Read Ebook: 殉情詩集 by Sato Haruo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1452 lines and 37837 words, and 30 pages

-- Vai niin, veitikat, te olette taas t??ll?!

H?n yritti tarttua l?hinn? seisovaa Gideonia niskasta, mutta t?m? v?isti hyp?ht?m?ll? pari askelta syrj??n.

Poliisi Krekula h?mm?styi ensi kerran el?m?ss??n: Laidan pojat eiv?t l?hteneet pakoon!

H?nell? oli hyvin v??r?t s??ret eik? h?n tavallisesti saanut ket??n kiinni suoralla pelill?. Juopuneetkin tekiv?t h?nelle alinomaista kiusaa, ja se tietysti k?vi suuresti h?nen kunnialleen. H?n oli kaupungin ainoa j?rjestyksenvalvoja ja h?n tunsi arvonsa. Senp?vuoksi l??kitsikin h?n loukattua kunniantuntoaan hiipim?ll? Laidan poikien pelipaikoille ja s?ik?hdytt?m?ll? n?m? mahtavalla karjaisulla karkuun. H?n nautti katsellessaan poikien koipien vilin??, ja h?nen nautintonsa tuli kaksinkertaiseksi, jos h?nen ei tarvinnut vaivata omiaan.

-- Jaaha! Nytp? min? kerrankin sain teid?t kiinni!

Krekula teki uuden yrityksen, mutta pojat olivat varuillaan. N?kik? h?n unta: Laidan pojat uskalsivat h?nt? ?rsytt??!

H?n korjasi sapelinkanniketta. Se oli merkki, ett? h?n oli h?mill??n. Lempo soi! H?n n?ytt?? poikaviikareille. Mutta silloin avasi Janne Flykt suunsa:

-- Meill? on piispan lupa!

Krekula ?llistyi. H?nen pienet punaiset s?rjensilm?ns? r?pyttiv?t tihe??n. Oliko poika hullu?

-- Mit? sin? sanot?

-- Meill? on piispan lupa, kertasi Janne Flykt, katsoen poliisiin puoleksi s??lien puoleksi halveksien.

Nyt tuli Krekulakin tajuihinsa.

-- Piispan lupa! h?nk?isi h?n. -- Valehtelet, heitti?!

V??r?t s??ret l?htiv?t liikkeelle. Seuraavassa tuokiossa uhkasi Jannea poliisin karvainen koura.

Mutta Janne Flykt ei ollutkaan h?t?poikia. H?n suoristihe ja katsoi poliisia tuimasti silmiin.

-- Jos ei Krekula usko, niin tuollahan piispa menee, -- Kalle, juokse piispan j?lkeen ja pyyd? h?nt? palaamaan.

Kalle l?hti. Krekula ei ollut koskaan ollut niin kiusallisessa tilanteessa, ei edes silloinkaan, kun muuan todistaja oikeudessa oli kertonut n?hneens? h?net kiipe?m?ss? muutaman vanhanpiian ikkunasta sis??n, -- vanhanpiian, josta sittemmin tosin tuli h?nen vaimonsa. Sill? kertaa oli tuntunut ilke?lt?, kun pormestari oli silmi??n sirist?en kysynyt: "Mit? se Krekula siell??" Mutta t?m? oli viel? pahempaa, saada niskaansa piispa, joka oli pormestarin kanssa huonoissa v?leiss? sen j?lkeen kuin tuomiokirkkoon oli muutamana syysy?n? murtauduttu. Piispa oli moittinut kaupungin j?rjestysvaltaa mit?tt?m?ksi, ja siit? oli luonnollisesti Krekula saanut suurimman osan. Vaikka olisihan piispan pit?nyt tiet??, ettei h?nell?, konstaapeli Krekulalla, ollut y?passivuoroja muulloin kuin markkina-aikoina. Krekula ei olisi yht??n halunnut joutua tekemisiin piispan kanssa. H?n tunsi itsens? voitetuksi.

-- Hei, kuule, ?l? mene! huusi h?n Tervon Kallelle, joka jo oli hyv?n matkan p??ss?.

-- Kuulkaahan, pojat, toimesi h?n, kun Kalle Tervo oli palannut, -- se on nyt sill? lailla, ett? jos lupaatte olla siivolla, niin saatte pelata, mutta jos tappelette ja pid?tte r?hin??, niin -- min? puhun pormestarille.

Krekula korjasi sapelinkannikettaan. Asema oli pelastettu. H?n oli hyvill??n.

-- Siivolla ollaan, sanoi Janne Flykt, ja h?nen sinisiss? silmiss??n v?l?hti veitikka. T?m? p?iv? oli oikea voittojen p?iv?: piispa ja poliisi!

Krekula l?hti. Pojat katselivat iloisina toisiaan. Mutta heti kun j?rjestyksenvalvoja oli h?vinnyt nurkan taakse, remahti tuomiokirkon etel?npuoleisessa nurkkauksessa vallaton nauru. Koko kirkkopuisto nauroi, katu nauroi, vastakkaisella puolen oleva vanha puutalo nauroi, ja itse jykev?, harmaja tuomiokirkkokin muhoili.

-- Hei, pojat, piispa ja poliisi! Se on enemm?n kuin sadan napin kilpajuoksu! hihkaisi Janne Flykt.

-- Siit? kannattaa kertoa Laidalla.

-- Tuomiokirkko on meid?n! El?k??n!

-- El?k??n!

Peli alkoi uudestaan. Ja sit? iloista pulinaa kelpasi kuunnella. "Naks! naks!" pani tuomiokirkon sein?. "Se oli minun omaisuuttani!" sanoi Janne Flykt. "Takaisin vanha pes?raha!" rehenteli Lassilan Gideon, pist?en pennin taskuunsa. "Ensimm?iset voitot ovat koiran voittoja!" kehuskeli Tervon Kalle. H?n venytti vaaksaansa, niin ett? sorminivelet rusahtelivat. "Kil! kil!" kilahteli housuntaskuissa. Toverusten kiiltoreunaiset pennit vierailivat toistensa luona noin pikap?iten vain. "Kas niin, se on kaunista peli?!" sanoi vanha tuomiokirkko. "Rakkaudessa ja sovinnossa vain."

Kun aurinko aleni, ja kirkkopuiston puut her?siv?t horroksistaan, palasi kolme toverusta tyytyv?isin? Laidalle. Heit? nauratti, kun he kulkivat Kallion Pikku-Matin rakennuksen ohi. Janne Flyktin olisi tehnyt mieli laskea, montako oksaa oli Matin talon kolmessa ensimm?isess? kivijalkahirress?, mutta h?n heitti sen toiseen kertaan.

Meri-Kustu, tuomiokirkon suntio, kanteli puita kirkkoon kirkon eteisess? olevasta pitk?st? puuarkusta. Oli kiper? marraskuun pakkanen, oikea h?k?r?ilma, kostea ja pureva. Kustun henki huurusi, ja h?nen vanha tupakkaysk?ns? pani kivisen eteisen kajahtelemaan. T?llainen ilma oli oikein ?rsytt?v?. Sai panna kaiken taitonsa liikkeelle est??kseen id?npuoleista ovensuukamiinia savustamasta. Piispalla oli arat silm?t, ne eiv?t siet?neet niin savunhituistakaan. Sen Meri-Kustu tiesi eik? h?n halunnut, ett? tuomiorovasti olisi tullut taas "juttelemaan" jumalanpalveluksen p??tytty?. Se "jutteleminen" alkoi nimitt?in aina samalla tavalla: "Siell? on nyt taas sellainen h?k?r?pakkanen." "Joo." "Se on kumma, kun se juonittelee t?llaisella ilmalla." "Joo." "Sill? on tuolla meid?n piispalla v?h?n aranlaiset silm?t." "Joo." -- Niin se k?vi aina. Se alkoi h?k?r?pakkasella ja p??ttyi piispan silmiin.

Kovin ne olivatkin heikot ne piispan silm?t. Kummako se, kun oli lukenut niin paljon, koko Raamatun l?pi ja viel? muuta lis?ksi. Meri-Kustu ymm?rsi sen varsin hyvin. H?n oli kerran Lontoossa laivan maatessa telakassa paikattavana ryhtynyt lukemaan Raamattua l?pi, mutta ei ollut ehtinyt pitemm?lle kuin Noakin viinim?keen, kun jo oli t?ytynyt lopettaa. Niin oli ruvennut silmi? pakottamaan. Jotakin oli pit?nyt yritt?? ajan kuluksi, sill? Meri-Kustu ei ollut niit? miehi?, joiden aika kului maissa. Mutta sill? kertaa h?n oli saanut p??h?ns? l?hte? "kaupunkia katselemaan". Ja senh?n arvasi, mihin siell? joutui: ensimm?inen merimieskapakka oli kyllin houkutteleva, ja h?n oli mennyt sis??n ja tilannut ryypyn. Se oli maistunut hyv?lle, ja h?n oli tilannut toisen. Olipa siin? samassa p?yd?ss? istunut ruotsalainen jungmanni, ja ennen pitk?? heist? oli tullut yst?v?t. He olivat tilanneet vuoron per??n ja kilist?neet, mutta ykskaks oli sopu loppunut. Oli syntynyt v?ittely, kummatko olivat parempia merimiehi?, suomalaisetko vai ruotsalaiset. Jungmanni oli kehunut ruotsalaisia, Meri-Kustu suomalaisia, Siit? oli syntynyt tappelu, johon onneksi poliisi oli kerinnyt v?liin. Meri-Kustu oli saanut viett?? y?ns? poliisiputkassa ja vasta aamulla p??ssyt laivalleen. -- H?n siis tiesi kokemuksesta, ett? paljosta lukemisesta saattoi helposti saada silm?ns? aroiksi.

Noakin viinim?ki oli tuottanut h?nelle paljon pilkkaa toverien taholta. Siit?k?s oli riitt?nyt juttua, kun viiletettiin pasaatissa, eik? miehill? ollut muuta ty?t? kuin laverrella aikansa kuluksi. Meri-Kustua se oli lopuksi ruvennut hermostuttamaan. H?n oli kerran Valparaisossa mennyt metodistikappeliin, ja siell?k?s oli pappi pahus saarnannut Noakin viinim?est?! Aivan kuin h?nelle! "Himo viettelee viisaan ja hurskaankin." Niinkuin h?n ei olisi sit? tiennyt. - H?n oli l?htenyt kesken saarnan pois. Siit? alkaen h?n ei ollut kirkkojen ovia avannut, vaikka ulkomaalaisissa kirkoissa k?ynti oli ennen ollut h?nen mielity?t??n. Ei, h?nest? ne olivat ruvenneet haiskahtamaan poliisiputkalle kaikki tyynni. H?nelt? olisi j??nyt hakematta t?m? suntionvirkakin, jos ei tuomiorovasti olisi niin kovin yllytt?nyt. Mutta ennenkuin h?n oli uskaltanut hakemuksensa j?tt??, oli h?n ottanut selv?n, ettei yksik??n saarnateksti vain puhunut Noakin viinim?est?. Ja sit? varten h?nen oli t?ytynyt selata l?pi koko evankeliumikirja.

Meri-Kustu heitti puut kamiinin vieress? olevaan puuarkkuun ja avasi varovasti kamiinin luukun. Siit? ry?ps?hti savua sis??n. H?n lupsautti luukun ?kki? kiinni. Tulisi se poika edes auttamaan puiden kantamisessa. Kustu palasi eteiseen ja ryhtyi latomaan puutaakkaa syliins?. Silloin kuului portailta jalankapsetta, ja nuorekas ??ni huusi:

-- Huomenta, Meri-Kustu! Mitenk?s teill? l?mpi???

Se oli Janne Flykt, joka seisoi siin? punoittavin poskin, silm?t s?teilevin?.

-- Huomenta! Jopa sin? tulit. Min? jo t?ss? kaipasin.

-- Satuin nukahtamaan v?h?n pitemp??n.

Janne latoi puusylyksen k?sivarrelleen ja asteli Kustun per?ss? kirkkoon.

-- Ohoh, onpa savustanut taas!

-- Joo. Heti kun tulee h?k?r?pakkanen, niin se savustaa.

Kustu avasi kamiinin luukun, mutta savua tuprahti sis??n valtavana ry?ppyn?.

-- T?ss? saa ottaa taas tunnolleen piispan silm?t, murisi h?n ly?den luukun kiinni.

Janne Flykt tunsi jutun ja riensi selitt?m??n:

-- Piispa on matkalla, meni eilen junalla. Satuin asemalle ja n?in.

Janne Flykt sai kiitollisen silm?yksen. Ei tarvinnutkaan pel?t?, ett? tuomiorovasti tulisi "juttelemaan".

-- Mutta kuulkaahan, Kustu. Pannaan ovi auki ja koetaan eik? kamiini rupea vet?m??n.

Janne Flykt riensi ovelle ja avasi sen. Se oli oiva tuuma. Kamiini sai heti paremman vedon ja sieti hetken p??st? avata luukkuakin mielin m??rin.

-- Se on vain t?m? yksi junkkari, joka ei tahdo vet?? h?k?r?ilmalla, selitti Kustu hyvill??n. -- Tulehan illalla meille, niin opetan sinulle, miten paavin pappi messuaa.

Janne Flyktin silm?t s?teiliv?t. H?n rakasti laulua ja soittoa intohimoisesti. Varsinkin messut ja koraalit olivat h?nen lempikappaleitaan. Ja Meri-Kustulla niit? oli lukematon joukko. H?n oli kulkenut kaiken maailman kirkot, osasi engelskat, saksat ja latinat, ja h?nen mielity?n??n oli esitt?? Jannen-Flyktille eri maiden veisuuta. Ja sit?k?s oli hauska kuulla! Sanoja h?n ei tietysti niink??n oppinut, mutta ne s?velet, -- ne tarttuivat korvaan kertakuulolta, ja niihink?s oli hauska sovittaa omatekoisia v?rssyj?. Iso?idin kamari kaikui aamusta iltaan pyhist? s?velist?. "Tuues Peet-ruus", messusi paavi, ja Lontoossa lauloi kirkkok??ri: "Je-ruu-salem, Je-ruusalem, sehooli silti jees" ... -- Yksinp? tuollainen mit?t?n viisunpalakin muuttui kokonaan toiseksi sis?ll?lt??n, kun se sai hengellisen s?velen. Se muodostui aivan uudeksi lauluksi, joka loihti esiin outoja satumaailmoita, kuljetti ulkomaat, meret ja mantereet, johti sis?lle juhlallisiin, puolih?m?riin temppeleihin, paljon suurempiin ja kauniimpiin kuin kotikaupungin tuomiokirkko. Janne oli kerran istuskellut laivalaiturilla ja katsellut, kuinka pieni "Ilo" tulla tuksutti ulkosatamasta, vet?en per?ss??n tervaveneit?. Auringons?teet olivat kimallelleet sen messinkipeitteisest? h?yrykattilasta. Siit? oli heti syntynyt runo:

Ilo-laiva ihanasti saapuu satamahan. H?yrypannu kiilt?v? kuin kantti ristirahan.

Se oli tuntunut v?h?n lapselliselta. Mutta annapa kun sille pantiin englantilaisen hengellisen laulun s?vel, niin sen sis?lt? oli muuttunut: siit? oli tullut virsi! Tuo pieni h?yryvene oli vaihtunut ikuisuuden purreksi, joka tuksuttaa taivaalliseen satamaan. Se on t?ynn? onnellisia ihmisi?, joiden kasvot s?teilev?t taivaallista maallenousupaikkaa l?hestytt?ess?. Siell? on itse Is?-Jumala laivalaiturilla vastassa, mukanaan joukko enkeleit?, joilla on k?siss? pienet kultaiset korit, t?ynn? mit? ihanimpia marjoja. "Ilo" laskettaa rantaan, ja Jumala tulee tervehtim??n koneenk?ytt?j??. "Onpa teill? puhdasta t??ll?! Ei rasvanpilkkua n?y." Koneenk?ytt?j? kuuntelee kirkkaus kasvoillaan ja sanoo: "Niin, me k?yt?mmekin parasta putspumaadaa." "Se on oikein!" sanoo Jumala ja sivelee h?yrypannun kylke?. "Paras laji on aina parasta, ja Nikkinenh?n tiet??, ettemme me t??ll? hyv?ksy mit??n puolinaista." Niin tarttuu Jumala koneenk?ytt?j? Nikkist? k?teen ja johtaa h?net maihin, samoinkuin per?miehen ja matkustajat. Mutta enkelit sirkuttavat rannalla: "Is?, p??semmek? taas v?h?n ajelemaan?" "N?in puhdasta laivaa ei meill? ole ollut pitk??n aikaan." "Viimeisess?, joka tuli rantaan, rasvasimme siipemme!" Jumala hymyilee lempe?sti ja virkkaa "No, sama se. Nikkinen saa menn? ajeluttamaan, mutta ?lk?? viipyk? kauan." -- Ja niin he menev?t, tyhjennetty??n ensin koriensa sis?ll?n onnellisten matkustajain syliin, -- menev?t ja heiluttelevat kultaisia korejaan sek? huutelevat "Me tuomme marjoja Kirkkauden saaresta p?iv?lliseksi!"... Is?-Jumala hymyilee lempe?sti ja saattelee matkustajat kultaiseen kartanoon...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet