Read Ebook: Talvi-iltain tarinoita 5 Sumutarinoita. by Topelius Zacharias J Maa Ilmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1601 lines and 80121 words, and 33 pages

inhosimme toinen toistamme.

Vihdoin iski kohtalon leimaus, jonka t?ytyikin iske?, koska ilma oli niin kauan ollut s?hk?inen. Se tuli -- niinkuin senlaatuiset ukonjyrin?t useimmiten tulevat -- hiljaa hiipien mit??n aavistamattomia uhrejaan kohti. Se ei ollut sen huomattavampi ilmi? kuin ?sken leivottu varatuomari, joka saapui paikkakunnallemme hoitamaan avonaista tuomiokuntaa. H?n oli jokseenkin hyv?nn?k?inen, k?yt?kselt??n varma, h?nell? oli muodinmukainen h?nnystakki, mit? moitteettomimmat irtokaulukset ja kieli sukkelampi kuin kell??n muulla kymmenen penikulman alalla; tietysti h?nell? oli velkoja, ja h?n katseli, miss? voisi tehd? hyv?t naimiskaupat. Augusta ei suinkaan j??nyt h?nen haukankatseeltaan huomaamatta, eik? Augustan kihlaus ollut h?nest? v?himm?ksik??n haitaksi. Arvattavasti h?n ei tarvinnut pitk??k??n aikaa t?ydelleen ymm?rt??kseen meid?n v?limme, ja h?n huomasi veden kyllin sekavaksi, jotta saattoi hyv?ll? menestyksell? laskea siihen verkkojaan kultakalan pyyntiin.

Jos siihen aikaan oli mit??n, jota enemm?n halveksin kuin rakkauden keinottelua, niin se oli raivoisa ja verinen pahahenki, jota sanotaan mustasukkaisuudeksi. Min? olin n?hnyt niin monta hullunkurista ja naurettavaa, niin monta mielet?nt? ja j?rjet?nt? esimerkki? tuon verenimij?n hurjuudesta, ett? olin pyh?sti luvannut: minun kimppuuni se ei koskaan ole k?yv?. Ja kuitenkin kaikesta ivasta ja kaikista p??t?ksist? huolimatta huomasinkin sen er??n? p?iv?n? t?ysikasvuisena ja verenhimoisena korppikotkana raatelevan syd?nt?ni. Min? kuvittelin, ett? verkkojen laskeminen oli onnistunut ja kala saatu, ja sanoin itsekseni: sit? parempi, min? en rupea kilpailemaan saaliista! Mutta seuraavana hetken?, sen sijaan ett? olisin pit?nyt sit? loppua aivan luonnollisena sellaiselle kihlaukselle, kuin meid?n oli, sanoin taas: miten kurjaa! miten typer??! Lyhyesti sanoen, min? olin yht? mielet?n kuin kuka hyv?ns? niist? narreista, joille ennen olin nauranut. Jospa edes olisin ymm?rt?nyt pit?? mieliharmini omanani! Mutta eip?, min? k?ytt?ydyin niin k?mpel?sti ja tyhm?sti kuin ihminen ainakin k?ytt?ytyy kulkiessaan mustasukkaisuuden umpisokkeloissa, ja siin? onnestikin minua niin hyvin, ett? minulle naurettiin vasten silmi?, aivan kuten tavallisesti k?y moisissa tapauksissa.

Se teki minut hurjaksi. Keskipaikkeilla elokuuta olimme kerran satamassa. Meit? oli suurenlainen huviseurue, ja joukossa oli my?skin vastustamaton kilpailijani. Min? ehdotin, ett? l?hdett?isiin purjehdusretkelle uudella veneell?ni; kaikki suostuivat siihen. Tuuli odottamattoman vakavasti meid?n laskiessamme niemen nenitse aukealle merelle; purjeveneess? oli vain v?h?n pohjapainoa, mutta melkoinen purjem??r?.

-- Emmek?h?n reivaa purjeita? sanoi varatuomari.

-- Ei tarvitse, vastasin min?.

Nytp? min? parannan tuon herran, ajattelin itsekseni ja annoin veneen kallistua oikealta puolelta tulevasta kovasta puuskasta, niin ett? alihangassa istuva rakastunut pari kyyn?rp?ill??n melkein koski veteen. Min? tiesin, ett? pian purjehtisimme kumoon; samapa se, muutahan min? en tahtonutkaan. Leve? vesisuihku virtasi tyynenpuoleisen laidan yli veneeseen; tuomari unohti kertomuksensa juoksun, kalpeni huomattavasti ja huusi:

-- Luovikaa, luovikaa, muuten menemme pohjaan!

Sin? hetken? silm?ilin Augustaa. H?n katsoi ter?v?sti minuun, eik? v?r?hdyst?k??n n?kynyt h?nen kasvoissaan. Tuo rohkeus liikutti minua; min? p??tin, ett? j??mme henkiin.

Muutimme suuntaa, vaikka vaara uhkasikin, ja p??simme kohta suojelevan niemen taa turvaan. Maalle noustuamme l?ysin rannalta vaapukkapensaita ja tarjosin Augustalle kolmea kyps?? marjaa, suven esikoisia. Mutta nyt h?nen kasvonsa vuorostaan kalpenivat. H?n ty?nsi marjat syrj??n ja lausui puoleksi ilvehtien, puoleksi itkien seuraavat vanhan panttiarvoituksen sanat:

Sis?ss' ei, eik? ulkosalla, eik? merell?, vuorilla, mantereella tai saaressa kasva sy?mmeni toivotuinen.

-- Pit?? olla kekseli?s kuin Disa kuningatar, jos mieli arvata tuollaisia arvoituksia, vastasin min? ja heitin halveksitut vaapukat veteen. -- Rukkasiako t?ll? tarkoitat?

H?n ei vastannut.

-- No niin -- jatkoin min? yh? suuttuneemmin -- kiit? rohkeuttasi siit?, ett? nyt el?t, ja kiit? arvoitustasi siit?, ett? nyt olet vapaa. Meid?n suhteemme on lopussa.

H?n oli yh? vaiti. Min? en voinut siet?? sit? kuvaamatonta silm?yst?, jolla h?n katseli minua, vaan riensin kiertotiet? kiireesti takaisin kaupunkiin.

Ei kukaan ollut kuullut nopeita sanoja, jotka me vaihdoimme rannalla, ja kihlauksemme purkaminen pysyi toistaiseksi salassa. H?n ei virkkanut siit? mit??n; min? puolestani olin kyllin heikko pel?t?kseni h?pe?juttua, mik? siit? auttamattomasti syntyisi perheittemme keskuudessa ja koko juoruavassa kaupungissa. Kaikki tiesiv?t, etteiv?t sulhanen ja morsian sanottavasti v?litt?neet toisistaan; kaikki luulivat ?ly?v?ns? varatuomarin kuhaverkon tarkoituksen ja ajattelivat vain, mit? min? siit? olin sanova. Mutta asioitsijat?ti oli niin taitavasti sotkenut kortit, ettei kukaan ep?illyt j?rkiperusteille rakennettua liittoa, joka oli kerran yhdist?v? meid?t kaikesta huolimatta. P??st?kseni niin paljoista ik?vyyksist? p??tin matkustaa pois ja kirjeess? ilmoittaa meid?n molempien vanhemmille, ett? olimme vapaat.

L?ht?p?iv? l?hestyi, l?hestyi liiankin pian. Min? olin hetkisen tuntenut itseni ylen onnelliseksi siit?, ett? j?lleen olin vapaa, ihastuksissani olisin syleillyt Augustaa ja koko maailmaa. Mink?t?hden se tunne haihtui niin nopeasti? Mink?t?hden tyhjyyden, kaipauksen, melkein katumuksenkin mieliala heti sen j?lkeen tuli sijaan? Kun levitin sylini tuota uutta maailmaa kohti, joka silloin ensi kerran n?ytti rajattomana ja kahleettomana tarjoavan minulle kaiken, mit? kaksikolmattavuotias mies pit?? onnellistuttavana ja hurmaavana, mink? t?hden tuntuivat levitetyt k?sivarteni hapuilevan tyhj?? ilmaa? Min? en ymm?rt?nyt sit?, vaan sanoin itsekseni, ett? vapauteen p??ssyt kaleeriorjakin tuntee alussa itsens? tottumattomaksi olemaan ilman kahleiden painoa. Ja viihdytt??kseni kapinallisia ajatuksiani heitt?ydyin kaikenlaisiin hullutuksiin yst?vineni, jotka ottivat el?m?n iloiselta kannalta. Me vietimme remuten muutamia p?ivi? ulkoravintolassa satamassa ja jouduimme kaupungissa yleiseksi puheenaiheeksi. Min? olin vastoin tapaani hurjin reuhastelija; min? luulin parantuneeni kaikista houreista, mutta siin? petyinkin, ne palasivat j?lleen.

L?ht?ni edellisen? p?iv?n? oli taaskin huvimatka, jommoisia kes?iseen aikaan tehd??n kaupungista saaristoon. Siell? oli laskettava vesille kolmensadan viidenkymmenen l?stin alus, ja koska is?ni kuului sen is?nnist??n, en min? voinut olla l?htem?tt? mukaan. Tilavassa veneess?, joka vei meid?t veist?m?lle, tapasin Augustan, jota en ollut n?hnyt tuon onnettoman kohtauksen j?lkeen. Min? muistan h?net kuin se olisi tapahtunut eilen: h?nell? oli yll??n valkeapohjainen, sinikirjainen musliinipuku; h?n ei ollut viel? koskaan n?ytt?nyt minusta niin vieh?tt?v?n suloiselta. Minusta tuntui, niinkuin olisin vasta nyt ensi kerran n?hnyt h?net sellaisena, kuin h?n oikeastaan oli, nyt kun olin h?net ainiaaksi kadottanut. Jospa h?n edes olisi ollut iloinen ja leikillinen kuin ennen -- jospa h?n edes olisi ?rsytellyt minua pistosanoin, joita h?n ennen k?ytteli varsin taitavasti, milloin min? olin p??tt?nyt oikein voimieni mukaan kiusata ja suututtaa h?nt?! Mutta ei, h?n oli kalpea, ??net?n ja totinen, niinkuin olisi kohtauksestamme asti kuluneena viikkona kokenut taisteluita ja kyyneli?. Onneksi oli veneen osaksi tullut se kunnia, ett? se oli saanut mukaansa my?skin varatuomarin, josta me ilmeisestikin olimme p??sem?tt?miss?. Min? n?in h?nen laskevan tunnetun verkkonsa, tosin ilman huomattavaa menestyst?, mutta se rauhoitti minua kuitenkin. Saatoinhan taas sanoa itsekseni: teid?n kanssanne, hyv? herra, en min? aio kilpailla saaliista!

Sanaakaan lausumatta min? tarjosin maalle noustaessa k?sivarteni Augustalle. H?n otti sen vastaan yht? ??neti, ja me erosimme kohta toisistamme lukuisaan ihmisjoukkoon. Vilkasta el?m?? siin? olikin ymp?rill?mme. Kahvin j?lkeen alkoivat tavalliset, laivan veist?m?lt? laskemista varten teht?v?t valmistusty?t. Osa telineit? otettiin pois; joka mies riensi paikalleen, ensi kiilaamisen merkki annettiin. Iloisia merimiesten lauluja kuului ymp?rilt?mme. Luottamusmiehet ryhtyiv?t suopapyttyineen uurteitten voitelemiseen. Se oli t?rke? ty?; kaiken piti olla hyv?sti lakaistuna ja puhtaana kaikista est?vist? lastuista tai rautaromusta; olihan esimerkkej?, ett? yksi ainoa naula, jonka joku salainen kadehtija oli ly?nyt uurteihin, oli voinut est?? koko yrityksen onnistumisen. Sitten toinen kiilaus. Vihdoin otettiin pois "lukko" -- keulaan kiinnitetty salpa, joka viel? pid?tti laivaa paikoillaan, Sit? seurasi kiihke? odotus: liikkuuko se? Ei. Siisp? kolmas kiilaus. Eik? viel?k??n? Ei. Reimasti, pojat! Ja nyt se jo liikkuu hitaasti -- sen huomaa paikoilleen j??vist? sivutelineist?, jotka pit?v?t laivaa pystyss?. Liike k?y yh? huomattavammaksi ... j?ttil?inen liukuu majesteetillisesti laskupohjaa my?ten ja kastaa satakertaisen el?k??nhuudon kaikuessa leve?n rintansa syv?lti hetkeksi kuohahtavaan mereen.

Taaskin seuraa j?nnitt?v? hetkinen: nouseekohan se k?lilleen? Muistetaanpa olleen laivoja, jotka tuona ratkaisevana hetken? ovat kallistuneet kyljelleen ja kaatuneet. Ei, se nousee syv?st? haudasta, jonka se on kynt?nyt mereen... Pystyn? se kulkee viel? v?h?n matkaa voitollisesti eteenp?in ja pys?htyy vihdoin vahvan ankkuriketjun pid?tt?m?n?, joka est?? sen ensi matkan tulemasta liian pitk?ksi. Silloin k??ntyv?t katselijain riemuitessa kaikki silm?t v?liaikaiseen mastoon nousevaa lippua kohti, jossa on ?sken kastetun aluksen nimi, mik? siihen asti on pysynyt is?ntien salaisuutena. Se on "Neptunus" ... voittoja ja menestyst? merten kuninkaalle!

Riemun viel? kest?ess? ja ihmisjoukkojen alkaessa hajaantua pitkin rantaa kiintyi huomioni siihen asti peitossa olleeseen uljaan Neptunuksen onnettomaan virkaveljeen. L?hell? onnellisen merten kuninkaan tyhj?ksi j??nytt? alustaa kohosi toinen viel? paljon suurempi j?ttil?inen, joka luultavasti oli tehty enemm?n kuin kuusisataa l?sti? kantavaksi, mutta tuomittu kovaan kohtaloon, ainiaaksi pysym??n maalla. Min? tunsin sen vaiheet; ne olivatkin olleet kaikkien puheenaiheena. Kaupungin kauppiaitten joukossa oli ollut rohkea ja yritteli?s mies, joka osasi tuon kummastuttavan taidon loihtia rahaa tyhj?st?. H?n oli rakennuttanut kaksi suurta laivaa, "Ahkeran" ja "Voiton". "Ahkera" l?hti ensi matkalleen, ottamaan lastia Tukholmasta, ja siin? oli kelvollinen suomalainen kapteeni. Laivan is?nt? rouvineen l?hti laivan mukana Tukholmaan. Er??n? sunnuntaiaamuna huomasi kaikkivaltias rouva tultuaan laivan kannelle, ett? kiireisess? lastausty?ss? puuhaavat miehet olivat saaneet ylim??r?isen ryypyn. H?n piti sit? kohtuuttomana, riita syntyi rouvan ja kapteenin v?lill?, ja kapteeni poistui suutuksissaan laivasta. Lasti oli jo valmiina, laivan piti l?hte?, t?ytyi siis etsi? sellainen p??llikk? kuin kiireess? voitiin saada. Ja saatiihan sitten er?s, joka lupasi yhdeks?n hyv?? ja kahdeksan kaunista; mutta "Ahkerasta" ei sitten kuulunut mit??n moneen vuoteen. Vihdoin saatiin tiet?? uuden kapteenin purjehtineen Montevideoon, siell? p??st?neen suomalaiset palveluksesta ja palkanneen sijaan kaikenlaista roskav?ke?, purjehtineen edelleen Peruun ja myyneen Limassa sek? aluksen ett? lastin pannen rahat omaan kukkaroonsa. Se oli "Ahkeran" historia. "Voitto" tuotti yht? v?h?n, mutta maksoi enemm?n. Sen kapteeni, hieno herrasmies, entinen meriv?en luutnantti, purjehti ymp?ri Eurooppaa ja teki laivan is?nn?n laskuun loistavia velkoja kaikissa satamissa. Vihdoin alus saapui Konstantinopoliin, pid?tettiin siell? merilainasta ja myytiin niin v?h?st?, etteiv?t rahat riitt?neet kustannuksiinkaan, joten is?nt? viel? lis?ksi sai maksaa laskuja noin tuhannen punnan arvosta.

N?iden "Ahkeran" ja "Voiton" juttujen j?lkeen olisi luullut laivan is?nn?n menett?neen kaiken laivanrakentamishalun. Erehdys: h?n tahtoi p?invastoin rohkealla yrityksell? korvata sek? entiset tappiot ett? my?skin saada aikaan suurenmoisempaa ja tuottavampaa, kuin Suomen kauppalaivastossa oli siihen asti milloinkaan n?hty laivanrakennuksen alalla. H?n hankki suurin kustannuksin jykeimm?t ja valituimmat rakennusaineet, mit? sis?maan ikimetsist? saattoi saada, ja teetti k?lin suurinta kauppalaivaa varten, mink? runko koskaan on kohonnut Suomen veist?m?ill?. Rakentaminen edistyi niin pitk?lle, ett? kaaret yleniv?t kuin j?ttil?isen kylkiluut taivasta kohti, ja t?m?n merihirvi?n ??ripiirteet n?kyiv?t laajalti mets?n yli. Mutta siihenp? ty? pys?htyikin p??sem?tt? koskaan etemm?ksi. Joko oli siihen asti tyhjent?m?t?n noidanaarre vihdoinkin loppunut tai oli huomattu, ettei satamassa ollut kylliksi vett? moisen j?ttil?isen vastaanottamista varten -- taikka luultavasti vaikuttivat nuo molemmat yht? p?tev?t syyt yht'aikaa -- samapa se, rakentamista ei en?? jatkettu. Vuosia kului, kului kymmenen, kului viisitoista, ehk?p? enemm?nkin, ja yh? oli "Ahkeran" ja "Voiton" kostaja samassa keskentekoisessa kunnossa veist?m?ll??n, ensin ihmettelyn esineen?, lopulta unohtuneena. Se oli ollut suojatta talvien lunta ja kesien sateita vastaan, kalliit rakennusaineet turmeltuivat, viheri?ivi? pensaita kiertyi onnettoman j?ttil?isen kylkiluiden v?liin, ja ik??nkuin pilkatakseen sen onnettomuutta johtivat viel? portaat rungon sis??n -- samat portaat, joita my?ten is?nt? oli kerran toivorikkaana kiivennyt ihailemaan suurty?t??n.

T?st? surullisesta n?yst? k??ntyi pian huomioni eloisaan v?en vilin??n. Niin sanotulle ponttilavalle, suurelle, avonaiselle lautasillalle oli valmistettu p?iv?llinen kaikille veist?m?n ty?miehille, ja kun sit? oli katseltu, kutsuttiin huomattavammat vieraat p?iv?llisille veist?m?n tupaan. Laseja t?ytettiin, maljoja juotiin; ulkona ja sis?ll? oli ??nek?st? iloa. Elokuun p?iv? oli kirkas ja l?mmin, paljon nuorisoa koolla, kaikki kepe?jalkaisia kuin mets?n linnut. Mik? olikaan luonnollisempaa, kuin ett? aterian j?lkeen ehdotettiin leikkeihin ryhtymist? tuvan edustalla olevalla nurmikolla, joka oli t?ynn? tuulessa lentelevi? lastuja.

Tunnustanpa, ett? leskisill?olo, joka ei koskaan n?yt? vanhentuvan, tuntui minusta jo nuorena v?h?n teeskennellylt?. Harvat niist?, jotka sattumus tuossa leikiss? asettaa parittain, lienev?t aivan v?linpit?m?tt?mi? siit?, kuka kumppani on, ja niinkuin on luonnollista, ett? tahdotaan vapautua kumppanista, joka ei miellyt?, niin on yht? selv??, ett? ponnistetaan kaikki voimat, jotta saataisiin sijaan sopivampi. Onnettomuudekseni en kyllin nopeasti paennut mets??n, ennenkuin minut, kuten luonnollista, asetettiin Augustani pariksi, h?nen, joka ei en?? ollutkaan minun. Samapa se, kyll? h?n kuitenkin jo ensi juoksussa antautuu kenelle hyv?ns?; min? olin niin varma siit?, etten edes viitsinyt kysy?, kuka tuo "ken hyv?ns?" oli. Me odotimme ??nett?min? ja maltikkaina vuoroamme, kunnes min? tavallisesta, joukon etup??st? kuuluvasta huudosta: "viimeinen pari!" tunsin varatuomarin ??nen. H?nk?! ajattelin min?, ja vihani alkoi sytty?. Mutta seuraavana silm?nr?p?yksen? palasi entinen uhkamielinen ajatus: teid?n kanssanne, hyv? herra, en min? aio kilpailla saaliista.

Meid?n vuoromme tuli, me l?hdimme juoksemaan kumpikin puoleltamme. Kohteliaisuus vaati minuakin astumaan muutamia askelia; sitten pys?hdyin, ollen aivan varma tappiolle j??misest?ni ja liian ylpe? enent??kseni vastustajani voitonriemua edes yritt?m?ll?k??n v?ltt?? h?vi?t?ni. Vastoin luuloani ei Augusta antautunutkaan. H?n oli jo lapsena nopea juoksija, nurmen kukan lent?v? haituva ei saattanut suloisemmin liihoitella niityn leinikkojen yli kuin h?n. T?ll? kertaa h?n juoksi kuin myrskyn ajamana; olisi melkein voinut luulla h?nen tahtovan mist? hinnasta hyv?ns? p??st? takaa-ajajansa k?sist?. Keimailua, ajattelin min?. Juoskoon vain!

Parastaan h?n pani, tuo hieno herra kovine irtokauluksineen, ahtaine, nuuskanruskeine housuineen ja p??skysenpyrst?h?nnystakkeineen. Se ei en?? ollut verkko, vaan kokonainen rys?, nuotanper?; h?n tahtoi, maksoi mit? maksoi, saada kiinni kultakalansa jostakin sokkelosta, hirsir?ykki?n solasta tai maahan kuin satimeksi makaamaan j?tetyn pitk?tyvisen laivanmaston takaa. Min? seisoin liikahtamatta ja n?in heid?n molempien katoavan onnettoman kummituskaarisen j?ttil?islaivan l?heisyyteen.

-- No, Otto! kuului takaani ?idin nuhteleva ??ni, sill? minun kylm?verinen tyyneyteni meni kuitenkin v?h?n liian pitk?lle.

Jos muistutuksen olisi tehnyt joku muu, olisin min? luultavasti istahtanut l?himm?lle lautatapulille lep??m??n; mutta nyt min? l?hdin hitaasti astumaan j?ttil?islaivaa kohti. Mik? n?ky! P??sty?ni sen veist?m?lle n?in nopeajalkaisen varatuomarin seisovan ep?toivoisena portaiden juuressa. H?nell?, onnettomalla kulki housunlahkeista nauhat saappaitten alitse, ja siit? syyst? olivat ahtaat housut takaa-ajossa revenneet niin pahasti, ett? h?nen oli tuiki mahdotonta tulla naisten n?kyviin.

Jos on totta, ett? vastustajan tappiosta johtuva vahingonilo on yht? synnynn?inen kuin oman voiton tuottama tyydytys, olisi minun pit?nyt nauraa; niin, minun olisi pit?nyt sanoa tuolle kovanonnen kuhaverkkojen laskijalle: hyv? herra, min? surkuttelen teit?, tai jotakin muuta samanlaista, ja samalla olisi minun pit?nyt suipentaa huuleni mit? surmaavimpaan hymyyn. Mutta min? olin nyt toisenlaisessa mielentilassa, min? alennuin kysym??n h?nelt?, miss? h?nen pakoon p??ssyt saaliinsa oli. H?n oli kyllin jalomielinen osoittaakseen portaita. Min? riensin yl?s kiireisin askelin ja tapasin Augustan seisomassa laivan sis?ss?.

G?teborgin museoissa, ellen muista v??rin, p??sev?t uteliaat katsojat my?skin valaskalan luurangon sis??n. Kuvitelkaa moista muodotonta luurankoa, vain viel? paljon valtavampaa, ruskeita, puoleksi m?d?nneit?, sammaltuneita, kaarevia puunrunkoja ymp?r?im?ss? tavattoman laajaa katotonta holvia, jonka pohjalla oli yksi ainoa lattiapalkki, k?li, mik? oli kokoonpantu ken tiet?? kuinka monesta suuren suuresta honganrungosta. Ajatelkaa, ett? sivusein?t olivat puoliavoimet, niin ett? kaarien v?list? saattoi n?hd? vilahduksen ihmisjoukosta ja kuulla sen humua, mutta ett? samalla sis?ll? oli niin tyhj??, niin hiljaista kuin suljetussa kirkossa, miss? kaksi el?v?? olentoa ?kkiarvaamatta kohtaa toisensa p??k?yt?v?ll?. Ja ajatelkaa siihen viel? lis?ksi, ett? tuo kapea k?yt?v?, jolle laskeuduttiin lahoja portaita my?ten, oli kokonaan vaapukkapensaitten peitossa, mitk? olivat kohonneet maasta rakojen v?litse ja menestyiv?t eritt?in hyvin p?iv?npaisteessa ja sateessa, joita ei mik??n kaihtava katto est?nyt sis??n p??sem?st?. Sinne Augusta oli rient?nyt hurjassa paossaan. Se oli rys?, se oli nuotanper?, josta ei en?? ollut mit??n pakotiet?, mutta taitavaa kalastajaa oli kohdannut tapaturma, h?n ei voiton hetken? voinut tarttua saaliiseensa.

Min? laskeuduin alas portaita, ja ensimm?iseksi sattui silmiini kolme suurta, tummanpunaista vaapukkaa, jotka olivat siell? saaneet kypsy? h?iritsem?tt?m?ss? rauhassa, koska ihmisjalka en?? harvoin sinne astui. ?killinen ajatus juolahti mieleeni. Min? taitoin oksan, ojensin marjat morsiamelleni ja toistin h?nen taannoiset sanansa:

Sis?ss' ei eik? ulkosalla, eik? merell?, vuorilla, mantereella tai saaressa kasva sy?mmeni toivotuinen.

T?ll? kertaa h?n otti marjat vastaan ja h?nen silm?ns? tulvahtivat t?yteen kyyneli?.

-- Disa kuningatar ei olisi keksinyt parempaa selityst?, sanoi h?n, k?ytt?en samoja sanoja, jotka min? suutuksissani lausuin tuossa edellisess? erokohtauksessa.

Sanoin t?t? pient? kertomusta historialliseksi tapahtumaksi, eik? siin? todellakaan ole mit??n muuta kuin jo tuhannesti ennen uudistunutta kokemusta. Mutta yht? suurella syyll? saattaisin nimitt?? t?t? my?skin romaanin aiheeksi, sill? mit?p? ovat romaanit muuta kuin rakkautta esteineen? Ja kun p??t?ksen? on avioliitto kyynelten j?lkeen, niin se kai onkin juuri sellainen loppu kuin hupaisessa romaanissa pit?? olla? "Kriegt er sie, oder kriegt er sie nicht?" Meid?n romaanimme p??ttyi niin onnellisesti kuin suinkin olin uskaltanut toivoa, min? sain lemmittyni ja kiit?n viel? t?n?kin p?iv?n? vanhaa kummituslaivaa, jonka avutta en ehk? koskaan olisi keksinyt selityst? koko el?m?ni vaikeimpaan arvoitukseen.

Mutta kummituslaivasta on viel? sanottava pari sanaa, sill? sen kummalliset vaiheet ovat historiaa. Muutaman vuoden kuluttua kihlauksemme uudistamisesta toinen laivanis?nt? osti aluksen j??nn?kset halvasta hinnasta. H?n purki keskentekoisen rungon, poisti kaiken, mik? oli m?t?nemisest? ja huonosta hoidosta k?ynyt kelvottomaksi, ja teetti lopuista aineksista uuden, kauniin kolmimastoisen laivan, mitoiltaan melkoista pienemm?n kuin sen esi-is?, j?ttil?inen, oli ollut. Mutta eip? uudenkaan is?nn?n sallittu saada laivaa valmiiksi, sill? kummallinen vastoink?yminen n?ytti yh? piilev?n j?ttil?isen j??nn?ksiss?. Uusi omistaja sairastui kovaan tautiin ja m?i keskentekoisen laivansa jollekin Helsingin kauppiaalle. T?m? sai rakentamisen loppuun suoritetuksi, laiva l?hti onnellisesti teloiltaan ja sai nimekseen Augusta. Ehk?p? joku teist? muistaakin viel? tuon kauniin, soman laivan, joka oli nimens? arvoinen. Mutta esi-is?n onneton kohtalo seurasi sit?, sen ura tuli lyhyeksi. Kapteeni Leanderin johdolla Augusta oli palannut toiselta tai kolmannelta matkaltaan, en muista varmaan, monenneltako, kun sota syttyi Englantia ja Ranskaa vastaan kev??ll? vuonna 1854. Augusta olisi hyvin ehtinyt Viaporin tykkien turviin, mutta katsoi olevansa paremmassa suojassa Tammisaaren edustalla ja asettui ankkuriin Hvitsandiin. Sielt? englantilaiset ottivat laivan hyv?n? saaliina t?ysine suolalasteineen 19. p?iv?n? toukokuuta 1854, ja Augusta oli ensimm?inen suomalainen laiva, joka joutui vihollisten k?siin, ja varmaankin my?skin ensimm?inen, jonka sis?st? oli poimittu kypsi? vaapukoita. Sen my?hemm?t vaiheet eiv?t ole tunnettuja. Otaksuttavasti saalis on uusille is?nnilleen tuottanut yht? v?h?n iloa kuin entisillekin. Esi-is?, vanha j?ttil?inen, oli kateellinen suosiostaan. Se tahtoi tehd? vain kaksi olentoa onnelliseksi -- ja sen se tekikin kuin mies.

TOINEN KERTOMUS.

Ikuinen ylioppilas.

Konsuli R?nnevallia onniteltiin h?nen nuoruutensa arvoituksen iloisesta ratkaisusta, h?nen romaaninsa naissankari oli l?yt?nyt saalinsa, ja tohtori Rabe, joka oli saanut toisen arvan, aloitti kertomuksensa seuraavaan tapaan: Min?kin muistan arvoituksen, mutta toisenlaisen kuin se, jonka arvoisa edelt?j?ni kertoi, melkein yht? ?isen ja pime?n kuin h?nen kertomuksensa oli miellytt?v? ja valoisa. Onneksi on meill? nyt kirkas vuodenaika, jolloin voimme varjoja pit?? vain mieluisana vaihteluna. Torjun jo edelt?p?in ep?ilyksen, ett? kerron kummitusjuttuja, vaikka todellakin silloin itse olin sen ainoan kerran el?m?ss?ni halukas uskomaan sentapaista. Kertomukseni koskee sielutieteellist? arvoitusta, niin harvinaista ja niin ihmistoiminnan kaikkien tavallisten vaikutinten kanssa ristiriidassa olevaa, etten sen vertaista ole l?yt?nyt muuta kuin yhden, omituisessa, mutta ihmeellisen kauniissa Almqvistin runossa nimelt? Ramido Marinesco. Goethe tai Walter Scott olisi ep?ilem?tt? voinut arvoituksestani tehd? paljon enemm?n kuin mit?tt?m?n ylioppilasmuistelman. Mutta antakaa anteeksi, min? olen latinalainen; onko teist? kell??n synnynn?ist? kammoa pitki? latinalaisia kirjannimi? kohtaan?

Kuulijat selittiv?t kainosti, etteiv?t tosin voineet t?ydelleen ymm?rt?? niin suuren opin arvoa, mutta olivat kuitenkin valmiit alistumaan siihen, mit? ei voinut v?ltt??.

-- Minun tulee sitten -- jatkoi kertoja -- ilmoittaa, etten ole kehdosta asti ollut roomalainen, vaan pikemmin kreikkalainen, hebrealainen, arabialainen, syyrialais-kaldealainen tai miksi minua tahdotaan nimitt??, sanalla sanoen it?maisten kielten tutkija. Is?ni oli oppinut teologi, joka oli hyvin tarmokkaasti ryhtynyt raamatunkielen tutkimiseen, eksegetiikkaan. H?nen el?m?ns? p??m??r?n? oli ollut opettajanpaikan saaminen Turun yliopistossa, mutta h?net sivuuttivat onnellisemmat, joskaan eiv?t taitavammat hakijat, joten h?n vihdoin joutui kirkkoherraksi er??seen hiippakunnan pohjoiseen pit?j??n. Siell? h?n opetti itse poikiaan ylioppilastutkintoon asti, ja koska min? olin vanhin, oli minun tietysti astuttava h?nen j?lki??n. Ja minun piti p??st? paljon pitemm?lle; seh?n on isien kiitett?v?? kunnianhimoa. Minusta piti tulla oppinein raamatunselitt?j?, mit? koskaan oli n?hty; minun piti valaista pyh?n kirjan salaisia syvyyksi? niin kirkkain tutkimuksen valon soihduin, ettei kukaan edellinen tutkija viel? ollut sen vertaisia sytytt?nyt, ja sent?hden opetettiin minulle varhaisesta lapsuudestani asti kaikkia siihen alaan kuuluvia kieli?, varsinkin raamatunkreikkaa ja hebreaa, kunnes min? liikuin niiss? kuin kala vedess?. Latina oli sivuasia, mutta sit? ei voitu v?ltt??. Tosin min? jo kolmentoista vuoden ik?isen? tunsin kummallista mieltymyst? urhoolliseen Aineiakseen paljon enemm?n kuin Moosekseen ja Daavidiin, mutta is?ni tahto oli laki, ja seitsem?ntoista vuoden vanhana min? l?hdin yliopistoon, Aroseniuksen hebrean kielioppi korkealle kohotettuna lippunani, ja sainkin sen johdolla aivan toivon mukaan parhaimmat arvosanat.

Syksyll? 1826 min? asuin Linnankadun varrella Turussa kehnonlaisessa ylioppilaskamarissa, jonka ainoa matala ikkuna oli Aurajoelle p?in, maksoin kolme riksi? kuukaudessa huoneesta, huonekaluista ja siivouksesta sek? yht? paljon ylioppilaiden tavallisesta ruoasta, peruna- ja sianlihakeitosta ja paistetuista silakoista, joiden lis?ksi pyhin? oli ohukaisia. Talo oli er??n r??t?linlesken, matami Mettisen, jolla paitsi minua oli vain yksi vuokralainen, ja h?nt?p? minun t?ytyykin pit?? paljon merkillisemp?n? henkil?n?, kuin min? silloin olin tai minusta sen j?lkeen on tullut tai koskaan on tulevakaan.

H?nen nimens? oli M?ller -- Peregrinus M?ller, kuten sittemmin kuulin -- ja h?n asui minun huoneeni viereisess? huoneessa, josta oli eri ovi porstuaan. Tuo ovi oli aina kiinni ja avain oli poissa. Joskus olin n?hnyt eteisess? tai portilla pitk?n, laihan ja mustaverisen olennon pujahtavan ohitseni h?m?riss? ??neti kuin varjo. H?nell? oli outo ulkomaalainen puku: kulunut, ruumiinmukainen musta samettinuttu, v?lj?t flanellihousut ja turkkilaiset puolisaappaat; p??ss? oli karvakulu kolmikulmainen hattu, sen muotoinen, mit? viisi- tai kuusikymment? vuotta aikaisemmin oli k?ytetty. Min? saatoin tavata h?net millaisessa ilmassa hyv?ns? ja useimmiten juuri sadeilmalla, eik? h?nell? koskaan ollut yll??n mit??n p??llystakkia, mutta vasemmassa kainalossa aina joukko kirjoja ja oikean k?den tukena ryhmyinen, ruskea keppi tai oikeammin sanoen sauva, jonka k?densijana oli p?ll?np??. Olkaa hyv?, katsokaa t?t?; se sama sauva on minulla juuri t?ss? k?dess?ni, enk? min? siit? koskaan luovu.

Kuulijat tarkastivat pikimmiten tohtorin uskollista tukea, jonka kulunut kengin ja hankautunut p?ll?np?? osoittivat pitki?, tuntemattomia vaellusretki?. Kertoja jatkoi:

Kummallinen naapuri kiihoitti uuteliaisuuttani, ja koska min? onneksi olin em?nn?n suosiossa, oli t?m? hyvinkin halukas kertomaan minulle kaikki, mit? tiesi tai ei tiennyt naapuristani. H?n oli ulkomaalainen, luultavasti saksalainen; tullessaan h?nell? oli ollut G?ttingenist? saatu todistus, ja h?n puhui kaikkia kieli?, my?skin ruotsia ja suomea, melkein kuin maassa syntyneet asukkaat. H?n sanoi olevansa ylioppilas, ei tohtori eik? maisteri, mik? olisi paremmin soveltunut h?nen ik??ns? sill? h?n n?ytti olevan l?hemp?n? nelj?tt? kymmenlukua kuin oikeita iloisia ylioppilasvuosia. H?n oli jollakin tavoin rappiolle joutunut, sen saattoi n?hd? h?nen vaatteistaan, sill? muuta h?nell? ei ollut, kuin mit? h?nen yll??n oli, ja kuitenkin h?n oli tuonut mukanaan raskaan arkun t?ynn? kirjoja. Mutta rutik?yh? h?n ei kuitenkaan ollut, koskapahan h?n p?iv?lleen suoritti kuukauden vuokran edelt?k?sin, ja niin paljon ei em?nt? luullut saattavansa todistaa kaikista ylioppilaista...

Min? huomautin rikkiviisaasti, ett? M?ller ehk? hummaili.

-- Eik? aikaa nukkua! toisti Mettisen matami, syyst? kyll? harmistuneena. -- Ik??nkuin vanha ylioppilas ei muistaisi nukkua! Min? olen vuokrannut huoneita kaikenlaisille ylioppilaille, sellaisille, jotka ovat nukkuneet kaksitoista tuntia vuorokaudessa, ja sellaisille, jotka tuskin ovat osanneet nukkua. Ei minulla ole mit??n kenenk??n ahkeruutta vastaan, varsinkaan, jos kuka on joutunut v?h?n takapajulle ja koettaa viimeinkin takoa edes v?h?n oppia kovaan kalloonsa; mutta ellei mies olisi niin siivo ja hiljainen eik? maksaisi niin s??nn?llisesti vuokraa, niin en tosiaankaan en?? k?rsisi h?nen pakanallista el?m??ns?. Ei sen raukan ole niinkuin olla pit?isi, ei ole h?ness? kaikki saumat paikoillaan.

Viimeksimainittu otaksuma n?yttikin varsin todenmukaiselta, ja moni turkulainen oli samaa mielt?, kuten kohta sain kuulla. M?lleri? piti vallassaan pinttynyt p??h?npisto, joka ei n?ytt?nyt mill??n tavalla kuuluvan ylioppilaan tavalliseen ja kiitett?v??n ahkeruuteen, varmaa tutkintoa varten lukemiseen. H?n saapui joka p?iv? s??nn?llisesti kello kymmenen yliopiston kirjastoon, mutta ei l?htenyt silloin, kun muut l?htiv?t, vaan oli hankkinut itselleen luvan olla siell? pime?n tuloon asti. Siell? n?htiin h?net p?iv?t p??st??n syventyneen? lukemaan vanhimpia, kummallisimpia ja tomuisimpia nidoksia, mit? aikojen kuluessa oli kokoontunut unohduksiin j??neille hyllyille ja joita ei kukaan en?? halunnut. H?n kaiveli erityisell? luvalla mit? kellastuneimpia ja ep?selvimpi? keskiajan k?sikirjoituksia, i?nikuisia tilej?, jotka olivat nidotut vanhemmista, h?vinneist? teoksista revittyihin pergamenttilehtiin, ja sellaisia ajan ja rottien pahoin pitelemi? kirja- ja paperihylkyj?, joita oli kokoontunut romuk?tk?ihin ja ullakoille, koska ei kukaan ollut katsonut maksavan vaivaa ottaa selkoa niiden sis?llyksest?. Er??n? lauantai-iltana oli vahtimestari unohtanut h?net kirjastoon ja lukinnut oven, joten h?n oli j??nyt sinne maanantaiaamuun asti, jolloin kirjasto taas avattiin; mutta yht? h?iritsem?tt?m?n? h?n oli silloinkin ollut k?sikirjoituksia tutkimassa, kuin olisivat ruoka, juoma ja valo h?nest? olleet vain mit?tt?mi? sivuasioita. Tuolla uutteruudellaan h?n olisi saattanut kirjastonhoitajan ep?toivoon, ellei h?n kummastuksekseen olisi huomannut M?lleri? kaikkien kirja-alan harvinaisuuksien tyhjentym?tt?m?ksi luetteloksi, sill? ei kukaan tuntenut niit? niin hyvin kuin h?n, ei kukaan osannut niin uskomattoman tarkasti muistaen luetella niiden eri painoksia, painovuosia, kustantajia, sis?llyst?, nidoksia, sivuja ja kuuluisia painovirheit?. V?hitellen oli k?ynyt selville, ett? t?m? rappioille joutunut ylioppilas -- "ein bemooster", niinkuin saksalaiset olisivat h?nt? nimitt?neet -- oli ainakin kirjain tuntijana kummastuttavan oppinut, ja juuri sen t?hden h?n saikin vapaasti k?ytt?? yliopiston kokoelmia. Mutta kaiken sen ohella ep?iltiin kuitenkin, ettei M?llerin pinttyneen p??h?npiston laita ollut niinkuin olla piti. Mit? h?n tahtoi? Mit? h?n etsi? Mit? h?n tutki? Kukaan ei tiet?nyt sit?.

Minulla ei naapuristani ollut v?hint?k??n vastusta. Joskus tosin kuulin y?ll? ohuen sein?n l?pi h?nen huoneestaan paksukantisen kirjan kiinnikumahtamisen, jota aina seurasi jonkinlainen raskas huokaus, mutta min? totuin siihen helposti enk? antanut sen ollenkaan h?irit? lepoani. Kaikki ajatukseni olivat t?h?n aikaan kiintyneet Jobin kirjaan, jota aloin tutkia alkukielell?, ja Jobin kirja oli sangen ruotoinen kala oppineemmillekin selitt?jille, kuin min? saatoin kehua olevani. Muutamia viikkoja oli t?ll? lailla kulunut ilman, ett? jouduin mihink??n yhteyteen viereisess? huoneessa asuvan naapurini kanssa, kunnes odottamaton, hullunkurinen tapaus antoi aihetta ensimm?iseen tutustumiseen.

Syksy oli myrskyinen, mutta mit? hiljainen lukukamari v?litt?? luonnonvoimien raivosta? Min? istuin kirjojeni ??ress?, p?iv? kului, ilta kului, min? olin Jobin seurassa Kaldeassa ja unohdin ne kolme- tai nelj?tuhatta vuotta, jotka erottivat meid?n aikamme h?nen ajastaan. Er??n? iltana k?vin levolle my?h??n ja nukuin sike?sti kuten seitsem?ntoista i?ss? nukutaan, mutta y?ll? her?sin siihen, ett? ikkuna romahti lattialle ja raskaita sys?yksi? kuului ulkosein?lt?. Huone oli niin pime? kuin marraskuun y?n? ainakin, ja kuitenkin olin mustassa pimeydess? n?kevin?ni suuren, kummituksen tapaisen esineen liikkuvan vuoteeni vieress?. Min? nousin puoleksi istualleni, k?teni tapasi jotakin kammottavaa kosteata, joka n?ytti tavoittelevan p??nalustani, ja tunsin kylm?n ilmavirran puhaltelevan ikkunasta. Ennenkuin ehdin selvitt?? sekavia ajatuksiani, aukesi ovi vedosta ja heti senj?lkeen astui naapurini sis??n, k?dess? palava vahakynttil?, jolla h?n sytytti minun kurjan talikynttil?ni.

-- Nouskaa yl?s! sanoi h?n. Tulva!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet