Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: True Heart/Mind by Sengcan Linnell Bruce R Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 228 lines and 11294 words, and 5 pages
N?hdess??n sotamiehet arveli Mateo heti, ett? ne olivat tulleet h?nt? vangitsemaan. Mutta mist? t?m? ajatus? Oliko Mateolla mit??n oikeuden kanssa tekemist?? Ei. H?nh?n oli p?invastoin hyv?ss? maineessa. H?n oli, kuten sanotaan, hyv?maineinen ja itsen?inen mies; vaan h?n oli korsikalainen ja vuoristolainen eik? Korsikan vuoristolaisten joukossa ole monta, joka ei tarkoin muistellessaan l?yt?isi menneisyytens? ansioluettelosta jotakin pikku rikosta sellaista kuin pyssynlaukausta, tikarin pistoa tai jotakin muuta v?h?p?t?isyytt?. Mateolla oli parempi omatunto kuin ehk? kenell?k??n muulla, sill? ainakaan kymmeneen vuoteen ei h?n ollut t?hd?nnyt pyssy?ns? ihmist? kohti; mutta siit? huolimatta oli h?n varovainen ja varustausi ankaraan itsepuolustukseen, jos tarvis sellaista vaati.
-- Vaimo, sanoi h?n Guiseppalle, heit? alas s?kkisi ja ole varuillasi.
T?m? tottelikin silm?nr?p?yksess?. Mateo antoi h?nelle pyssyn, joka oli ollut kantoremmiss? ja joka ehk? olisi ollut vain vastuksena. Sitten latasi h?n k?dess??n olevan tuliputken ja astui verkalleen taloansa kohti pujotteleiden tien varrella kasvavien puiden v?list? ja ollen valmiina pienimm?nkin vihamielisyyden huomatessaan viskautumaan paksuimman puunrungon taakse, mist? h?n turvattuna voi itse ampua. Vaimo astui h?nen j?lki??n kantaen varapyssy? ja patroonalaukkua. Hyv?n aviovaimon velvollisuus on n?et taistelun tullessa ladata miehens? ampuma-aseet.
Ajutantille taas tuli aika h?t? n?hdess??n Mateon l?hestyv?n n?in verkkasin askelin, pyssy tanassa ja sormi liipasimella.
-- Jos Mateo, ajatteli h?n, sattuisikin olemaan Gianetton sukulainen taikka h?nen yst?v?ns?, jota h?n tahtoo puolustaa, niin tulisivat luodit h?nen molemmista pyssyist??n kahteen meist? yht? varmasti kuin kirjeet postissa; ja jos h?n t?ht?? minuun, sukulaisuudesta huolimatta!...
T?llaisessa h?mmennystilassa teki h?n sangen rohkean p??t?ksen: h?n astui n?et yksin Mateota kohti kertoakseen h?nelle koko tapauksen ja l?hestyi h?nt? kuin ainakin vanhaa tuttavaa; mutta tuo pieni v?limatka, joka erotti h?net Mateosta, tuntui h?nest? hirve?n pitk?lt?.
-- Hei, kuules, vanha toveri, huusi h?n, -- no, mit?s sinulle kuuluu, hyv? yst?v?? Tunnetko sin? minua, Gamba orpanaasi.
Sanaakaan vastaamatta pys?htyi Mateo ja sill? aikaa kun toinen puheli, nosti h?n verkalleen pyssy?ns?, niin ett? sen suu oli taivasta kohti ajutantin likelle saapuessa.
-- Hyv?? p?iv??, veljeni, sanoi ajutantti ojentaen h?nelle k?tens?. Onpa siit? aikoja kuin min? olen sinua n?hnyt.
-- P?iv??, veli.
-- Tulin ohikulkiessani sanomaan sinulle ja orpana Pepalle hyv?np?iv?n. Olemme t?n??n olleet pitk?ll? matkalla, vaan ei sovi valitella vaivojaan, kun on saanut sellaisen saaliin kuin me. Saimme n?et juuri kiinni Gianetto Sanpieron.
-- Jumalan kiitos! huudahti Giuseppa. Viime viikolla varasti h?n meilt? lypsyvuohen.
Gambaa n?m? sanat ilahduttivat.
-- Kurja raukka! sanoi Mateo, h?n oli n?lk?inen.
-- Se veijari puolustihe kuin jalopeura, jatkoi ajutantti hiukan nolostuneena -- h?n tappoi minulta yhden j??k?rin eik? tyytynyt viel? siihenk??n, vaan katkasi korpraali Chardonilta k?sivarren; mutta siit? ei ollut paljo vahinkoa, olihan h?n vain ranskalainen... Sitten oli h?n piiloutunut niin viisaasti, ettei lempokaan olisi h?nt? keksinyt. Ilman pient? orpanaani Fortunatoa en h?nt? olisi ikin? l?yt?nyt.
-- Fortunatoa! huudahti Mateo.
-- Fortunatoa? toisti Giuseppa.
-- Niin, Gianetto oli k?tkeynyt tuohon hein?rukoon, vaan pikku orpanani ilmaisi viekkauden. Min? aionkin sanoa h?nen enolleen korpraalille, ett? h?n l?hett?? Fortunatolle kauniin lahjan palkinnoksi. Ja h?nen sek? sinun nimesi tulevat raporttiin, jonka l?het?n yleiselle syytt?j?lle.
-- Kirous! mutisi hiljaa Mateo.
He olivat saapuneet j??k?rijoukon luo. Gianetto lep?si jo paareillaan valmiina l?ht??n. N?hdess??n Mateon tulevan Gamban seurassa hymyili h?n omituisesti, k??nsihe talon ovelle p?in ja sylk?si kynnykselle sanoen:
-- Kavaltajan asunto!
T?ytyi olla valmis kuolemaan sen, joka uskalsi k?ytt?? kavaltajan nime? Falconesta. Tarkka tikarinpisto, jota ei olisi tarvinnut uusia, olisi tavallisissa oloissa loukkauksen heti kostanut. Mateo ei nyt kuitenkaan tehnyt muuta liikett? kuin nosti murtuneen n?k?isen? k?tens? otsalleen.
N?hdess??n is?ns? tulevan oli Fortunato vet?ynyt tupaan. Sielt? palasi h?n ennen pitk?? maitotuopin kanssa, jonka h?n katse maahan luotuna tarjosi Gianettolle.
-- Pysy kaukana minusta! ?rj?si vangittu jylisev?ll? ??nell?.
K??ntyen sitten er??n j??k?rin puoleen: -- Toveri hyv?, annas minulle juotavaa! sanoi h?n.
Sotamies antoi litte?n juomapullonsa h?nelle k?teen ja ry?v?ri joi sen miehen antamaa vett?, jonka kanssa h?n vasta oli laukauksia vaihtanut. Sitten pyysi h?n, ett? h?nen k?tens?, jotka olivat sidotut sel?n taakse, solmittaisiin ristiin rinnan p??lle.
-- Lep??n mieluummin mukavasti, sanoi h?n.
Pyynt? t?ytettiin hetikohta; sitten antoi ajutantti l?ht?merkin, lausui j??hyv?stit Mateolle mit??n vastausta t?lt? saamatta ja niin l?hdettiin kiirein askelin nummelle p?in.
Kului l?hes kymmenen minuuttia ennen kuin Mateo suunsa avasi. Poikanen katseli levotonna vuoroin ?iti?ns?, vuoroin is??ns?, joka pyssyyns? nojaten tuijotti h?neen tuimistuneen vihaisesti.
-- Sin? alottelet hyvin, sin?! sanoi Mateo vihdoin tyynell? ??nell?, joka kuitenkin v?ristytti sit?, ken miehen tunsi.
-- Is?! huudahti poika l?hestyen kyyneleet silmiss? ik??nkuin aikoisi h?n heitt?yty? is?ns? jalkojen juureen.
Vaan Mateo ?rj?si h?nelle:
-- Pois minusta!
Poika pys?htyi ja seisoi nyyhkytt?en liikkumattomana muutamia askeleita is?st??n.
Giuseppa tuli l?hemm?ksi. H?n oli huomannut kellon vitjat, joiden p?? pisti Fortunaton paidan v?list? esille.
-- Kuka sinulle t?m?n kellon antoi? kysyi h?n ankarasti.
-- Orpanani ajutantti.
Faleone tempasi kellon ja lenn?tti sen sellaisella voimalla er??seen kiveen, ett? se pirstausi tuhanneksi muruksi.
-- Vaimo, sanoi h?n, onko tuo poika minun tekem?ni?
Giuseppan ruskeat posket lensiv?t tulipunaisiksi.
-- Mit? sin? sanotkin, Mateo, ja muistatko, kenelle puhut?
-- No niin, tuo poika on siis heimonsa ensimm?inen kavaltaja.
Fortunaton nyyhkytykset k?viv?t kahta vertaa ??nekk??mmiksi ja Falcone tuijotti h?neen yh?ti ilveksensilmill??n. Vihdoin l?i h?n pyssyns? per?ll? kerran maahan, heitti sen sitten olalleen ja l?hti astumaan palolle p?in huutaen Fortunatoa tulemaan per?st?. Poika totteli.
Giuseppa juoksi Mateon j?lkeen ja tarttui h?nt? k?sivarteen.
-- H?n on sent??n sinun poikasi, sanoi h?n vapisevalla ??nell? ja katsoi mustilla silmill??n miest?ns? silmiin n?hd?ksens?, mit? h?nen mieless??n liikkui.
-- Laske irti minut! vastasi Mateo, min? olen h?nen is?ns?.
Giuseppa syleili poikaansa ja meni itkien tupaan. Siell? heitt?ysi h?n polvilleen pyh?n Neitsyen eteen ja rukoili kiihke?sti. Sill? v?lin astui Falcone pari sataa askelta polkua my?ten eik? pys?htynyt ennen kuin tuli er??n laakson luo, jonne h?n laskeusi. Siin? tutki h?n maaper?? pyssyns? per?ll? ja huomasi sen olevan pehme?n ja helpon kaivaa. Paikka tuntui h?nest? tarkoitukseensa soveliaalta.
-- Fortunato, mene tuon suuren kiven luo.
Poika teki niinkuin k?skettiin ja laskeusi sitten polvilleen.
-- Lue rukouksesi.
-- Is?, is?, ?lk?? tappako minua.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page