Read Ebook: Modern Essays by Ayres Harry Morgan Contributor Beerbohm Max Sir Contributor Belloc Hilaire Contributor Bone David W David William Contributor Brooke Rupert Contributor Broun Heywood Contributor Burke Thomas Contributor Cabell James Branch Contributor Conrad Joseph Contrib

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1471 lines and 98965 words, and 30 pages

Editor: Julius Krohn

HELMIVY?

Suomalaista runoutta.

Toim.

JULIUS KROHN

Helsingiss?, Theodor Cederholmin kustannuksella. Theodor Cederholmin kirjapainossa, 1866.

Viribus unitis.

AINEHISTO:

Esipuhe. Hemminki. Mattias Salamnius. Anterus Aschelinus. Gabriel Tuderus. Henrikki Lilius. Abraham Achrenius. Gabriel Calamnius. Simo Achrenius. Henrikki Achrenius. Kristfrid Ganander. Juhana Frosterus. Paavo Korhonen. Jaakko Juteini. Kaarle Aksel Gottlund. Kaarle Saksa. Eerikki Tickl?n. Jaakop Heickell. Pietari Tickl?n. Klaus Juhana Kemell. Kustavi Toppelius. Kallio. Eerikki Aleksanteri Ingman. Elias L?nnrot. Konstantin Schr?der. Jaakop Fredrikki Lagervall. Juhana Fredrikki Granlund. Olli Kym?l?inen. Pentti Lyytinen. Juhana B?ckvall. Frans Pietari Kemell. Pietari Hannikainen. Antti R?ty. Oksanen. Kaarle Martti Kiljander. Eerikki Juhana Blom. Antero Warelius. Antti Puhakka. Fredrikki Pol?n. Antti Juhana W??n?nen. Opatti Lyytinen. Kustaa Adolf Saxb?ck. Eero Salmelainen. Yrj? Koskinen. Pietari Mansikka. Suonio. Santala. Tuokko. Alexis Kivi. Aleksanteri Rahkonen. Tietym?tt?m?in sepitt?mi? runoelmia.

Esipuhe.

Oli kerran is?, joka kuolinvuoteellaan kutsui poikansa luokseen, ja k?ski heid?n koettaa taittaa yht? risukimppua mink? h?n heille antoi. Kun he olivat sit? turhaan koettaneet, k?ski h?n heid?n purkaa kimppu ja taittaa risut kunkin erikseen, joka menikin hyvin helposti. "Ottakaa t?m? esimerkiksi!" sanoi is?, "seisokaa kaikki yhten? miehen?, niin ei teit? voi kukaan sortaa; mutta jos pysytte jokainen erikseen, niin olette kaikki voimattomat ja heikot."

Samalla laillapa ovat meid?n runoilijamme kaikki heikkoja vesoja vaan, joista harva on kyennyt kasvattamaan itsest?ns? monta haarukkaa ja oksaa. Yksin?ns? ei juuri moni heist? voisi t?ytt?? pient?k??n vihkosta runoillaan. Mutta jos kaikki panemme yhteen mit? kullakin on parasta, niin on arveltu, niin ehk?p? syntynee toki jotain kookkaampaa, mehuvampaa.

T?m? ajatus puhkesi kerran sanaksi pieness? yst?v?kunnassa t??ll? Helsingiss?, joka v?list? viett?? iltansa yhdess?, sanoista pian ruvettiin tekoihin, ja tekoin hedelm?t annetaan nyt t?ten yleis?n k?sihin.

P??juonena t?t? vihkoa kokoonpannessa on ollut, ett? saataisiin kaikki mit? vaan kauniita suomenkielist? runoelmia l?ytyy hajallaan, siell? t??ll? sanomalehdiss? ja kirjoissa, kootuksi yhteen, niin ett? ne olisi suuren yleis?n nautittavana eik? ainoastaan niiden harvain tutkijain, jotka joskus katselevat vanhoja sanomalehti? l?pi.

Ensim?isin? kahtena vuosisatana on kuitenkin joskus pantu joku huonompikin runo sekaan n?ytteeksi semmoisten runoilijain luonteesta, jotka olivat enemm?n kirjoittaneet. My?hempiin aikoihin p??sty? sit? vastaan on kelvollistenkin ker??minen t?ytynyt v?h?n rajoittaa, niin ett? niiden miesten runoelmista, jotka ovat enemm?n kirjoittaneet, varsinkin jos heid?n teoksensa jo l?ytyv?t vihkoiksi ker?ttyn? yleis?n k?siss?, vaan on valittu muutamat maistiaisiksi. Ja vuodesta 1860 alkain on runoilijoistakin vaan valittu pari kaikkein parasta, ja j?tetty muut kaikki vastaiseksi.

Oikokirjoituksen suhteen oltiin ensi-alussa kahden vaiheilla, pantaisiinko jokainen runoelma niin kuin se alkuper?isesti oli kirjoitettu. Mutta vaikka siit? kyll? olisi ollut etua sille, joka tahtoisi tutkia Suomen kielen oikokirjoituksen muodostumista aikain kuluessa, niin olisi siit? kuitenkin ollut se suurempi haitta, ett? tottumattomat tuskin olisivat voineet ymm?rt?? vanhimpia runoelmia. T?t? punnittua on siis oikokirjoitus l?pi koko kirjan muutettu yht?l?iseksi. Muita muutoksia ei ole tohdittu n?ihin kappaleihin tehd?, paitsi ett? v?list? on liian pitk?vetoisista j?tetty v?rssyj? tai rivej? pois, ynn? v?list? joku vallan v??r? lause tai sana niin varovalla k?dell? kuin mahdollista on tullut oikaistuksi.

Nuot lyhyet el?m?kerrat, jotka ovat jokaisen runoilijan nimeen liitetyt, on koeteltu kaikella tarkkuudella ja huolella tehd?. Mutta, kun aineita niihin on t?ytynyt niin monelta eri haaralta haalia, on ehk? joku virhe siihen tai t?h?n sattunut, jota asiantiet?v?t hyv?ntahtoisesti oikaiskoot sanomalehdiss? tai kirjeiss? allekirjoittaneelle. Samalla lailla olisi hyvin suotua, jos saataisiin joitakuita tietoja niist? runo-niekoista, joista minulle ei ole onnistunut saada selkoa, ja joiden runot ovat kirjan loppuun liitetyt.

Helsingiss? Kes?k. 29 p. 1866.

Hemminki.

Oli Kurikan poika. N?kyy tulleen Maskun kirkkoherraksi v. 1587, kuoli v. 1618 t. 1619.

Teinein s??dyst?.

O te teinit oppikaa, Korvihinne ottakaa, Silmill?nne n?hk??: Autuast' eloo pid?tt', Jota rakastaa pyytk??t, Kotia ehtoon' oljette, Pid?tt' opin muistoss'. Mik? elo suotuisemp'? Mik? my?s levollisemp'? Emp? tied? toista.

Suuret herrat p??miehet, Huovit nuot sotamiehet, Levottomat ovat Rauhattomast' el?v?t, Aseit' aina kantavat, Walmiit sotaan ovat. Herroiks' kyll? kutsutaan, Palvellaan ja kumartaan, Pois se heilt? ehtyy. Heid?n hyvyys hukkuva, Kunnians on katoova, Kuin se kyll' on n?hty.

Kauppamies kalun per??n Ahnehtii, samoo er??n, Ei voi lepoo saada; Ostaa, myy, ottaa lainan, Y?t, p?iv?t pelk?? aina Meren aallon vaaraa. Koron t?hden kulkevat, ?kilt' aivan hukkuvat Itset niin kuin kalu. Ep?tiedoss' el?m? On niinkuin muukin saama, Loppu toisnans valju.

Talonpojat on orjat, Kuiden yli maan herrat Wallitsevat tuimast', Mit? heill' on, ottavat, Jos ei ole, karkottavat Ulos asuinpaikast'. W?h?st' varast' vaivaiset Suurten saamaa lis??v?t, El?v?t kyll' k?yh?st', Jota suurta surkiutta, Ankarata orjuutta Walittavat vaikiast'.

Teinein s??ty suotuis' on, Kaikkein paras my?s muutoin El?m?n levolla. Waikk'ei yht??n senkaltaist', Ole karhiaa ja ty?l?st' Opin ankaruulla. Ehk' isoovat, janoovat, Jumalaa palvelevat Puuttumisen vaivass', Kuiden suurta k?yhyytt?, Emp? voi niin valittaa, Kristus kostaa taivaass'.

Sanoin s??tyy jokaista; Mit? tahdott' rakastaa, Walitkaa nyt n?ist?. Nyt olett' ehdollanna, Teille kyll' on tarjona Yht? eli toista. Jos oikiat' ajatusta, Niin te kirjain menoista Kiin' riippukaa viel?; Koska vanhaks joudutta, Papeiks taiten tuletta Jumalaa palvellen.

Kev??ll?.

Kylm?n talven taukoomaan P?iv?n penseys soimaa, Wilun valjun vaipumaan Auttap' auringon voima. Kev?t k?kee kes?n tuomaan, Henget?n hangitsee virkoomaan, Kovan kallon alta Meri, maa ja mantere, Orot, kedot ja kankareet Toivovat suven valtaa.

Pilvet pakohon pyrkiv?t Seestys taivaan t?ytt??, Ilmat ankarat asettuvat Aurinko l?mpimens n?ytt??. Toukoo toivottaa kyyhkyinen, Lintu pieni p??skyinen Suven sanoman saattaa; K?et kukkuvat kuusistoss', Linnut laulavat haavistoss', Wisert?in suven virtt?.

Lehdet puihin puhkeevat, Wesovat suuret ja pienet, Mets?t, vainiot vihoittavat, Kasvavat niitut ja niemet; Kukkaiset ihanast' ihastuvat, Maast' maan yrtit yl?s k?yv?t, Hajahtain makialt' p??n?ns. Kuolleet el?m??n ihastuvat, Linnut, luodut kaikk' iloitsevat, Ilma on iloa t?ynn?ns.

Herran ihmeit' ajatelkaa, Uskokaa h?nt' h?nen t?ist?ns, H?nen murhettans muistakaa, Jonka h?n pit?pi meist?. Luodut siunaa kaikk' siki?m??n, Linnut, kalatkin kasvamaan, El?imet, laihot meill' lainaa. Luotuin kanssa kaikk' iloitkaa, Herran hyvyytt? kiitt?k??, Jonka meill' osoittap' aina.

Kes?ll?

Aika on nyt iloinen, Iloita me mahdam', Kes? on kaunis, ihanainen, Riemuita siis saadaan. Kun vilu valju on voittanut Aurinko yl?s auttaa, Taikka talvi on tappanut, Suvi el?v?ks saattaa.

Wainiot vihri?st' vihoittavat, Mets?t, niitut ja niemet, Kukkaset kanssa kasvavat, Puissa lehdet lienee. N?m?t talvi tappanut on, Kaikki kaatanut kaltoon, Wirkoomaan suvi saattanut on, Ilon ihanan antain.

Linnut ilosta laulavat, Suven suotuista virtt?, Ett' hengett?m?t her??v?t, Eloon itsens siirt?in, Meri, maa, kaikk' kantavat Kasvon, kauniit lahjat, Hedelm?n armaan antavat El?imet, linnut, laihot.

N?ist? n?emme Herran ty?t, Meist? h?n murhehtii muistaa, Tarpeemme aina edes tuo Maasta, merest?, puista. Ihmiset, siis, te iloitkaa: Ohoh aikaa iloist'! Weikkosemme, nyt veisatkaa Herralle kilvan kiitost'.

Juhana Cajanus.

Syntyi 1655 Paltamossa, jossa is?ns? Juhana Cajanus oli kirkkoherrana. Tuli v. 1670 Upsalan Yliopistoon ja sai siell? maisterin arvon v. 1679. Seuraavana vuonna p??si h?n ylim??r?iseksi filosofian professoriksi Turun Yliopistoon. Kuoli jo 1681. Muuta ei h?nen tiedet? kirjoittaneen Suomeksi paitsi seuraavaa virtt?, joka ensi kerran on painettu arkkiveisuna v. 1683, vaan sitten v?h?n muutettuna otettiin virsikirjaamme.

Katoovaisuudesta.

Etk?s ole, ihmis parka, aivan arka, Koskas itket yli ?it?, Koska suret suuttumatta, puuttumatta Koukon mustan murhat?it??

Tapa on vanha tappavalla vierahalla Luojan laitoksen per?h?n: Hyv?t, huonot lankoinensa, lapsinensa, Sy?ksee, sulloo maan povehen.

Sy?ksee, haastaa, s?rkee, sortaa mullaks murtaa Hirmukourilla kovilla; Ei ole toivoo toivotuksiss', voivotuksiss', Parkusuilla pelkurilla.

Parku poijes paneminen, katsominen Kaiken maailman menoja. Katso kaikki katseltavat, kuunneltavat, -- Eik? l?ydy loppuvia?

Eik? kuulu kuolevia, katoovia, Paitsi ihmisparkaisia? Tuuless', t?hdiss', taivahalla, meress', maalla Kuolevill' on kumppania.

Mit? maassa mateleepi, k?veleepi, Maaksi muuttua pit?pi; Mit? puussa piiskuttaapi, kuiskuttaapi, Puusta pudota pit?pi.

Lenn? lintu mink? lenn?t, et s? lenn?, Kovan kuoleman k?sist?. Se se linnun lent?v?nkin, rient?v?nkin Tempaa tuulettelemasta.

Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi Kuin on kalalla meress?? Surma toki surmelepi, turmelepi Wetten karjan vedess?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet