Read Ebook: The Art of Cross-Examination With the Cross-Examinations of Important Witnesses in Some Celebrated Cases by Wellman Francis L Francis Lewis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 139 lines and 3715 words, and 3 pages

Translator: Teppo Heino

KAUHUN SAARI

Kirj.

H. G. Wells

Suomentanut Teppo Heino

Kustannusosakeyhti? Suomi, Helsinki, 1920. ?flund & Pettersson O-Y:n kivi- ja kirjapaino.

SIS?LLYS:

"Lady Vain'in" pelastusveneess?.

Mutta ensiksi on minun huomautettava, ett? miehi? ei ollutkaan nelj?; meit? oli kolme. Constans, "jonka kapteeni n?ki hypp??v?n pikkuveneeseen", ei meid?n onneksemme p??ssyt siihen. H?nen jalkansa takertuivat k?ysiin murtuneen kokkapuomin alle, h?n riippui hetkisen p?? alasp?in, putosi ja loukkasi p??ns? johonkin meress? uiskentelevaan p?lkkyyn. Me sousimme h?nt? kohti, mutta emme h?nt? sen koommin n?hneet.

Sanoin, ett? h?n ei meid?n onneksemme p??ssyt veneeseen, ja minun on viel? lis?tt?v? h?nen omaksikin onnekseen, sill? veneess? ei ollut muuta kuin pikku astiallinen vett? ja muutama laivakorppu hengenpitimiksi -- niin ?kkiarvaamaton oli h?lytys ollut, niin aavistamatta onnettomuus tapahtui. Me luulimme, ett? isonveneen miehist? oli paremmin varustautunut ja koetimme p??st? heid?n luokseen. He eiv?t kumminkaan liene kuulleet huutojamme, ja seuraavana aamuna sumun h?lvetty? -- joka muuten tapahtui vasta keskip?iv?n j?lkeen -- emme n?hneet hitustakaan heist?. Me emme tohtineet nousta seisten t?hy?m??n, sill? vene keikkui pahasti. Mainingit vy?ryiv?t pelottavan mahtavina ja saimme ponnistaa kaikkemme pit??ksemme keulan p?in aaltoja. Muut kaksi miest?, jotka siis olivat onnistuneet p??sem??n niin pitk?lle kuin min? tuosta surkeasta haaksirikosta, olivat muuan Helmar niminen matkustaja -- kuten min?kin -- ja er?s merimies, jonka nime? en tied?, lyhyt, tukeva mies, joka ?nkytti.

Me ajelehdimme n?liss?mme aavalla ulapalla, ja kun vesikin loppui, liittyi tuskiimme viel? siet?m?t?n jano. Toisena p?iv?n? oli niin tyyni, ett? meri oli kuin peilin pinta. Tavallisen lukijan on mahdotonta kuvitella k?rsimyksi?mme noina kahdeksana p?iv?n?. H?nen muistissaan ei ole -- onnekseen -- tapahtumaa, johon h?n voisi niit? verrata. Ensim?isen p?iv?n kuluttua me lausuimme vain harvan sanan toisillemme. Me vain makasimme paikoillamme tirkistellen taivaanrantaan, taikka huomioimme, p?iv? p?iv?lt? suurenevin ja kuumeisemmiksi k?yvin silmin toistemme kasvavaa kurjuutta ja heikkoutta. Aurinko paahtoi s??lim?tt?m?sti, vesi loppui nelj?nten? p?iv?n? ja me mietimme jo kamaluuksia ja puhuimme niist? silmill?mme, mutta vasta kuudentena p?iv?n? muistaakseni Helmar ??neen lausui sen mik? oli meid?n kaikkien mieless?mme. Muistan, kuinka ??nemme oli kuiva ja paksu, jotta meid?n oli kumartuminen toistemme puoleen puhuessamme. Min? vastustin kaikin voimin sit? ja olisin mieluummin suostunut veneen kaatamiseen ja sen ymp?rill? uiskentelevien haitten saaliiksi joutumiseen, mutta kun Helmar sanoi, ett? jos h?nen ehdotuksensa hyv?ksytt?isiin, niin me kaikki saisimme juoduksemme, meni merimies h?nen puolelleen.

Min? en halunnut nostaa arpaa, ja y?ll? kuiskutteli merimies kuiskuttelemistaan Helmarin kanssa, ja min? istuin keulassa veitsi kourassani -- vaikka tuskinpa luulen, ett? t?ll?in olisin kyennyt sit? k?ytt?m??n. Ja aamulla min? suostuin Helmarin ehdotukseen, ja me heitimme puolenpennin rahalla arpaa, kuka meist? olisi uhrattava.

Arpa laukesi merimieheen, mutta h?n oli voimakkain meist? eik? alistunut arvan m??r??m??n kohtaloon, vaan k?vi Helmarin kimppuun. He iskiv?t yhteen seisaaltaan. Ry?min heid?n luokseen aikoen auttaa Helmaria tarttumalla merimiest? jalkoihin, mutta t?m? horjahti veneen heilahduksesta ja kumpikin kaatui veneen reunaa vasten sy?ksyen mereen. He upposivat kuin kivet. Min? muistan nauraneeni ja ihmetelleeni, miksi nauroin. Nauru tuntui minusta tulevan jostakin kaukaa.

En tied?, kauanko makasin poikittain tuhdolla ajatellen, ett? kunpa vain olisin kyllin voimakas, niin joisin merivett? pikemmin kuollakseni. Ja siin? maatessani n?in purjeen kohoavan taivaan rannalta ja liikkuvan minuun p?in. Olin jo niin tylsistynyt, ett? t?m?kin n?ky tuntui minusta vain tavalliselta kuvalta. Mieleni t?ytyi t?ll?in olla harhateill?, mutta muistan kumminkin kaiken varsin selv?sti. Muistan, kuinka p??ni keikkui aaltojen mukana ja kuinka purje nousi ja laski taivaanrannan kera. Muistan my?skin, ett? luulin olevani kuollut ja ett? ajattelin, kuinka omituista oli, ett? he saapuivat niin v?h?n liian my?h??n tavatakseen ruumiini.

??rett?m?n kauan, silt? minusta tuntui, makasin tuhdolla katsellen heiluvaa kuunaria -- sellainen oli tuo pieni alus. P??h?ni ei juolahtanutkaan koettaa her?tt?? sen miehist?n huomiota, enk? sitten en?? selv?sti muistakaan mit??n, ennen kuin havaitsin olevani pikku kajutassa per?puolella. H?m?r?sti muistelen, ett? minut nosti laivaan mies, jolla oli suuri, py?re? pisamainen ja punaisen tukan ymp?r?im? naama. Mieleeni on my?skin painunut ep?selv? mielikuva tummista kasvoista, joista ihmeelliset silm?t tirkisteliv?t minuun, mutta min? luulin sit? painajaisuneksi, kunnes n?in nuo kasvot uudelleen. Jotakin kaadettiin suuhuni. Sen j?lkeen en muista en?? mit??n.

Mies, joka ei ollut matkalla minnek??n.

Kajutta, jossa her?sin, oli pieni ja sangen ep?siisti. Muuan keltatukkainen ja -viiksinen nuorehko mies istui alahuuli lerpalla vuoteeni ??ress? pidellen kiinni ranteestani. Hetkisen tirkistelimme ??neti toisiimme. H?nen vesiharmaat silm?ns? olivat omituisen ilmeett?m?t.

Juuri silloin kuului kannelta melua aivan kuin rautaisen vuoteen siirtelyst? ja sen j?lkeen jonkun suuren elukan matalaa kiukkuista murinaa. Ja samassa mies taas puhkesi puhumaan.

H?n toisti kysymyksens?: "Kuinka voitte nyt?"

Ajatuksissani vastasin voivani hyvin. Min? en voinut muistaa, niiss? olin. H?n luki kysymyksen ilmeest?ni, sill? sanaakaan en saanut suustani irti.

"Maistakaapa t?t?", lausui mies antaen minulle jotakin punaista, j??kylm?? nestett?.

Se maistui verelt? ja lis?si voimiani.

"Saatte kiitt?? onneanne, kun jouduitte laivaan, jossa on l??k?ri matkassa", lis?si mies omituisen vetelehtiv?ll?, hiukan sammaltavalla ??nell??n.

"Mik? t?m? laiva on?" kysyin min? hiljaa ja k?he?sti, katkaisten pitk?n ??nett?myyteni.

Kannelta kuului taas melua, murinaa ja karjuntaa, johon liittyi viel? ihmisen ??nikin. Sitten taas kuului toinen ??ni, joka k?ski jonkun "jumalanhylk??m?n h?per?n" lakata jostakin.

"Olitte aivan kuolemaisillanne", sanoi auttajani. "Tulimme ihan viime tingassa. Mutta olenpa nyt pannut teihin sopivaa ainetta. Katsokaapa k?sivarsissanne olevia merkkej?. Ruiskeitten j?lki?. Olette ollut tainnuksissa l?hes kolmekymment? tuntia."

Ajatukseni palasivat v?hitellen. Minua kiusasi useitten koirien haukunta.

"Jokohan kykenen nauttimaan muunlaista ravintoa?" kysyin.

"Kyll?, kiitos minun ponnistusteni", vastasi mies, "lampaanliha kiehuu parhaillaan."

"Luulenpa palasen lampaanlihaa maistuvan", sanoin jo varmemmin.

"Mutta", lausui mies hieman ep?r?iden, "aavistanette, ett? olen ??rett?m?n utelias kuulemaan, kuinka jouduitte olemaan yksin?nne veneess?." H?nen silmiss??n olin n?kevin?ni ep?ilev?n ilmeen.

H?n l?hti samalla kajutasta, ja min? kuulin h?nen kiivaasti sanovan jotain jollekin toiselle, joka vastasi siansaksan tapaisella kielell?. Keskustelu tuntui loppuvan ly?nteihin, mutta luulin korvieni erehtyv?n. Sen j?lkeen ?rjyi h?n koirille ja palasi kajuttaan.

"No niin", sanoi h?n jo ovelta, "teid?nh?n piti juuri alottaa kertomuksenne."

Kerroin h?nelle, ett? nimeni oli Edward Prendick ja ett? olin harrastanut luonnontieteit?, ajankulukseni ja yksitoikkoisen, riippumattoman el?m?ni ja oloni ratoksi. T?m? n?ytti kiint?v?n h?nen mielt??n.

"Olen min?kin hiukan ty?skennellyt samaan suuntaan", sanoi h?n. "Tutkin biologiaa yliopistossa, revin irti jonkun kastemadon ovarion tai etanan radulan j.n.e. Herra varjelkoon! Siit? on jo kymmenen vuotta. Mutta jatkakaa, jatkakaa -- kertokaa enemm?n tuosta veneest?."

T?ytin h?nen pyynt?ns? mik?li voimani sallivat, sill? olin yh? kauhean v?synyt ja heikko, ja lopetettuani alkoi h?n heti uudelleen haastella luonnonhistoriasta ja omista biologisista tutkimuksistaan. H?n n?ytti olleen sangen kunnollinen l??ketieteen harrastaja, mutta h?n osasi my?skin kertoilla hauskoja juttuja varieteista ja muista huvittelupaikoista.

"J?tin tuon kaiken kymmenen vuotta sitten. Kuinka hauskalta silloin kaikki n?yttik??n! Mutta min? olin tyhm? aasi ... raastoin voimani loppuun ennen kuin olin kahtakymment?yht? t?ytt?nyt.

"Onpa nyky??n kaikki toisin ... Mutta minun on ment?v? tarkastamaan, mit? tuo kokkih?lm? oikein aikoo lampaanlihastamme valmistaa."

Yl?puoleltani kuului taas murinaa, niin ?kki? ja niin kiukkuista, ett? pel?styin. "Mit? t?m? oikein on?" Huusin toveriani, mutta ovi oli kiinni. Hetken per?st? h?n palasi tuoden h?yry?v?n ruuan. T?m?n ruokahalua kiihottava tuoksu sai minut unohtamaan pedon ??ntelyn.

P?iv?n viel? vuoroin nukuttuani, vuoroin sy?ty?ni olin taas niin voimissani, ett? kykenin nousemaan ikkunaan katselemaan vihreit? aaltoja, jotka kulkivat kilpaa aluksemme kanssa. Montgomery -- se oli keltatukkaisen auttajani nimi -- tuli luokseni, ja pyysin h?nelt? vaatteita. H?n lainasi minulle pari vaatekappaletta, sill? omani oli heitetty mereen. Vaatteet olivat minulle aivan liian suuret, sill? h?n oli kookas ja pitk? mies.

H?n kertoi ohimennen, ett? kapteeni makasi humalassa kajutassaan. Pukeutuessani kyselin h?nelt? laivan p??m??r??.

H?n sanoi, ett? kuunari oli matkalla Havaijiin, mutta ett? h?n sit? ennen astuisi maihin.

"Minne?"

"Er??seen saareen ... jossa asun. Mik?li tied?n, ei sill? viel? ole nime?."

Alahuuli lerpalla katseli h?n minua ja oli niin typer?n n?k?inen, ett? heti huomasin h?nen haluavan s??sty? enemmilt? kyselyilt?ni.

Kummalliset kasvot.

J?timme kajutan. Muuan mies v?likannella seisoi tiell?mme. H?n seisoi rappusilla selk? meit? p?in ja tirkisteli eteens?. Mik?li voin n?hd?, oli h?n ep?muodostunut, lyhyt ja leve?, k?mpel? mies, kumaraselk?inen, niska karvainen ja p?? hartiain v?liin painunut. H?nen pukunsa oli tummansinist? sarssia, ja h?nen tukkansa oli tavattoman paksu, karkea ja musta. Kuulin n?kym?tt?mien koirien murisevan raivokkaasti, ja mies liikahti yht?kki? taaksep?in. Kun k?teni ojentaessani kosketin h?neen, k??ntyi h?n aivan el?imen vikkelyydell?.

Jokin ep?m??r?inen pelko valtasi minut perinpohjin n?hdess?ni h?nen mustat kasvonsa. Ne olivat merkillisen rujot. Suu ja nen? olivat ulkonevat, niin ett? ne muistuttivat kuonoa, ja suuresta puoliavoimesta suusta v?lkkyiv?t suurimmat hampaat, mitk? koskaan olin ihmisen suussa n?hnyt. Silmien reunat veristiv?t, ja p?hkin?nv?risi? silm?teri? reunusti vain kapea valkoinen juova. Kasvojen ilme oli merkillisen kiihottunut.

"Piru teid?t perik??n!" huudahti Montgomery. "Miksi hiivatissa ette v?isty?" Mustanaama astui ??neti syrj??n.

Nousin rappusia vaistomaisesti katsoen mieheen. Montgomery j?i paikoilleen hetkiseksi. "Teill? ei ole t??ll? mit??n tekemist?", sanoi h?n hillitysti miehelle. "Paikkanne on etukannella."

Mustanaama kyyristyi ja sanoi hitaasti, omituisella ja k?he?ll? ??nell?:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet