Read Ebook: Charles Auchester Volume 2 (of 2) by Sheppard Elizabeth Sara

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1116 lines and 75574 words, and 23 pages

"Olenhan min? tullut takaisin? Mutta minun t?ytyy ensin n?hd? Lakamba. Sit? vaatii sek? oma etuni ett? sinun."

P??n hahmo h?visi ?kki?. Ja pensas, joka p??si vapaaksi keulamiehen k?sist?, ponnahti kuin jousi taaksep?in r?iskytt?en mutaista vett? Almayerin p??lle, juuri kun h?n kumartui eteenp?in n?hd?kseen paremmin.

Pian oli kanootti viill?tt?nyt valojuovaan, joka valui virralle vastaisella rannalla olevasta mahtavasta loimusta. Jo n?kyiv?t ??riviivat kahdesta kumarassa ponnistelevasta miehest?. Huomasipa per?ss? viel? kolmannenkin, joka komeasti k?ytteli per?melaa. P??ss? oli per?miehell? tavattoman suuri, py?re? hattu, joka muistutti liioitellen mukailtua sient?.

Almayer t?hysteli kanoottia, kunnes se oli sivuuttanut valojuovan. Hetken kuluttua kuuli h?n yli virran ??nten sorinaa. Ja h?n n?ki, mitenk? soihtuja siepattiin loimuavasta nuotiosta ja mitenk? ne hetkeksi valaisivat paaluvarustuksessa olevaa porttia, jonka aukossa ihmisi? tungeksi. Sitten n?yttiv?t kaikki menev?n portista sis??n. Soihdut h?visiv?t n?kyvist?, ja hajoitetusta nuotiosta pilkehti vain silloin t?ll?in himme? tulentuike.

Almayer asteli kotia pitkin askelin mieli levottomana. Eih?n Dain vain aikonut h?nt? pett??. Se oli mahdotonta, sill? sek? Dainille ett? Lakamballe oli siksi t?rke?t?, ett? h?nen suunnitelmansa onnistuisi. Oli tosin turhaa luottaa malaijeihin, mutta on heill?kin sent??n v?h?n j?rke? ja ymm?rt?v?t edes oman hy?tyns?. Kaikki k?visi viel? hyvin ja t?ytyisi k?yd?.

Juuri kun h?n oli tullut n?in pitk?lle mietteiss??n, huomasi h?n olevansa talonsa parvekkeelle johtavain portaiden edess?. Niin matalalla kuin h?n seisoikin, voi h?n kuitenkin n?hd? virran molemmat haarat. Pantain p??haara oli ihan pime?n peitossa, sill? rajahin kartanolla palava tuli oli aivan sammunut. Mutta pitkin Sambir-virtaa voi Almayer n?hd? pitk?n rivin malaijilaisia taloja. Ne olivat toinen toisensa vieress? rantat?rm?ll?. Siell? t??ll? tuikehti bambuseinien l?pi himme? valo tai n?kyi savuava soihtu, joka paloi virran yli pist?ytyv?ll? parvekkeella. Loitompana, miss? saari p??ttyi matalaan kallioon, kohosi ilmoille tumma rykelm? rakennuksia, jotka t?rr?ttiv?t korkealle yli malaijien matalien majojen. Vankka oli siell? perustus ja tilaa oli v?lj?lti. Kuni t?hdet tuikkivat siell? monet valot voimakkaina ja kirkkaina, muistuttaen mieleen parafinia ja lampun laseja. Abdulla bin Selimin, tuon mahtavan Sambirin kauppiaan, talo ja varastohuoneet siell? asemaa vallitsivat. Almayerille t?m? n?ky oli hyvin vastenmielinen. H?n pui nyrkki??n noille rakennuksille, jotka silmin n?ht?v?ss? upeudessaan tuntuivat h?nest? kylmill? ja siet?m?tt?milt? katsella. Ne n?yttiv?t ik??nkuin halveksivan h?nen mennytt? onneaan.

Hitaasti Almayer nousi talonsa portaita.

Keskell? parveketta oli py?re? p?yt?. Sill? seisoi parafinilamppu ilman kupua. Siit? l?hti r?ike?t? valoa parvekkeen kolmelle suljetulle sivulle. Nelj?s sivu oli avonainen, se oli virralle p?in. Jyrkk?? kattoa kannattavien tukipylv?iden v?lill? riippui rikkin?isi? rottingista tehtyj? varjostimia. Parvekkeella ei ollut kattoa, niin ett? lampun r?ike? loiste v?hitellen himmeni ylh??ll? pehme?ksi valoksi, joka lopulta haihtui kattoparrujen v?liseen pime??n. Talon ulkosein?n jakoi kahtia ovenaukko, mist? oli p??sis??nk?yt?v?. Punainen oviverho sulki sen. Naistenkammion ovi avautui t?h?n l?pik?yt?v??n, josta mentiin pihalle ja keitti?ntapaiseen suojukseen. Toisessa sivusein?ss? oli ovi. Puoleksi kulunut kirjoitus "Konttori, Lingard ja Kumpp." oli viel? luettavissa p?lyisell? ovella, jota ei n?ht?v?sti pitk??n aikaan oltu avattu. Sis?ll? oli l?hell? vastakkaista sein?? taivutetuista puista tehty keinutuoli. P?yd?n luona ja muualla parvekkeella oli sinne t?nne asetettu nelj? puista nojatuolia, jotka n?yttiv?t h?pe?v?n kehnoa ymp?rist???n. Kokonainen kasa jokap?iv?isi? mattoja lojui nurkassa, minne riippumatto oli poikittain pingotettu. Toisessa nurkassa nukkui, p?? punaiseen karttuuniriepuun k??riytyneen?, muuan malaiji muodottomassa mykkyr?ss?. Se oli yksi Almayeri? palvelevista orjista. "Minun v?ke?ni" sanoi h?n tavallisesti heist? puhuessaan. Lukuisa, tavanmukainen joukko koita piti hurjia tanssiaisiaan lampun ymp?rill? surisevien moskitok?rp?sten tulisen musiikin s?est?min?. Palmunlehdist? tehdyn katon alla juosta vilisti sisiliskoja parruja pitkin vikisten vienosti. Apina, jota pidettiin kiinnitettyn? er??seen parvekkeen tukipylv??seen, oli jo vet?ytynyt y?ksi r?yst??n suojaan. Mutta nyt se t?hysteli Almayeri? ja irvisteli h?nelle, kiepsahti ?kki? katossa olevaan bamburuokoon riippumaan ja pudotti p?yt?pahaselle tulvanaan p?ly? ja murenneita, kuivaneita lehti?. Lattia oli ep?tasainen, siell? t??ll? oli kuihtuneita kasveja ja kuivanutta savea. Kaikkialla tuntui nen??n lian haju, kaikki oli hunningolla. Punaiset t?pl?t lattialla ja seinill? osoittivat, mitenk? usein ja mitenk? huolimattomasti oli pureksittu betelp?hkin?it?. Vieno tuuli liikutteli hiljaa oljista tehtyj? ikkunaluukkuja ja toi mukanaan vastap??t? olevasta mets?st? heikkoa, umpeata tuoksua kuihtuvista kukista.

Almayerin raskaasti astellessa parvekkeen palkit kovasti natisivat. Nurkassa nukkuja liikahteli rauhattomasti mutisten sekavia sanoja. Verhotun oviaukon takaa kuului vienoa vaatteiden kahinaa, ja pehme? ??ni kysyi malaijin kielell?: "Sin?k? siell? olet, is??"

"Niin olen, Nina. Minun on n?lk?. T?ss? talossa taitaa jo nukkua joka sielu?"

Almayer puheli reippaasti ja heitt?ytyi tyytyv?isesti huokaisten p?yt?? l?hinn? olevaan nojatuoliin. Nina Almayer tuli verhotusta oven aukosta esille ja h?nen per?ss??n muuan vanha describe to you, when the music failed, and the curtain was raised on one side. He--Seraphael, whom we knew not then--stood before us for the first time. You know how small he is: as he stood there he looked like a child of royal blood, his head quite turned me, it was so beautiful; and we all stood with open mouths to see him, hoping to hear him speak. He spread out those peculiar hands of his, and said, in his sweet, clear voice: 'That song, oh ladies and gentlemen, which you have shown you love so well, is very old, and you do not seem to be aware that it is so, nor of its author. Who wrote it, made it for us, think you?'

"His beauty and his soft, commanding voice had just the effect you will imagine,--everybody obeyed him. One and another exclaimed, 'Hasse!' 'Vogler!' 'Hegel!' 'Storace!' 'Weber!' But it was clear the point had not been contested. Then he folded his arms together and laid them on his breast, with a very low bow that brought all the hair into his eyes. Then he shook back the curls and laughed.

Almayer k?vi ahneesti k?siksi riisiannokseensa. Mutta pistelty??n sit? muutaman kerran suun t?ydelt? h?n lopetti ?kki? sy?misens? lusikka k?dess? ja katseli ter?v?sti tytt?reens?.

"Kuulitko sin?, Nina, veneen kulkevan t?st? ohi noin puoli tuntia sitten?" h?n kysyi.

Tytt? vilkasi nopeasti is??ns? ja siirrytty??n pois valosta asettui seisomaan selk? vasten p?yt??.

"En", sanoi h?n hitaasti.

"T?nne tuli vene. Viimeinkin! Dain itse siin? oli. H?n jatkoi matkaansa Lakamban luo. Min? tied?n sen siksi, ett? h?n itse sen minulle kertoi. Min? puhelin h?nelle, mutta h?n ei tahtonut tulla t?nne t?n? iltana. Sanoi tulevansa huomenna."

Almayer nielasi v?lill? lusikallisen riisi?, sitten h?n jatkoi.

"Olenpa melkein onnellinen t?n? iltana, Nina. Voin jo n?hd? pitk?n tien p??n, joka johtaa meid?t pois t?st? kurjasta suosta. Pian me p??semme t??lt?, min? ja sin?, rakas tytt?seni. Ja sitten -- -- --"

Almayer nousi p?yd?st? ja j?i seisomaan tuijottaen eteens?, aivan kuin olisi ihaillut jotain hurmaavaa n?ky?.

"Ja sitten", jatkoi h?n, "sitten me olemme onnellisia, sin? ja min?. Me el?mme rikkaina ja arvossa pidettyin? kaukana t??lt?, me unohdamme t?m?n el?m?n, kaikki n?m? ponnistukset ja kaiken t?m?n kurjuuden!"

Almayer meni tytt?rens? luo ja laski hyv?illen k?tens? h?nen hiuksilleen.

"On ik?v?, kun pit?? turvautua malaijiin", puheli h?n. "Mutta minun t?ytyy tunnustaa, ett? t?m? Dain on todellinen gentlemanni, niin todellinen gentlemanni", toisti h?n.

"Pyysitk? sin? h?nt? tulemaan t?nne?" kyseli Nina k??nt?m?tt? katsettaan is??ns?.

"No, totta kai. Me l?hdemme liikkeelle ylihuomenna", puheli iloissaan Almayer. "Meid?n ei auta menett?? hetke?k??n. Oletko nyt iloinen, tytt?seni?"

Tyt?r oli jo melkein yht? pitk? kuin is?ns?, mutta is? muisteli viel? mielell??n sit? aikaa, jolloin h?nen lapsensa oli pieni, ja he olivat eroittamattomat yst?v?t.

"Olen iloinen", virkkoi tyt?r hyvin hiljaa.

"Tietysti", puheli Almayer vilkkaasti, "sin? et voi kuvitellakaan, mik? meit? odottaa. Min? en ole itse ollut Euroopassa, mutta olen kuullut ?itini kertovan sielt? niin usein, ett? minusta tuntuu, kuin olisin jo kaikesta selvill?. Me el?mme siell? viel? loistavaa el?m??. Saatpa niihd?."

Taas seisoi Almayer vaijeten tytt?rens? rinnalla ja ihaili mielikuvituksessaan tuota lumoavaa n?ky?. Hetken kuluttua h?n heristi nyrkki??n nukkuvalle siirtolalle.

"Voi, sin? Abdulla yst?v?ni!" huusi h?n, "pianpa t?st? n?hd??n, kumpi meist? n?itten pitkien vuosien per?st? lopultakin on herrana!"

Almayer k??nsi katseensa virran yl?juoksulle p?in ja huomautti levollisesti:

"Taas tulee ukonilma. Mutta tulkoon! Ei mik??n ukkonen pid? minua valveilla t?n? y?n?, sen min? tied?n. Hyv?? y?t?, tytt?seni", kuiskasi h?n suudellen hell?sti lapsensa poskea. "Sin? et n?yt? olevan erikoisen hyv?ll? tuulella t?n? iltana, mutta huomenna on katseesi kirkas. Eik? niin?"

Nina oli kuunnellut is??ns? muuttamatta v?rett?k??n kasvoillaan. H?nen puoleksi sulkeutuneet silm?ns? tuijottivat yh? y?h?n. Pime? oli tullut entist? sankemmaksi mahtavan ukkospilven ilmestytty?. Se oli laskeutunut alas vuorilta peitt?en t?hdet, taivaan, mets?n ja virran melkein k?sin kosketeltavaan tummuuteen. Heikko tuulikin oli tauonnut, mutta et?inen ukkosen jylin? ja kelme?t salamat ennustivat l?henev?? myrsky?. Huokaisten tytt? k??ntyi p?yt??n p?in.

Almayer oli jo riippumatossaan vaipumassa unen helmaan.

"Ota lamppu, Nina", mutisi h?n unisesti. "T??ll? on koko nurkka t?ynn? moskitok?rp?si?. Mene nyt nukkumaan, lapseni."

Nina sammutti lampun ja meni takaisin parvekkeen kaidepuun luo. Siell? h?n seisoi kiert?en k?tens? puisen pylv??n ymp?ri ja katsoi kiinte?sti Pantain yl?juoksulle. Kun h?n siin? seisoi liikkumatta troopillisen y?n painostavassa hiljaisuudessa, niin h?n n?ki aina salaman iskiess? virran kummallakin rannalla olevan mets?n. Ja h?n n?ki, mitenk? puut taipuivat l?hestyv?n rajuilman puuskista, mitenk? tuuli pieksi veden vaahdoksi kaukana yl?juoksulla ja mitenk? mustat, omituisen n?k?isiksi repeytyneet pilvet kulkivat matalalla yli huojuvien puiden. H?nen ymp?rill??n oli viel? hiljaista ja rauhallista, mutta h?n kuuli kaukaa tuulen ulvonnan, rankan sateen sihin?n ja aaltojen kohinan kuohuvalta virralta. Rajuilma l?heni l?henemist??n ukkosen kovasti jyristess? ja tulisten, pitkien salamain iskiess?. V?lill? oli hetken aikaa kammottavan pime?. Kun rajuilma enn?tti virran matalalle haarautumispaikalle, vapisi koko talo tuulessa, ja sade rapisi kovasti palmunlehdill? peitetyll? katolla. Ukkonen haasteli yht?mittaa jyristen, ja taukoamattomat salamat p??stiv?t n?kyville kuohuina virtaavan veden, ajelehtivat puunrungot ja mahtavan mets?n, joka kumartui hurjan, armottoman luonnonvoiman edess?.

H?iriytym?tt? t?st? y?ll? raivoavasta, sateisesta monsuunista is? nukkui rauhallisesti, unohtaen toiveensa, onnettomuutensa, yst?v?ns? ja vihollisensa. Mutta liikkumatta seisoi yh? tyt?r t?hystellen tarkkaan joka salaman iskiess? leve?t? virtaa. H?nen katseensa oli vakava ja huolestunut.

TOINEN LUKU.

Kun Almayer, Lingardin jyrk?n vaatimuksen mukaisesti, suostui naimaan malaijilaistyt?n, ei kukaan tiet?nyt, ett? samana p?iv?n?, jolloin huomiota her?tt?nyt nuori, vastak??ntynyt neitonen oli menett?nyt luonnolliset sukulaisensa ja saanut valkoisen is?n, h?n oli taistellut ep?toivoisasti niinkuin muutkin laivalla olleet. Ja ainoastaan jalkaansa saama paha haava oli pid?tt?nyt h?nt? hypp??m?st? yli laidan muiden harvojen eloon j??neiden mukana. Anastetun laivan etukannelta ukko Lingard oli l?yt?nyt tyt?n kuolleista ja kuolevista merirosvoista muodostuneen ruumisr?ykki?n alta ja antanut kantaa h?net Flashin per?kannelle, ennenkuin malaijien laiva sytytettiin tuleen ja laskettiin ajelehtimaan. -- Tytt? oli silloin tajuissaan ja h?n n?ki troopillisen illan hiljaisessa rauhassa, joka seurasi taistelun melskett?, kaiken sen, mit? h?n silloin luonteensa mukaisesti piti rakkaana t??ll? maan p??ll?, h?vi?v?n pime??n tulen ja savun vallassa. V?litt?m?tt? k?sist?, jotka niin huolellisesti hoitivat h?nen haavaansa, h?n makasi kannella katsellen tarkkaavasti niitten urhoollisten miesten hautajaisroviota, joita h?n niin oli ihaillut ja itse auttanutkin heid?n taistelussaan tuota pelj?tty? Rajah-Lautia vastaan.

Kevyt y?tuuli kuljetti priki? hiljalleen etel?? kohti. Suuri tuliloimu tuli yh? pienemm?ksi ja pienemm?ksi, kunnes se v?l?hti taivaan rannalla kuin himmenev? t?hti. Ja lopulta se himmenikin. Hetken aikaa kuvastuivat viel? savupilveen k?tk?ss? olevien liekkien v?l?htelyt. Viimein h?visi kaikki.

Nyt h?n ymm?rsi, ett? tuon h?vi?v?n tulenhohteen keralla h?visi h?nen entinen el?m?ns?kin. T?st? l?htien odotti h?nt? orjuus kaukaisissa maissa, vieraitten parissa, tuntemattomissa ja kenties kauheissa -- olosuhteissa. Nelj?ntoista vuoden vanha kun oli, k?sitti h?n jo asemansa ja tuli siksi ?sken mainittuun johtop??t?kseen, ainoaan malaijityt?lle mahdolliseen, tyt?lle, joka oli jo kypsynyt naiseksi troopillisen auringon l?mm?ss?. Lis?ksi h?n tiesi kyll?kin persoonallisen sulonsa, josta h?n oli kuullut niin monen is?ns? uljaan soturin lausuvan suuren ihailunsa. H?n pelk?si kaikkea vierasta. Mutta yleens? h?n alistui asemaansa tyynesti, kuten ainakin malaiji, ja viel? piti h?n sit? aivan luonnollisena. Olihan h?n soturin tyt?r, joka oli vallattu taistelussa, ja kuuluihan h?n siis oikeuden mukaisesti voittoisalle rajahille. Viel?p? tuon hirvitt?v?n vanhuksen osoittama ilmeinen yst?v?llisyyskin johtui h?nen mielest??n tietenkin siit?, ett? t?m? ihaili vankiansa. Ja kun h?nen turhamaisuutensa n?in sai tyydytyst?, niin tuntui n?in surkeasta onnettomuudesta johtunut surukin h?nen syd?mess??n helpommalta.

Jospa h?n sattumalta olisi tiet?nyt Samarang'in luostarin korkeista muureista, hiljaisista puutarhoista ja vaiteliaista nunnista, joiden pariin h?nen kohtalonsa oli h?net viev?, niin olisi h?n varmaankin etsinyt kuolemaansa pelj?ten ja vihaten moista vapauden rajoitusta. Mutta h?n kuvitteli vain mieless??n malaijilaistyt?n tavallista el?m??. H?n kuvitteli vuoroin kovaa ty?t?, vuoroin tulista rakkautta, juonitteluja, kultakoristeita, kotiorjuutta ja tuota suurta, mutta salattua vaikutusta, joka on puolivillin naisen harvoja oikeuksia mieheens? n?hden. Mutta h?nen kohtalonsa saikin tuon vanhan, syd?mens? hetkellisist? vaikuttimista toimivan merikarhun karkeissa k?siss? aivan oudon ja h?nelle tuhoisan k??nteen. Levollisesti alistuen h?n k?rsi kaiken: vapauden kahleet, opin tien ja uuden uskon. Mutta h?n k?tki samalla syd?meens? vihansa ja halveksimisensa t?t? uutta el?m?? kohtaan. Kielen h?n oppi hyvin helposti, mutta ymm?rsi varsin v?h?n siit? uudesta uskosta, jota hyv?t sisaret h?nelle opettivat, omaksuen nopeasti ainoastaan uuden opin taikauskoiset ainekset. H?n kutsui lempe?sti ja hyv?ilev?sti Lingardia is?kseen joka kerta, kun t?m? pikimiten k?vi kova??nisesti h?nt? tapaamassa. H?n huomasi n?et selv?sti, ett? tuossa miehess? piili suuri ja vaarallinen voima, jonka alle oli parasta alistua. Olihan Lingard nyt h?nen k?skij?ns?. Ja niin h?ness? nelj?n vuoden aikana oli kytenyt toivo p??st? herransa suosioon ja tulla lopulta h?nen vaimokseen, neuvonantajakseen ja oppaakseen.

Mutta nuo unelmat haihtuivat Rajah-Lautin yhdell? sanalla "tapahtukoon", mik? perusti nuoren Almayerin salaa toivoman onnen. Ja niin seisoi vastenmielisiin eurooppalaisiin helyihin puettuna batavialaisen seurueen huomion esineen? nuori, vastak??ntynyt tytt? alttarin edess?, rinnallaan ?k?isen n?k?inen valkoinen mies. Almayer olikin silloin levoton ja v?h?n vastahakoinen. N?ytti silt?, kuin h?n olisi mielell??n juossut karkuun. H?n ?lysi kuitenkin kylliksi pelj?t? tulevaa appeaan ja osasi tarpeeksi panna arvoa omalle aineelliselle onnelleen, niin ett? h?v?istys j?i tekem?tt?. Mutta jo vannoessaan uskollisuuttaan h?n punoi juonia p??st?kseen ennemmin tai my?hemmin irti tuosta siev?st? malaijilaistyt?st?. Ja morsian taas oli oppinut siksi paljon luostarissa ollessaan, ett? h?nest? valkoisten miesten lakien mukaan oli kohta tuleva Almayerin toveri eik? h?nen orjansa, ja siksi h?n mieless??n lupasi itselleen toimia olosuhteiden mukaan.

Kun siis Flash, lastattuna uuden talon rakennusaineilla, l?hti Batavian satamasta ja vei mukanaan nuoren parin tuntematonta Borneota kohti, niin ei sen kannella n?kynytk??n niin paljon rakkautta ja onnea, kuin ukko Lingard niin monasti jo etuk?teen oli kerskaten ennustellut satunnaisille yst?villeen, milloin minkin hotellin parvekkeella. Vanha merikarhu itse oli onnensa kukkuloilla. Nyt h?n oli t?ytt?nyt teht?v?ns? tytt??n n?hden. "Niinkuin tied?tte, min? tein h?net orvoksi." N?in h?n usein juhlallisesti lopetti puheensa, kun h?n tapansa mukaan kertoili liikeasioistaan kokoonhaalitulle j?tk?joukolle. Ja h?nen humalaisten kuulijainsa hyv?ksyv?t huudot t?yttiv?t h?nen yksinkertaisen syd?mens? ilolla ja ylpeydell?. "Min? panen kaikki suoraa p??t? t?yt?nt??n" oli h?nen toinen mielilauseensa. Ja noudattaen t?t? periaatetta h?n kiirehti kuumeen tapaisesti Pantai-virran rannalle tulevan talon ja varastohuoneitten rakentamista. Kunhan saataisiin kuntoon koti nuorelle parille ja varastohuoneet sit? suurta kauppaa varten, jonka kehitt?minen nyt oli oleva Almayerin teht?v?n?, niin voisi Lingard itse antautua salaper?iseen yritykseens?, josta h?n jo viittauksin oli puhunutkin. Ja n?ist? viittauksistakin oli jo ymm?rretty, ett? kysymyksess? olivat kulta- ja timanttisuonet jossain saaren keskuksessa. Almayer oli niinik??n jo k?rsim?t?n. Jos h?n olisi tiennyt, mik? h?nt? odotti, niin ei h?n varmaankaan olisi ollut niin innokas ja toivorikas n?hdess??n Lingardin retkikunnan viimeisen kanootin h?vi?v?n virran yl?juoksulle viev??n poukamaan. Mutta kun h?n nyt k??ntyi ymp?ri, niin n?ki h?n edess??n pienen siev?n talon ja suuret varastohuoneet, jotka kokonainen armeija kiinalaisia salvumiehi? huolellisesti oli rakentanut. Ja h?n n?ki viel? uuden laiturin, jonka ymp?rille oli ker?ytynyt kanootteja kauppamiehineen. Kas silloin h?n tunsi ?kki? valtavan riemun syd?mess??n, ajatellessaan ett? maailma oli nyt h?nelle avoinna.

Mutta maailma oli ensin valloitettava. Ja sen valloittaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin h?n luuli. Varsin pian h?n tuli huomaamaan, ett? h?nt? ei kaivattu t?ss? maan kolkassa, minne h?n oli joutunut Lingardin pakotuksesta ja omasta heikosta tahdostaan -- keskelle h?ik?ilem?tt?mi? juonia ja hurjaa kauppakilpailua. Arapialaiset olivat my?skin keksineet t?m?n virran ja perustaneet kauppa-aseman Sambiriin. Ja miss? he tekiv?t kauppaa, tahtoivat he my?skin olla is?ntin? eiv?tk? suvainneet kilpailijoita.

Lingard palasi tuloksitta ensim?iselt? retkelt??n, mutta l?hti takaisin tuhlaten kaiken rehellisen kaupan tuottaman voiton salaper?isiin matkoihinsa. Almayer kamppaili vaikeassa asemassaan ilman yst?vi? ja apua. Vanha rajahi, Lakamban edelt?j?, oli ainoa, joka suojeli h?nt? Lingardin t?hden. Sensijaan Lakamba, joka eleli yksityisen? miehen? riisiviljelyksell??n, seitsem?n mailin p??ss? virran alajuoksulla, k?ytti kaiken vaikutusvaltansa auttaakseen valkoisen miehen vihamiehi?. H?n punoi salajuonia tarkan suunnitelman mukaan ij?k?st? rajahia ja Almayeri? vastaan vedoten avoimesti siihen, ett? h?n muka tunsi perinpohjin heid?n salaisimmatkin liikeasiansa. H?n tahtoi k?yd? yst?v?st? ja siksi h?nen kookas vartalonsa n?kyi usein Almayerin parvekkeella. H?nen viheri? turbaaninsa ja h?nen kullalla kirjailtu takkinsa loistivat aina ensi riviss? niitten huomaavaisten malaijien joukossa, jotka tungeksien tulivat tervehtim??n Lingardia t?m?n palatessa sis?maasta. H?nen kumarruksensa olivat aina syvimm?t ja h?nen k?denly?ntins? syd?mellisimm?t, kun h?n lausui vanhan kauppiaan tervetulleeksi. Mutta samalla h?n pienill? silmill??n otti selv?n ajan merkeist? ja h?n l?ksi tavallisesti noista keskusteluista tyytyv?isen?, salainen hymy huulillaan. Ja nyt piti h?n taas puolestaan pitki? neuvotteluita yst?v?ns? ja liittolaisensa Syed Abdullan kanssa. T?m? oli arapialaisen kauppa-aseman johtaja, sangen mahtava ja vaikutusvaltainen mies saaristossa.

Siihen aikaan luultiin yleisesti siirtolassa, ett? Lakamban vierailut Almayerill? eiv?t rajoittuneet ainoastaan noihin virallisiin kohtauksiin. Usein n?kiv?t Sambirin my?h?iset kalastajat kuutamo?in? pienen kanootin ty?ntyv?n esille kaidasta purosta valkoisen miehen talon takaa ja he n?kiv?t sen yksin?isen omistajan melovan varovasti virtaa alas rannan synkkien varjojen suojassa. Ja n?ist? tapahtumista, jotka aina saatettiin asianmukaisesti kaikkien tietoon, keskusteltiin iltatulien ??ress? my?h??n y?h?n malaijiylimyksille ominaisella kyynillisyydell? ja samalla nautittiin vahingonilolla valkoisen paholaisen, tuon vihatun hollantilaisen, koti-ik?vyyksist?.

Almayer taisteli yh? ep?toivoisesti. Mutta h?n suunnitteli siksi huonosti taistelutapansa, ett? h?n v?hitellen menetti kaikki menestyksen mahdollisuudet kamppaillessaan niin h?ik?ilem?tt?mien ja p??tt?v?isten kilpailijain kanssa kuin arapialaiset ovat. Kaupanteko loppui avaroissa varastohuoneissa, ja varastohuoneet lahosivat pala palalta. Vanhan Lingardin pankkiiri, macassarilainen Hudig, teki vararikon, ja sen mukana meni koko k?ytett?v? kapitaali. Ja Lingardin j?rjett?m?t tutkimusmatkat olivat nielleet viime vuosien voiton. Lingard itse oli saaren keskiosissa, ehk?p? jo kuolleena. Joka tapauksessa h?n ei antanut mit??n elonmerkkej? itsest??n. Almayer seisoi yksin t?ss? vastaanhankaavassa ymp?rist?ss?. Ainoana, v?h?isen? hauskuutena oli h?nelle yhdess?-olo pikku tytt?rens? kanssa, joka oli syntynyt kaksi vuotta h?itten j?ljest?. Nyt oli tytt? noin kuuden vuoden vanha. H?nen vaimonsa oli jo alkanut kohdella h?nt? hurjalla halveksumisella, mik? ilmeni jurossa vaiteliaisuudessa, mutta toisinaan purkautui kiihkeitten soimausten tulvaksi. Almayer tunsi, ett? h?nen vaimonsa vihasi h?nt?. Ja h?n n?ki, mitenk? t?m? kateellisesti, melkeinp? vihamielisesti, katseli is?? ja lasta. ?iti oli mustasukkainen is?lle, joka ilmeisesti oli saanut pikku tyt?n suosion puolelleen. Ja siksi Almayerist? tuntui, ettei h?n ollut oikein turvassa tuolta naiselta omassa kodissaankaan. Kun t?m? parhaillaan poltteli huonekaluja ja repi alas sievi? ikkunaverhoja, vihaten silmitt?m?sti noita sivistyksen tunnusmerkkej?, mietiskeli Almayer, kauhuissaan n?ist? villin luonteen purkauksista, mitenk? h?n parhaiten p??sisi irti moisesta naisesta. H?n ajatteli kaikenlaista, jopa suunnitteli h?n murhaakin, mutta jollakin ep?m??r?isell?, ponnettomalla tavalla. H?n ei kuitenkaan uskaltanut ryhty? mihink??n, vaan odotteli joka p?iv?, ett? Lingard tulisi takaisin tuoden mukanaan tiedon joistain tavattomista aarteista.

Lingard palasikin, mutta vanhentuneena ja sairaana, kuin varjona entisest??n. Ja h?nen sis??npainuneissa silmiss??n paloi kuumeen tuli. H?n oli melkein ainoa lukuisista retkeilij?ist?, joka viel? oli elossa. Mutta viimeinkin oli onni h?nelle ollut suotuisa! Ennen kuulumattomia rikkauksia oli h?nen k?siss??n. Mutta h?n kaipasi lis?? rahaa, vain hiukkasen lis??, toteuttaakseen unelmansa satumaisista aarteista. Ja nyt oli viel? Hudigkin tehnyt vararikon! Almayer haali kokoon rahaa niin paljon kuin voi, mutta vanhus halusi viel? enemm?n. Jos Almayer ei kykenisi sit? hankkimaan, menisi h?n Singaporeen, viel?p? Eurooppaankin; ennen kaikkea kuitenkin Singaporeen. Ja h?n veisi pikku Ninan mukaansa. H?nell? oli Singaporessa hyvi? yst?vi?, jotka ottaisivat tyt?n huostaansa ja huolehtisivat t?m?n koulutuksesta. Kaikki j?rjestyisi mainiosti. Ja tuosta tytt?rest?, johon vanha merikarhu n?ytti siirt?neen kaiken ?itiin ennen kohdistuneen kiintymyksens?, tulisi id?n -- ja viel?p? koko maailman rikkain nainen. N?in puheli kovalla ??nell? Lingard mitellen parveketta raskain, pitkin askelin ja viittil?iden k?dell??n, jossa oli savuava sikaari. H?nen pukunsa ja tukkansa oli hajallaan, h?n oli haltioissaan. Mutta Almayer sensijaan istua kyyh?tti mattokasalla ja ajatteli kauhulla, ett? h?nen t?ytyisi erota siit? ainoasta ihmisolennnosta, jota h?n rakasti. Ja viel? suurempi oli kenties h?nen kauhunsa kuvitellessaan sit? kohtausta, joka h?nell? olisi vaimonsa, tuon villin tiikerim?isen naisen kanssa, kun t?lt? riistett?isiin lapsensa. H?n myrkytt?? minut, ajatteli poloinen Almayer, tiet?en hyvin, mitenk? yksinkertaisesti malaijit lopullisesti ratkaisivat yhteiskunnallisen, poliittisen ja perhe-el?m?n pulmat.

Mutta Almayerin suureksi kummaksi h?nen vaimonsa kuunteli uutista aivan levollisena. H?n vilkasi vain salaa mieheens? ja Lingardiin, mutta ei sanonut halaistua sanaakaan. T?st? huolimatta h?n kuitenkin hypp?si virtaan ja ui veneen per?ss?, jossa Lingard juuri vei pois imett?j?? kirkuvan lapsen kera. Almayerin t?ytyi l?hte? ajamaan h?nt? takaa valaanpyyt?j?veneell??n ja kiskoa h?net veneeseen tukasta, vaikka h?n huusi ja kiroili niin ett? taivas vavahti.

Mutta vaikeroituaan pari p?iv?? h?n alkoi elell? entiseen tapaansa, pureskella betelp?hkin?it? ja istuskella p?iv?t pitk??n naistensa parissa tyls?ss? ty?tt?myydess?. H?n vanheni t?m?n j?ljest? hyvin nopeasti ja her?si tylsyydest??n vain silloin, kun h?n purevilla letkauksilla tai h?p?isevill? huudahduksilla tahtoi osoittaa huomanneensa miehens? satunnaisen l?sn?olon. Almayer oli rakentanut vaimolleen omalle alueelleen joen rannalle majan, jossa t?m? eleli aivan erill??n toisista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet