Read Ebook: Dodo Wonders-- by Benson E F Edward Frederic

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1101 lines and 66787 words, and 23 pages

Translator: Aino Tuomikoski

N?KYM?T?N MIES

Kirj.

H. G. Wells

Suomentanut englanninkielest? Aino Tuomikoski.

Arvi A. Karisto Oy, H?meenlinna, 1922.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN LUKU

Vieraan miehen saapuminen

Vieras mies tuli helmikuun lopussa talvisena p?iv?n?, purevan tuulen pyrytt?ess? talven viimeist? lumisadetta, marssien nummea pitkin Bramblehurstin rautatieasemalta, pieni musta matkalaukku paksukintaisessa k?dess??n. H?n oli verhoutunut huppuun p??st? jalkoihin asti, ja h?nen pehme?n huopahattunsa reuna peitti joka tuuman h?nen kasvoistaan, paitsi kiilt?v?? nen?np??t?. Lunta oli kasaantunut h?nen hartioilleen ja rinnalleen, ja samaten se lis?si h?nen kantamaansa taakkaa valkealla harjalla. H?n meni hoiperrellen sis?lle "Vaunuja ja hevosia" nimiseen majataloon paremminkin kuolleena kuin el?v?n? ja paiskasi matkalaukkunsa lattialle.

"Tulta", huusi h?n, "ihmisrakkauden nimess?! Huone ja tulta!"

H?n t?misteli jalkojaan, pudisti lunta vaatteistaan tarjoiluhuoneessa ja seurasi sitten rouva Hallia t?m?n vierashuoneeseen sopiakseen l?hemmin asiasta. Sen enemp?? esittelem?tt? itse??n ja heitetty??n pari kultarahaa p?yd?lle h?n asettui majataloon asumaan.

Rouva Hall sytytti tulta ja j?tti h?net yksin, mennen omak?tisesti valmistamaan h?nelle ateriaa. Sellainen vieras, joka j?i Ipingiin talvisaikana, oli ennenkuulumaton onnensattuma, puhumattakaan siit?, ett? t?m? tulokas ei ollut kitsastelija. Em?nt? p??ttikin osoittautua hyv?n onnensa arvoiseksi.

Niin pian kuin liikki?n paistaminen oli saatu hyv?lle alulle ja Millie, v?h?verinen palvelijatar, hiukan elvytetyksi muutamien n?pp?r?sti valittujen halveksivien sanojen voimalla, vei rouva Hall p?yt?liinan, lautaset ja lasit vierashuoneeseen ja alkoi j?rjestell? p?yt?? erinomaisen komeaksi. Vaikka tuli paloikin vire?sti, huomasi h?n h?mm?styksekseen vieraan yh? seisovan hattu p??ss? ja p??llystakki yll??n selin h?neen tuijottamassa ikkunasta, kuinka lunta tuprutti pihalle.

H?n piti kintailla verhottuja k?si??n ristiss? selk?ns? takana ja n?ytti vaipuneen ajatuksiin. Rouva Hall huomasi h?nen hartioilleen sataneen lumen sulavan ja valuvan matolle.

"Saanko ottaa hattunne ja takkinne, herra", sanoi h?n, "ja vied? ne keitti??n kunnollisesti kuivamaan?"

"Ette", vastasi vieras k??ntym?tt?.

Em?nt? ei ollut varma siit?, oliko kuullut oikein, ja aikoi uudistaa kysymyksens?.

Silloin vieras k??nsi p??t??n ja katsahti h?neen olkansa yli. "Pid?n ne mieluummin yll?ni", virkkoi h?n painokkaasti. Rouva Hall huomasi h?nell? olevan suuret siniset silm?lasit, joihin tuli valoa sivultakin, ja tuuhean poskiparran, joka ulottui takin kauluksen yli ja peitti kokonaan h?nen poskensa ja kasvonsa.

"Hyv? on, herra", vastasi em?nt?. "Niinkuin haluatte. Hetkisen kuluttua huone l?mpenee."

Vieras ei vastannut mit??n, vaan oli taas k??nt?nyt kasvonsa poisp?in. Rouva Hall, joka huomasi keskusteluyritystens? sattuneen sopimattomaan aikaan, pani loput p?yt?kalut nopeasti paikoilleen ja pujahti ulos huoneesta. Palatessaan h?n n?ki vieraan yh? seisovan entisell? paikallaan kuin kivipatsaana, selk? kumarassa, kaulus yl?s k??nnettyn? ja vett? tippuva hatunreuna taivutettuna alas, niin ett? se peitti h?nen kasvonsa ja korvansa. Em?nt? laski munat ja sianlihan p?yd?lle jokseenkin pontevasti ja paremminkin huusi kuin sanoi:

"Aamiaisenne on valmis, herra."

"Kiitos", vastasi vieras heti eik? liikahtanutkaan, ennenkuin rouva Hall sulki oven. Sitten h?n k??nn?hti ja astui p?yd?n luo jokseenkin kiivaasti.

Menness??n tarjoilup?yd?n takaa keitti??n rouva Hall kuuli ??nen, joka toistui s??nn?llisten v?liaikojen kuluttua: sirk, sirk, sirk; sen sai aikaan lusikka, jota kierrettiin nopeasti vadissa. "Voi sit? tytt??!" mutisi h?n. "Sep? se, unohdin koko asian. Tuolla lailla h?n vitkastelee!" Samalla kun h?n itse lopetti sinapin valmistamisen, antoi h?n Millielle muutamia pistoksia ??rett?m?st? hitaudesta. H?n oli paistanut sianlihan ja keitt?nyt munat, itse kattanut p?yd?n ja tehnyt kaiken muun, jolla v?lin Millie oli vain nahjustellut sinapin valmistamisessa. Ja nyt oli tullut uusi vieras, jonka toivottiin viipyv?n! Sitten h?n t?ytti sinappipullon, pani sen aika komeasti kullan- ja mustankirjavalle teetarjottimelle ja vei vierashuoneeseen.

H?n koputti ovelle ja astui kohta sis?lle. Silloin vieras liikahti ?kki?, niin ett? rouva Hall n?ki vain vilahdukselta jonkin valkean esineen katoavan p?yd?n taakse. N?ytti silt? kuin vieras olisi ottanut jotakin lattialta. Em?nt? laski sinappiastian p?yd?lle ja huomasi samassa, ett? p??llystakki ja hattu oli riisuttu ja pantu tuolille tulen ??reen. Ja pari m?rki? kenki? uhkasi ruostuttaa h?nen ter?ksisen tuliristikkonsa. H?n meni p??tt?v?sti n?iden kapineiden luo. "Luullakseni saan ne nyt vied? kuivamaan?" kysyi h?n sellaisella ??nell?, joka ei tuntunut siet?v?n kieltoa.

"J?tt?k?? hattu", vastasi vieras tukehtuneella ??nell?.

K??nnytty??n rouva Hall huomasi h?nen nostaneen p??ns? ja sai nyt katsella h?nen kasvojaan. Mutta tuokion aikaa em?nt? tuijotti h?neen liian h?mm?styneen? saadakseen sanaa suustaan.

Vastatulleella oli valkea vaate -- mukanaan tuomansa lautasliina -- kasvojen alaosan peittona, niin ett? h?nen suunsa ja leukansa olivat ihan piilossa. Senvuoksi h?nen ??nens?kin oli tuntunut niin tukehtuneelta. Se ei kuitenkaan ollut syyn? siihen, ett? rouva Hall h?tk?hti, vaan pel?styksen aiheutti se, ett? sinisten silm?lasien yl?puolella peitti otsaa valkoinen side ja toinen korvia, eik? h?nen kasvoistaan n?kynyt muuta kuin vaaleanpunainen, ter?v? nen?. Se oli loistava, helakka ja kiilt?v? kuten h?nen tullessaankin. H?nell? oli p??ll??n tummanruskea samettitakki, jossa oli korkea musta, liinakankaalla koristettu, niskasta yl?s k??nnetty kaulus. Paksu musta tukka ty?ntyi niin paljon kuin suinkin esille poikittaisten siteiden alta ja v?list? omituisina tupsuina ja sarvina, tehden h?net per?ti oudoksi ilmi?ksi. T?m? siteitten verhoama p?? oli niin toisenlainen kuin rouva Hall oli odottanut, ett? h?n hetkiseksi j?ykistyi.

Vieras ei siirt?nyt lautasliinaa pois, vaan piteli sit? yh?, niinkuin rouva Hall nyt huomasi, ruskean hansikkaan peitt?m?ll? k?dell??n ja katseli h?nt? selitt?m?tt?mien, kiilt?vien silm?lasiensa l?pi. "J?tt?k?? hattu", sanoi h?n puhuen ep?selv?sti valkean liinan takaa.

Rouva Hallin hermot alkoivat rauhoittua pel?styksen j?lkeen. H?n pani hatun j?lleen tuolille tulen ??reen. "En tiennyt, herra", aloitti h?n, "ett?..." Ja h?n vaikeni h?mill??n.

"Kiitos", virkkoi vieras kuivasti, katsahtaen h?nest? oveen ja sitten taas h?neen.

"Toimitan ne paikalla hyvin kuivamaan", sanoi em?nt? ja vei vaatteet pois huoneesta.

Vieras istui kuunnellen h?nen etenevi? askeleitaan. Sitten h?n viel? vilkaisi tutkivasti ikkunaan, ennenkuin otti lautasliinan pois ja ryhtyi jatkamaan ateriaansa. H?n puraisi suupalan, katsahti ep?luuloisesti ikkunaan ja puraisi toisen suupalan. Noustuaan seisomaan h?n otti lautasliinan k?teens?, k?veli huoneen poikki ja veti ikkunankaihtimen alas siihen valkeaan palttinaverhoon asti, joka varjosti alempia ruutuja. Nyt huone j?i h?m?r??n. H?n palasi rauhoittuneen n?k?isen? p?yd?n luo ja k?vi taas ruokaan k?siksi.

"Tuota miesparkaa on kohdannut onnettomuus tai sitten on h?ness? tehty leikkaus tai jotakin sentapaista", sanoi rouva Hall. "Kyll?p? totisesti pel?styin noita siteit?!"

H?n lis?si v?h?n hiili? tuleen, avasi vaateripustimen ja levitti matkustajan takin sille. "Ja ne silm?lasit! H?nh?n n?ytti enemm?n sukeltajan kyp?rilt? kuin ihmisolennolta!" H?n pani vieraan kaulahuivin er??seen ripustimen kulmaan. "Ja pit?? tuota nen?liinaa koko ajan suunsa kohdalla. Ja puhuu sen l?pi!... Kukaties oli h?nen suunsakin vioittunut."

Kun rouva Hall meni korjaamaan p?yd?lt? vieraan aamiaisruokia, varmistui yh? h?nen k?sityksens?, ett? miehen suukin oli leikattu tai vioittunut h?nen kuvittelemassaan tapaturmassa, sill? koko sin? aikana, jonka rouva Hall oli huoneessa, h?n ei hellitt?nyt kasvojensa alaosan ymp?ri k??ritty? silkkist? kaulahuivia pist??kseen piipun imukkeen huuliensa v?liin, vaikka juuri tupakoitsi. Se ei suinkaan johtunut unohtamisesta, koska rouva Hall n?ki h?nen katselevan piipunpes??, kuinka tuli kyti siin? loppuun. H?n istui nurkassa selk? ikkunankaihtimeen p?in ja puheli nyt, sy?ty??n ja juotuaan ja kunnollisesti l?mmetty??n, v?hemm?n ?rtyis?sti ja jurosti kuin aikaisemmin. Tulen heijastus antoi h?nen suurille silm?laseilleen jonkinlaista punaista eloisuutta, joka oli niilt? puuttunut t?h?n asti.

"Minulla on v?h?n matkatavaroita Bramblehurstin asemalla", virkkoi h?n ja kysyi em?nn?lt?, kuinka saisi ne toimitetuiksi haltuunsa. H?n kumarsi k??reiden peitt?m?? p??t??n hyvin kohteliaasti kiitokseksi selityksist?. "Huomennako?" sanoi h?n. "Eik? k?y p?ins? hakea niit? aikaisemmin?" H?n n?ytti pettyneelt? rouva Hallin vastatessa: "Ei." "Oletteko aivan varma? Eik? kukaan voisi l?hte? sinne hevosella?"

Rouva Hall vastaili hyvin auliisti ja yritti sitten panna keskustelua alulle. "Tie hiekkanummen yli on jokseenkin jyrkk?", sanoi h?n, kun tuli puhe hevosella ajamisesta, ja jatkoi k?ytt?en hyv?kseen tilaisuuden tarjoamaa aihetta: "V?h?n toista vuotta sitten er??t ajoneuvot kaatuivat siell?. Muuan herra kuoli, paitsi ajajaa. Tapaturmathan sattuvat yhdess? hetkess?, eik? niin?"

Mutta vierasta ei saanut niin helposti mukaan. "Aivan niin", virkkoi h?n kaulahuiviinsa, katsellen em?nt?? rauhallisesti l?pitunkemattomien lasiensa takaa.

"Mutta kest?? kauan, ennenkuin niist? paranee, eik? niin? Minun sisarenpoikanikin, Tom, leikkasi k?sivarteensa viikatteella -- kompastui siihen niityll? -- ja varjelkoon, sai kolme kuukautta olla k?si siteess?! Tuskin uskonettekaan sellaista. Se on saanut minut ihan pelk??m??n viikatetta."

"Voin hyvin ymm?rt?? sen", sanoi matkustaja.

"Pelk?simme jonkin aikaa, ett? h?net pit?isi leikata, kun h?n oli niin huonossa kunnossa."

Vieras naurahti katkonaisesti -- se oli jonkinlainen naurunhaukahdus, jonka h?n tuntui nielaisevan ja tukahduttavan suussaan. "Niink??" virkkoi h?n.

"Aivan niin. Eik? se ollut mik??n naurunasia niille, joiden piti puuhailla h?nen kanssaan, niinkuin minun, sill? sisareni aika meni melkein kokonaan pienokaisten hoitoon. Siin? sai sitoa k??reit?, herra, ja avata k??reit?. Niin ett? jos uskallan sanoa..."

"Annatteko minulle v?h?n tulitikkuja?" keskeytti vieras jyrk?sti. "Piippuni on sammunut."

Rouva Hall vaikeni ?kki?, matkustaja menetteli tosiaankin tylysti h?nt? kohtaan kaiken sen j?lkeen; mit? h?n oli tehnyt. H?n tuijotti hetkisen vieraaseen, muisti sitten kultakolikot ja l?hti noutamaan tulitikkuja.

"Kiitos", sanoi vieras lyhyesti rouva Hallin pannessa ne p?yd?lle. Sitten h?n k??ntyi syrjitt?in ja tuijotti taas ulos ikkunasta. Ilmeisestikin oli leikkauksia ja k??reit? koskeva keskusteluaihe h?nelle arka kohs and conjuring-tricks and putting pennies on the line for the train to go over, and bare feet and chocolates. I do like them; there's no use in pretending that I don't. Besides, David would find me out in no time. It would be a poor pretence not to be excited when we have put our pennies on the line, and hear the Great Northern Express whistle as it passes through Winston on the way to our pennies. That's why it rushes all the way from London to Edinburgh, to go over our pennies. And we've got a new plan: you would never guess. We gum the pennies on the line and so they can't jump off, but all the wheels go over them, and they get hot and flat like pancakes. I like it! I like it!" cried Dodo.

Edith had finished tea, and was waiting, rather severely, for a pause.

"But that's not all of you, Dodo," she said; "there is a piece of you that's not a child. I want to talk to that."

Dodo nodded at her.

"Yes, I know it's there," she said, "and we shall come to it in time. Of course, if I only thought about pennies on the line and conjuring tricks I should be in my second childhood, and well on the way to preserving all my faculties like the poor things in the bath-chairs. You see, David is mixed up so tremendously in these games: I don't suppose I should go down to the line five minutes before the six o'clock express passed through and put pennies there if it wasn't for him. I was forty-five when he was born, so you must make allowances for me. You don't know what that means any more than I know what artistic triumphs mean. Oh, I forgot: I did know that. David's away, did I tell you? He went away to-day to pay a round of visits with his nurse. He is going to visit the dentist first and then the bootmaker, and then he's 'going on' to stay with Nadine for the night. That's the round, and he comes back to-morrow, thank God. Where were we when you got severe? Oh, I know. You said there was a piece of me which wasn't entirely absurd, and you wanted to talk to that. But it's ever so difficult to disentangle one piece of you from all the rest."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet