Read Ebook: Nurse and Spy in the Union Army The Adventures and Experiences of a Woman in Hospitals Camps and Battle-Fields by Edmonds S Emma E Sarah Emma Evelyn

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 390 lines and 96049 words, and 8 pages

SUURI RIKOS

Kirj.

Henkipatto

Ty?miehen Kirjapain, Superior, Wis., 1921.

SIS?LLYS:

Motto. Suuri rikos. Hymyilev? pirullisuus. Puolikuolleen proletariaatin ruumiillistuma. Valkoinen ritarillisuus. Kotiin. Kunniakysymys. Herrasv?ki meni saareen. Ruumiinry?st?j?. Suur-sodan soturi. Marty -- marttyyri. Jeanne Labourbe. Marseljeesi. Kohtaus piilopirtiss?. Huonosti haudattuja. Kansa luomisty?ss?.

MOTTO:

Te unhoon ette h?ivy, nyyhkij?t siell?, perikadon ja kauhun ja onnettomuutenne y?ss?, te, jotka hoiputte ristin ja tuskan tiell? ja n??tte py?velit rankaisematta ty?ss?.

Ei, ei tuhat kertaa, p??sinp?iv?nne koittaa, joskohta sen nousu on vitka, joskohta se viipyy: sama ylh? aatehan mailmaa haltioittaa, mi leirienne harmaudessa nyt hiipyy.

Sama kannustaahan mailman kansoja huuma, mi teid?tkin nosti py?velivaltoja vastaan, jo k?yh?n ymp?ri mailmaa kamppailu kuuma, min alkusoittoa taistonne ainoastaan.

Punavaattehen nostain, mi vaipui kanssanne vereen, k?y eesp?in rynn?ten kansat voitosta voittoon. Vihur ulvova myrskyn on loihtinut massojen mereen, p??m??r??n poljetut kohta jo p??sev?t loittoon.

Pian herroina herjatut luokat on kaikkien kansain, ja silloin taittuva on my?s teid?nkin teljet, ota murtuva, kuolon ja laantuva ahdistus ansain. Oi, unhoon ette h?ivy te, n??ntyv?t veljet!

SUURI RIKOS

Kerrankin!

Kulmalassa olivat kakarat tavalliseen tapaansa kirkuneet kuin kaijakat. Ne olivatkin aina ??ness?. P?ivisin se nyt viel? meni joinkin. Mutta iltaisin -- ja niin pitki? kuin illat olivat, kun ei ollut mink??nlaista valonkeinoa, ei niin mink??nlaista: kahden kolmen ajoissa "p?iv?ll?" alkoi pimet? ja sit? kesti sitten yhdeks??n asti aamulla: kahdeksantoista tuntia yht?mittaista pimeytt?, yht?mittaista kyyr?ttely? --, niin oliko sitten ihme, jos lasten ?rin? k?vi kiusottavaksi. Se on muutenkin niin ik?v??. Saatikka sitten kun tiesi mist? niiden levottomuus johtui: ruuan puutteesta, leiv?n puutteesta, valon puutteesta, kaiken puutteesta. Ja se oli sit?kin tuskastuttavampaa, kun itsekin oli niin ?rtyinen ja herkk? kaikelle. N?lk?inen ruumis v?r?hti j?nnitettyn? kalvona pienimm?st?kin risahduksesta. Mit? sitten sellaisesta yht?mittaisesta kirkunasta. Telmisiv?t edes, kuten ennen. Mutta ei: lasten energia n?ytti en?? jaksavan ilmet? vain vaikerruksena mutta sin? sen itsepintaisempana. Ja mit? apua siit? sitten oli? Ei niin kerrassaan mit??n. Kuluttivat siihen vain loppujakin voimiaan.

Vaikka eih?n t?ss? ollut apua mist??n muustakaan. Oli perin per?st?kin tullut perimm?inen sein? eteen. T?h?n astihan sit? sent??n oli tultu toimeen joinkin -- niin Kulmalassa kuin muissakin sahayhteiskunnan m?keiss?. Sahasta kyll? ei ollut en?? vuosiin ollut mit??n taikaa. Koko tuo valtava laitos ??nett?mine t?rr?tt?vine suojineen, savupiippuineen ja kymmenien miljoonien arvoisine varastoineen n?ytti pystyv?n en?? yll?pit?m??n vain herransa. N?iden loistoauton huohotus olikin ainoa elonmerkki tuosta valtaisasta laitoksesta. Mutta ty?v?ki. Sen se oli jo vuosia sitten ripoittanut jumalan tuuleen kuin -- sahajauhon. Ty?v?ki oli saanut luvan katsoa itse eteens?. Ty?v?en oli t?ytynyt yritt?? katsoa eteens?. Ja ty?v?ki meni Muurmanskilta, Viaporista ja Moskovan takaa hakemaan leip?? n?lk?isten kakarain suuhun, ja palasi takaisin ryysyisen?, t?isen? ja tautisena. No, joka oli kest?nyt, joka oli siet?nyt, joka oli jaksanut puskea oikein pirusti, h?nell? oli joku m??r? rupliakin, mutta niill? ei tehnyt mit??n. Ei rahallakaan saanut ruokaa muut kuin sahan herrat. Ne jaksoivat maksaa enemm?n.

Kunnes nyt oli mennyt kerrassaan kaikki tiet tukkoon. Niin Kulmalassa kuin muissakin m?keiss?. Mutta varsinkin Kulmalassa.

Kulmala n?et ei ollut mik??n erin miehek?s mies. Kyll? h?n ty?t? puski siin? kuin toinenkin. Viel?p? piti aivan luonnollisena, ett? ty?v?en oli pidett?v? yhteiskuntaa yll? ja huolehdittava, ettei sahan herrain tarvinnut k?vell? eik? kokea muutakaan harmia. Mutta se oli surkeampaa, ettei h?nen p??h?ns? mahtunut mit??n muuta. Niinkuin nyt ett? pit?isi sit? ty?v?ell?kin sent??n olla varmuus edes jokap?iv?isest? leiv?st?, vaikkapa nyt ei haviteltaisikaan loistoautoja. Ja siit? johtui, ett? h?n oli koko ik?ns? saanut olla kaikkein huonoimmalla puolella. Ne pienemm?t edun rippeet, joita h?n joskus olisi voinut tavoitella, ne tietysti sieppasi aina toimekkaampi. S??nn?llisiss? oloissa meni kaikki sent??n edes niin ja n?in: tunsi nahoissaan mihin ei kyennyt. Mutta annas kun tuli esim. ty?taistelu. Silloin h?n oli kerrassaan tuuliajolla. Herra jesta, seh?n oli ihan tavatonta. Miksei, kyll?h?n ty?v?ki oli oikeassa, eih?n sit? lis?palkka ja lyhempi ty?aika pahaa tekisi, mutta eih?n sit? sent??n niin pit?isi. Lakko, pelkk? sen ajatteleminenkin ihan py?rrytti p??t?. Eih?n ty?v?en toki sopinut menn? niin pitk?lle. Puhua kauniisti ja tuoda edes, ett? niin ja niin on asianlaita, herra inspeht??ri. Ja jos se ei auta, niin -- se ei auta. Siin? kaikki. Siin? Kulmalan luokkakatkismus. Ja mene ja tied?: ilman muijaansa h?n kukaties olisi joutunut vaikka lakkopetturiksi. No, miksi panetella. Ehk?p? ei. Mutta varmaa vain on, ett? eukko se monesti oikealla hetkell? tyrkk?si.

Ei, miehek?s ei Kulmala juuri ollut, ja varsinaista sankaruutta ei h?nen ajan muutenkin ennen aikaansa ravistuttamaan nahkaansa mahtunut, ei niin hivent?k??n.

Se n?htiin nyt parahiksi. Oli puhjennut luokkasota. Silmitt?m?n verenhimon kannustamina, kerta kaikkiaan p??tt?neen? nujertaa viime aikoina tyytym?tt?m?ksi k?yneen maan ty?v?enluokan parveilivat suurrahakkaiden, suurkeinottelijain, suurnylkij?in ?rsytt?m?t yl?luokan sakka-ainekset hampaisiin asti aseistettuina ty?v?enkeskuksia kohti. Vy?ryi aikakauden loka valmiina hautaamaan alleen yhteiskunnan hy?dyllisen osan. Tarttuivat aseisiin varsinaiset veijarit, joille l?himm?isen henki ja omaisuus ei koskaan ollut merkinnyt mit??n, mutta tarttuivat my?s muut sellaiset ainekset, jotka tiesiv?t aikansa koittaneen, jotka tunsivat k?yv?ns? tarpeettomiksi, ellei ajoissa pistetty puukkoa sen luokan kurkkuun, jolla oli kielt?m?tt?min, niin, jolla yksin vain oli oikeus astua ylitsevuotavan el?m?n pitop?yt??n, mutta joka t?h?n asti ja varsinkin viime aikoina oli saanut kaluta luita, joita sille oli viskelty kuhnurein lihapadoista.

Mutta miksi heng?stytt?? itse??n rient?m?ll? tapausten edelle.

Palatkaamme takaisin Kulmalan k?ns??n, miss? lapset on parahiksi saatu nukkumaan ja kaiketi uneksivat kaurankuorikannikoista -- edes uneksivat.

Ei voinut kuitenkaan Kulmalaska en?? pid?tt?? itse??n, vaan tyrkk?si miest??n kylkeen ja tokaisi:

-- Jokos nukut?

No, Kulmala ei nukkunut, mutta aavisteli, ett? parempi h?nelle, jos olisi nukuksissa -- sen oli akan ??ness? jotakin, joka oli omiaan hermostuttamaan, ja siksi toiseksi, jos h?n tahtoi olla oikein suora, niin t?ytyi h?nen itselleen my?nt?? mist? oli kysymys. Yritti kuitenkin ensin olla nukkuvinaan, mutta heitti tehettelyn kesken -- kuten tavallista -- ja kiusaantuneena melkein ?r?hti:

-- Enh?n min? t?ss?.

-- Tied? siit? aseellisesta toiminnasta. Min? olen niit? rauhallisen kehityksen miehi?.

Sanoi, mutta onnettoman vaisusti: t?ytyih?n muijan korvan eroittaa siin? falskin soinnun, ja sit? paitsi ymm?rsi h?n jo sanoessaan, ett? kelpasi sit? nyt eukon haukata siihen kiinni. Veti tolkuttomana peitonriekaleen korvilleen ja rukoili jumalaa muitta mutkitta uuvuttamaan muijan uneen. Mutta eih?n k?yh?? jumalakaan kuule.

-- Kyll? se rauhallinen kehitys tiett??n, intti vaimo. T?ss? on nyt meill? rauhallista kehityst? enemm?n kuin kylliksi. T?ss? me itse k??ntelemme n?lk?isin? kylke?mme ja lapsia taas k?y yh? vaikeammaksi petkuttaa uneen huomisp?iv?n olemattomalla suunavauksella, eik? sen lis?ksi ole edes pienint?k??n ansion eik? leiv?n toivoa mist??n. N?in on nyt, mit? sitten, kun lahtarit p??sev?t tekem??n selv?n: silloin on meill? ja muilla edess? kerrassaan haudan rauha.

-- Hautaan sit? p??see tappelussakin, j?rkeili Kulmala peiton alta.

-- Aivan oikein, mutta silloin ei sinne kompuroi ehdon tahdon.

Mit?s Kulmala siihen? Tiesih?n h?n itsekin olevansa suuri kekkuli. Mutta vaikka h?n olikin sellainen tuontuonanen, oli h?nell? kuitenkin er??nlaista kunniantuntoa. H?n oli kautta aikojen k?rsinyt siit?, ett? perheell? oli niin huonosti, ett? vaimo ja lapset k?viv?t niin kehnosti puettuina ja k?rsiv?t puutetta. Peijakastako h?n itsest??n, mutta perhe, mutta vaimo, ja viel? sellainen topakka ja viisas vaimo. Kerrankos oli kuuma katkeruuden kyynel vaivihkaa kihonnut t?m?n takia h?nen silmiins?, kerrankos h?n oli manannut itsens? maan alle, itsens?, mutta ei riistoj?rjestelm??, ei riist?ji?. Ja t?m? kunniantunto se taaskin her?si -- olihan vaimo oikeassa: eih?n ollut t?llaisesta "rauhallisesta kehityksest?" minnek??n. T?llainen kehitys vei kerrassaan p?in m?nty?. K?vi sen takia k?siksi itse asian ytimeen:

-- Minusta ei ole tappelijaksi.

-- Kyll? h?t?ns? edest? loikasee. Eiv?th?n ne muutkaan mit??n sotamiehi? ole.

-- Mutta niill? on kurssia.

Ja siihen ei vaimolla taas ollut mit??n lis?tt?v??. Mutta sitten hoksasi:

Ja kuinka ollakaan: itse Kulmalallekin alkoi seljet? mik? vaimolle heti paikalla.

-- Niin, onhan se niin, ett? jos t?mm?inen alempi kansa jotakin meinaa, niin t?ytyy kaikkien olla yksist? puolin, niinkuin herrainkin, ja viel? suuremmallakin syyll?: n?m?h?n olivat lukeneita ja oppineita, n?ill? oli rahaa ja vehkeit?, osasivat kaikki konstit, h?t?k?s niiden oli yritt?? tehd? k?yhemm?st? kansasta hamppua. Mutta ei se ollut viel? kirkossa kuulutettu, kunhan min?kin t?st?, -- hym?hteli Kulmala, ja h?nen tuli pitk?st? aikaa oikein hyv? olla. Tiesi kerrankin ihan tarkalleen mit? piti tehd?, p??si tasapainoon oman itsens? kanssa, kunnioitti itse??n, ja -- kunnioitti vaimoaan, joka oli niin jumalattoman ymm?rt?v?inen.

Ja ennenkun h?n hoksasikaan, oli h?n vaipunut mit? sikeimp??n uneen. Rauhallinen omatunto n?et -- se se vasta pielus on, parempi kuin untuvapatja, jolla murhavaistojen raiteilta suistama kyll?inen kuhnuri unettomana v??nteleiksen.

Ja aamulla varhain kompuroi h?n yl?s. Puki pime?ss? vaateriekaleet p??lleen, kuhki tovin ja l?hti sitten hiihtelem??n kohti l?heist? kaupunkia, mit? seudun ty?l?isten oli m??r? puolustaa. Hiihteli kire?n? pakkasaamuna viuhuvan viiman purressa vaillinaisen vaatekerran l?pi n?l?n riuduttamaa ruumista ja saamatta l?htiess??n l?mmitteeksi muuta kuin eukon yksikantaisen hyv?stelyn:

-- Ja sano nyt niille muille meid?n kyl?n miehille, etteiv?t pelaa sikaa, ja tule sitten takaisin, kun olette antaneet lahtareille kalliin ajan lis?yst?.

Tuli kaupunkiin ihan yhdennell?toista hetkell?, sill? jo matkan p??h?n kuuli h?n kiivasta kiv??riammuntaa, ja p??sty??n perille sai h?n kuulla, ett? ne jo oikeastaan kolmelta taholta piirittiv?t sit?, ett? kaikki miehet oli jo komennettu ja ett? kaikki kiv??rit oli jo jaettu, niin ettei h?nelle en?? voitu antaa mit??n.

-- Sep? se nyt vasta oli harmin paikka, tokasi Kulmala tyytyv?isen?. Mutta ainahan siin? punaisessaristiss? sent??n miest? tarvitaan? tutkasi hyvill??n.

-- Niit? juuri tarvitaankin, kun kaikki tahtovat tapella.

Sai sitten tiet?? mille suunnalle heid?n kyl?n komppania oli marssitettu, ja l?hti pyrkim??n sinne.

Taistelu oli joka suunnalla t?ydess? k?ynniss?. Piiritt?jill? oli joitakuita tykkej?, jotka ulvahtivat tuon tuostakin, mutta tuntuivat kovin vaarattomilta. Sen sijaan oli kiv??rituli ankara. Mutta sekin kuulosti lastenleikilt? konekiv??rien r?iskeeseen verraten. Se oli oikein ilke??. Jossain kauempana, n?ht?v?sti vihollisen puolella r?hisiv?t saksalaiset kuulakoneet ?rsytt?v?n hanakasti: ta ta ta ta ta ta ta, mutta l?hemp?n?, jossakin aivan kummallisen l?hell? ven?l?iset mittam??r?isesti mutta ik??nkuin rauhoittaen: no no no no no no no. Ja joka hetki ammunta yh? vain kiihtyi. Tuon tuostakin tulla vihelsi harhakuula: fiuuh, kunnes naksahti johonkin sein??n tai s?hk?pylv??seen tai r?m?hti jostakin ikkunasta sis??n. Leikki oli ihan hirvitt?v??.

Kulmala oli kuin horkassa. Mit? pitemm?lle h?n ehti, sit? hankalammaksi k?vi k?ynti.

-- Taisin v?h?n hiihtomatkalla v?s?ht??, lohdutteli h?n itse??n, mutta tiesi, ett? pelonkaaressa ne polvet niin merkillisesti notkahtelivat.

Kulmalakin vaapertamaan eteenp?in. Mutta kun p??si kadunp??h?n, miss? alkoi aukea, rupesi arveluttamaan. Kuulia rapisi ihan satamalla. Jostakin l?helt? kuului tappelun melske, mutta miehi? ei n?kynyt miss??n. Silloin t?ll?in vain vilahti lumihangessa mustia varjoja ja kauempana olevain yksin?isten rakennusten seinustoilla liikehti pienempi? miesparvia. Nyt vasta Kulmala hoksasi, ett? t?ss? olikin kysymyksess? sellainen uusiaikainen sota, jossa vastustaja ei koskaan n?e toistaan. L?hti hiipim??n pellonojan muodostamaa syv?nnett? eteenp?in, kunnes taas tuli vastaan miehi?, jotka toivat haavoittuneita. Sai n?ilt? punaisenristin nauhan k?sivarteensa, kun ei ollut huomannut l?htiess? varata mukaansa. L?hti eteenp?in ja saavutti vihdoin per??ntym?ss? olevan ketjun. Tavoitti samassa my?s punaisenristinv?ke?. Mutta nyt oli leikki poissa. Oli ment?v? yh? eteenp?in. Siell? jossakin linjojen v?liss? virui punaisia haavoittuneita. Oli ment?v? sinne. Ja yh? oma v?ki per??ntyi ja valkoisten ketju tuntui l?hestyv?n.

Kulmala hiiviskeli onnettomana eteenp?in. Ristituli oli kehittynyt raivoisaksi ja kuulat lauloivat niin pahaaennustavasti. Ja samalla s?risi korvissa kaikellaiset huudot, k?skettiin ja komennettiin kiihkeill?, k?heiksi k?yneill? ??nill?, kuului my?s kirouksia, kirahduksia ja voivotusta. Ja kaikki tuntui niin luonnottoman oudolta. Nyt paisui melske kerrassaan huumaavaksi. Kulmalan korvat meniv?t lukkoon huudoista ja paukkeesta. H?nen s?ik?hdyksen sumentamain silmiens? ohi vilahteli joukostaan j??neit? punaisia, mutta my?s valkoisia. Sitten eroitti Kulmalan korva valkoisten puolelta hirvitt?v?? sadatusta. Joku ?rjyi siell? ??nens? sorruksiin, ja sitten vy?ryi valkoinen laine taaksep?in, ja tuolla taas jo vilahteli punaisia. Taisteltiin jokaisesta tuumasta maata tai -- hankea vaihtelevalla onnella. Ja t?t? kaikkea seurasi Kulmala maaten tyls?n? syvennyksess?, mihin oli taistelun lamauttamana huomaamattaan lyyhistynyt.

Mutta sitten p?lk?hti h?nen p??h?ns?, ett? h?n varmaan n?ytteli hyvin naurettavaa osaa. Sen sijaan ett? olisi auttanut haavoissaan viruvia tuntui h?n ik??nkuin odottavan, ett? joku hyv?syd?minen kaveri tulisi ja korjaisi h?net. Juolahti mieleen vaimo, ja alkoi h?vet?. Rupesi kompuroimaan yl?s. Mutta juuri kun oli p??ssyt kontilleen, ?kk?si muutaman sylen p??ss? jonkun makaavan liikkumattomana maassa. No, siin? h?nell? nyt haavoitettu kuin taivaasta. Ja kas: yht?kki? h?n sai taas langanp??st? kiinni. T?m?h?n se juuri kuului h?nen virkaansa. Korjata haavoittuneita. Kuinkas h?n niin olikin tullut unhoittaneeksi koko asian.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet