Ensiksi mainittuun kieleen h?n perehtyy verrattain pian siihen m??rin, ett? pystyy esiintym??n vastav?itt?j?n? t?htitieteess? osakunnan latinalaisessa v?ittelyharjoituksessa. Homeroon Iliaadia h?n arvostelee, osittain pisteli??stikin, mutta lopputuloksena on sent??n, ett? h?n pit?? sit? maailman etevimp?n? luonnonrunouden tuotteena ja sen tekij?? runoilijain kruununa. Suurella innolla Topelius niinik??n harjoittaa opintoja kemiassa, el?in- ja kasvitieteess? sek? kuuntelee kirjallisuushistorian ja historian luentoja. Viimemainitussa aineessa luennoitseva G. Rein kuului h?nen >>suosikkeihinsa>>. Suomen keskiajan historia innostutti Topeliusta eritt?in, koska se enemm?n kuin mik??n muu tiede ravitsi h?nen runollista mielt??n ja is?nmaantunnettaan. Nyt h?n sai arvatenkin kiihke?sti kaipaamaansa t?ydennyst? siihen, mit? ennen oli lukenut tai kuullut omaistensa kertovan samoista asioista. H?n rakastaa historiaa ja tahtoo siin? korkeimman arvolauseen.

H?n on ahkera kuin muurahainen, j?rjest?? tarkoin ty?ns?, m??r?? ty?h?n k?ytett?v?n ajan pituuden lueskellen v?hint??n 7, mutta joskus 9, jopa 10:kin tuntia p?iv?ss?. H?n ottaa yksityist? opetusta ranskan ja saksan kieless?, pianonsoitossa ja piirustuksessa, eik? h?n unhoita luistelua, voimistelua eik? miekkailuakaan. Syd?n rehellisen?, puhtaana ja lapsellisena h?n pyrkii eteenp?in, eik? h?n sano tahtovansa vaihtaa lapsensyd?nt??n paljoonkaan hyv??n. H?n toivoo, ett? tulevaisuus kypsytt?? h?ness? piilev?t hyv?t siemenet ja tukahuttaa pahat sek? ett? pyh?n totuuden henki on johdattava h?nen askeliaan.

?idin huolia lievitt??kseen -- t?m?h?n kustansi oleskelun yliopistokaupungissa -- poika suoritti stipendiaattitutkinnon. T?m? yliopiston pienin apuraha teki 11 riksi? 5 killinki? pankkoa.

Yliopiston muuttaminen Turusta Helsinkiin aiheutti tietysti suuria muutoksia korkeakoulun el?m?ss?. Elettiin uuden ja vanhan v?list? murrosaikaa. Kehityst? ehk?isev?, ylimm?lle hallitusvallalle n?yristelev?, mutta hallittavien kanssa rettel?iv? virkavaltaisuus oli yliopiston johdossa p??ssyt valtaan. Politiikkaan ylioppilaat eiv?t mitenk??n saaneet sekaantua, heid?n tuli sokeasti totella annettuja ohjeita, alistua >>erehtym?tt?m?n>> auktoriteetin, arvovallan, holhoukseen, heid?nkin tuli osaltaan niin paljon kuin suinkin vaikuttaa siihen, ett? toteutuisi kenraalikuvern??ri Menschikowin surkeankuuluisa tunnuslause, ettei Suomesta saisi kuulua mit??n, ei hyv?? eik? pahaa. Yliopistopiireiss? vallitsi ahdasmielinen ja valonarka vanhoillisuuden henki, joka vastusti uudistuspyrint?j? ja todellista edistyst?, opetusmenetelm?t olivat vanhentuneet ja vanhat kielet muita opintoaineita sortavassa valta-asemassa.

Luonnollista oli, ett? nuoriso, jonka syd?mess? aina sykkii luontainen vapaudenrakkaus ja joka ei voinut j??d? vieraaksi muualla maailmassa syntyneille vapaudenliikkeille, tunsi henke?ns? ahdistavan. Se nousi vastustamaan noita liiallisia alamaisuudenvaatimuksia, tuota siet?m?t?nt? s??nn?stelyhalua, tuota luonnotonta, pikkumaista pakkoj?rjestelm??, joka painajaisen tavoin sit? rasitti ja sulki silt? vapaat kehitysmahdollisuudet. Vastustushalu suuntautui useimmiten yliopiston isi?, rehtoria ja sen opettajia, usein my?s j?rjestysvaltaa vastaan. Oltiin viel? ik??nkuin >>tien haussa>>, is?nmaalliseen yhteisty?h?n johdattavat, suuret aatteet eiv?t viel? olleet selvinneet ja jalostavia huveja puuttui. Niinp? ylioppilaat, joiden mielest? >>isien>> virkavaltainen holhous tuntui aiheettomalta rettel?imishalulta, panivat toimeen mielenosoituksia heit? vastaan, kuluttivat suuren osan aikaansa ravintoloissa ja joutuivat usein k?sik?hm??n j?rjestysvallan tai ven?l?isten sotilashenkil?iden kanssa.

Yliopistonuorison mieli? kuohutti silloin m.m. rehtorin F.W. Pippingin turhantarkkuus ja pikkumaisuus kurinpitoasioissa ja v.t. sijaiskanslerin A.A. Thesleffin perehtym?tt?myys oloihimme sek? h?nen lapsellinen k?sityksens? vallitsevan holhousj?rjestelm?n v?ltt?m?tt?myydest?. Niinik??n heit? suututti er?iden ylioppilaiden -- joiden joukossa Lauri Stenb?ck, J.J. ?string, M.A. Castr?n ja Y.A. Wallin -- karkoittaminen yliopistosta sen vuoksi, ett? olivat koettaneet saada aikaan kunnianosoituksen A.A. Laurellille, joka oli sivuutettu dogmatiikan professorinvirkaa hakiessaan, sek? mielenosoituksen h?nen kilpailijaansa prof. Gadolinia vastaan. Pohjalais-osakunnan pian senj?lkeen tapahtunut kahtiajako ei suinkaan parantanut ennest??n kireit? v?lej?. Varmaan useat ylioppilaat Topeliuksen tavoin katsoivat t?m?n ja muiden samanlaisten toimenpiteiden tarkoittavan nuorison itsen?isen el?m?n lamauttamista. Opiskelevasta nuorisosta oli tahdottu tehd? siveellisesti alaik?inen, sotilaallisesti mateleva joukko.

V??r? ja eksytt?v? olisi kumminkin kuvauksemme t?m?n ajan ylioppilasel?m?st?, ellemme mainitsisi sen valopuoliakin.

Topelius k?vi ahkeraan osakunnankokouksissa, vaikka h?n nuoruutensa takia alussa ei rohjennut ottaa osaa keskusteluihin. Ensim?iseen lukukausijuhlaan, joka vietettiin ylemp?n? kerrottujen karkoitustoimenpiteiden j?lkeen, Topelius kuraattorin kehoituksesta kirjoitti karkoitetuille omistetun, sittemmin juhlassa lauletun runon, jota pidettiin onnistuneena, ja t?m?n j?lkeen sen tekij? kutsuttiin sanomalehden toimituksen j?seneksi. Kerran Topelius ehdotti osakunnankokouksessa keskusteltavaksi eik? niiden, jotka ovat liian v?h?n perehtyneit? suomen kieleen, olisi mahdollista oppia sit? niinkuin muitakin kieli?. H?nen mielest??n oli paha ensiksikin olla suomalainen osaamatta suomea, ja toiseksi h?nt? harmitti, ettei h?n t?ss?k??n kyennyt astumaan is?ns? j?lki?.

Niin juurtunut kuin se vanhoillisuus ja taantumus olikin, joiden muutamiin kuvaaviin ilmauksiin ylemp?n? on viitattu, oli niit? vastaan jo noussut nuoremmissa yliopistopiireiss? mahtava vastavirtaus. Kuuluipa jo tarkasti kuuntelevaan korvaan kuin uuden ajan siipien hiljaista havinaa. T?m?n ajan nuorilla, Runebergilla, Snellmanilla, L?nnrotilla, Stenb?ckill?, Castr?nilla ja Cygnaeuksella oli t?llainen tarkkakuuloinen korva. Se oli yht? altis Arvidssonin mahtavalle her?tyshuudolle kuin heid?n syd?mens? ja mielens? olivat herk?t helmikuunvallankumouksen vapausaatteille ja yleens? ajan suurten valtiollisten, yhteiskunnallisten ja kirjallisten virtausten vaikutuksille. Palavan is?nmaallisen innostuksen el?hytt?min? n?m? nuoret k?viv?t tarmokkaasti ajamaan uudistuspyrinn?it?, joita vanhat vastustivat, ja t?ten syntyi ankara taistelu uuden ja vanhan v?lill?, joka viimein p??ttyi uuden voittoon.

Topelius oli liian nuori voidakseen ottaa osaa t?m?n piirin keskusteluihin ja toimiin, mutta ollen l?heisiss? yst?vyydensuhteissa Runebergiin ja kosketuksessa h?nen seurapiirins? kanssa h?n vastaanotti paljon voimakkaita ja monipuolisia her?tteit? t?lt? taholta.

Sivist?v?? ja seurustelutapoja kehitt?v?? seurael?m?? perheiss? Topeliukselta muutenkaan ei puuttunut. H?n vieraili paitsi Runebergin ja h?nen lankonsa Tengstr?min kodeissa m.m. usein my?skin sukulaisensa, vapaaherra K. Rosenkampffin vierasvaraisessa perheess?. Sanomattakin on selv??, mit? hy?ty? nuorukaisella oli seurustelusta t?ss? ylh?is?n piiriin kuuluvassa kodissa. H?nen esiintymiskykyns? varmistumistaan varmistui, h?n sopeutui helposti sovinnaisiin seurustelumuotoihin liikkuen miss? piiriss? hyv?ns? >>kuin kala vedess?>>. Tuleva kirjailija tekee tietenkin ihmisten parissa ollessaan -- tarkaten oloja ja ihmisluonteita -- lukuisia huomioita, joita h?n sitten vastaisessa tuotannossaan k?ytt?? hyv?kseen.

Runebergille Kaisaniemess? v. 1837 pidetyss? j??hyv?isjuhlassa Topeliuskin oli mukana. T?m?n siin? lausumien lyhyiden el?m?nohjeiden johdosta Topelius innostuneena huudahtaa: >>Oi sin? kaunis sielu, sin? jalo runoilija, en koskaan unhoita n?it? j??hyv?isi?si!>> Ja varmaa on, ett? Runebergin valoisa, sopusointuinen maailmankatsomus tehokkaasti vaikutti siihen, ett? Topeliuskin oppi katselemaan el?m?n ilmi?it? valoisalta kannalta, ett? h?ness?kin kehittyi luja usko valon lopulliseen voittoon.

H?nell? on niin paljon ty?t?, ett? aika aina tuntuu riitt?m?tt?m?lt?. Eteenp?in! on h?nen ja h?nen toveriensa tunnussanoja, eteenp?in jalostumiseen, eteenp?in! Syd?mess? toivo ja onnellisuuden unelmien ymp?rill?ns? leikkiess? he kiiruhtavat tulevaisuutta kohti. Tulevan ajan ritareina he ylpeydell? voivat sanoa olevansa is?nmaan toivo.

Loma-aikansa Topelius vietti kotonaan Uudessakaarlepyyss?, jonka iloiseen seurael?m??n h?n mielell??n otti osaa. Talvisin tanssittiin tai leikittiin kodeissa taikka pantiin toimeen rekiretki?. Joskus toimittiin yleiset tanssiaiset k?yhien hyv?ksi. Kes?isin seurapiiri saattoi kokoontua Brunnsholmaan, jossa juotiin terveysvett? ja jossa oli keilarata. T??ll?kin oli tanssiminen tavallisimpana huvina. Yksityisiss? kesteiss? leikit??n ja tanssitaan niinik??n innokkaasti. Ja t?ll?in on pianonsoitto Saken huolena. Itse h?n on hyvin ihastunut ja innostunut tanssija ja sanoo leikillisesti olevansa >>mieltynyt kaikkiin tytt?ihin yleens? ja muutamiin eritt?in>>. Korttia h?n pelasi sangen mielell??n. Liikuttava on se rakkaus, mill? Sakke aina puhuu iloisesta, kauniista kodistaan, el?m?ns? satamasta, jonne h?n palaa >>kuin pakolainen is?nmaahansa>> ja jossa h?n hengitt?? niin vapaasti ja keve?sti. Talon askareista h?n katsoo vain kalastuksen kuuluvan erikoisalaansa. Se ei est? h?nt? joskus auttamasta tytt?serkkujaan leipomisessa, ja makeiden >>nekkujen>> valmistamisessa h?n oli oikea mestari. Hein?- ja leikkuuv?en luo nuori >>is?nt?>> joskus ratsasti ja katseli ty?t? >>mahtavan n?k?isen?>>, tai seurasi ?iti??n, kun t?m? k?vi torpparien luona. Nimi- ja syntym?p?ivi? vietett?ess? pienet runot tietysti aina kohottavat juhlatunnelmaa, ja niiden sepitt?minen samoin kuin paperisotamiesten leikkaaminen kuuluvat luonnollisesti Sakelle. T?llaisissa tilaisuuksissa lapset joskus huvittelivat pukeutumalla valepukuun tai panemalla toimeen >>kissannaukujaiset>>, jommoiset kerran pidettiin Blankille Jaakon p?iv?n?. Useiden vuosien kuluessa h?n huvitti yst?vi??n ja tuttaviaan k?sinkirjoitetulla sanomalehdell?. Pikkukaupungin niinkuin p??kaupunginkin seurael?m?? ja sen omituisuuksia h?n mielell??n arvostelee, toisinaan pisteli??stikin. Itse??n h?n kuvaa seuraavalla, leikillisell? tavalla: Z. Topelius, oikeastaan suuri veitikka, lupaa vakaantua jonkun vuosikymmenen kuluttua, innokas tanssija, ei mik??n kaunopuhelias kurtis??ri, tanssii valssia niin ja n?in, sanomalehtimiehen? milloin parempi, milloin huonompi.

Asuttuaan 1839 vuoden kes?n muutamien toveriensa kanssa Sipoossa, jossa vietet??n iloista el?m?? kasveja tutkien, kalastellen, uiden, ammuskellen maaliin, marjoja sy?den j.n.e. -- >>virallisesti>> luettiin tutkintoa varten. -- Topelius jatkaa opintojaan syksyll? Helsingiss?, ja uutena vuotena h?n ryhtyy toden teolla lukemaan tutkintoansa varten. Seuraavana kes?n? on n?et promotsioni, jota vietet??n niiden suurten juhlallisuuksien yhteydess?, jotka yliopisto panee toimeen 200-vuotisen olemassaolonsa muistoksi. -- Kiire n?ytt?? tulevankin, puolessakolmatta kuukaudessa Topeliuksen on suoritettava 11 tutkintoa. Reippain mielin h?n tentteihins? menikin. Historiassa h?n saa laudaturin ja etenkin Ruotsin ja Suomen historia k?vi erinomaisen hyvin. Rein oli >>yst?v?llinen, hiljainen ja rakastettava, kuten aina>>. Luonnonhistoriassa Sahlbergilta hankkimaansa korkeinta arvosanaa h?n pit?? helposti ja ansaitsemattomasti saatuna. Kemiassa h?n odotetun korkeimman arvosanan asemesta pettymyksekseen sai vain l?hinn? korkeimman, kreikassa ja latinassa cum lauden, tieteiden historiassa approbaturin, hepreassa ja matematikassa vain admittiturin.

Julkisessa tutkinnossa kev??ll? 1840 h?n sai 18 ??nt? 36:sta ja niihin perustuvan arvosanan admodum dignus .

Topelius on p?iv?kirjassaan hauskasti kuvannut maisterinvihki?isi? ja yliopiston riemujuhlaa ja niiss? vallinnutta mielialaa, jota kohotti tunne siit?, ett? juhlittiin yhteiselle is?nmaalle, sen sivistykselle ja sen sivistyksen voitoille. Erityist? loistoa loi juhliin se seikka, ett? Franz?n, joka nyt vihittiin riemumaisteriksi, ja Runeberg olivat juhlissa mukana. Se seikka, ett? ylioppilaat ottivat heid?t vastaan suurilla kunnianosoituksilla, ei ollut lainkaan korkeiden viranomaisten mieleen. Niinp? Thesleff olisi mieluimmin n?hnyt, ettei >>vanha professori nimelt? Franz?nn>> olisi saapunut eik? my?sk??n vieraita Upsalasta, sill? h?n pelk?si, ett? >>keisari vihastuu>>, niinkuin h?nell? oli tapana sanoa. Kaunis oli m.m. se puhe, jonka Cygnaeus kunnianosoitustilaisuudessa piti miehelle, jonka lauluja >>silloinen sukupolvi oli kuunnellut kehtonsa ??ress?, lauluja, ihmeellisen suloisia, jotka lapsenmieliss? kasvoivat yhteen ?idin rukouksen ja is?n siunauksen kanssa>>.

Ylioppilasaikanaan Topelius oli ottanut sangen vilkkaasti osaa toveriel?m??n. H?n noudatti is?ns? neuvoa, ett? tuli koettaa oppia tarkkaamalla muita. Niist? vaaroista, joille nuorukainen t?ten joutui alttiiksi, h?n pelastui osaksi sen vastustuskyvyn turvissa, mink? erinomainen koti oli h?ness? kasvattanut, h?n oppi aikaisin itsetutkinnan, itsekurin ja itsekasvatuksen vaikean taidon. Rakkaus Matildaan oli my?s h?nt? tukenut, se varmaan oli pysytt?nyt h?net puhtaana auttaen h?nt? voittamaan monet viettelykset. T?m? rakkaus oli ollut v?h?n omituista, ep?m??r?isen romantista laatua. Sakke ja Matilda eiv?t olleet sitoneet toisiaan mill??n lupauksilla, ei edes salaisillakaan. Kuvaavaa Sakelle oli, ett? h?n oli ollut valmis -- lieneek? se sitten ollut seurauksena pitk?lle kehittyneest? itsens?voittamisen taidosta vai semmoisien romaanien lukemisesta, joissa kerrotaan uhrautuvasta yst?vyydest? vai molemmista -- luopumaan Matildasta yst?v?ns? H. Backmanin hyv?ksi. Ei ole helppoa p??st? selvyyteen siit?, miten ja miksi lapsuusrakkauden siteet v?hitellen h?ltyiv?t ja ratkesivat; p?iv?kirjamuistiinpanojen mukaan se tapahtui kes?ll? 1839. Matilda Lith?n meni sittemmin naimisiin Uudenkaarlepyyn raatimiehen Albert Dyhrin kanssa. Ohimenev?? laatua oli niinik??n ollut h?nen rakkautensa er??seen Kuortaneella asuvaan rahvaantytt??n. >>Se oli nuoruudenhullutus eik? voinut kest?? kauan; olkiliekki, joka leimahti ilmaan sammuaksensa hyvinkin pian.>>

Ylemp?n? mainitun itsetutkinnan tuloksena oli sekin ett? Topelius oli perin vaatimaton. Suuressa vaatimattomuudessaan ja kaikesta itsetutkinnasta huolimatta h?n, kun h?nen piakkoin oli valittava el?m?nura, ei huomannut, ett? h?nen persoonallisuutensa jo oli kehittynyt ja ett? h?nen nyt vain oli noudatettava yksil?llisi? taipumuksiansa valitakseen oikein. H?n p??tt?? antautua sanomalehtialalle ja kauan sinne t?nne aprikoituaan h?n t?m?n ohella rupee lukemaan filosofian lisensiaatti-tutkintoa varten, historia p??aineena. H?n aikoo ryhty? tarkemmin tutkimaan esi-isien el?m?nvaiheita, kaikkea, mik? on niiden yhteydess?, noiden esi-isien, joiden toimista ja k?rsimyksist? h?n jo aikaisessa lapsuudessaan oli kuullut niin lukuisia suullisiakin kertomuksia.

Kahta vuotta my?hemmin h?n suoritti lisensiaattitutkintonsa, johon oli aineiksi valinnut filosofian, el?in- ja kasvitieteen sek? yleisen historian. Tohtoriksi h?n tuli v. 1847. Latinaksi kirjoitettu v?it?skirja k?sitteli muinaissuomalaisten tapoja avioliittoa solmittaissa.

Topelius haki hiljattain Vaasaan perustetun lukion lehtorinvirkaa v?itelty??n latinaksi kirjoitetuista >>teeseist?>> ja suoritettuaan opettajakokeensa Turussa. H?nen kilpahakijansa Renvall sai viran. Olihan t?m? pieni vastoink?yminen; t?ten nuoret joutuisivat kauemmaksi kotiseudulta ja omaisista, mutta olihan korvauksena ett? joutuisivat likemp??n yhteyteen sivistyneen maailman kanssa. Heill? oli toivottavissa 2,000 ruplan tulot Helsingiss?. Topelius tuli v. 1846 yliopistonkirjaston ylim??r?iseksi apulaiseksi ja samasta vuodesta aina vuoteen 1850 Helsingin lyseon historian, tilastotieteen ja ruotsinkielen opettajaksi. Sen lis?ksi h?n toimi jonkun vuoden Pohjoispohjalaisen osakunnan v.t. ja parin vuoden kuluessa uuden yhdistetyn Pohjalaisosakunnan kuraattorina. Osakunnan luottamuksesta iloiten ja vaatimattomasti arvioiden voimansa v?h?isiksi Topelius tunnollisesti hoiti n?it? palkattomia teht?vi?. H?nell? on pian viisi virkaa kuusi n?lk??, pikku toimet nielev?t paljon aikaa, etenkin kuin viel? luonnontieteellinen yhdistys Societas pro fauna et flora fennica, jonka j?senen? h?n jo oli ollut useita vuosia, valitsee h?net sihteerikseen.

Maailma suur on, ja m??r?ni kaukana loistavi tuolla kirkasna kuin on t?ht?nen hohtehess' el?m?n aamun. P?in sit? aina ma kuitenki kuljen. Rinnassa mulla henk' iankaikkinen taukoamatta se murtavi tiens?, voimalla raivaten estehet tielt??n, kunneka kerran l?htehen loistavan vuossa se vilppahan l?yt?vi kylvyn.

H?nen ??nens? loitolta kuului jo, ja lyyraa kultasi aurinko. K?dess??n piiska h?n vauhtia ajoi kohti kartanoa.

Niin h?n saapuu ja >>iloisena kuin kuningas>>. Puku, vy? tupsuineen, pistooli, matkapikari, matkalaukku, piippukulu, kaikki ovat ennallaan. Talon tytt?j? h?n >>leukaan nipist??>> ja kaataa is?nn?lle t?yden maljan. Sukeutuupa vilkas keskustelu siit?, mit? h?nen viime k?ym?st??n asti on tapahtunut. Rovasti on kuollut, nimismies j??nyt leskeksi j.n.e. Kaikkiin is?nn?n huoliin reipasmielinen ylioppilas keksii lohdutuksen, mutta kun h?n viimein saa kuulla, ett? h?nen entinen lemmittyns? h?nt? surren edellisen? p?iv?n? oli k?tketty maan poveen, katoaa h?n sanaa sanomatta eik? h?nt? sen koommin en?? n?hty.

Ne nyt yhtehen nitelin, seppelyiseksi sitelin, korven vaaleat, punervat aamukasteiset kanervat, suon ne Suomen neitosille ratoksi suruisen hetken, viihdykkeeksi vienosille.

Vain kolmannen osan n?it? nuoruusrunoutensa esikoisia Topelius otti uuteen 1860-vuoden painokseen, joka osoittaa runoilijan sangen ankarasti arvostelleen itse??n.

>>Helsingfors Tidningarin>> toimittaminen vei paljon aikaa Topeliukselta ja vaikutti melkoisesti h?nen kehitykseens?. 1840-luvun alussa maamme sanomalehdist? viel? oli kapalossaan. Ruotsinkielisi? lehti? oli vain seitsem?n. Suomenkielisist? L?nnrotin aikakauskirja Mehil?inen oli lakannut ilmestym?st? v. 1840, seuraavana vuonna k?vi Oulun Viikko-Sanomain ja Sanansaattajan Viipurista samoin. Kolmea vuotta my?hemmin Snellman alkoi julaista Maamiehen Yst?v?? ja Saimaa, vuotta my?hemmin alkoi Kanava ilmesty? Viipurissa ja kaksi vuotta sen j?lkeen Suometar Helsingiss?. Topeliuksen lehti oli alkuaan ollut pieni uutis- ja ilmoituslehti, jota suureksi osaksi toimitettiin >>sakseilla>>, niinkuin on tapana sanoa, s.o. muuten kuivaa sis?llyst? h?ysteltiin muualta lainatuilla pilajutuilla ja enimm?kseen v?h?arvoisilla kaunokirjallisilla kappaleilla. Sensuuri oli n?ihin aikoihin eritt?in valonarka, se pyyhki pois sanomalehdist? kaiken, miss? se vainusi jotain korkeille viranomaisille vastenmielist?. Valtiollisiin kysymyksiin ei lainkaan saanut kajota. T?m? sortoj?rjestelm? v?hitellen sai aikaan, ett? sanomalehdentoimittajat harvoin juuri yrittiv?tk??n kirjoittaa yleisist? asioista. Se ajatus, ett? heid?n olisi tullut pohtia yhteiskunnallisia kysymyksi? ja siten her?tt?? harrastusta niihin sek? muutenkin kasvattaa ja opastaa yleis??, oli viel? ylen harvalle selvinnyt.

Aikaisemmin jo olemme huomauttaneet, kuinka yliopiston viranomaisten ankara mutta pikkumainen virkavaltaisuus koetti pit?? ylioppilaita siet?m?tt?m?ss? alaik?isyyden tilassa. Mutta sama ies painoi koko kansaa, joka ei voinut ottaa osaa yhteiskunnallisen el?m?ns? kehitt?miseen. Valtiop?ivi? ei kutsuttu koolle, velttous ja v?linpit?m?tt?myys olivat yht? tavallisia kuin t?llaisissa oloissa luonnollisia ilmi?it?. Kaikki n?ytti olevan lamassa. Uuden paremman ajan oireita ei kumminkaan kokonaan puuttunut. Olemmehan maininneet Lauantaiseuran piiriss? virinneet aatteet ja niiden vaikutuksen. Sen lis?ksi on huomautettava, ett? Snellmanin pontevan esiintymisen kautta Saiman toimittajana Suomen sanomalehdist? tulee v?hitellen mahtavaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi.

Topelius oli kerran lausunut, ett? kun h?n kuuli kauniita kappaleita laulettavan, oli h?nest? kuin olisi koko h?nen sielunsa kaikupohjana, joka v?r?hteli s?velten ??nist?. Luonnollista on, ett? s?velten kielille niin herkk? henkil? oli suuri musiikin ja yleens? taiteen harrastaja. Ep?ilem?tt? johtui mieltymys taiteisiin esivanhemmilta perityist? vaistoista. Aikaisemmin kerroimme, kuinka Topelius nuorena joskus perhetilaisuuksissa soitti tanssimusiikkia. Usein h?n my?s s?velin tulkitsi unelmiaan ja tunteitaan tai haihdutteli huoliaan. H?n ymm?rsi, ett? musiikki samoinkuin muutkin taiteet olivat sivistyksen v?likappaleita, ja kun niit? h?nen aikanaan viel? ei siksi tajuttu eik? tunnustettu, teki Topelius kaiken voitavansa selvitt??kseen lukijakunnalleen niiden suuren merkityksen. H?nen musiikkiharrastuksensa, joka ilmeni h?nen persoonallisessa suhteessaankin t?m?n taidelajin harjoittajiin, h?nen eri tilaisuuksissa antamissaan lausunnoissa ja asiata koskevissa lukuisissa sanomalehtikirjoituksissa, vaikuttivat tehokkaasti silloisen musiikkiel?m?n kohottamiseksi.

H?n saapuu, saapuu, tuo myrskys??, tulee synk?sti pauhaten; nuo v?rjyv?t pilvet h?ily??, k?y varjot pois paeten; h?nen henkens? maailman kumoo v?ri taivaan on hurmeinen.

Myrskyn raivotessa vallitsee Suomessa rauha. Mutta se ei ole kuolon rauhaa: luonto on vihre?, ennen hurjia taisteluita varten valmistettu rauta tuottaa auraksi taottuna ihmisille onnea. On taas kev?t, ei vain luonnossa, vaan hengenkin avarassa, kukoistavassa maailmassa. Aineellisen ja henkisen viljelyn edist?miseksi kaikkien on ryhdytt?v? sitke??n ty?h?n. Siten hetken pilvetkin h?lvenev?t, ja maailman uudistava myrsky saa ?sken viel? synk?n taivaanrannan seestym??n.

Topelius painatti t?m?n runonsa Helsingfors Tidningariin saman vuoden toukokuun 13 p?iv?n?. T?m? p?iv? oli merkillinen monesta syyst?. Kahteentoista vuoteen ylioppilaat eiv?t olleet saaneet viett?? yhteist? kev?tjuhlaa. Nyt ennen mainitun varakansleri Thessleffin seuraaja, kenraali J.M. Nordenstam vihdoin antoi siihen luvan. Juhla vietettiin ihanan kev?tilman vallitessa Kumt?hden tilalla l?hell? Helsinki?. Silloin Suomen vaakunalla koristettu lippu, jonka p??kaupungin naiset olivat lahjoittaneet ylioppilaskunnalle, liehui ensi kerran juhlakent?ll?, Cygnaeus piti >>laskevan auringon valossa kauniimman puheen Suomesta, mik? koskaan on pidetty is?nmaanrakkauden ylistykseksi>>, ja Maamme-laulu, joka silloin ensi kerran soitettiin ja laulettiin Paciuksen s?velell?, vihittiin kansallislauluksemme. Kun viel? muistamme, ett? V?nrikki Stoolin tarinain ensim?inen sarja ilmestyi samana vuonna, on helppo ymm?rt??, ett? kuvaamaton is?nmaallinen innostus sai kaikki syd?met sykkim??n.

Ja kaikki kuulevat, paljasna p??, niin hiljaa, heng?ht?m?tt?, ja syd?n rinnassa sylk?ht??, ja kyynel poskella v?lk?ht??, pois vierivi n?kij?tt?.

Niin sana siivek?s lenn?ht??, -- ylt'ymp?ri silloin raikuu, yks riemu m??r?t?n myrsky??, ja torvet ylv?h?t s?est??, ja >>Maamme>>, >>Maamme>> se kaikuu.

Ja mik? on se >>v?kev? nimi>>, joka kaikilta maamme ??rilt? kajahtaa korviimme, ja mihin se meit? velvoittaa?

Siis sielus pohjahan piirr? se ja viime hetkehes kanna, sit' uskollisesti palvele, kaikk' yksin Suomelle, Suomelle ty?s, lempes, henkesi anna!

H?n jaloks, suureks ois ylennyt ja kunniaks is?inmaansa, mun ty?ni ja toimeni t?ytt?nyt, enemm?n voinut ja ehtinyt sanoissa, teoissansa. -- -- -- -- -- H?n, ilomme, onnemme, toivomme, tuki vanhuutemme teill?, h?n kerran ois sulkenut silm?mme ja seisonut ??ress? hautamme, sit? kastanut kyyneleill?. -- -- -- -- -- --

Kanervankukkien toinen kokoelma ei saanut arvostelijain puolelta juuri suurtakaan tunnustusta. Kaivattiin m.m. >>suuremmoisia n?k?aloja ja mielt?ylent?v?? maailmankatsomusta>>. Muutamilla runoilla my?nnet??n olevan pysyv?ist? runollista arvoa, kiitell??n niiden >>suloa ja sievyytt?>>, mutta kaivataan sit? >>miellytt?v?? yksinkertaisuutta>>, joka on Franz?nille omituinen. Suopeammin arvostellaan kolmatta kokoelmaa tunnustaen, ett? runoilija on melkoisesti edistynyt siit?, kuin h?n julkaisi runoelmainsa toisen vihkon. M.m. kiitet??n Sylvian-lauluja, ja er?s arvostelija on aivan oikeassa ennustaessaan, ett? niit? kerran s?vellettyin? laulettaisiin kaikkialla maassamme ja ett? niiden kaiku oli metsiss?mme kilpaileva niiden pikkulintujen liverryksen kanssa, joiden nime? ne kantoivat. Runoilijaa ruvetaan jo pit?m??n Franz?nin veroisena. Topeliuksen runouden sanotaan olevan miellytt?vimm?n silloin, kun se valaa hohdetta el?m?n hiljaisiin riemuihin ja kuivaa kyynelet sen suruista. Sen sanotaan jo voivan luottaa tulevaisuuteen ja toivotaan >>kanervan>> viel? kauan kukoistavan kaunokirjallisuutemme kunnailla.

Yh? enemm?n vapautuen aikaisemmista esikuvistaan Topeliuksen runot olivatkin sanontaan n?hden k?yneet yksinkertaisemmiksi, kuulakammiksi ja koruttomammiksi. Niiden laulullinen sointuisuus on kerrassaan lumoava, korvia hivelev?in s?keiden notkeus yht? h?mm?stytt?v? kuin vieh?tt?v?. Samat piirteet tavataan my?s h?nen lapsuutensa mielirunoilijassa Franz?nissa. Niinkuin esiintuomamme lyhyet runonselostukset osoittavat, haki Topelius vuosi vuodelta yh? useammin aiheensa todellisuudesta, el?v?st? el?m?st?, joka seikka, kuin my?s tunteiden puhtaus ja hartaus, kyky keksi? el?m?n v?h?p?t?isiss?kin ilmi?iss? ikuisten, katoamatonten ihanteiden heijastusta on puheenalaisille runoilijoille yhteist?. Tottahan mies, joka syd?mens? kaikilla s?ikeill? oli niin kiintynyt maahansa ja kansaansa, kaikkiin sen parhaisiin pyrint?ihin, lyyrillisen? runoilijanakin oli tulevaisuuden mies.

Ei mik??n sulku matkaamme saa est??; ei meid?n voimaa vuoretkaan voi kest??, vaan raukkana ken pyrkii pakohon, kuin puro suohon kurja hukkukoon!

Ja uudet voimat, ammoin nukkuneet ja sorretut ja unhoon joutuneet nyt virkoo esiin Suomen kev?imest?.

Maa armas, lasten hoimahan, syd?nten nuorten voimahan soi Luoja onnes vaalinnan, ja vastaisuuden Suomen.

Koulunopettajan ja sanomalehdentoimittajan toimet, useiden seurain j?senyys, osanotto osakuntael?m??n ja yleiset harrastukset pakottivat Topeliuksen oleskelemaan Helsingiss? suurimman osan vuotta. J?tt?en sanomalehtens? kes?toimittajan huostaan h?n mielell??n kes?isin k?vi Kuddn?siss? viett?en siell? rakkaassa lapsuudenkodissaan l?mpim?n vuodenajan samaan tapaan kuin ennen. Hein?kuussa 1851 h?n teki matkan Pietarsaareen tavatakseen Runebergia, joka palatessaan Ruotsinmatkaltaan poikkesi syntym?kaupunkiinsa. Kaupunkilaiset luovuttivat Nissas-saarella olevan, uudestaan kuntoon panemansa kalastajam?kin, Runebergin entisen kes?asunnon, runoilijalle takaisin ja pitiv?t samassa saaressa pienen juhlan h?nen kunniakseen. Mieliala oli mit? herttaisin. Hilpe?sti pakinoiden ja Runebergin lauluja laulaen vietettiin suuri osa kes?y?t?kin ihanan luonnon helmassa. Kerrotaan Runebergin t?ss? tilaisuudessa ottaneen entisen oppilaansa polvelleen ja h?nt? taputtaen lausuneen: >>Kuulehan, Sakke, kyll? min? sent??n olen sinun runoilijais?si, mutta kiit?np? sinua, ettet ole tullut minun apinakseni.>>

Niinkuin jo se runsas lyyrillinen tuotanto, jota ylemp?n? olemme koettaneet kuvata, osoittaa, on Topeliuksen tuotantokyky h?nen ik?ns? nelj?nten? ja viidenten? vuosikymmenen? hyvin suuri. H?n ei en?? runoile vain huvikseen tai ajan kuluksi, runoilu on h?nelle vakavaa, p??m??r?st??n tietoista ty?t?, johon h?n antautuu yh? enemm?n kypsyv?n miehen koko innolla ja tarmolla. Ajan suuret aatteet ja tapahtumat, jotka ovat h?nen runoilunsa sis?llyksen?, kuvastuvat siin? ihmeellisen kirkkaina ja tarkkapiirteisin?, eik? h?n yh? selvenev?n, valoisan el?m?nk?sityksens? kannattamana lakkaa osoittamasta kansalleen niit? ylevi? aatteita, joihin on pyritt?v? eik? laulamasta lohdutusta synkkin? aikoina.

Mutta Topeliuksen tuotanto ei likimainkaan supistu lyyrilliseen runouteen. 1840- ja 1850-luvuilla h?n kirjoittaa lukuisan m??r?n novelleja, m.m. V?lsk?rin kertomuksia, satuja, n?ytelm?kappaleita, avustaa lastenlehti?, laatiipa lukukirjankin, saaden aikaan niin h?mm?stytt?v?n paljon, ett? se vastaisi usean hyvinkin kykenev?n ja lahjakkaan henkil?n saavutusta. Vaikka kirjaileminen ja muut toimet hankkivat h?nelle melkoiset tulot, katsoi h?n kumminkin velvollisuudekseen hakea Vaasan lukion historianlehtorin virkaa, jonka h?n v. 1852 saikin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet