Read Ebook: Modern Essays by Ayres Harry Morgan Contributor Beerbohm Max Sir Contributor Belloc Hilaire Contributor Bone David W David William Contributor Brooke Rupert Contributor Broun Heywood Contributor Burke Thomas Contributor Cabell James Branch Contributor Conrad Joseph Contrib

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1471 lines and 98965 words, and 30 pages

Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi Kuin on kalalla meress?? Surma toki surmelepi, turmelepi Wetten karjan vedess?.

Hauta on valmis v?h?isill? kalasilla Hauvin hirmuisen kuvussa; Hauvin hauta kuohuvassa kattilassa, Toinen puhuvan povessa.

Ruohot raukat raukenevat, vaikka ovat Koreana kukassansa Puut ei p??se paksujuuret, pienet, suuret, Kaatahan kasotessansa.

Kivet kovat kallioilla, kankahilla Rikki mullaks muretahan; Rauta kaikki rep?isev?, raateleva, Ruostehelta raadellahan.

Ei niin v?h??, voimatointa v?et?int?, Jota surma s??st?neepi; Ei niin vahvaa, voimallista, v?ellist?, Joka k?siss' kest?neepi,

Jos sa kannell' kaiken ilman heit?t silm?n, H?nen tiedustat tapansa: K??ntyy, kulkee, v??ntyy, vy?ryy, poikkee, py?ryy Taivas kirkas t?htinens?.

Kerran k??ntyy k??ntym?st?, v??ntym?st?, K??ntyy k??ntym?tt?m?ksi, K??ntyy k?skyll? kovalla Kaikkivallan Tyhj?ksi, tavattomaksi.

T?m' on Tuoni tulisella taivahalla, T?m? t?htien pes?ll?; T?m' on ik? iihanalla auringolla, T?m? vahvuus vahvuudella!

Siis ei ole olevata, pysyv?t?, T?m?n maailman menoista: Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puuttuu Luojan luotujen seassa.

Hengelliset, hengett?m?t, huolettomat Menojansa muuttelevat, Hetki hetkelt', p?iv? p?iv?lt', vuosi vuodelt', Loppuansa l?henev?t.

T?t? aina ajatella, muistutella, Sinun syntisen pit?isi, T?st? ottaa ojennusta, huojennusta, Surman sua s?ikytt?iss?.

Luodut kaikki katoavat, lopun saavat Laatuinensa, luontoinensa. Onko ihme siis jos kaadut, jos sa maadut, Syntis?kki syntinens??

Mik' on ilo rikastua, rakastua Kaupungissa katoovassa? Mik' on ilo oleskella, asuskella T?ss? turhassa tilassa?

Etsi muuta elantoa, olentoa, Pyyd? taivahan talohon! Etsi meno muuttumatoin, puuttumatoin, Pyri taivahan ilohon!

Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi, Siell' on ilo loppumatta! Siell? laulat lapsinesi, lankoinesi, Woiton virtt? v?sym?tt?!

Kosk'ei koskaan kuolematta, katoomatta Sinne t??lt? tulla taita, Syd?n sull' on, syntis parka, aivan arka, Ett? suret surman t?it?!

Mattias Salamnius.

Ilolaulu Jesuksesta.

Kansa outoa anopi, Ik?v?itsee ilma kaikki Menot kurjat kuullaksensa, Saadansa sodan sanomat; Waan ei tottele tosia, Tutki tarpehellisia: Kuinka kulki suuri Herra, Luoja itsens? alensi, Joutunut Jumalan Poika Alemmaksi enkeleit?; Ylimm?isn? ollessansa, Alas astui taivahasta T?nne syntisten sekahan. N?in samos' sana lihaksi, Otti Herra orjan muodon; Kuin oli ennen ennustettu Herran Hengelt? pyh?lt?, Miesten kautta kaunihitten, Patriarkkojen pyhien.

Kosk' oli aika joutununna, M??r?p?iv?t p??ttynynn?, Saattoipa sanan edelle, Kantoi kaunis Gabrielli, Herran enkeli ihana Natzarethin neitsyiselle, Maarialle mielehisen, Tulla Luojan tuottajaksi, ?itiksi ison Jumalan.

Ajan aivan joutuessa, Suuren synty? Jumalan, K?ypi k?sky keisarilta, Esivallalta varoitus, Aivan uusi Augustuksen, Wet?v? veron tekohon, Romista rahan anova. Kukin kulki kaupunkiinsa, Lipoi linnahan omahan Alle riensi arvionsa.

Joseppi jalo saneli, Maarialle muistutteli: "Pit?? menn? Bethlemihin, Alle arvion asua". Walmistit vaeltamahan, L?ksit kahden kulkemahan; Joutupi Jumalan ?iti Bethlehemin pellon luokse, Kulki kohta kaupunkihin, Waan ei tuttane tuvissa, Kammioihin k?skett?ne, Ei suoda sijaa salissa.

Itse ukselta is?nt?, Alta harjan halliparta Katsoi pitkin peukalonsa, Kohden korsua kokotti, Tallin usta tarkoitteli: "Siell? saanette sijanne, Majan, k?yh?t matkamiehet; Isot istuvat tuvissa, P?yhke?mm?t p?yd?n p??ss? Korsuhun kovalykkyiset, Pihattohon pienemm?iset!"

Nuot teit tallihin tilansa, Luokse luontokappaleitten, Aasien asuinsijalle. Syntyi soimessa Jumala, Herra pahnoilla parahin, -- Toiset silkiss? sinisn?, Punaisena purpurassa, Kulta kiilt?v? k?siss?, Sormissa kivet koreat! Is? istuu taivahissa, ?iti valjussa vajassa; Neitsyt ruokkipi nis?ll? Kaitsijata kaiken luonnon! Jesus itkepi vaussa, Itse pilvi? pit?v?, Hallitseva taivahia! Aasi tuntepi apunsa, H?rk? Herransa havaitsi, Waan ei pojat Bethlehemin.

Ehk? Juuttahat iloitsit, Paha parvi pauhajapi Surmasta suloisen Herran, Luojan piinasta parahan, K?rsi kuitenk' koko luonto, Alla tuskan taivahatkin. Itse armas aurinkoinen Katsoi p??lt? korkealta, Muutti muotonsa parahan, Aivan h?mm?styi ?kisti, Sanoi suulla surkealla: "Kussas on ilo en?mpi, Kosk' on Luoja kuolemassa? Pit?isik? paisteheni Laskemani lempehemm?n P??lle kansan kelvottoman?" Pani poijes seppelens?, Riisui puhtahan pukunsa, Surumanttelin sivalsi, Peitti silm?ns? punaiset. Paksu pist??pi pime? Kohta kaiken ilman alla Kokonansa hetkee kolme.

Itse kaiken ilman Herra Alla Hetken yhdeks?nnen Huusi suurella humulla, Kuten kosket korkeimmat, Wieryv?t vedet v?kev?t, Aallot paljon pauhajavat: "Jumala, joka minulla Ain' ennen olit apuna, Miksi viskasit vihasi, Yl?nannoit armastasi, Aivan aikahan kovahan?"

Armas aurinko havaitsi, Kuuli huudon huikeimman Kohta k??ntyypi takaisin, Tempas puhtahan pukunsa, Antaapi alas n?ky? Paistehensa puhtahimman; Tahtoi tehd? kunniata, Tuoda Luojan lohdutusta.

Kansa kaikissa sokea W??rin k??nt??pi vihassa Selke?t sanat Jumalan, Kohta lausuupi luvatoin: "Eliasta etsineepi, Anoopi h?lt? apua, Poijes puusta p??st?ksens?!"

Luoja lausuupi sanaksi, Wiel? sitten viidenneksi: "Janosta min? jakoan, Pakahdun palavuudesta!"

Astia oli l?hell? Pantu t?ytehen per?ti Etikkata katkerata. Kohta parvesta pahimpi, Aivan kaikista kavalin Otti sienen saatavilta, T?ytti t?ytehen per?ti Etikalla karvahalla, Isopilla ymp?rins?, Puuhun pitk?h?n paneepi, Eli ruokohon asetti, Yl?snosti Jesukselle, K?ski juoda janohonsa. Toiset pilkalla puhuvat: "Annas katsoa, apuhun Koska ehtiipi Elias, Poijes puusta p??st?m?h?n!"

Kosk' on ottanut etikan, Jesus juotavan v?kev?n, Sanoopi sanaksi viel?, Lausui kohta kuudenneksi: "T?m? on m??r? t?ytettyn? Witsa k?rsitty vihainen!" Huusi viel? huikeasti, Kajahutti korkeasti, Sanoi vihdoin viimeiseksi:

"Aika, armahin Is?ni, Tehd? loppu tuskastani! Heit?n henkeni k?teesi, Annan sieluni Sinulle!" Kohta p??ns? kallistavi, Laski sielunsa lepohon.

Kohta Luojan kuolemasta Ilmestyi isot imehet, Tunnust?hdet temppeliss?: Sein? silkkinen surusta, Esirippu itsest?ns? Kahtia keskelt? repesi; Pyh? paikka paljahana, Ovi autuuden avoinna. Wiel? maatkin, manteretkin Itse kaiken ilman pohja Luojan surmoa sureepi, Wapiseepi vaikeasti. Sangen h?mm?styi surusta, Tahtoi painua per?ti Poijes p??lt? patsastensa, Kaataa muurit korkeimmat, Hyv?t huonehet hukata. Wiel? kalliot kovimmat, Joit' ei kisko kirvespohja, Ei s?rje sep?n vasara, Pist?ne ter?v?t piilit, Murheen t?hden murtunevat, Pelvosta pakahtelevat, Tuskan t?hden halkeavat, Kosk' on Luoja kuolemassa, Kulmakivi kumottuna, Hengen kallio hakattu.

Wiel? kuopat kuollehitten, Haudat Herran kutsuttujen, Ei pysy enemm?n kiinni; Itsest?ns? aukenevat, Kiiruhtavat katsomahan.

P??mieskin pahalla mielen Katsoi p??lle katkerasti, T?st? tunteepi totuuden, "Ty? on tehty t?n?p??n? Miest? vastoin vaarallinen, Weri laskettu viatoin, Pantu syyt?in surman alle! Hukattu on hurskas Herra, Piinattu Jumalan Poika; Ei ole n?m?t imehet Miehen merkit laitettavan!"

Sotamies samalla suulla, Joll' oli pilkkoa puhunut, Tyhj?n ty?ns? tunnustaapi, Pahan pilkkansa katuupi. Wiel? joukko joutilasten, Kansan p??lt? katsovaisen, H?pi?st? h?mm?stynyt, Ei saata ulos sanoa; Ottaapi oman k?tens?, Rankaiseepi rintap??ns?, Soimaapi omaa syd?nt?. Kohta k??ntyypi kotia Mielell' sangen surkealla.

Anterus Aschelinus.

Suomen Ilo-??ni Narvan voitosta.

Tsaar' Pietari Muskoss' vaikk' sankari suur' Ol' mielest?ns v?kev? sangen, Niin ett? h?n humuns kans tuiman koht' juur' On Ingrinmaan sis?lle langenn': Suur' tavar' ol' my?t' Ja kultaiset vy?t -- Me kuitenkin Jumalass' sodim'!

Waikk' Wen?j?n pojill' niin paksult' sen maan Kuin tomu ja santa h?n t?ytti, Ett' joukko seuraamast' joukkoo ei laann', Ja vihans julmuuden my?s n?ytti Niinkuin peto suur' Tai kuin traakki juur' -- Me kuitenkin Jumalas' sodim'!

He el?v?n miehen p??lt' nahan pois veit. Ja vaimon he osiksi jaoit, He lapsille kehdot my?s haudoiksi teit, Heit' kiviin ja kantoihin tapoit. Ei parku aut' t?ss', Ei apuu ol' l?ss', Me kuitenkin Jumalass' sodim'!

Kun Narvaan h?n siirtyi poikainsa kans, Niin kaupungiss' pelko suur' paisui; H?n k?ski sen asujain kohdastans Juur' avata portit, ja lausui: "Tott' kaupungin me Kyll' kukistamme!" Me kuitenkin Jumalass' sodim'!

Tsaar' Pietari aikoi kyll' paitsi syyt' Koht' Narvalta anoo yht' tanssii. Se vastas h?nt' tott': "et mahda mult' pyyt' Mun kultaista hohtavaa kranssii!" Siis ilke? Ryss' Ratk' tukevast' pyys H?nt' v?ijy?, kuin Herrass' soti.

H?n kaupungin ymp?ri leirins? l?i Kyll' julmalla, ankarall' k?dell', Ett' Narva se leip??ns? murheella s?i, Eik? kuhunkaan itse?ns vedell'; Sill' h?t? siell', t??ll' Juuri pakkasi p??ll' -- Me kuitenkin Jumalass' sodim'!

Mutt' kaupunki rohkia ol' itsest?ns Ja Wen?l?ist' kohtas n?ill' sanoill': "Niin kauan kuin veri on l?mpimen?ns, Edesvastaan Inkerin majoi!" T?st' Wen?j?n mies On todella hiess' -- N?in Jumalass' tahdomme sotii!

Karl kuningas joutui jo miehuullisest', Kun morsian ol' suuress' havuss'; H?n henkens pan' alttiiksi uskollisest', Ol' suurimmass' h?d?ss' h?ll' avuss'. Tahtoi ennen kuoll', Kuin Narva ols huoll' Ryss?ll'. N?in Jumalass' sodim'!

Karl kuningas ratsas- ja jalkav?ell' Koht' valmisti itsens ja sanoi: "Nyt, poikani rakkaat, juur' paastoll' ja hiell' Tyk? Herran me astumme anoin, Ett voisimme viel' Ratk' t?ll? tiell' Pois puolestam' Ryss?? ottaa!"

He vastasit kaikki kuin yhdest? suust': "Jaa, kuningas, kuolla tai voittaa! Sill' emme nyt tiet' tahdo mist?k??n muust', Waan h?nen pois uliaast' soittaa, Jos Jumala suo Ja apunsa tuo -- N?in Jumalan v?ell? sodim'!"

He tulit kuin karhut, joilt' pojat on poiss', Ratk' avoimill' kidoilla, suilla, Ja leijonaa seuras niin paljo kuin voit Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla. H?n vaaroiss' ol' l?ss', Eik' itse?ns s??st'. -- N?in Jumalan avulla sodim'!

Siis Wen?j?n majat yksmielisest' He stormasit v?kev?st' p??n?ns; H?n voiton siis sai niin urhoollisest' Eik? enemp?? muistanut h?t??ns; Sill' iloa t?ynn' L?pi vallein h?n k?y -- N?in Jumalan avull' h?n soti!

Ja taivas my?s itsens h?lt' leppyiseks n?ytt' Ja edestoi synke?n pilven, Jost' Ryss?n p??ll' lunta ja rakeita k?ytt', Niill' maahan l?i keih??n ja kilven. N?in Tsaarin suur' valt' Pois hukkui silt' maalt'. -- Mutt' Jumalan avull' me sodim'!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet